järkyttävä raskauspahoinvointi - apua?

Nyt on menossa rv 10+ ja aivan järkyttävä pahoinvointi ollut seuranani viimeiset 5-6 vkoa. Koko ajan oksettaa, huimaa ja mahassa kiertää ja on ikäänkuin krooninen nälkä (vaikkei oikeasti ole) ja on pakko syödä tunnin välein jotta pystyssä jotenkin pysyy. Tästä seuraa taas närästys ja turvonnut jättilaispallomaha, joka on kivulias sekin. Varsinaista oksentelua ei ole ollut paljoa mutta sepä ei autakaan: kun olo on ollut aivan oksennustautinen, olen muutaman kerran laittanut sormet kurkkuun ja tehnyt sen oksennuksen siinä toivossa että sitten helpottaa. Mutta ehei, eipä todellakaan auta - paha olo ei oksennuksen jälkeen lopu niinkuin normaalissa oksennusvaiheessa loppuisi, vaan jatkuu edelleen tasaisen kauheana oksetuksen tunteena.

Aikaisemman raskauden pahoinvointi oli itikan kikkare tähän verrattuna. Olen aivan poikki, väsynyt, nääntynyt, ja samalla pitäisi hoitaa esikoista, huushollia ja opintoja. En enää tiedä miten jaksan!!!

Kokeiltu on inkivääritee, kamomillatee, b6-vitamiini jne. Ei auta, oksettaa niin hitokseen vuorokaudet ympäri. Yölläkin pitää herätä kolme neljä kertaa syömään jotain pientä. Eikö tämä lopu koskaan? Eikö tosiaankaan ole mitään lääketieteellisiä keinoja tai lääkkeitä tämän vaivan hillitsemiseksi?

VASTAUS AKUPUNKTIO!!!!!!!!
8 viikon oksentamisen jälkeen kokeilin viimeisensä toivona Kielotien Mehiläisessä akupunktiota. Nyt 4 päivää jälkeenpäin en ole enää oksentannut ollenkaan ja sitä ennen oksensin vähintään 5krt/pvä.

 

Joka raskaudessa olen ollut todella pahoinvoiva. Nyt, 3. raskaus 18+, ja oksensin vain !! reilun kuukauden ajan joka päivä. Söin mitä vain pystyin, jäiset pysyivät sisällä eli jäiset marjat, kylmät tuoremehut ja mehujäät. Aamulla keräsin energiaa ja olin sängyssä niin kauan, että olo koheni. Söin väkisellä... ajattelin kaikkea muuta kuin syömistä. Eli aina kun verensokeri laski, pahaolo ja oksentaminen alkoi.
Toisessa raskaudessa olin tiputuksessa kahteen otteeseen sairaalassa, silloin ei pysynyt mikään sisällä ja minulle määrättiin Primperania, jota jouduin käyttämään lähes koko raskausajan, eli oksentaminen ei päättynyt ennen kuin viikon 35 paikkeilla. Aika kultasi muistot, mutta lähes 10 v meni ennen tätä raskautta päätöksellä ei koskaan enää
Mistä lie johtuneekin, että joillakin ei ole pahaolo lainkaan ja toisilla tämmöistä painajaista...

 

Odotan esikoista ja kärsimättömänä jo myös pahoinvoinnin loppumista. Onneksi oksentaminen on jäänyt kokonaan noin pari viikkoa sitten ja nyt kamppailen enää kuvotuksen kanssa. Tietysti on mahdollista, ettei se lopu koko raskauden aikana, mutta olen päätellyt näitä pahoinvointiaiheisia keskustelupalstoja läpi kahlattuani, että jos pahoinvointi ei ole ollut sitä kaikkein kauheinta, on syytä odottaa sen loppuvan jossain vaiheessa raskautta... En tiedä, onko teoriani totta, mutta se lohduttaa...

Tässä muutamia omakohtaisia vinkkejä niille, joiden pahoinvointi/kuvotus on sellaisella tasolla, että siihen nyt ylipäätään jotkut vinkit auttavat. (Itse oksensin pahimmillaan kaksi kertaa päivässä, useimmiten kerran tai sitten vaan kuvotti ilman oksennusta.) Pahimpaan oksenteluun ei kaiketi auta kuin sairaalan tiputus... Eli nämä vinkit siis vain lievään tai keskipahaan kuvotukseen vähäisellä oksentelulla

- Jos sinua ei auta se, että syöt pieniä määriä usein, kuten yleensä neuvotaan, kokeilepa syödä ainakin kerran päivässä ihan kunnon ateria (jos pystyt). Itse huomasin, että pienet välipalat eivät riittäneet mihinkään, mutta kun lounaalla vedin kunnon lämpimän ruuan ja salaatin, pysyi kuvotus aisoissa koko iltapäivän. Ihmiset kun ovat tässäkin suhteessa kovin yksilöllisiä... (Mulla pahoinvointi alkoi vasta päivän kuluessa, joten aamupäivä oli helpointa ja siten just isompi lounas oli mulle helpompi kuin vaikka iso illallinen. Alussa söin väkisin ja julkisissa tiloissa, lounaskahvilassa, jossa on isompi kynnys jättää kesken ja siellä tsemppaa enemmän kuin kotona. Pystyin aika pian syömään yllättävän helposti kuvotuksesta huolimatta, kunhan olin valinnut ruuan, joka ei itsessään kuvottanut eli oli tarpeeksi neutraalia tai jota parhaassa tapauksessa jopa teki vähän mieli. Luulen, että syömiskykyyn vaikutti paljon kokemusperäinen tieto siitä, että olo paranee syömisen jälkeen. Suhtauduin siihen vähän kuin lääkkeeseen.)
- Itselleni vaikeinta on itse päättää, mitä syödä, koska mitään ei tee mieli. Sen sijaan lounasravintolassa on jostain syystä helppo valita mieluisin vaihtoehto. Muutenkin ulkoa valmiina ostettu ruoka toimii mulla paremmin kuin itse tehty. (Tietty se on aika kallista...)
- Pahimpina aikoina söin banaania ensiavuksi ja sitten nopeasti esim. puuroa päälle, koska banaanin vaikutus oli lyhyt ja jos syömisen jätti siihen, olo paheni nopeasti entiselleen. Leipä oli mulle vaikeaa, mut esim. muromysli luonnonjugurtin kanssa toimi puuron lisäksi ja erilaiset keitot. Kylmät hedelmät ja jugurtit on toki helppoja syödä, mut mulla ne ei pidä nälkää, eikä siiskään myöskään pahaa oloa kuin pienen hetken.
- Aina kun mahdollista, kokeile lepäämistä. Eli kun olo huononee, heti sänkyyn tai sohvalle makaamaan. Jossain vaiheessa huomasin, että makuulla olo yhdistyneenä syvään ja rauhalliseen hengittelyyn vähensi pahoinvointia vähitellen. (Syvä, rauhallinen hengittely auttaa ylipäätään myös ilman lepoasentoa.) Älä lannistu, jos se ei heti toimi, mulla pahoinvoinnin vähenemiseen saattoi jossain vaiheessa mennä puolikin tuntia. (Tai sitten tulee oksennus... Syömistä ei kannata yrittää korvata levolla vaan sekä että!!)
- Jos voit makuulla tehdä jotain rentouttavaa (itse pelasin ipodilla pasianssia, voisin kuvitella käsitöiden toimivan samoin, jos niistä pitää), se automaattisesti rauhoittaa ja syventää hengittämistäsi, joka puolestaan parantaa oloa. Mulla parhaiten on toiminut joku aika tylsä, mut kuitenkin mieluisa toiminto.
- Ulkoilu ja kaikki sosiaaliset tilanteet ovat pitäneet pahoinvointini hyvin aisoissa. Oksentelin ainoastaan kotona ja siellä pahoinvointikin on ollut pahinta. Olenkin tästä päätellyt, että sellainen keskivertokuvotus on ainakin osittain myös hallittavissa tai sitä voi opetella hallitsemaan (rajoitetusti!). Esim. miellyttävissä sosiaalisissa tilanteissa tunsin ikään kuin lämpimän pallon ylävatsan kohdalla, joka jollain tavalla esti pahoinvointia. Ehkäpä samaa mielikuvaharjoitusta tekemällä muulloinkin voisi hillitä huonoa oloa...
- Avoin ikkuna pelastaa monta pakollista käyntiä keittiössä. Kun jokin haju tai mulla esim. kovempi yskähdys sai oksennusrefleksin ärtymään, katselin ylöspäin ja hengitin syvään avonaisesta ikkunasta raitista ilmaa. Toisinaan onnistuin pidättäytymään oksentamisesta näillä keinoin.
- Toisaalta on sanottava, että kun oksentelua oli niin vähän, oli se jopa jollain tavalla helpompaa kuin jatkuva kuvotus. Oksentamisen jälkeen tuli hetkeksi parempi olo ja silloin käytin tilanteen hyväksi ja kiireesti söin jotain.
- Älä käytä vaatteita, jotka kiristävät vatsan kohdalta. Mä olen suosinut löysiä mekkoja. Mulle on mahdotonta myös kaikki sellainen toiminta, jossa pitää kyyristellä maata kohti pitkiä aikoja. Siksi esim. imurointi ja muu siivoaminen on jäänyt kokonaan siipalle. Jopa istuminen voi asentona olla sellainen, että vatsa on sen verran kasassa, että se lisää pahoinvointia. Siksi usein esim. televisiota katsoessa pyrin saamaan jalat ylös vaikka tuolin päälle ja nojaan pitkälle taakse, jolloin saan vatsani mahdollisimman oioksi. Se helpottaa välittömästi jonkun verran.

Tässä siis kokemukseen perustuvia ideoita kokeiltavaksi. Olen kokeillut myös pahoinvointirannekkeita, matkapahoinvointiin tarkoitettua lääkettä sekä akupunktiota (pariin otteeseen), mutta niistä mistään ei ollut mulle apua.

Nyt kun tilanne on vähän helpottunut, pyrin edelleen syömään vähintään kerran päivässä kunnolla ja muuten aika usein pienempiä välipaloja. Ruokahalu on onneksi jo palannut suurimmilta osin, joskin vieläkin joudun miettimään varsinkin päivän pääruokaa. Vietän silti edelleen suuren osan aikaani sängyssä maaten, mikä alkaa käydä jo todella yksitoikkoiseksi... (En ole töissä tällä hetkellä, vaan teen kotona sen verran töitä kun pystyn.)

Voimia ja ole lempeä itsellesi. Monen kuukauden vatsatauti saisi kenet tahansa surkeaksi.

 

Olen raskausviikolla 7 ja pahoinvointi alkoi aivan alusta asti. En ollut tehnyt edes raskaustestiä, kun yökkäilin jo lenkkipolun varrella. En ole siis kertaakaan varsinaisesti oksentanut, yrittänyt kyllä olen paremman olon toivossa. Vatassa kuoheltaa välittömästi herätessä. Tiedän, että pitäisi södä VÄLITTÖMÄSTI herättyään, mutta olen niin tavattoman väsynyt, etten jaksa nousta sängystä heti kellon herätettyä.

Kuvotus alkaa siis aamulla, mutta esimerkiksi jugurtin syötyäni olo helpottaa hetkeksi. Sillä aikaa ehdin valmistaa sen "oikean" aamiaisen. Usein kuitenkin aikaa kuluu niin paljon, että kuvotus ehtii tulla takaisin, joten ensimmäisen leivänpalasen nieleminen tuntuu ylivoimaiselta. Sitten kun ensimmäiset haukut saa alas, niin jo alkaa ruoka maistua. Eipä menekään kuin tunti, kun alkaa taas jomottaa vatsassa ja paine tuntuu ruokatorvessa ja olen varma, että kohta lentää. Koko ajan täytyy syödä jotain ja tuntuu, että paisun vain paisumistani. Tosin en syö paljoa kerralla, kunhan vain jotain saisin alas. Päivällisen teko ei ole kovin mieleistä, sillä usein alkaa kaikki hajut yms. yököttää. Nyt kun aloin miettiä ja lukea muiden kommentteja, niin iltaan mennessä oloni on taas pahempi.

Aargh, yritän hokea, että olo paranee pian. Se on vain mennyt pahemmaksi tämän parin viime viikon ajan. Mitään ei tee mieli syödä, mutta takaraivossa joku hakkaa, että lapsen kehityksen takia täytyy syödä. Ja auttaahan se syöminen aina hetkeksi, mutta tiedän aina, että se kuvotus tulee kohta uudestaan. Raivostuttavaa.

Eikä tämä parisuhteellekaan kovin hyvää tee. Mieheni jo luuli, etten edes halua lasta, koska valitan olostani jatkuvasti. Hän ei voi koskea minuun, koska joka paikkaa särkee ja vatsa on todella kosketusherkkä. En voinut leikata nurmikkoa, koska alkoi tehdä pahaa. Pelkään näin ollen siis myös rakastelua, että tulee huono olo, jos edes yritän liikkua. Ja kun huono olo pahenee iltaa kohti, jolloin mieheni tulee töistä. Hänen työvaatteensa haisevat, mutta hän haluaa käydä suihkussa vasta juuri ennen nukkumaanmenoa. Jääkaappi on kuvottavan hajuinen ja yritän pidätellä hengitystä, kun sen avaan. Miten kukaan voi nauttia raskaudesta, jos olo on tällainen loppuun saakka?

Pelottaa, kun työni alkavat reilun viikon kuluttua ja pelkään yökkäileväni sielllä jatkuvasti. Täytyisi vain keksiä jotaiin naposteltavia, joita voin pitkin päivää napsia. Tiivis työryhmä ja tuntuu, että joudun kertomaan raskaudesta heille. Tämä kun on vasta alussa, ja haluaisin kertoa vasta ensimmäisen ultran jälkeen. Olen siis vain määräaikaisena tämän kesän, ja opinnot jatkuvat syksyllä.

Menen maanantaina neuvolaan ja ajattelin todella kysyä neuvoa sieltä tähän oloon. Ja jotain lääkettä, jos vain voi ottaa. Lääkkeet eivät tietysti ole ensimmäinen vaihtoehto, vaan haluaisin kokeilla ensin joitain ruokia, joilla voisin oloa parantaa. Ja jos pikkuhiljaa oppisin syömään jatkuvasti...yöllä kun täytyy nousta vessaan, alkaa myös se huonovointisuus ja joudun pitämään yhden ihmisen eväsretkeä pedissä. On siinä miehellä ihmeteltävää.

Olen kuullut tuosta akupunktiorannekkeesta. Ja se, että voisi itse painaa oikeasta kohtaa ranteesta? Täytyy todella ottaa asiakseen tehdä tälle jotain. Sen olen vasta huomannut, että raikas ulkoilma auttaa. Harmi vain, ettei tuolla ulkona voi sitten tehdä mitään..:/

 

Mulla menossa ihan alku raskaus 6+4 viikot... Oon perjantaista saakka voinut pahoin. Tää on jotain niin kauheaa. Mitään ei tee miei, vaikka kauhea nälkä kokoajan. Ekan lapsen kanssa ei ollut mitään kaikki meni hyvin. Nyt maha vaan pyörii ja kaikki etoo. Ainut mitä pystyn syömään on jäätelö. Kaikki mitä juon tulee ylös. Ja tänään pitäisi lähtee ruotsiin laivalla.

 

Hei! Olen raskausviikolla 8 ja kamalaa pahoinvointia on lähes päivittäin.Oksentelen muutenkin,kun aamuisin.Lähes kaikki ruoka etoo.Pahimpina päivinä en voi mennä edes töihin,vaan lepään kotona.Kävin lääkärissä ja sain primperan lääkettä.Se on vähän helpottanut ja nyt pystyn syömään jotain.Toivottavasti tämä pahoinvointi loppuu pian.

 

.Toivottavasti tämä pahoinvointi loppuu pian.

Pian ei kai voi luvata, mutta joskus... synnytykseen ainakin.

Itse voin pahoin 3 raskautta. Eka ja toka menivät jotenkin, mutta kolmannessa raskaudessa aloin oksentamaan viikolla 5 ja oksensin synnytykseen asti. Viikolta 7 lähtien kävin sairaalassa ja terveyskeskuksessa vuorotellen tiputuksessa saaden nesteitä ja sokeriliuosta. Pahoinvointiin ei auttanut mikään. Ei todellakaan mikään. Kokeilin kaikkea mahdollista ja kaikki hyvää tarkoittavat neuvot on todellakin tarkoitettu lievämpään kuin pahaan raskauspahoinvointiin. Oksensin oman kuolanikin. Välillä oksensin verta, kun paikat olivat niin rikki oksentamisesta. Sisuksia korvensi, jano ja nälkä tekivät heikoksi ja saivat sydämen pamppailemaan. En jaksanut välillä edes puhua ja kaikki silmiin osuva liikkuva sai minut oksentamaan. Tuijotin valkoista seinännurkkaa viikkokausia ja turruin. Se oli tuskaa ja paskaa.

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen sain sairaalasta syöpähoitojen pahoinvointiin käytettyä zofrania, joka auttoi lopulta niin, että sain syödyksi. Söin vähän lääkkeitä aina, kiduin sit ilman 3-4 päivää ruokaa ja juomaa ja lopulta löysin itseni taas tiputuksesta ja sain taas muutaman lääkkeen. Raskaudenpuolivälin lähestyessä ymmärrettiin, etten pärjää ilman Zofrania ja sain sitä saman tien 100 kpl. Söin sitä lopulta raskauden loppuun saakka. Syntyi terve lapsi, jolle lääkkeistä ja tuskasta ei ollut tullut seurauksia. Kaksi päivää synnytyksen jälkeen pääsin eroon kaikista istukkahormoneista ja heräsin elämään. Se oli taivaallista. Jälkeenpäin tiedän, ettei enää koskaan, mutta en vaihtaisikaan lastani pois.

 

onko tosiaan jotain toimivaa lääkettä tuohon pahoinvointiin? itse olen 7 viikolla jatkuva huono olo vaivaa.. välillä on kuulunu että lääkkeistä ei oo mittään hyötyä, mutta jotkut s<noo että kannattaa silti hommata ne. olis hyvä saada apua tähän että pääsisin jatkamaan töitä??

 

Nyt on menossa rv 10+ ja aivan järkyttävä pahoinvointi ollut seuranani viimeiset 5-6 vkoa. Koko ajan oksettaa, huimaa ja mahassa kiertää ja on ikäänkuin krooninen nälkä (vaikkei oikeasti ole) ja on pakko syödä tunnin välein jotta pystyssä jotenkin pysyy. Tästä seuraa taas närästys ja turvonnut jättilaispallomaha, joka on kivulias sekin. Varsinaista oksentelua ei ole ollut paljoa mutta sepä ei autakaan: kun olo on ollut aivan oksennustautinen, olen muutaman kerran laittanut sormet kurkkuun ja tehnyt sen oksennuksen siinä toivossa että sitten helpottaa. Mutta ehei, eipä todellakaan auta - paha olo ei oksennuksen jälkeen lopu niinkuin normaalissa oksennusvaiheessa loppuisi, vaan jatkuu edelleen tasaisen kauheana oksetuksen tunteena.

Aikaisemman raskauden pahoinvointi oli itikan kikkare tähän verrattuna. Olen aivan poikki, väsynyt, nääntynyt, ja samalla pitäisi hoitaa esikoista, huushollia ja opintoja. En enää tiedä miten jaksan!!!

Kokeiltu on inkivääritee, kamomillatee, b6-vitamiini jne. Ei auta, oksettaa niin hitokseen vuorokaudet ympäri. Yölläkin pitää herätä kolme neljä kertaa syömään jotain pientä. Eikö tämä lopu koskaan? Eikö tosiaankaan ole mitään lääketieteellisiä keinoja tai lääkkeitä tämän vaivan hillitsemiseksi?

Minua nolottaa lukea näitä koska minulla on takana neljä ihanaa raskautta ilman pahoinvointia. Uskon sen johtuvan siitä että aloin jo hedelmöitysvaiheessa syödä B6-vitamiinia, jota gynekologi neuvoi. Otin lievän yliannostuksen ohjeesta. Oloni oli hyvä, lievää etomista esiintyi vain illemmalla, muutaman alkuviikon ajan. Kokeilkaa te muutkin, ottakaa vähän enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Minun lapsiini se ei ainakaan vaikuttanut epäedullisesti, ovat jo aikuisia ja ihan normaaleja. Nyt kun kaksi tytöistä on raskaana, olen pakottanut heitäkin ottamaan B6-vitamiinia ja heillä on ollut suhtkoht hyvä olo myös.

 

Itse olen rv 15 ja jatkuvaa pahoinvointia on ollu koko raskauden ajan, eikä näytä yhtään helpottavan. Samalla olen väsynyt enkä millään jaksaisi tehdä mitää, kuin myös olen nälkäinen vaikka olisinkin täynnä jo. Mutta pahoinvointiin en käytä mitään lääkkeitä, ennen kuin nousen sängystä tai heti nousun jälkeen menen juomaan kylmää appelsiini mehua ja vähän sen jälkeen syön jotakin suolaista niin helpottaa. Ja muutenkin jos tulee oksennettua niin syön pientä suolaista. Tuskaahan tämä raskaus on ollut ja ensimmäinen vielä, niin tulee sellainen tunne, että ei enään lapsia kiitos! Niin kauheeta ollu, toivottavasti oireet voisivat hävitä pikkuhiljaa nyt.

 

Rv 9 ja olen oksennellut nyt kuukauden. Olen täysin toimintakyvytön, en pysty hoitamaan lapsia, taloa tai työtä. En ymmärrä miksi juuri tässä raskaudessa pahoinvointi on näin järjetön. Mitään ruokaa. En pysty syömään eikä mikään tunnu helpottavan oloani. Olen alkanut masentua olostani ja miehenikään ei jaksa katsoa makaavaa vaimoa joka ei pysty mihinkään. Taatusti vika raskaus, ei ikinä enää!

 

rv 9+0,

neljä kauhun viikkoa takana. 24h yrjötys. heräsin yölläkin pahoinvointiin. pahimmmat hetket istuin suihkun lattialla itkien. en pystynyt tekemään mitään, en olemaan töissä, en vilkaisemaankaan keittiöön.

naurattaa kaikki perusvinkit, kokeiltu on, ei auta. lääkärit ovat olleet ihanan symppiksiä ja tsempanneet eteenpäin. Primperaniakin kokeilimme, ei auttanut. Homeopatiaa ja akupunktiota, b6-vitamiinia. tiputus antoi elinvoimaa, mutta ei vienyt kauheaa merisairautta sisältä pois. Aika meni niiiiiin hitaasti.

Tulin hyvin taikauskoiseksikin, jos jonain päivänä oli joku syötävä mennyt alas (esim jäinen mansikka), yritin toistaa samaa reseptiä epätoivoisesti..mutta joka päivä toimi suunnilleen aina eri kikka - jos toimi..

Nyt pari päivää on alkanut olla parempi olla. oksennan vieläkin, mutta vähemmän. Ja oksentaminenkin on ookoo, kunhan tuo järkyttävät, piinaava, sietämätön yrjötyksen tunne pysyisi nyt poissa. Edes kohtuullisen ok olo riittäisi minulle.

Olen ollut tosi epätoivoinen mutta nyt uskallan jo vähän toivoa valoa tähän potemiseen. Kaikille, jotka nyt vastaavan kanssa taistelee, lähetän superit tsempit ja sympatiat. Yrittäkää jaksaa!

Itselle tämä on ollut tosi raskas kokemus. I´m too old for this shit ;-)
Eli tämä on vika raskaus minulle, en enää jaksa tällaista kokemusta toiste. Ekasta minullakin oli vain pientä oksentelua, enkä voinut tällaista kuvitellakaan.

Yrittäkää jaksaa, juokaa kylmää vettä vaikka pillillä edes pieniä määriä ja jos saatte otettua suolaa päivittäin niin elimistö pysyy paremmin tasapainossa. tsemppiä, kohtalotovereille.

 

Hei!

Sama juttu täällä, kamala pahoinvointi koko ajan. Vatsassa kiertää! Mun on pakko kysyä, että onko sormilla kurkussa oksentamisella vai itsestään oksentamisella mitään eroa? Eli onko se vaarallista sikiölle / alkiolle? Korostan, etten ole mikään bulimikko tai sellaista.

Mulla on vaan tapana pistää sormet kurkkuun jos on vatsataudissa niin se auttaa oksentamaan. En mä tahallisesti tätä tee, mutta joskus on pakko että saa tehtyä / syötyä jotain. Kokemusta??

 

Hei!

Sama juttu täällä, kamala pahoinvointi koko ajan. Vatsassa kiertää! Mun on pakko kysyä, että onko sormilla kurkussa oksentamisella vai itsestään oksentamisella mitään eroa? Eli onko se vaarallista sikiölle / alkiolle? Korostan, etten ole mikään bulimikko tai sellaista.

Mulla on vaan tapana pistää sormet kurkkuun jos on vatsataudissa niin se auttaa oksentamaan. En mä tahallisesti tätä tee, mutta joskus on pakko että saa tehtyä / syötyä jotain. Kokemusta??

Ymmärrän, että vatsataudissa tunget sormet kurkkuun, sillä olo varmaan helpottaa sen jälkeen. Mulla raskauspahoinvointi oli ainakin jatkuvaa 24/7/8,5kk, joten oksentamisella eikä millään muullakaan ollut mitään merkitystä. Mä en siis laittais sormia kurkkuun, sillä olo ei helpota oksentamisen jälkeenkään. Koita pitää vaan kaikki, mitä sisään saat. Ei se sairaalassakaan oleminen kivaa ole, eikä se oksentaminenkaan tee hyvää ruokatorvelle. Mä oksensin niin paljon, että meni kaikki tuolta sisältä rikki ja välillä oksensin sitten verta vaan. Joten, pidä kaikki, mitä pystyt. Eri asia, jos pahoinvointi on ajoittaista, mutta kyllä se ylös tulee, mikä on tullakseen. Tsemppiä ja nopeeta ajankulumista tälle hetkelle!

 

Todellakin on lääke oksenteluun ja PAHOINVOINTIIN: Primperan. Itselläni tämä vie pahimman kuvotuksenkin pois.

Minä en ainakaan jaksanut sitä jatkuvaa oksentamista, joten turvauduin lääkkeeseen. Tämä on vähän kuin synnytyksessä, jos haluat kestää kipua ja olla ilman kivunlievitystä, niin ei sitten parane valittaa..Apua on saatavilla!!

Primperan aiheuttaa mulle ainakin ripulia ja vatsakipuja joten ei yhtään sen parempi tulee vaa tavaraa kummastaki päästä ulos!

 

Tämä on ihan yhtä helvettiä. Ens viikolla on aika varhaisultraan, ja aion kerjätä gyneltä jotain helpotusta tähän. Eri asia tietysti on, saanko mitään. Viikon päästä vaan pitäisi lähteä ulkomaille. Miten koneessa saan mitään kunnon ruokaa parin tunnin välein?? En mitenkään.

Oksettaa, oksettaa, oksettaa ja oksettaa. Ihan hirveetä. Onneksi mies on jaksanu - minä vaan en kohta jaksa enää. Seuraavaa joka tulee voodookikkojaan tyrkyttämään, vedän turpaan.

"Ihanaa".

 

Tämä ON yhtä helvettiä. Ei pientä hetkeäkään että olisi hyvä olo, ei edes öisin. Olo on jatkuvasti tuskainen, kuvotus ja huippaus aaltoilee hirvittävästä vielä kamalampaan. Missään muussa asennossa ei pysty olemaan kuin selinmakuulla jalat ylhäällä. Ei edes kyljellään. Selkä ja pää hajoaa. Ulkoilmasta voi "nauttia" jos avaa ikkunan. Tosin muutenkin on kylmä ja hiki vuorotellen ja yhtä aikaa.

Toivottavasti jollekin vähän pahoinvoivalle on iloa "Ulkoilemaan ja liikkumaan!", "karppausta", "tätä ja tätä syömällä" -vinkeistä. Minulle ne kertoo, ettei tätä helvettiä taida ymmärtää yhtään kukaan muu kuin itse saman kokenut.

Yksinäinen olo omassa kidutussellissäni. Saisinko ensi yönä nukkua? Pääsisinkö ensi viikolla käymään ulkona?

p.s Tietokoneen ääreen ei ole ollut viikkoihin asiaa, kännykällä tihrustellen pakko purkaa oloa.

 

Sanotaan, että pahoinvointi raskauden aikana on vastaavaa kuin matkapahoinvointi tai merisairaus. Lääkkeet raskauden aikana ovat aina hieman kyseenalaisia. Tämä vinkki voi kuulostaa oksentajasta tosi tyhmältä, mutta kannattaa kuitenkin kokeilla. Purjehdin yli 10 vuotta ja olen armoton matka- ja merisairastaja. Kokeilin matkapahoinvointitabletteja, skopolamiini-laastareita.... Löysin artikkelin, joka käsitteli käsiin laitettavia "pantoja"??? Näitä pantoja oli testattu laivastonporukoilla merisairauden estämiseen ja niillä oli saatu tosi hyviä tuloksia. Hankin epätoivossa ja epäilevänä sea band - rannekkeet ja kokeilin. Hitto ne toimivat. Kertaakaan pantojen käyttöön oton jälkeen en enää oksentanut ja etova olo hävisi myös. Lisää tietoja noista pannoista löytyy googlaamalla the sea band. Jos saatte niistä apua, niin on varsin turvallinen ja edullinenkin vaihtoehto. Näiden pantojen vaikutus perustuu paineesta "akupainepisteeseen". Olen kahden lapsen äiti ja varsinkin kuopuksen odotuksen alkuvaiheessa käytin pantoja, eikä oksettanut. Toivottavasti on jotain apua.

 

edelliselle: noita pantoja myy apteekki sekä jotkut lastentarvikeliikkeet. Ja ne toimivat monella myös raskauspahoinvointiin vaikkakin syy matka- ja raskauspahoinvoinnissa on erilaiset.

 

Kyllä pahoinvointiin auttaa paremminkin ulkoilu kuin makaaminen. Ja moni sanoo että muiden ihmisten parissa olo on parempi, kuin yksin tuntemuksiaan kuulostellessa.

Mutta kun se on NIIN yksilöllistä. Mie en ainakaa pysty kelleen mennä sanomaan mitään, mie yökin ulkona vielä enemmän kuin sisällä, johtuen pakokaasun hajusta. Sitä ei pääse kaupungissa pakoon. Ja kun se haju tunkeutuu joka paikkaan, sitä ei tarvi olla ku aavistus niin --yök.

 

Ensimmäistä kertaa luen kohtalontovereista. Kamalinta tässä on ollut se, että tätä ei oikein kukaan ymmärrä. Maailman hirveintä on kuulla kommentteja tyyliin: "Kyllä se naapurin Marjakin oksensi kolme viikkoa aamuisin." Jahas, kiitos tiedosta, jospa tästä sitten ryhdistäydyn ja lakkaan oksentamasta, yökkimästä ja paskomasta ympäriinsä. Ja kyllä, raskauspahoinvointi voi tuoda mukanaan myös ripulin.

Tämä on toinen raskauteni, ajattelin kestäväni tämän sonnan paremmin, koska tiedän, mitä odottaa. Itse asiassa tämä on kamalampaa, koska tietää, mitä kaikkea tämä voi vielä tuoda tullessaan. Ensimmäisestä olin talutuskunnossa, en pysynyt omilla jaloillani. Nyt pystyn hyvinä päivinä käymään kaupassa tai lapsen kanssa ulkona puuhastelemassa. Tosin yökkäilyä se silloinkin saattaa olla, mutta ei jaksa välittää. Tiputus auttaa pahimpina hetkinä.

Ajatukset ja energia tuhlaantuvat siihen, mitä ruokaa seuraavaksi uskaltaa maistaa, milloin sitä maistaa ja onko tarvittavat ainekset kotona. Kuinka suunnattoman väsyttävää on ajatella ruokaa. Varsinkin, kun sitä ei oikein pysty syömään. Ja kuitenkin sitä on pakko yrittää syödä, sillä ylävatsan jäytävä kipu yltyy sietämättömäksi parin tunnin välein, jollei jotakin syötävää keksi. Jos siihen ei reagoi, alkaa oksentaminen. Tosin oksentaa voi muutenkin. Ja voimakasta sekä äänekästä yökkäilyä aiheuttaa pitkään puhuminen, ääneen lukeminen, laulaminen, kumartuminen, liian nopea käveleminen, ruokatorven kiertäminen...ja miljoona muuta asiaa.

Kaikkinensa, minun pitäisi hehkua raskauden ihanuutta ja nauttia olostani, jotta lunastaisin täydellisen odottajan tittelin. Kun olenkin vain tällainen oksentava hyytelökasa, joka kiroaa oloaan, ihmiset hämmentyvät. "Eikö se sitten haluakaan sitä lasta?" Koska vihaan raskaana olemista, toimin häpeällisesti ja en ansaitse äitiyttä. Muutenkin olen toisen luokan kansalainen, vähän muita heikompi, koska "kyllä sitä pitäisi jaksaa..." Minä en jaksa, enkä aiokaan jaksaa muiden odottamalla tavalla. Tämä on hirveää, ei tästä kukaan normaali ihminen voi nauttia. Nyt vain odotan, että raskaus on loppusuoralla ja saan lapsen syliini. Sitten taas jaksan ja lupaan nauttia. En minä tätä raskauden vuoksi tee, vaan sen lapsen. Tämä on välttämätön paha.

 

Heips,

Itse ostin pari tuntia sitten ko. rannekkeet apteekista ja tuntuvat oikeasti auttavan jatkuvaan raskauden aikaiseen pahaan oloon! Tehosivat minulla muutamassa minuutissa. Paha olo palasi heti, kun poistin rannekkeet, joten eikun rannekkeet takaisin. Vähän päälle 20 e apteekista. Suosittelen lämpimästi parin tunnin kokeilun perusteella

 

Kirjoitin useita viikkoja sitten tälle palstalle uskovani pian jo pahoinvoinnin helpottavan neljän viikon karmeanhirveän yrjötyksen jälkeen. Olo parani hieman lopulta vasta viikolla 16 ja enemmän viikolla 19. Nyt palautellaan hitaasti veriarvoja parempaan ja keräillään pudonnutta painoa. Heikotus ja huimaus yhä jatkuu, hemppa on alle sata vieläkin. Kova oksentelu tulehdutti ruokatorven ja aiheutti kivuliasta närästystä ja ruuan nousua ruokatorveen. Eli syön nyt lähinnä puuroja ja mehukeittoja ja apteekin vitamiini-ravinnejuomia. Oma mieli on joka tapauksessa jo parempi kun se ympärivuorokautinen meritauti,johon ei mikään auttanut, ei myöskään seabandit, on nyt takana. Joku sanoi tätä todella rajua pahoinvointia yksinäiseksi vankilaksi ja se kuulosti osuvalta. Vinkki-vinkkejä tuntuu tarjoavan hyväntahtoisesti ne, jotka eivät todella voimakasta pahoinvointia ole itse kokeneet. Toivotan sydämestäni sietokykyä ja tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille pahoinvoinnin kourissa juuri tuskaileville. Mielenterveys joutuu koetukselle, huh! Lämpimiä ja huolehtivia ajatuksia teille, yrittäkää jaksaa, valoa alkaa jossain vaiheessa ihan takuulla näkymään. Tsemppiä!

 

Mä en kyllä saanut mitään apua myöskään rannekkeista, vaikka oloni on vaan voimakasta kuvotusta. En nyt enkä edellisessä raskaudessa.

 

Juu, mullekin tulee lähinnä kuvotusta noista rannekkeista, kun ne tuo niin elävästi mieleen sen kaikista hirveimmän vaiheen. Kuinka monelle on tullut järkyttäviä niskakipuja yökkäilyistä? Mulla on nyt sellanen inhottava kierre, jossa niskat jumittuu oksentamisesta ja niskojen jumittaminen lisää oksentamista. Viikon verran oli jo parempi vaihe, sai hieman hengähtää, mutta nyt sitten taas tuntuu tulevan huono olo takaisin.