Järkyttävä PMS

Dr. Phil -Helvetilliset hormonit! 2

Jatkoa edelliseen. Merkit tulivat täyteen, ja osa ohjelmasta poimitusta nauhoitteesta jäi puuttumaan, näissä on vain murto osa runsaan puolen tunnin nauhoitteesta.


"Terveyskaupan voiteet eivät tepsi, ne eivät ole reseptilääkkeitä. Se pitää tulla pms oireisiin erikoistuneelta lääkäritä. Sitä käytetään kahdesti päivässä kaksi viikkoa ennen kuukautisia ja niiden aikana. Se lievittää 150: eri pms oiretta, sekä henkisiä, että fyysisiä kipuja, migreeniä, päänsärkyä, väsymystä, lihomista turvotusta, ärsytystä, masennusta. Joskus naiset ovat niin masentuneita, että voisisivat pahimmassa tapauksessa yrittää itsemurhaa.

Luontaistuotteet; pellavasiemenöljy, e-vitamiini, Omega3, B12, B16 vitamiinit, foolihappo auttavat mielialaan ja auttavat siirtymistä vaihdevuosiin ja vaikuttavat kaikkiin hormonivaivoihin. Inosiliini auttaa mielialaan, mutta helpottaa myös nukkumista öisin. Eteeriset öljyt vaikuttavat niveliin ja ihan kaikkeen, koska vaihdevuodet tuottavat kipuja ja epämukavuuttakin".

"Hypoglykemia, eli matala verensokeri.- Dosentti Ilkka Sipilä.
Matala verensokeri, eli hypoglykemia johtuu useinmiten ruoan vähyydestä, tai liikunnan runsaudesta. Alhaisen verensokerin vakavimmat oireet ovat epämiellyttävä ja pitkään jatkunut vaikea hypoglykemia voi vahingoittaa aivoja. Hypoglykemiaa tulisi välttää kaikin keinoin............."

Hypoglykemia wikipedia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hypoglykemia

Kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnasta löytyy tietoa Googlen hauilla -kilpirauhas info , - kilpirauhasfoorumi -

 

Täälläkin kerran kuussa havaittavissa erinäisiä oireita. :O
Yleisimmin turvotus, rintojen arkuus (huomattava), itkuherkkyys, pienten asioiden muuttuminen SUURIKSI, palelua, pari päivää mahdoton mielitekojen aalto..tekisi mieli syödä, syödä ja syödä.

Itse kuukautisten alkaessa muuten vain sairas olo ja enemmän tai vähemmän vatsakipuja. Lämpöilyä/hikoilua myös.

 

Löytyisikö selittäviä tekijöitä pms oireyhtymään ym "naisten juttuihin" suraavassa linkissä, jossa on myös linkkejä muille tahoille, joissa tutkimuksissa ollaan ehkä hieman pidemmällä, kuin Suomessa.

"Käännä sivu" vaihtoehto ovat hyvin sekavia ja ilmeisestikin "käännöskielikone automaatin" tekemiä suomennoksia .

Toisinsanoen alkuperäinen englannin kielinen vaihtoehto antaa enemmä tietoa.

Itseasiassa kysymyksessä on ilmeisestikin Suomessa vuonna 2006 TV4:llä esitetyn ohjelman " Dr. Phil. Helvetilliset hormonit ohjelmaan liittyvää aineistoa vuodelta 2002.

http://www.google.fi/search?hl=fi&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=pms+holly+anderson&spell=1

 

Täällä kans yks kanssakärsijä.
Joka kuukausi suurin piirtein samanlaiset oireet. Rinnat todella kipeät, n. viikkoa ennen kuukautisia, joskus jopa hieman oviksen jälkeen tulee kipeiksi. Ei kärsi koskea juuri ollenkaan kun käy niin kipeää. Sitten paria päivää ennen menkkoja rintojen kipu loppuu. Alavatsaa vihloo välillä. Viikkoa ennen kauhea makeannälkä ja ruokahalu muutenkin kasvaa, koko ajan tuntuis olevan nälkä. Melkoinen turvotus, naamakin näyttää silloin rumemmalta kuin muulloin. Sitten väsyttää. Välillä kuvottava olo, vaikkei oksennusta tulekkaan. Sitten nää henkiset oireet on kaikista pahimmat, menen todella herkäksi, itken paljon herkemmin ja suutun herkemmin. Ei kestä ollenkaan niin hyvin stressiä kuin muulloin. Haluaa eristäytyä maailmasta, ja olla vain omissa oloissaan.
Pillereitä ei tuu käytettyä, mutta silloin kun käytin koko ajan oli tuollainen pms-olo. Huh. Ei ole helppoa olla nainen!

 

itsellä alkaa keskiintymiskyky herpaantumaan viikkoa aikasemmin.. raivarit lisääntyvät ja olen ihan perseeseen ammuttu karhu. toistaiseksi mikään ei ole auttanut.. kaksi viikkoa kuukaudessa menee normaalisti ja kaksi muuta viikkoa on täyttä helvettiä. hervottomia päänsärkyjä ja kramppeja alavatsassa.

 

käy juttelemassa lääkärin kanssa. esim masennuksen hoidossa käytettävistä lääkkeistä saa myös helpotusta PMS oireisiin-> ja elämänlaatu paranee.

 

Mä lopetin pillerit ja PMS-oireet katosivat lähes täysin!

Tuli mieleen, että onko pilleriaikainen voimakas PMS itse asiassa VIEROITUSOIREITA? Kun oireet alkoi pilleritauon aikana ja helpotti sitten, kun taas aloitti uuden listan.

Mulla etenkin masennus, itseinho, ärtyneisyys, raivonpuuskat ja syömähimot oli keskeisiä oireita, joita en enää edes huomaa olevan (enkä todellakaan kaipaa).

Se huono puoli nykytilanteessa on, että menkat melkein pääsee yllättämään, kun ne ei anna juuri mitään oireita .

 

Tuttua juttua tässä ketjussa . Säälittää te muut jotka joudutte myös kärsimään.
Itse huomaan tasan kiertopäivänä 19. PMS ekat oireet voimakkaana mielihyvän laskuna; mikään ei kiinnosta, tuntuu pahalta jne. Siitä ne sitten asteittain pahenee menkkojen alkamiseen saakka. Pillereitä en käytä (aiheuttivat täydellisen haluttomuuden mulla) ja PMS -olotilat on vaan pahentuneet lapsensaannin myötä .

Muut oireet:
*hillitön palelu
*säryt: päänsärky, selkäsärky, kipua rinnoissa, kivut alavatsassa
*mielialan vaihtelut: masis, raivo, itkeskely, toivottomuus, itseinho, maailman rumin ihminen -olo
*jatkuva syömishimo
*huonosti nukkuminen ja hirveä väsymys
*älyllinen hitaus; työt ei suju, kömpelyys
*eristäytyminen; ei jaksa muita ihmisiä koska itsellä on niin kehno olo
*pahoinvointi ja oksentelu
*turvotus (+3 kg joka kk)


Mä kuulun ihmisiin, joille ei lääkityksistä ym. ole ollut apua, joten PMS:n kanssa täytyy vaan jaksaa loppuelämä ((. Voimia teille muille kärsijöille!! Kamalinta on just kun muut vähättelee ja PMS -vapaat ihmiset pitää koko hommaa hölynpölynä. Mulla on onneksi yksi ymmärtäväinen ystävä ja mies, jotka kestää mun kanssa.

 

En ole pitkään aikaan tiedostanut tällaista oloa.. totesin eilen, että tämä on nyt "sitä" itseään eli PMS:ää.
Se alkoi viime sunnuntaina (tänään torstai) sillä, että jumpassa oli ohjaajana sijainen, todella ärsyttävä yli mega super hyper iloinen nainen. Thank god kyseessä oli combat-tunti, joten pystyin jokaisella potkulla ja iskulla kuvitella, että sijainen olisi ollut kohteena. Kiristelin siinä sitten tunnin jälkeen ja yritin hallita itseni saunassa. Töissä on mennyt nämä päivät ihan hyvin... mutta kun olen mennyt jumppaan, niin sinne on sattunut aina joko tosi ärsyttävä tapaus. Kamalaa, kun pitää pitää päänsä kiinni koko ajan, ettei leiskauta jotain tosi pahaa kavereille. Tässä ollaan nyt sitten kärvistelty jo monta päivää sisäisen vihan kanssa (onneksi en ole vielä räjähtänyt kellekään). Tuossa juuri, kun tulin töihin oli niin kamala olo, että piti istua kuuntelemaan Barry Whiteä ja ajattelemaan, josko se rauhoittaisi, niin kuin Ally McBealia. Pitää pyöritellä mielessään Marge Simpsonin lausahdusta, että "nainen pystyy pidättelemään vihaansa iäisyyden"

Oikein itseäki hauskuuttaa, kun ei voi omalle vitutukselle mitään, vaikka kuinka haluaisi. Kun oikeasti ei ole mitään syytä!!!

Tällä mennään.. onneksi ne menkat alkaa maanantaina!

 

se oli tosi paha PMS, viela muutama vuosi sitten tuli hirveita oireita; kiukuttelua, tavaroiden rikkomista, mielialan vaihtelua.. Rikoin ihan valtavasti kamaa kotona, joten sille asialle oli pakko tehda jotain, kun aloin muuttua sietamattomaksi seka omissa etta muiden silmissa. Olin kai masentunutkin (sita itse huomaamatta/tiedostamatta) ja sain ulkomailla asuessani Prozac (fluoksetiini) laakityksen vuodeksi ja sitten kun pikkuhiljaa lopetin niita, huomasin etta PMS oli myos kadonnut. Nyt tulee vaan pienta levottomuutta ja turvotusta ennen kuin menkat alkaa, ei tuollaista riehumista. Kavin gynella ja psykiatrilla molemmilla ja apu lopulta loytyi.
Sitten olen huomannut, etta aloitettuani joogan (hatha joogaa), mieliala on tasaantunut- siita voi olla apua jollekin.

Olen edelleenkin ulkomailla (sen vuoksi tietyista kirjaimista puuttuu pisteet- anteeksi!).

 

Google haku -helvetilliset hormonit- (350 osumaa"). -Linkki alempana).

Hormonien vaikutuksista löytyy erilaisia tutkimuksia ja "tutkimuksia", riippuen mikä taho tutkimuksia suorittaa. Kuka- mikä taho on tutkimuksen takana ja kuka on tutkimuksen ja ehkä "tutkimuksen rahoittaja" (S Lobbaja-Sponsori ?).

Laitan linkin siitä syystä, että en halua vaikuttaa ihmisten käsityksiin, vaan jokainen voi itse luoda mielikuvan tutkimusten ja ihmisten henkilökohtaisien kokemuksien, sekä tuntemuksien pohjalta, joista löytyy lisää linkkejä selaamalla.

Mielenkiintoinen seikka tuossa "hakutuloksessa" on se, että hakutuloksen kaksi ensimmäistä otsaketta "Lähes kaikilla naisilla ikäviä oireita ennen kuukautisia" on "jostain syystä sensuroitu", eli ne on ilmeisesti poistettu ehkä "arkaluonteisuuden vuoks?i".

Otsakkeissa HYMY (2 kpl) joissa on viittauksia Dr. Philin ohjelmaan, kuten muutamassa muussakin otsakkeessa.

Nuo kaksi ensinmainittua "bittiavaruuteen kadonnutta, vai sensuroitua"? arkaluonteista aihetta ja keskustelua liityvät professori j.t. karvosen tutkimuksiin, jotka ovat saaneet osakseen myös kansainvälistä huomiota ja keskustelua.
Googlaa -somatisaatiohäiriö-.

Linkki -helvetilliset hormonit, joissa löytyy aiheesta laajemmin.

http://www.google.fi/search?hl=fi&q=helvetilliset+hormonit&meta=&aq=1&oq=helvetilliset

 

Itselläni PMS -oireet olivat fyysisiä; iso kivi kohdussa tuntemuksia, rintojen kipeytymistä ja yleistä ähkyoloa. Kuulostaako liian helpolta; muutaman kuukauden kalaöljyn (korkea EPA -pitoisuus) oireet katosivat täysin. Ruokavaliosta on hyvä karsia liika rasva, suola sekä pudottaa syötävää kalorimäärää.Tuo suola taas aiheuttaa nesteen keräytymistä, joka rinnoissa painaa hermopäitä ja saa sen helvetinmoisen kivun aikaan. Ruokavalion keventämisen pitäisi helpottaa hieman fyysisiä oireita jo seuraavana päivänä, ja se auttaa myös vaihdevuosiongelmiin.

 

Nyt taisin viimein löytää vastauksen minua pitkään mietityttäneeseen asiaan eli MIKÄ MUA VAIVAA?!?

Olen välillä ihan tajuttoman itkuinen, masentunut, saamaton olo, pinna kireällä, en kestää yhtään väärää sanaa, en kestä sotkua kotona, en yhtään mitään! Vasta hiljattain olen tajunnut, että näillä oireilla on yhteys kuukautiskiertooni.

Ajattelin aina ennen kuukautisia minussa tapahtuneiden muutoksien olevan lähinnä fyysisiä: turvotusta, rintojen arkuutta ja pistävää alavatsakipua. Olen huomannut myös sen, että mieleni tekee ahmia ruokaa mielin määrin ennen kuukautisia. Mutta nyt vasta tajusin, että oireet ovat myös psyykkisiä, ja vahvasti ovatkin!

En aikaisemmin niin kiinnittänyt huomiota masentuneeseen olotilaani kun asuin vielä yksin. Alle vuosi sitten muutimme nykyisen avokkini kanssa yhteen ja sitten nämä mielialanvaihtelut alkoivat aiheuttaa ongelmia. Raivo- ja itkukohtauksia, väsymystä kaikkeen ja kaikkiin, mökötystä. Välillä en jaksa puhua hänelle, osaksi myös siksi etten ole tiennyt mikä minua vaivaa, miksi olen vihainen/alakuloinen. Itseasiassa poikakaverini oli se, joka huomasi, että mielialanvaihteluni liittyy kuukautisiini. Hän on ollut todella ymmärtäväinen minua kohtaan, mutta en halua, että hän joutuu enää yhtään kestämään tilannetta tällaisenaan. Tänään on ollut tosi huono päivä. Meillä oli kivoja suunnitelmia illaksi, mutta pilasin kaiken.

Heti huomenna soitto lääkärille ja suunnitellaan miten edetään.
Olen syönyt Mercilon e-pillereitä n. 6 vuotta, ensitöikseni haluan vaihtaa ne johonkin muuhun ja kokeilen auttaako se. Nyt täytyy tarttua itseä niskasta kiinni ja hakea apua tähän ongelmaan ennen kuin pilaan suhteeni!

 

Hei. Vastaan lukematta muita kirjoituksia. PMS-oireesi kuulostavat todella ikäviltä, ja uskonpa että jollakin omega kolmosilla tai b-6 vitamiinilla ei tapauksessasi ole mitään hyötyä. Itse hain apua PMS:ään vajaa vuosi sitten, kun oireet on iän myötä koko ajan tulleet pahemmiksi ja elämää rajoittavammiksi (olen vasta 23). Elikkä, apu löytyi tosiaan masennuslääkkeestä. Ja on tosiaan nykyään aika yleistä PMs:än hoidossa.

Tuntuu aivan uskomattomalta, kun nykyään kuukautiset alkavat ihan yllättäen vaan - ilman että olen tasan 2 viikkoa ennen niitä muuttunut hirviöksi!! Olen ihmetellyt jälkeenpäin että minkä ihmeen takia olin ennen jatkuvasti haastamassa kiltin mieheni kanssa riitaa ja suunnittelemassa hänen jättämistään . Nyt ei heittele mieliala laidasta laitaan eikä itketä eikä tarvitse purra hammasta ettei kiljuisi joka asiasta tai kävisi jonkun kurkkuun kiinni!

Ei todellakaan kannata pilata parisuhdettaan sellaisen asian takia minkä saa kyllä korjattua! Eikä kannata tuntea itseään "hulluksi" jos turvautuu masennuslääkkeeseen. Minä olen ihan sama ihminen kuin ennenkin, ainut ero on että kärsivällisyyttä on paljon enemmän. Ja minä syön koko ajan tuota lääkettä, en pelkästään kausittain, koska silloin lääke ei samalla tavalla tehoa, ja joutuu kärsimään jatkuvasti uudelleen niistä lääkkeen aloitusoireista. Ensin kokeilin Seromexiä, mutta se aiheutti minulle hikoilua, ja vei seksihalut (ja orgasminsaantikyvyn) täysin, sitten vaihdoin Fevariniin, se ei hikoiluttanut mutta lisäsi ruokahalua... sitten pädyinkin nykyiseen Efexoriin, inhottava ensimmäinen viikko mutta nyt tuntuu hyvältä...

 

Keltarauhashormoni suun kautta otettuna ei siis tehoa, vai?
Muistan erään tuttuni aikoinaan, jolla oli kamalat PMS-oireet ja oli gyneltä saanut niihin keltarauhashormonia, eli ilmeisesti sitä niihin joskus määrätään.

Itselläni on oireet tulleet nyt yhtäkkiä aika rajuiksi, kun vaihdevuodet lähestyy. Tässä olikin jo pieni tauko, kun oireet tuntui jotenkin miedontuneen tai/ja lähes kadonneen, mutta olikin vaan "tyyntä myrskyn edellä".

Mieliala-jutut on kyllä jotenkin muuttuneet, en saa enää niin paljon raivareita, mutta sen sijaan on tullut tilalle kaikenmaailman kivut ja kolotukset, yleinen levottomuus, unihäiriöt (alkaa jo muistuttaa paniikkihäiriökohtauksia), turvotukset lisääntyneet, hillitöntä palelua ja joskus satunnaisesti myös yöhikoilua, pahoinvointia, vatsa oireilee ja sen toiminta tuntuu aina muuttuvan ennen kuukautisia (saa juosta kokoajan vessassa niin isolla kuin pienellä hädällä ja tämän kaiken seurauksena kivuliaat peräpukamat), joskus kamalaa migreeniä, huimausta, sydämentykytystä, lisälyöntejä jne...

Gyne määräsi nyt kokeeksi keltarauhashormonia (Terolut), jota en kuitenkaan ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Mulla on siitä omat epäilykseni, pelkään, että se lisää päänsärkyjä, turvotuksia ja vaikuttaa mielialaan.

 

Jos pillerit tosiaan käynnistää/lisää tällaisia PMS oireita, kuten suurimmalla osalla teillä muillakin niin en tiedä kyllä mihin oon sitten ryhtynyt! Lääkäriin itseni on ainakin hakeuduttava viikon sisään tai en tiedä mitä tulee..
Itse aloitin pillerit ihan reilu kuukausi sitten (yasminelle) ja sitä ennen tyhmyyttäni vetänyt kuukauden satsin tossa tammikuussa kun oli sattunut jäämään.
Hirveitä itkukohtauksia ihan ilman sen kummempaa syytä, seinät kaatuu päälle, mikään ei ole hyvin, raivoan ja huudan ihan tuosta noin vaan ja kiukuttelen kun pikkulapsi; PÄIVITTÄIN! Sen lisäksi lihoamista (johtunee mässäilystä minkä halu lisääntynyt myös), masentuneisuutta, satunnaisia kipuja...

En edes tiennyt tällaisesta ennenkuin tänä iltana nyt aloin ottaa selvää!
Pahinta on että kaikki kiukku ja raivo + muu purkautuu lähinnä poikaystävään, joka on sanonut pysyvänsä tukenani, mutta näen läpi ettei tällaista jaksa enää kauaa, niin hän kuin minäkään! Mua suoraan sanottuna pelottaa että millainen hirviö musta on tullutkaan (ennen perus positiivinen, hyväntuulinen ja iloinen)! Tarvin todellakin apua!

 

Tekis mieli sanoa, että ihanaa on kaltaisiani muitakin.... mutta ei taida olla oikein sopivaa tässä tapauksessa. Kyllä niin tutulta kuulostaa nämä edelliset tarinat. Oon tosi järkyttynyt ja epätoivoinen, että minä lempeä lapsiani rakastava äiti muutun kerran kuussa lohikäärmeeksi joka räjähtää pienimmästäkin asiasta. Mies vetäytyy kuoreensa ja lapset pysyvät loitolla. Ei mitään itsehillintää ja haluaisin juosta rekan alle.... tilanne pahentunut vuosien myötä ja nyt olen siinä pisteessä, että JOTAIN ON TEHTÄVÄ tai tämä perhe hajoaa. Näin ei voi jatkua enää... mies ei ymmärrä yhtään, pahentaa vain asiaa kun "pakenee kotoa" omiin puuhiinsa ja minä puran kiukkuni lapsiin. Mies ottaa niin raskaasti itseensä ja kokee olevansa maailman surkein ihminen kun räyhään, mikä ei todellakaan ole totta, enkä ole koskaan sellaista edes väittänyt. Hän on herkkä ja seesteisessä rauhallisessa perheessä elänyt mies, menee täysin kipsiin meikäläisen riehumisen takia. Leppymiseen menee 2 vk, sitten alkaa taas uusi alamäki... Tätä oravanpyörää on jatkunut jo toistakymmentä vuotta, eikä loppua näy. Tarvitsisin ymmärtäjää ja olalle taputtajaa kun mieli on aallonpohjassa, mutta hän, elämäni tärkein ihminen pakenee.... hän on sitä mieltä, että ei kelpaa minulle ja syyllistää aina itseään ja tekemisiään/tekemättäjättämisiään... En saa häntä mitenkään ymmärtämään, että nämä "kohtaukset" eivät johdu hänestä!!!! Toistuvat mykkäkoulut alkavat väsyttää, koen olevani vankina omassa kodissani kun hän poistuu renkaat vinkuen paikalta ja jättää minut kotiin itkemään yksin lasten kanssa. Tilanne vain pahenee joka kerta. Olo on toivoton ja olen täysin hermoromahduksen partaalla. Ei ole ketään jolle puhua, joka ymmärtäisi.... toivon vaan, että katoan tältä planeetalta... taidan olla tulossa hulluksi.... Voiko kyyneleihinsä hukkua... ? Onko millään edes mitään väliä.... -Neuvoton ja onneton lohikäärme

 

Tuo kuulostaa ihan minulta! Olen myös yleensä lempeä ja rauhallinen kotiäiti, mutta välillä pimahdan ihan täysin ja huudan lapsilleni ja voin sanoa jotain inhottavaa. Viimeksi eilen. Jälkikäteen tuntuu ihan kauhealta, että on sanonut kullanmuruillensa pahasti ja tulee tosi syyllinen olo. Miehen kanssa tulee helposti verinen riita ihan jostain pienestä ja sitten mies ottaa nokkiinsa ja myös meillä pakenee omiin harrastuksiinsa ja jättää minut ja lapset kotiin. Vaikka päinvastoin juuri minun pitäisi päästä välillä ulos ja pois vaikka juoksemaan raivoni pois. Mies ei ymmärrä yhtään, vaan luulee, että tahallani olen vittumainen ja määrään kaikesta ja raivoan, jos joku asia ei suju minun mieleni mukaan. En todellakaan haluaisi olla veemäinen ämmä, mutta asia ei ole minun hallinnassani. Nyt taidan vasta kunnolla ymmärtää, että kyse on PMS:stä ja että asialle todellakin voi tehdä jotakin. Taidan kokeilla tuota B-vitamiinia heti huomenissa. Tsemppiä meille kaikille!!

 

Juu on vaan niiiiin tuttua mullekin kaikki edellä mainitut oireet. Ylivoimaisesti pahinta on se kun kanssaihmiset eivät ota vakavasti näitä ja taitaapa joku jopa luulla että teeskentelemme. Se sattuu kun ei saa sympatiaa ja ymmärrystä silloin kun sitä eniten kaipaa.

Viimeksi kun oikuttelin avomieheni huusi raivoissaan että "sulla on kyl vakavia psyykkisiä ongelmia. Mene kotiin mätänemään sitten jos haluat", vain koska oli hirveä olo ja halusin kotiin peiton alle, enkä anopin luo kyläilemään.

Mulla noi oireilut vaihtelee todella paljon. Kerran jopa kaverit ajoi sairaalaan koska pyörtyilin, tärisin ja kädet ja jalat kramppas niin etten voinut liikuttamaan niitä. Kipu oli aivan sietämätön. Yleensä pääsen vähän helpommalla. Mulla tosin oireet ei juuri koskaan lopu menkkojen alkuun vaan jatkuvat vielä monta päivää. Olen selvillä vesillä vasta kun menkatkin loppuvat. Onneks mulla toi kierto on tosi pitkä 30-50 päivää, joten ehdin olla enemmän kiva kuin hirveä. Mahtaako alhainen paino vaikuttaa kiertoon ja siten epäsäännöllinen kierto voimakkaisiin pms oireisiin? Ainakin aijon nyt kokeilla niitä B-vitamiineja ja kalamaksakapseleita, jos vähän helpottais.

 

Mä olen ollu lapsesta asti aika herkkä reagoimaan kaikkiin asioihin. Siis kova jännittämään, stressaamaan ja helposti masentuva. Oon kärsinyt myös sosiaalisten tilanteiden pelosta ja saanut ahdistuskohtauksia.
Nyt aikuisempana (24 v.) oon alkannut todella miettimään omien mielialavaihteluitteni yhteyttä menkkoihin ja hormoneihin. Pelkään välillä ihan todella tulevani hulluks, vaikka periaatteessa kaien pitäis olla ok. Oon nyt vasta alkanut perehtyyn tähän yhteyteen, mut oon huomannu että oireilen ennen menkkoja (ja kyllä niiden aikanakin) kaikkein vahvimmin. En varsinaisesti raivoa, mutta oon tosi ahdistunut, masentunut, itkettää ihan jatkuvasti vaikkei tunnu olevan erityistä syytä, toivoton ja pelkään etten enää pysty tekemään töitä jne. Oon sinkku, mut itken sit siskolle kaikkia mahdollisia asioita. Mulla korostuu selkeesti nää psyykkiset oireet. Toki on rintojen turvotustakin jne, mut fyysiset oireet tulee sit yleensä kun menkat alkaa...
Käytän meilialalääkkeitä (sitalopraami), jotka on määrätty ahdistusoireisiin ja mieltä tasaamaan, mut niistä ei oo ollu apua näihin pms oiresiin.
Onko muilla kokemuksia näin vahvoista psyykkisistä pms oireista? Mistä ootte saanu apua?

 

KOKEILKAA PELLAVAROUHETTA PÄIVITTÄIN, ITSE OLEN OTTANUT AINAKIN 2 RKL/PV. MINULTA HÄVISI OIREET VAIKKA KÄRSIN HELVETILLISISTÄ PSYYKKISISTÄ TUSKISTA VUOSIKAUSIA.

 

Kamalan ihanaa!!! Siis, että on muitakin kamalia ämmiä, kuin minä!
Tänään sen tajusin, tai ehkä olen tavallaan tajunnu jo aiemminkin, mutta nyt se kolahti ihan tosissaan.

Kaikki muut oireet vielä jotenkin kestän, mutta en noita kamalia RAIVOKOHTAUKSIA , ne kohta hajottaa koko perheen. Ne tulee ihan puun takaa, yllättää itsenikin, saati lapset ja miehen. Ja tosiaan, elämä on 2 viikkoa helvettiä ja 2 viikkoa normaalia perhe-elämää. En ole aina ollut tällänen, mutta kun mietin, niin aina olen näistä oireistä kärsinyt. Viimeisen kahden vuoden aikan ne ovat tulleet TOSI pahoiksi. Saamattomuus ja tunne, että kaikki mättää ja missään ei ole hyvä ja järkyttävä väsymys ovat myös elämänlaatua romahduttavia. Fyysiset kivut vielä pystyn käsittelemää, mutta kaikki muu romuttaa koko perheen. Ja tällä menolla ihan oikeasti.

Olen alkanut pelätä, että lapsistani kasvaa epätasapainoisia nuoria ja aikuisia. Ja ihan sen takia, että kotona on PMS oireista kärsivä äiti ja lasten lisäksi, miehenikin haluaisin pitää samassa osoitteessa.

Aiemmin ajattelin vaan olevani jotenkin kykenemättömämpi äitinä ja puolisona kuin muut, mutta kun en aina ole ollut tämmöinen. Eli olenhan joskus ollut ihan kykenevä ja rauhallinen, turvallinen äiti ja puoliso. Nyt saatan kahden viikon sykleissä räjähtää seinille tai normiaikana olla edellen ymmärtävä, auttava ja tukeva.

Toisaalta olen onnellinen, että tajusin tämän, mitä todennäköisimmän syyn, ja voin yrittää kalaöljyllä, pellavarouheella ja b6-vitamiinilla löytää taas oman itseni.

Toivottavasti me kaikki löydetään apu tahoillamme ja tullaan taas "hyviksi ihmisiksi"

 

Minulla oli jo teini-ikäisenä PMS:ää, mutta 35-vuotiaana oireet alkoivat ihan selvästi pahentua ja nyt mietin, että pitäisikö hakea jotain masennuslääkettä. Ehkäisypillerit eivät minulle sovi. Olen koettanut hoitaa PMS:ää liikunnalla, monivitamiineilla, Anti-Stress-valmisteella ja välillä se onkin ihan hyvin hallinnassa, mutta sitten taas jotkut kuukaudet ovat ihan hirveitä. Kun PMS alkoi pahentua sain jopa paniikkikohtauksia, sitten ne loppuivat, mutta ennen kuukautisia olen todella jännittynyt, esim. kauppaan meneminen yksin on yhtä tuskaa, olen masentunut, mikään ei huvita, olen tavallaan ihan muissa maailmoissa, nuorempana kiukuttelin. Lisäksi minulla on turvotusta, rinnat kipeät, päätä särkee ja väsyttää. Joka kuukausi mietin, olenko oikeasti masentunut, vai onko minulla paniikkihäiriön tapaista oiretta, mutta aina totean, että kyseessä on PMS. Täytän tänä vuonna 40 ja pakko tähän on jotain hoitoa saada, muuten en enää jaksa.
Aikaisemmin olin paljon ulospäinsuuntautuneempi ja reippaampi, liikuin ihmisten ilmoilla koska tahansa, mutta tuo 35 oli joku rajapyykki minulla. Tälläkin hetkellä kärsin vaivoista ja eilen illalla mieheni raivosi minulle, että onko minulla joku psyykkinen sairaus, vai miksi olen taas niin vaisu, enkä kiinnostu mistään. Olen puhunut hänelle tästä vaivasta ja hänen pitäisi jo tietää, mutta ei kai tätä voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Tilannetta ei vaan pysty hallitsemaan, vaikka haluaisi.

 

Löytyisiköhän täältä vertaistukea tai apua..

En syö pillereitä.

Itsellä alkoi PMS oireet n. 39v

Minulla auttoi D-vitamiini.

Syön sitä 125µg/vrk. Vähemmälläkin varmaan pärjää, mutta syön sitä muutenkin.

Myös Omega 3 rasvahapot ovat varmaan hyväksi.

 

En syö pillereitä.

Itsellä alkoi PMS oireet n. 39v

Minulla auttoi D-vitamiini.

Syön sitä 125µg/vrk. Vähemmälläkin varmaan pärjää, mutta syön sitä muutenkin.

Myös Omega 3 rasvahapot ovat varmaan hyväksi.

--------------------------------------------------------
Minäkin aloitin nyt Omega-kuurin...Ostin Elivo Sydän Omega-3 kalaöljykapseleita, sisältää A, D, E, B-vitamiineja + foolihappoa. En ole ennen kalaöljyjä syönyt, mutta noitten selosteessa luki,
että auttavat mm. masennukseen. Ehkä ne ovatkin se puuttuva linkki. Ennen olen syönyt tal-
vet Sana Solia, mutta, ehkä noi kalaöljyt auttavat enemmän. Toivotaan, että auttais vaivoihin.