järkyttävä raskauspahoinvointi - apua?

Täällä rv 7+ 4.. Ja juuri eilen sairaalassa tiputuksessa ollut esikoistaan odottava mammeli... Tuli eilen niin "en todellakaan enää jaksa" olo että hakeuduin ensiapuun. Silmissä sumeni ja itkin väsymystä.. Kyllä tämä pahoinvointi on kamalinta ikinä... Ensin yrität ukon kanssa 9kk.. Ja nyt 9kk tätä? Ei herra varjele!!! Täytyy myöntää että tiputuksen jälkeen ollut joksenkin parempi olo.. Minulla tosin pahoinvoinnin lisäksi tuli siis mahatauti ja sitäkin ollut jo viidennettä päivää... Siks varmaankin tavallista huonompi olo...

Minulla on käytössä nämä rannekkeet, ja voin saoa että toimivat jotenkuten... En uskalla olla ilman joten en tiedä millainen olisi olo ilman...

Itse kans miettinyt että jos tämä tätä on koko raskauden niin saa kyllä luvan olla ensimmäinen ja viimeinen raskaus ikinä!!! Voiko tästä naista syyttää, joka voi pahoin 24/7? eikös tämän pitänyt olla ihanaa? Ja ne jotka sanoo että on ihanaa, mitä nappeja teikäläiset oikein vetää, mä haluun samaa tavaraa!!!

Toivonkin kaikille erittäin pahasta pahoinvoinneista kärsiville odottaville naisille oksennus vapaita päiviä,leppoista löhöilyä, sekä kärsivällisiä miehiä.. Pakkohan sen vauvan on olla tän kaiken arvonen!!!

 

Eksyin lukemaan tätä viestiketjua vasta nyt, kun olo on vähän helpottanut ja jaksan istua koneella (rv 15). Jo näiden kaikkien viestien lukeminen helpotti, kun tajusi, että tällaista järkyttävää kuvotusta ja siitä johtuvaa masennusta on muillakin! Olen ollut tämän kaiken ilon, energian ja elinvoiman vievän pahoinvointini kanssa niin yksin ja kokenut olevani huono äiti, kun en jaksa iloita kauan odotetusta vauvasta. Kaikkein pahinta on ollut se, että oloani ei ole huomioitu terveydenhuollon puolella oikeastaan ollenkaan. Neuvolassakin käski olla marisematta. (Aion antaa palautetta tuosta kommentista, kunhan saan voimia elämiseen ja itseni puolustamiseen.) Ajattelin siis masennuksissani olevani vain niin heikko ihminen, etten kestä tätä oloa.

Kiitos siis siitä, että ootte jakaneet kokemuksianne. Tällaisia tarinoita ei todellakaan löydä raskaus- ja synnytysoppaista, joita jaellaan neuvoloissa, ja juuri tällaiset tarinat antaa voimia selviytyä.

 

Eksyin lukemaan tätä viestiketjua vasta nyt, kun olo on vähän helpottanut ja jaksan istua koneella (rv 15). Jo näiden kaikkien viestien lukeminen helpotti, kun tajusi, että tällaista järkyttävää kuvotusta ja siitä johtuvaa masennusta on muillakin! Olen ollut tämän kaiken ilon, energian ja elinvoiman vievän pahoinvointini kanssa niin yksin ja kokenut olevani huono äiti, kun en jaksa iloita kauan odotetusta vauvasta. Kaikkein pahinta on ollut se, että oloani ei ole huomioitu terveydenhuollon puolella oikeastaan ollenkaan. Neuvolassakin käski olla marisematta. (Aion antaa palautetta tuosta kommentista, kunhan saan voimia elämiseen ja itseni puolustamiseen.) Ajattelin siis masennuksissani olevani vain niin heikko ihminen, etten kestä tätä oloa.

Kiitos siis siitä, että ootte jakaneet kokemuksianne. Tällaisia tarinoita ei todellakaan löydä raskaus- ja synnytysoppaista, joita jaellaan neuvoloissa, ja juuri tällaiset tarinat antaa voimia selviytyä.

Molemmilla alkaa olla pahoinvointi voitonpuolella ja viimeistään liikkeitten tuntuessa alkaa helpottaa. Joillakin vain on kamalaa pahoinvointia.Voi olla, että yleistila raskauden alkaessa vähän vaikuttaa.
Yksi hyvä kikka minulla on. Syökää jotain kuivaa esim. voileipäkeksiä tai näkkäriä palanen ennen kuin nousette aamulla ylös vuoteesta ja sitten viiden minuutin makoilu kaikessa rauhassa. En ala selittää vaikutusmekanismia mutta monelle auttaa.
Raskaus on niin valtavan ykilöllin en kokemus ja jokaisella voi joka raskaus olla ihan erilainen. Oman kokemukseni mukaan tyttöraskauksissa on enemmän pahoinvointia. Hyvä puoli on, ettei paino nouse, mutta vauva hoitaa silti itselleen kaiken mitä se tarvitsee. Hyvää mieltä matkaan.

 

...Yökkimistä yökkimisen perään, mitään ei jaksa, jos lähtee täältä sängyn pohjalta liikkeelle niin huimaus / yökkiminen ja jopa päällensä oksennus tulee. Joka päivä masentaa, tiedän miten se päivärytmi menee. Selkä jumissa yön yli nukkumisesta ja päivät makoilusta, aamulla herään ja huono olo hiipii. Koitan syödä jotain. Takaisin vaaka asentoon. Tätä jatkuu iltapäivään jolloin iskee ihan hullu väsymys, olen ihan koomassa, sitten iltaa kohden pikkuhiljaa helpottaa ja olen 2-3h jopa pirteä.

Öisin ja päivisin käyn kymmeniä kertoja pissillä, mahaa vääntää, oksettaa, oksensin tosiaan päällenikin kun ei kerennyt ajoissa vessaan. Kokoajan on olo kuin olisi 3 viikon univelat.

Koita tässä sitten töitä tehdä kun ei puhelimessakaan jaksa puhua. Ihan mahdottomuus.


Nyt rv 10+2...

 

En tiedä voiko sanoa, että ihana lukea kohtalotovereista, vaikka tätä ei toivoisikaan kellekään. En ole lukemani perusteella aivan "pahimmasta" päästä, vaikka siltä se välillä tuntuukin. Pahonvointia, väsymystä ja masennusta kestänyt nyt reilu kolme viikkoa, eikä helpota yhtään.. Ja kuten moni aiemmin kirjoittikin, yksikin viikko, yksikin päivä on aivan liikaa!

Ensin luulin, että väsymys on vain loman alkamis -väymystä, mutta nyt viikkon jälkeen alkaa valkenemaan, että tämä onkin jotain muuta. Tuntuu niiiin turhalta viettää jokainen kesälomapäivä sängyllä tai sohvalla maaten ja nukkuen. Energiaa ei tunnu löytyvän tippaakaan, eikä mitään suunniteltua saa aikaiseksi. Niin saamaton ja masentava olo. Mitään ei jaksaisi tehdä. Ja koko ajan jonkun pitäisi olla passaamassa.. Eikä nämä kauan toivotut päikkärit/pitkään nukkumiset mitään herkkua olekaan, kun sitä on päivät ja viikot täynnä.

Syöminen onkin sitten aivan toinen juttu. Miten ruoasta voikin tulla näin suuri ongelma?? Suurin osa päivästä (sen, minkä jaksaa olla hereillä tai ajatella ylipäätään jotain järkevää) kuluu siihen, että miettii, mitä voisi syödä, mistä ei tule huono olo tai mikä pysyy ylipäätään sisällä. Ja se nälän tunne! Miten voi olla koko ajan nälkä?? Vaikka kuinka yrittää syödä jotain pakolla ja yrittää syödä tiheään ja pieniä annoksia, niin silti -jatkuva nälkä! Ja samaan aikaan jatkuva kuvotuksen tunne, yökkäily tai oksentaminen!

Sormet on ristissä joka päivä, että tämä loppuisi pian! Hieman helpotti oloa se, etten ole yksin tässä, vaikka siltä monesti tuntuukin. Tsemppiä kaikille teille samoista oireista kärsiville! Toivottavasti saamme kaikkia nauttia pian toivotusta raskauden hehkusta!!!

 

Sormet on ristissä joka päivä, että tämä loppuisi pian! Hieman helpotti oloa se, etten ole yksin tässä, vaikka siltä monesti tuntuukin. Tsemppiä kaikille teille samoista oireista kärsiville! Toivottavasti saamme kaikkia nauttia pian toivotusta raskauden hehkusta!!!

Tsemppiä kaikille pahoinvoiville! Kyllä te pärjäätte. Kun olette kuolemanväsyneitä, masentaa ja sattuu joka paikkaa, niin te pärjäätte. Luottakaa siihen!

Itkin sairaalassa osastolla ollessani lääkärille, että ottakaa se (sikiö) pois, kun olin niin huonossa kunnossa viikkokausien oksentamisesta. Lääkäri katsoi minua ja sanoi, että kyllä sää kestät sen.

Tuijotin monta sekuntiviisarin kierrosta, lopulta minuutteja ja tunteja kelloa ja mietin, että olen koko ajan lähempänä synnytystä. Uni vei hetkeksi pois henkilökohtaisesta helvetistäni, kunnes heräsin siihen taas. Mutta aika kului, päivät lipuivat kuin unessa muodostaen viikkoja ja kuukausia. Lehdet kellastuivat, katselin sairaalan ikkunasta ensilumet, tuli pakkaset ja lopulta kevät. Loppuraskaudesta jaksoin jo hymyillä. Lopulta synnytyskin koitti ja seuraavana päivänä pahoinvointikin katosi.

AIKA AUTTAA!

 

En tiedä voiko sanoa, että ihana lukea kohtalotovereista, vaikka tätä ei toivoisikaan kellekään. En ole lukemani perusteella aivan "pahimmasta" päästä, vaikka siltä se välillä tuntuukin. Pahonvointia, väsymystä ja masennusta kestänyt nyt reilu kolme viikkoa, eikä helpota yhtään.. Ja kuten moni aiemmin kirjoittikin, yksikin viikko, yksikin päivä on aivan liikaa!

Ensin luulin, että väsymys on vain loman alkamis -väymystä, mutta nyt viikkon jälkeen alkaa valkenemaan, että tämä onkin jotain muuta. Tuntuu niiiin turhalta viettää jokainen kesälomapäivä sängyllä tai sohvalla maaten ja nukkuen. Energiaa ei tunnu löytyvän tippaakaan, eikä mitään suunniteltua saa aikaiseksi. Niin saamaton ja masentava olo. Mitään ei jaksaisi tehdä. Ja koko ajan jonkun pitäisi olla passaamassa.. Eikä nämä kauan toivotut päikkärit/pitkään nukkumiset mitään herkkua olekaan, kun sitä on päivät ja viikot täynnä.

Syöminen onkin sitten aivan toinen juttu. Miten ruoasta voikin tulla näin suuri ongelma?? Suurin osa päivästä (sen, minkä jaksaa olla hereillä tai ajatella ylipäätään jotain järkevää) kuluu siihen, että miettii, mitä voisi syödä, mistä ei tule huono olo tai mikä pysyy ylipäätään sisällä. Ja se nälän tunne! Miten voi olla koko ajan nälkä?? Vaikka kuinka yrittää syödä jotain pakolla ja yrittää syödä tiheään ja pieniä annoksia, niin silti -jatkuva nälkä! Ja samaan aikaan jatkuva kuvotuksen tunne, yökkäily tai oksentaminen!

Sormet on ristissä joka päivä, että tämä loppuisi pian! Hieman helpotti oloa se, etten ole yksin tässä, vaikka siltä monesti tuntuukin. Tsemppiä kaikille teille samoista oireista kärsiville! Toivottavasti saamme kaikkia nauttia pian toivotusta raskauden hehkusta!!!

Olen myös todella pahoillani kaikkien puolesta ketkä joutuvat tämän helvetin läpikäymään, mutta pakko myöntää että helpotti suunnattomasti huomata että meitä on näin monta, että tämä on normaalia ja että tästä voi selviytyä!

Itselläni pahoinvointia, oksentelua, ripulia, huimausta, hengenahdistusta, ym. takana jo useita viikkoja (nyt rv 10+6). Nälkä tuntuu kokoajan, mutta mitään ei tee mieli syödä. Oksentelu on kyllä viimeisen viikon aikana hieman helpottanut, mutta muut oireet jatkuvat. Mielenterveys on koetuksella ja päivä päivältä kotoa poistuminen tuntuu vaikeammalta. Itkeskelen päivittäin, aggression tunteita ei niinkään ole ollut. Mietin mitenhän tuo sikiö jaksaa...Ja miten mies?! Yleensä huolehdin tarkkaan ulkonäöstäni, liikun ja puuhailen kaikenlaista. Nyt makaan haisevana, passattavana sängyssä ja ryven itsesäälissä, kun mitään ei jaksa/pysty/huvita tehdä.

Odotan esikoistani, enkä todellakaan ole voinut nauttia tästä. Itse terveydenhoitajanakaan en voinut kuvitella tämän olevan näin voimakasta ja kamalaa! En ole koskaan tuntenut itseäni näin heikoksi ja sairaaksi, niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin. Tiedän että on kuitenkin äitejä, jotka ovat selvinneet tästä! Niistä olisi mukava kuulla lisää.. Että synnytyksen jälkeen olo ja mieliala ovat parantuneet ja elämä tuntunut taas hyvältä. Kyllä niistä selviytymistarinoista saa voimaa!

 

Minä olen ollut neljä kertaa raskaana eikä minulla ole kertaakaan ollut huono olo. Olen tullut siihen tulokseen muilta tuntemiltani odottajilta kysyttyäni, että ainakin jos isän veriryhmä on sama kuin äidin, pahoinvointia ei tule. Aloitin myös heti positiivisen raskaustestin tehtyäni B6-vitamiinin syömisen. Uskon sen vaikuttaneen. Vyöhyketerapiaa kokeilisin ehdottomasti jos olisin raskaana ja olo olisi huono. Eräs tuttava sai siitä avun. Suuri osa pahoinvointia voi olla myös psyykkistä. Raskaana on ihan pakko olla aamupahoinvointia, moni ajattelee, sehän kuuluu asiaan.

 

Itse synnytin elokuun alussa, ja pahoinvointi loppui kuin seinään. Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta, enkä enää IKINÄ halua olla raskaana. Ihanaa, kun ei satu, ihanaa kun voi unohtaa syömisen... Järjettömän kiitollinen olen noista tenavista ja siitä, että nyt ei tarvitse enää raskautta kärsiä.

 

Itselläni alkoi pahoinvointi viidennellä viikolla ja nyt menossa yhdeksäs viikko. En pysty poistumaan asunnosta... Pahoinvointi on koko päivän kestävää ja laihtunutkin olen jo 5 kg (olen siis normaalipainoinen), mikään ei pysy sisällä ja nyt alkaa jo mielialakin hiipua neljän viikon oksentelun seurauksena. Kerran olen käynyt kämpän ulkopuolella, neuvolassa ja tiputuksessa. Toivottavasti kohta loppuis...
T. Epätoivoinen

 

Olipa hyvä, että löysin tämän keskustelun. Minulla on toinen raskaus menossa (12+2).
Esikoista (tyttö) odottaessani pari vuotta sitten voin todella huonosti alkuraskaudessa. Oksentelu alkoi rajuna yhtäkkiä päivänä 6+0. Olin ihan kauhuissani; en yhtäkkiä pystynyt tekemään muuta kuin yökkimään. Olin vielä Islannin savupilven takia jumissa työmatkalla Lontoossa inhottavan käryn hajuisessa hotellissa. En päässyt edes sängystä ylös ja joskus oksensin lattiallekin.
Pahoinvointi yltyi viikko viikolta, laihduin viitisen kiloa ja viikolla 9 oksensin puhdasta verta. Muuten oksentelin n. 5 x päivässä, mutta tuona päivänä pahoinvointi oli saanut yliotteen ja yökin lähes koko päivän, yli 15 x. Päädyin lääkäriin, joka määräsi minulle pahoinvointilääkkeet. Niiden avulla selvisin sitten viikoista 10-13, tosin oksensin silti pari kertaa päivässä, joskus iltaisin enemmänkin. Lääkkeiden sivuoireet olivat vahvat; sydämentykytykset ja päänsärky, ja muutenkin 'epätodellinen' olo. Lopetin ne viikolla 13-14 ja sain kauhet vieroitusoireet (3vuorokautta kestävä migreeni).
Viikolla 15 alkoi pahoinvointi helpottaa ja sitten se loppui kuin seinään.
Oksentelin muutaman kerran vielä viikoilla 16-40, mutta ne kerrat johtuivat esim voimakkaista hajuista tai väsymyksestä, ja olivat hallittavissa.
Ekassa raskaudessa olin shokissa tilastani, mutta niin hurmioissani ideasta, että minusta tulisi äiti. Jaksoin tahdonvoimalla. Olin raskauden ajan yksin. Lapsen isä asui Jenkeissä ja jätti minut lopulta, kun olin 7. kuulla. Minun piti siis yksin jaksaa raahautua kauppaan ja siivota.
Peseytyminen oli pahinta, suihkussa käynnit olivat mitä kammottavimpia kokemuksia; oksensin taukoamatta. Öisin nukuin ihan hyvin, tosin näin kaameita painajaisia ja pelkäsin yksin.
Kun tyttö syntyi, unohdin kaiken kokemani ja totesin, että vaikeakin raskaus oli todellakin lopputuloksen arvoinen! Olin maailman onnellisin yksinhuoltajaäiti!

Sitten tyttäreni ollessa 8kk tapasin maailmam ihanimman miehen. Me odotamme nyt yhteistä lasta ja olemme juuri menneet naimisiin. Hän tukee minua ja pitää huolta esikoisestani aivan kuin omasta lapsestaan, nyt kun olen taas heikossa kunnossa.
Oksentelu alkoi tälläkin kertaa viikolla 7. N. 10 päivän rajun oksentelun jälkeen tuli taas lasti verta ja päädyin sairaalaan. Olin tipuksessa nelisen päivää ja sain taas pahoinvointilääkettä. Tällä kerralla lääkkeiden vaikutus ei kuitenkaan tehonnut ja olen tosiaan oksennellut yötä päivää melkein 7 viikkoa!
Kahdesti olen ollut lähellä uudelleen sairaalaan lähtöä. Painoa on tippunut jo yli 6kg.
Olen vaan sinnitellyt sängyn pohjalla ja saanut kaverikseni pahoinvoinnin lisäksi ummetuksen, närästyksen, päänsäryt, unettomuuden sekä lääkkeiden myötä hiivan!
En pysty osallistumaan ollenkaan kotitöihin ja olen ollut yli 6 viikkoa sairaslomalla (viimeksi olin 4).
Harmittaa, kun esikoinen itkee äitiä oven takana ja minä vaan yökin
Vaikka asiat tässä raskaudessa onkin paremmin, kun en ole yksin; mies hoitaa ihan kaiken meillä, niin olen silti jotenkin paljon masentuneempi.
Minua huolettaa moni asia ja veetuttaa tämä pahoinvointi. Lapsi on todellakin toivottu ja yritetty. N. puoli vuotta olimme ilman ehkäisyä ja vauvauutinen ilahdutti.
Silti minua masentaa. Itku kurkussa.
En uskalla kenellekään sitä myöntää, kun se kuulostaisi kiittämättömyydeltä.
Jotenkin kuvittelin, että tämä kakkosraskaus olisi helpompi ja kestäisin sen kokemuksen voimalla.
Toisin kävi- tämä on PAHEMPI ja olen huomattavasti heikommassa tilassa tällä kerralla. Tunnen epäonnistuneeni ja kauhean huono omatunto esikoisen vuoksi. Miestä käy sääliksi, hänellä on uusi työ, josta on vuokseni joutunut joustamaan kovasti. Myös lapset hänen edellisestä liitostaan ovat saaneet vähemmän meidän huomiotamme, koska esim minä en välillä edes pysty puhumaan oksentamatta. Meille ei ole siis oikein voinut tulla kylään.
Lisäksi minua huolettaa raha-asiat; sairaslomani on palkaton eikä kelan korvaus vastaa palkkaani, se ei myöskään tipu tilille palkkapäivänö vaan jälkikäteen. Miten saamme maksettua korot ja lyhennykset ja muut, jos saikkuni jatkuu!?

Voi joka päivä rukoilen, että huono olo väistyisi jo. Kätilö sairaalassa sanoi, että pahoinvointi pahenee joka raskaudessa. Onko muilla kokemuksia? Kestikö pidempään kuin ensimmäisessä.

Kiitos, että sain avautua. Vaikka masentaa, niin toki olen tilanteesta kiitollinen ja onnellinen äiti sekä vaimo. Nyt kun vaan menisi kaikki hyvin ja vielä kun voisin kohta olla oma itseni ja ottaa huomioon ympärillä olevat ihmiset normaaliin tapaan!

Tsemppiä kaikille odottaville äideille!

 

Itselläni on ollut aika rankka alkuraskaus. Pahoinvointi alkoi heti plussauksen jälkeen ja rv4-5 lähtien olen oksentanut joka päivä.(muistelisin,että alussa taisi olla pari päivää jolloin en oksentanut,mutta muuten on ollut kyllä ihan jokapäiväistä) Alussa selvisin ihan parilla kerralla,mutta se vaan yltyi ja yltyi kun viikkoa tuli lisää. rv6 lopussa/7 alussa jouduin tiputukseen,kun ei pysynyt mikään neste tai ruoka sisällä ja tosiaan ei ollut mitään väliä mikä ajankohta oli päivästä.. sitä vaan tuli ja tuli. Helposti meni melkein kokopäivä oksentaessa enkä nukkunut moneen yöhön. Muutaman päivän olin sairaslomalla silloin tiputuksen aikaan.
Raikasta ilmaa kun lähdin ottamaan niin kävelyt meni oksentamiseksi.Ja tosiaan terveellisesti ja monipuolisesti on täällä syöty ja kokeiltu vaikka mitä ohjeita näkkärin syömisestä lähtien yöllä jne,mutta pahimmillaan tosiaan mikään ei auttanut. Nyt on rv8 ja edelleen oksennan joka päivä monta kertaa,mutta helpottanut on huomattavasti ja ruoka pysyy suurimmaksi osaksi sisällä iltaisin ainakin.Aamupäivästä tulee appelsiinit,banaanit ja keitot kyllä varmasti ulos.
Kovasti toivon,että tämä alkaisi helpottaa!

 

Minä olen ollut neljä kertaa raskaana eikä minulla ole kertaakaan ollut huono olo. Olen tullut siihen tulokseen muilta tuntemiltani odottajilta kysyttyäni, että ainakin jos isän veriryhmä on sama kuin äidin, pahoinvointia ei tule. Aloitin myös heti positiivisen raskaustestin tehtyäni B6-vitamiinin syömisen. Uskon sen vaikuttaneen. Vyöhyketerapiaa kokeilisin ehdottomasti jos olisin raskaana ja olo olisi huono. Eräs tuttava sai siitä avun. Suuri osa pahoinvointia voi olla myös psyykkistä. Raskaana on ihan pakko olla aamupahoinvointia, moni ajattelee, sehän kuuluu asiaan.

Tarkoitit viestilläsi ehkä hyvää, mutta vaikutus oli juuri päinvastainen. Jos olet ollut neljä kertaa raskaana ilman pahoinvointia, olet todella onnekas, mutta et todennäköisesti ymmärrä, millaisista oireista täällä keskustellaan. Kommenttisi psyykkisestä aamupahoinvoinnista sopii ehkä sellaisiin harmittomiin oireisiin, kuten pieni huonovointisuus herätessä tai satunnainen oksentelu muutaman viikon ajan. Täällä kuvattujen voimakkaiden ja elämää useiden kuukausien ajan raskaasti rajoittavien ja pahimmillaan masennukseen ajavien oireiden kanssa kamppailevien odottajien mielestä kommenttisi saattoi olla asiaton ja vähättelevä. Rankat oireet ovat selvästi yleisempiä ja haastavampia kuin esim. neuvolassa tai julkisessa terveydenhuollossa halutaan uskoa. Ikävä kyllä mainitsemasi B6-vitamiini tai vyöhyketerapia eivät tuoneet ainakaan omalla kohdallani helpotusta oireisiin. Vanhempien veriryhmien yhteensopimattomuudestakaan ei liene kyse, sillä voimakas raskauspahoinvointi saattaa ilmetä vain osassa saman pariskunnan raskauksista. No niin, nyt olen jo hieman leppynyt, kun sain tämän kirjoitettua. Ehkä kommentistasi oli sittenkin hyötyä, kun sain purettua kiukkuani. Tsemppiä kaikille, jaksetaan päivä kerrallaan.

 

Todellakin on lääke oksenteluun ja PAHOINVOINTIIN: Primperan. Itselläni tämä vie pahimman kuvotuksenkin pois.

Minä en ainakaan jaksanut sitä jatkuvaa oksentamista, joten turvauduin lääkkeeseen. Tämä on vähän kuin synnytyksessä, jos haluat kestää kipua ja olla ilman kivunlievitystä, niin ei sitten parane valittaa..Apua on saatavilla!!

Minut Primperan teki puolihulluksi. Auttoi pahoinvointiin, mutta olo oli sellainen, että tuntui, että on pakko tehdä voltteja. Hirveä levottomuus aiheutti sen, että 100 ostamaani tablettia jäi lopulta syömättä, vaikka pahoinvointi oli hirveä. Joudui useaan otteeseen olemaan tipassa.

 

Tässäpä hieman epäsovinnainen neuvo: marijuanan nauttiminen pienissä määrissä on auttanut minua. Se vie pahoinvoinnin pois ja luo ruokahalun. Kasvi on itsekasvatettua, enkä kehoita ketään käyttämään katukaupasta hankittua, sen sisällöstä kun ei voi mennä takuuseen. Tupakkaan yrttiä ei myöskään tule tietenkään sekoittaa. Ja riittää kun sitä käyttää vähän, tarkoitus ei ole mennä jumiin vaan lopettaa vatsan kramppailu ja herättää ruokahalu. Marijuanan vaikutuksista sikiölle on tehty lukuisia tutkimuksia ja todellista näyttöä sen haitallisuudesta ei tilastoista ole tulkittavissa. Toistan kuitenkin: kohtuudella ja vain luomukasvatettuja yrttejä.

 

Tässäpä hieman epäsovinnainen neuvo: marijuanan nauttiminen pienissä määrissä on auttanut minua. Se vie pahoinvoinnin pois ja luo ruokahalun. Kasvi on itsekasvatettua, enkä kehoita ketään käyttämään katukaupasta hankittua, sen sisällöstä kun ei voi mennä takuuseen. Tupakkaan yrttiä ei myöskään tule tietenkään sekoittaa. Ja riittää kun sitä käyttää vähän, tarkoitus ei ole mennä jumiin vaan lopettaa vatsan kramppailu ja herättää ruokahalu. Marijuanan vaikutuksista sikiölle on tehty lukuisia tutkimuksia ja todellista näyttöä sen haitallisuudesta ei tilastoista ole tulkittavissa. Toistan kuitenkin: kohtuudella ja vain luomukasvatettuja yrttejä.

Äärimmäisen hyvä neuvo. Olen itse toiminut samoin ja käytän vaporisaattoria tai teetä jotta vältän myrkyllisten savukaasujen hengittämisen. Kannattaa tutustua Jamaicalla tehtyyn tutkimukseen, löytyy googlella. Tähän asiaan suhtautuminenhan on kulttuurisidonnainen. Kyseistä lääkeyrttiä on käytetty turvallisesti tuhansia, jollei kymmeniätuhansia vuosia.

 

Lohduttaa kauheesti tietää että muillakin on huono olo. Mitään ei jaksa tehä ku koko ajan pelottaa oksennuksen tuleminen ja huonovointisuus.
Aloin oksentaan viikolla 6/7 eli ihan vasta viikon kohta yökkiny ja pelottaa pelkkä ajatus että tätä on monta monituista viikkoa vielä edessä
Koko ajan nälkä ja maha kurisee mutta vaikka ei söis juuri mitään niin seuraavaksi tuntuu ku oksennus tulee. Nälästä seuraa huono olo samoin syömisestä ja juomisesta. Äsken söin 1 banaanin ja join 2 suullista mehua niin osa banaanista palasi nopeasti samaa tietä takasin. Taas maha kurisee mutta ei huvita oksentaa.
Yritän miettiä ruokia minkä oksentaminen on helppoa eikä pistä lisää oksettamaan esm. haju tai muu.
Pahoinvointi rannekkeet käsissä mutta en tiedä onko apua en uskalla kokeilla oloa ilman niitä.
Lääkäri neuvolassa määräsi primperan lääkettä jota olen pakosta ottanut kun yökkiminen laukaisee migreenin ja migreeni vaikuttaa osaltaan huonoon oloon :/ Kiva kierre.
Päivisin nukun hyvin mutta yöt on jotain tuskaa ku tuntuu että päätä jomottaa ja aamulla kuin nakutettuna klo5.00 alkaa huono olo hiipiä. saan ehkä tunnin piettyä väkisin silmiä kiinni ja yritän nukkua mutta ei kuudelta olo on jo sietämätön eikä puhettakaan nukkumisesta.
Lääke on onneksi vähän auttanut silloin tekee jopa lämmintä ruokaa mieli kun on ottanut lääkettä.
Miestä käy sääliksi kun kauppareissut ja kaikki sen niskoilla ja juoksutan vielä joka päivä kauppaan jos ei esm. ole banaania kotona tai muuta sisällä ehkä pysyvää.
Miehellä käy minua sääliksi ja huolehtii aina että onko tuo normaalia.
Nyt 1 ja ½ viikon sairaslomalla ja toivon että tämä olo alkaa helpottaan ku ei jaksa vaan makoilla ja olla huonovointinen.
Olen jo ihan vittuuntunu tähän oloon oksentaminen ei ole pahinta vaan jatkuva vatsan vääntäminen ja nälän tunne vaikka ei olis nälkä Itkeskelen aina yksin päivät ollessani iltaisin yritän olla "pirteä" ettei miehen tarvis huolestua enempää.

 

Tarkoitit viestilläsi ehkä hyvää, mutta vaikutus oli juuri päinvastainen. Jos olet ollut neljä kertaa raskaana ilman pahoinvointia, olet todella onnekas, mutta et todennäköisesti ymmärrä, millaisista oireista täällä keskustellaan. Kommenttisi psyykkisestä....
--samaa mieltä. Nyt toinen raskaus menossa ja oksentelu alkoi aikaisemmin, vk6. Kun asioita ei ymmärrä, tai tietoa ei ole riittävästi, tai haluaa "ylentää" itsensä, on helppo vähätellä muita. Kun mitään ei voi syödä eikä juoda, niin ei voi. Ja sitten tuskastuu ja itkettää. "No se on masentunut" joopa, kumpi oli ensin, muna vai kana? Onko mieli hyvä mahataudista? Se menee parissa päässä ohi, mutta entä jos se jatkuu viikkoja...? Positiivinen ajattelu ei auta, mikään neuvo tai lääkkeet ei auta. On vaan oksennettava ja odotettava, että viikot kuluis. Olen itse terveydenhuollon ammattilainen ja sairaalassa kokenut hoitajan taholta vähättelyä asiasta. Näihin oireisiin ei voi itse vaikuttaa, jos voisi, niin söisin normaalisti ja en oksentaisi.

 

Heippa! Mulla on 8 rv menossa ja onhan tämä melkoista tuskaa..kaupassa kun on pakko käydä niin etenen kuin etana 200m lähikauppaan ja kauppakassin kanssa takasin tullessa levähdän joka 5 askel ja mietin tuleeko se oksennus nyt - ei oo tullu. Oon yökkäilly, mutta siihen se on jäänytkin, olo kyllä yökkäilyn jälkeen helpottanu.. Ei alkanu pahoinvointi ihan heti joten elättelen toiveita että myös loppuukin sitten kun nämä (yleisimmät) pahimmat viikot on ohi.. Mulla on toisina päivinä auttanu jyväpussi, lämmitettynä mikrossa 2.5-3minuuttia. Sitä jatkuvasti pitäny ala-mahan päällä ja se helpottaakin jonkuverran..sänkyynki pistän sen iltaisin, jos oon kylelläni niin siihen päälle vaan lepäämään.. Aiemmin heräsin muutamia kertoa semmoseen tuskaan että luulin että lantio on murtunu. Välillä taas ihan hikoilen kun oksettaa niin kovasti ja suuhun tulee sylkiä tosi paljon ku valmistautuu oksentamaan aina välillä. hävettää olla miehen passattavana niin paljon, tunnen itseni hyväksikäyttäjäksi. Ja ei tämä mitään aamupahoinvointia oo, kun ensimmäiset hetket aamulla on niitä hyviä! Voisin kokeilla tuita berokkaa mitä jotku on ehotellu, oon käyttäny berokka buustia enne raskautta ja se oli normaali arkipäivään taikajuomaa!

Toivon tämän loppuvan pian..

-kohtalotoveri

 

Minä olen ollut neljä kertaa raskaana eikä minulla ole kertaakaan ollut huono olo. Olen tullut siihen tulokseen muilta tuntemiltani odottajilta kysyttyäni, että ainakin jos isän veriryhmä on sama kuin äidin, pahoinvointia ei tule. Aloitin myös heti positiivisen raskaustestin tehtyäni B6-vitamiinin syömisen. Uskon sen vaikuttaneen. Vyöhyketerapiaa kokeilisin ehdottomasti jos olisin raskaana ja olo olisi huono. Eräs tuttava sai siitä avun. Suuri osa pahoinvointia voi olla myös psyykkistä. Raskaana on ihan pakko olla aamupahoinvointia, moni ajattelee, sehän kuuluu asiaan.

Usean 24/7/9 pahoinvoivan raskauden kokeneena ei voi kuin säälitellen ihmetellä tällaisen kirjoittajaa: kyllä olet tyhmä ja elät omassa pumpulimaailmassasi. Ajatteletko oikeasti, että joku tahallaan ajattelee itsensä pahoinvoivaksi ja kestää tätä tosiaan 24/7/9??? Ehkä kannattaisi opetella empaattisuutta ja tulla pois sieltä omasta ylevästä ylhäisyydestäsi. Vielä monen vuodenkin jälkeen tuollainen kommentti suututtaa todella paljon. Toivottavasti osaat hävetä vaikket myötätuntoa osaakkaan kokea.

 

Hei jos joku lukee tätä ketjua vielä vuonna 2017 niin olen perustanut Facebook ryhmän sairaalloisesta raskauspahoinvoinnista kärsiville. Se löytyy nimellä Hyperemesis Gravidarum Finland. Tervetuloa!

 

Hei jos joku lukee tätä ketjua vielä vuonna 2017 niin olen perustanut Facebook ryhmän sairaalloisesta raskauspahoinvoinnista kärsiville. Se löytyy nimellä Hyperemesis Gravidarum Finland. Tervetuloa!