Järjetön pelko, kolposlopia, loop-hoito

Menin aikanaan kolposkopiaan sillä ajatuksella (netistä olin lukenut kokemuksia), että se on hieman papaa pahempi, mutta siedettävä. Erehdyin, kokemus oli yksi kauheimmista elämässäni. Sattui kamalasti, hengitykseni melkein salpaantui ja pelkäsin saavani jonkin kohtauksen. Olin kuitenkin kauhusta ja järkytyksestä niin jäykkänä, että toimenpide onnistui, mutta en juuri saanut sanaa suustani ja loppupäivä meni pilalle (en pystynyt töissä tekemään mitään, tärisin vain kauhusta).

Nyt pitäisi mennä loop-hoitoon. Vaikka olen taas kerran lukenut, että kun siinä puudutetaan, niin ei pitäisi olla paha, mutta eipä paljon auta. Nyt kun tiedän, mihin helvettiin olen menossa, niin osaan lietsoa itselleni jo jonkinlaisen kohtauksen ennen hoitoa, puhumattakaan ihan hirveästä olosta nyt, kun odotan hoitoa. En yksinkertaisesti pysty hallitsemaan mieltäni siten, että voisin luottaa hoidon menevän hyvin. Pelkään saavani jonkin kohtauksen, potkaisevani gyneä, huutavani, lyöväni paniikissa, juoksevani karkuun tms. Enkä oikeasti nyt vitsaile. Harkitsen jopa hoidon väliin jättämistä.

En tiedä, mitä teen. Kysyisin ehkä jostain rauhoittavia, jos tietäisin, että mistä. Miten ihmeessä te pystytte hallitsemaan hermonne tällaisissa äärimmäisen kauhistuttavissa ja inhottavissa tilanteissa?

(Asiaa ei auta yhtään äärimmäinen inho ja viha itseäni kohtaan, kun olen tällaisia vaivoja itselleni jostain hankkinut.)

Mulla ainakin jalat sidottiin kiinni loopkonisaatiossa ja sanoivat tkevänsä sen turvallisuuden takia eli en olisi voinut potkaista ketään...

 

Menin aikanaan kolposkopiaan sillä ajatuksella (netistä olin lukenut kokemuksia), että se on hieman papaa pahempi, mutta siedettävä. Erehdyin, kokemus oli yksi kauheimmista elämässäni. Sattui kamalasti, hengitykseni melkein salpaantui ja pelkäsin saavani jonkin kohtauksen. Olin kuitenkin kauhusta ja järkytyksestä niin jäykkänä, että toimenpide onnistui, mutta en juuri saanut sanaa suustani ja loppupäivä meni pilalle (en pystynyt töissä tekemään mitään, tärisin vain kauhusta).

Nyt pitäisi mennä loop-hoitoon. Vaikka olen taas kerran lukenut, että kun siinä puudutetaan, niin ei pitäisi olla paha, mutta eipä paljon auta. Nyt kun tiedän, mihin helvettiin olen menossa, niin osaan lietsoa itselleni jo jonkinlaisen kohtauksen ennen hoitoa, puhumattakaan ihan hirveästä olosta nyt, kun odotan hoitoa. En yksinkertaisesti pysty hallitsemaan mieltäni siten, että voisin luottaa hoidon menevän hyvin. Pelkään saavani jonkin kohtauksen, potkaisevani gyneä, huutavani, lyöväni paniikissa, juoksevani karkuun tms. Enkä oikeasti nyt vitsaile. Harkitsen jopa hoidon väliin jättämistä.

En tiedä, mitä teen. Kysyisin ehkä jostain rauhoittavia, jos tietäisin, että mistä. Miten ihmeessä te pystytte hallitsemaan hermonne tällaisissa äärimmäisen kauhistuttavissa ja inhottavissa tilanteissa?

(Asiaa ei auta yhtään äärimmäinen inho ja viha itseäni kohtaan, kun olen tällaisia vaivoja itselleni jostain hankkinut.)

Mulla sidottiin jalat kiinni loopissa,joten en olisi voinutkaan potkaista...

 

minulta on otettu kohdusta näyte kohdunkanava aukaisemalla. Se nipisti ja sattui mutta kyllä sen kesti ilman lievennystä. Lääkäri sanoi että olin urhoollinen. Kyllä se paljon vähemmän sattui kuin synnytys. Etteko ole synnytteneet kun olette noin kivuliata?

 

Mulla on edessä kolposkopia papa II:n vuoksi. En osaa pelätä sitä, kun ei ole minkäänlaista kokemusta aiemmin alapään kivuista. Vaikeinta on kai suhtautua koko toimenpiteeseen, sillä en tiedä omasta tilanteestani, että voidaanko odottaa vakavampaa vai vähemmän vakavaa tulosta. Kiireellinen ei kuulemma ole, joten kai se on hyvä asia.

Eniten jännittää se, voinko koskaan saada lasta, jos kyseessä vakavampaa.

 

Mulla on edessä kolposkopia papa II:n vuoksi. En osaa pelätä sitä, kun ei ole minkäänlaista kokemusta aiemmin alapään kivuista. Vaikeinta on kai suhtautua koko toimenpiteeseen, sillä en tiedä omasta tilanteestani, että voidaanko odottaa vakavampaa vai vähemmän vakavaa tulosta. Kiireellinen ei kuulemma ole, joten kai se on hyvä asia.

Eniten jännittää se, voinko koskaan saada lasta, jos kyseessä vakavampaa.

Minulla on ainakin iso luotto siihen, että papa II ei voi olla mitään kovin vakavaa.. Koska itselläni oli papa IV ja se saatiin hoidettua yhdellä loopilla.

Joillain nuo toimenpiteet sattuvat, joillain ei. Minulla sattui koepalojen otto aivan valtavasti, mutta loopissa laitettiin sitten kohdunkaulanpuudutus, joten se ei sattunut.
Moni on sanonut, että koepalojen otto ei tuntunut miltää, joten en olisi huolissani


Ja aikaisempaan kysymykseen synnytyksestä.. Minulle tehtiin sektio, joten alakautta tapahtuvasta synnytyksestä ei ole kokemusta.
Mutta kuvittelisin ainakin, että tilanteet ja kivut ovat niin erilaisia, ettei niitä oikein voi verrata.

 

Hei! Olen ollut papa-kokeissa 1.5 v aikana 3 kertaa, pinnassa on havaittu aina tasaista muutosta (LSIL) ja lääkäri soitti että laittaa lähetteen kolposkopiaan varmuuden vuoksi kun tilanne jatkunut niin pitkään. Tosiaan aiemminkin papa-näytteiden ottaminenkin tuntui todella epämiellyttävälle, polttava ja hieman ikävä tunne.
En tiedä mitä odottaa sitten koepalojen otosta, ja mitenkä helposti tuommoisen puudutuspiikin saa, varmaan sekin nyt aluksi sattuu? Vielä näin tietämättömänä pakko kysyä että esiintyykö tuon operaation jälkeen kipua seuraavina päivinä tai esim. vuotoa? Tuskin se rauhoittavakaan sitä kipua pois vie täysin... ja nukutuksiakin pelkään että nukkuu vain mutta silti tunteekin kipua, että jää valvetilaan ja tuntee vain kivun muttei pysty sanomaan mitään. Kamalaa, näin sitä mielikuvitus laukkaa heh...

 

Sekin tuli mieleen että voikohan tuon kolposkopian suorittaa kun kuukautiset on samaan aikaan... Ja onko kellään tietoa että onko menkkojen kestolla jotain yhteistä pahanlaatuisuuden kanssa? Nimittäin omieni kesto 20 pvä kun alkavat ja taukoa saattaa olla vain 2-5 pvä, korkeintaan 15 pvä ollut väliä ennen uusien alkua.

 

Haal
Soita sinne poliklinikalle tuosta kolposkopian ajankohdasta. Yleensä se tehdään silloin, kun ei ole kuukautisia, mutta sinun kohdallasi voidaan joutua tekemään poikkeus, koska vuotoa on lähes jatkuvasti. Jo tuo jatkuva vuotokin on hyvä syy mennä tutkimuksiin. Samalla kun soitat, niin kysy, voitko ottaa jotain kipulääkettä ennakkoon, koska pelkäät.

Potilaan kannalta kolposkopia ei ole papaa kummempi. Suurin ero on toimenpiteen kestossa eli tutkimus kestää muutaman minuutin. Jos limakalvot ovat rikki, niin etikkahuuhtelu tuntuu ikävältä, mutta sekään ei tunnu pitkään.

Kolposkopian jälkeen voi tulla pientä vuotoa, kuten papan jälkeenkin. Sen jälkeen kannattaa laittaa side housuihin varmuuden vuoksi, niin minulle on aina neuvottu poliklinikalla, jossa siteitä on tarjollakin.

Kolposkopian jälkeen ei ole kipua, mutta toki joku voi tuntea menkkakivun kaltaista kipua. Olen aina heti voinut mennä töihin klinikalta.

Tee itsellesi vaikka lappu, johon laitat kiertosi yleisen pituuden ja vuotopäivien määrän ja edellisten kuukautisten alkamisajankohdan. Tuo vuoto on tärkeä tieto tutkivalle lääkärille. Todennäköisesti sinulle tehdään myös ultra, jossa nähdään munasarjat, munatorvet ja kohtu.
Kerro lääkärille myös, jos sinulla on ollut kirvelyä, kutinaa, pahoja tuoksuja, yhdyntävaikeuksia, alavatsakipuja jne.

 

Soitin aamulla polille että voinko tulla vaikka on ollut vuotoa (ja tänään näyttäisi olevan välipäivä), vastasivat että yleensä aika joudutaan silloin siirtämään mutta kun minulla lähes aina menkat niin voin saapua paikalle. Kolposkopia onnistui ihan hyvin. Oli papa-koetta epämiellyttävämpi toki, mutta pyysin polilla kipulääkkeen ennen toimenpidettä.

Etikkahuuhtelu oli vähän kirveltävää, mutta ei mikään paha. Kolme koepalaa ottivat ja lääkäri sanoi että ilmoittaa aina ennen kuin sen nipsaisee, tunsin kyllä epämiellyttävää tunnetta, mutta itse napsaisusta ei ollut tietoa että milloin se tapahtui kun ekan palan ottivat. Toinen ja kolmas pala tuntui ikävältä, mutta oli tosi mukava lääkäri ja hoitaja vieressä, puhuttiin koko ajan samalla. Välillä vilkaisin ruutuun josta näkee mitä siellä sisällä tapahtuu, mutta parempi on kun ei siihen katso...

Tuloksia joutuu odottelemaan kuukauden. Kyseessä voi olla kondylooma (lääkärin mukaan 85% naisilla on se jossain vaiheessa elämäänsä, outoa?! ) tai sitten se jokin esiaste, mutta ei vielä tiedä mikä niistä. Muutosta oli havaittavissa sekä sisällä että ulkopuolellakin, mutta lääkäri sanoi että todella pahat jutut hän olisi jo tässä havainnut luultavimmin mutta varmaksi ei osaa mitään sanoa vielä. Vastaus tulee kirjeitse postissa sitten. Pidetään peukut pystyssä ettei mitään vakavaa ole... Voimia kaikille muillekin keitä nämä jutut askarruttavat, mutta ei kannata liikaa pelätä etukäteen tuota kolposkopiaa, yksilöllistähän se on että miltä se tuntuu, mutta oma kokemus jäi ihan hyväksi.

 

kyllä kolposkopia.

 

Vanha ketju, mutta tulee ensimmäisenä vastaan googlettamalla, joten siksi jaan omia kokemuksia tässä.
Tehtiin vastikään sähkösilmukkahoito, ja se oli kauhein kokemukseni ikinä! Edes synnyttäminen kipulääkkeittä ei vedä vertoja tuolle ronkkimiselle. Lääkäri oli todella epämiellyttävä, totesi vain, ettei noilla alueilla ole juuri tuntoa. Kotiin sai kirjeen, jossa käskettiin ottaa kipulääkettä, mutta ei muuta. Ei mitään tietoa, mitä tuleman pitää! Niinpä vähän googlettelin kokemuksia ja menin sen enempää pelkäämättä. Olisi kuitenkin kannattanut varautua pahimpaan.
Kolposkopia tuntui epämukavalta, mutta sattui vain hieman. Ajattelin, että loop ei voi tuntua paljoa, kun kerran puudutetaan.. Mutta ei, lääkäri ei puuduttanut kunnolla, aloitti toimenpiteen kauhealla kiireellä ja ensin sattui vain vähän, sitten niin paljon, että huusin ja aloin täristä kauttaaltaan. Sähkösilmukkalaite osui emättimen seinämään, teki ison vuotavan haavan ja jouduin leikkaussaliin ommeltavaksi. Nukutusta ei voinut antaa, koska en tiennyt olla syömättä ennen.
Toimenpide tehtiin spinaalipuudutuksessa, mutta siinäkin tunsi, että jotain tehdään.
Heräämössä vuodon lakkaamisen odottelu oli tuskaista, koko alavatsa kipeä ja kipulääkkeen teho kesti tunnin kerrallaan. Kotiin määrättiin kipulääkettä, mutta 800Buranan ja 1g Panadolinkaan yhteisvaikutus ei vie kipua kokonaan.
Pahinta oli kuitenkin lääkäri, joka suhtautui potilaaseensa kuin nukkeen. Oli hirvittävän töykeä, ylimielinen ja kovakourainen. Ehkä yksityisellä lääkäriasemalla saisi parempaa kohtelua? Jos nyt ei kaikkea solumuutosaluetta saatukaan pois, en mitenkään voi mennä enää toistamiseen tuon lääkärin ronkittavaksi.

 

Siunakkoon tuota taisku33:n kokemusta!

Itse jouduin loop-hoitoon n. pari viikkoa sitten. Ei se mitään miellyttävää ollut, mutta ei kyllä kamalintakaan mitä kokenut olen.

Kyllä mä ne puudutuspiikit tunsin. Kyllä sen sieti, kun ei se kipu kauaa kestänyt - "ankannokka" sen sijaan tuntui epämiellyttävältä, mutta mulla on aina ollut vähän ongelmia noiden tähystimien ja herraties minkä levittimien kanssa.

Se, mikä oli yllättävää oli mun reaktio puudutusaineeseen. Hoitaja kyllä varoitti etukäteen, että hetkeksi pulssi kiihtyy taivaisiin - mutta mulla alkoi ihan hillitön tärinä reisissä. Millään sitä tärisemistä ei pystynyt hillitsemään, mutta onneksi se ei häirinnyt lääkärin touhuja. Tärinää ja voimattomuutta oli vielä noin puolisen tuntia - 45 minuuttia toimenpiteen jälkeen.

Verta ei homman jälkeen tullut, mutta nyt tämän parin viikon aikana on ollut epämääräistä kirkasta tiputtelua. Tena MIni-Magic on riittänyt, mutta odotan mielenkiinnolla sitä, kun "rupi" irtoaa. Saattaa tulla voimakastakin vuotoa, mutta sen pitäisi kyllä loppua pikkuhiljaa.

 

Olin eilen itse kolposkopiassa ja samalla tehtiin loop-hoito. Miulle se tehtiin pienessa sedaatiossa, koska olin kans todella jännittynyt. Tämä pikkunukutus tosi ennalta sovittu. Olin ihan tyytyväinen, että sedaatiossa tehtiin, koska olin niin tajuttoman jännittynyt. Hauskinta kuitenkin oli se, et vaik olin taju kankaalla, mut silti tunsin ja kuulin kaiken mitä tapahtu. En tosin kipua tuntenut laisinkaan. Ja sit huomasin, et ko aloin tuleen pintaan kesken tutkimuksen ni anestesialekuri heitti lisää lääkettä suoneen, et pysyn unessa Tutkimuksen jälkeen heräilin jo salissa, ko mua siirreltiin tutkimuspöydältä sänkyyn. Siin sit pötköteltiin muutama tunti ja seurailtiin vointia ja verenpaineita ja pulssia. Kotiin pääsin taxilla ja omin jaloin kävelin sairaalasta ulos. Pientä vuotoa on ollut ja pientä menkkaperäistä kipua, mut ei sen kummempaa Normi arki jatkunut lähes samantien. Eilinen meni huilaillessa ja tämäkin päivä vähän rauhallisemmin. Nyt vaan vastauksia odottelen. Todennäkösesti siel ol kondylooma virus, mikä noi papa muutokset aiheutti. Mut kokonaisuudessa jäi eilisestä ihan hyvä fiilis, vaikka jännitinki tosi paljon, mut miusta pidettiin kokoajan hyvää huolta, et kaik menee hyvin ja niin menikin Jatkossa jos tommoseen joutuu uudestaan ni koitan mennä silleen, et oon hereillä toimenpiteen ajan.

 

laitan tän ny tänne ku ei tuoreempia ketjuja oo, niin ne jotka haluaa tietää toimenpiteestä tms.

Tänään tuli käytyä kolposkopiassa ja hoitaja selitti minulle ensim toimenpidettä yms. Niin kauan kun tulee verta on vältettävä kylpemistä ja seksiä. Joillakin loppuu päivässä ja joillakin 2-4pv. Kyse ei ole tosiaankaan viikoista.
Mutta itse toiminpide jännitti ihan hirveesti ja myös tuloksia.. Olin pelotellut itteni lukemalla täältä netistä kaikenlaista. En itse ottanut mitään buranaa ym ennen, aattelin et se kestää niin vähän aikaa (alle 10min) et kyl mä saakeli sen kestän. Itselläni on kyllä aika korkee kipukynnys (ainakin omasta mielestä )
Toimenpide alotettiin ja se levitin/spekula/ankka mikälie, niin sattui jotenkin aika paljon ku se vaan survastiin nopealla voimalla sisään??! Sitten etikka, ja kyl se kirveli.. Ok, vielä ihan kestettävä. Seuraavaks koepalat.. Jeesus mitä ihmettä se tekee siel??- pyöri vaan päässä. Eka pala, auts. Toka pala, mmmmm pikkuauts. Viimenen, ja karjasin vaan siinä penkissä et ai ju*alauta! Huh huh, sit vielä kerättiin soluja ja lääkäri sano et useimmat pitää tätä kaikista epämiellyttävimpänä.. Apua älä sano noin kun meen vaan entistä enemmän paniikkiin. Jalat vaan tärrää telineellä, pylly nousee penkistä, tuskan hiki otalla. Ota ny äkkiä ennekun pökrään tähän.

Huuuuh viimeinkin loppusuora ja pahin ohi. Ottais nyt vaan sen levittimen pois!

Hetken makoilen siinä ja hyppään alas, verta tulee jonkin verran, ei pahasti.
Toimenpiteen jälkeen alapää tärräs jännästi n. Tunnin ajan.
Kipuilua ja kipristelyä tuntu n. 7h.

Onneks nyt se on ohi, ja nyt vaan jännitellään tuloksia. Kyl oon silti ylpee et menin ja hoidin asian pois alta, kun se että tuolla toosassa rupeis muhiin jotain vakavempaa.

Tsemppiä kaikille toimenpiteeseen meneville. Muistakaa että kaikki kipu on yksilöllistä!! Oikeesti, joitakin sattuu enemmän ku toisia.

Peace.

 

Olin loop-hoidossa ja ei puutunut kunnolla, joten uusintaan menee, jos ei nukuteta ens kerralla, jätän asian kokonaan hoitamatta.