Jäi vähän "outo" olo kaverilla käynnistä

["vieras"]

Meidän poika käyny syksystä asti seurakunnan kerhoa. Alkuun oli monta tuttua lasta samassa kerhossa. Mutta syksyn mittaan kaikki noista tutuista lapsista jäivät pois/vaihtoivat kerhoa.
Soitin sit yhdelle kaverille joka monen pienen kanssa kotona, että laittaa omat lapset tuohon samaan kerhoon. Lupasin vielä viedä ja hakea et kaverin ei tarvi vauvaa ja toista alle kerhoikäistä kuskata edestakaisin.

Tänään sit vein kaikki kerhoon. Ja menin sitte siks aikaa tuonne samalle kaverille. Aika kului kun kuuntelin kaverin valitusta kuinka rankaa hänellä on. Vauva on itkuinen (nukkuu kuitenkin yöt) jne. Mitään ei voi tehdä ja on niin työlästä kun on pakollisia menojakin jatkuvasti (monta lasta niin tottakait on sit suhteessa paljon neuvola ym käyntejä) . Kysyi et pääsenkö välillä tuon nuorimman kanssa heille lastenvahdiksi et pääsee asioille jne. Lupasin et voin joskus tulla.
Hänellä kuitenkin mies joka tulee viiteen mennessä kotiin.

Meillä on pari lasta vähemmän ja vanhin vähän vanhempi kuin heillä. Ja siis isommilla ikäeroilla nuo meidän lapset. Mutta mun mies on yrittäjä ja käytännössä olen aina hoitanut lapset yksin. EIkä tämä vieläkään aina helppoa ole vaikka vanhin yläasteella, ne ongelmat vaan muuttuu. Eli oon ollu itekkin välillä tosi tiukilla. Mut jotenki tuli tuolla kaverilla olo et mulla on elämä tosi helppoa kun lapset jo vähän isompia jne.

En vaan halua kaverisuhteelta sitä että olen se joka aina jaksaa ja tukee. Tuo lasten kerhoon hakeminen oli mun oma idea ihan sen takia et tuo meidän nuorimmainen on aamupäivät yksin mun kans ja kaipaa kavereita.

 

["madame"]

no miksi siitä jäi outo olo? ehkä hän ajatteli että sinua kiinnostaa,että välität ja ehkä mahd haluat olla avuksi.

mun yks kaveri joskus kaappasi minun tukiverkon itselleen(hän kun pystyi maksamaan lasten hoidosta) se on musta outoa, tietää että toinen on(olin silloin) totaali yh, tiesi että saan tosi harvoin keltään hoitoapua,ja heti ku oli jonkunn ihmisen mun kautta nähnyt ni johan se oli seuraavalla viikolla hoitamassa hänen pilttejään.

kiva kiitos siitä että autoin tuota äitiä,vaikka itsekkin olisin joskus kaivannut hoitoapua, hänpä vei sitten vähäisetkin hoitoapuni. se on outoa!

ja kyllä jos on isoja lapsia pääsee helpommalla kuin pienten kanssa.

 

[viearas]

Anteeksi vaan mutta kuulostat vähän itsekkäältä.
Sä et voi tietää sitä miten tai miksi toinen jaksaa huonommin, ja vaikka olisi tasan samassa tilanteessa joku jaksaa paremmin kuin toinen. Kuitenkin pitäisi osata ajatella toisia ja sitä että jos itse olisit siinä tilanteessa että et vain jaksa, eikö olisi ihanaa jos joku vähän helpottaisi taakkaa. Eli ole kaverillesi ystävä ja ole tukena äläkä mieti miksi hän ei jaksa tai välitä jos tulee syyllistetty olo. Väsynyt ihminen tarvii tukea.

 

["vieras"]

Sori nyt vaan, mut mulle tuli sellainen ajatus et sä vaadit sun kaveria laittaa sen lapset kerhoon et sun lapsella olis siellä kavereita. Ja sit kun kaverisuostuu niin tekemän ja jonkunlaisena vastapalveluksen tapaisena kysyy et voisitko vahtia joskus hänen pienempiä niin sit sä oot se joka on antavana osapuolena AINA?
Ja tuosta valituksesta, itsekin sanoit et hällä useampi lapsi ja pienemmillä ikäeroilla, usko mua, se on rankempaa. Mun elämä oli oikeasti rentouttavaa juhlaa kahden alle 3-v: ja isomman lapsen kanssa verrattuna kaveriin jola oli kaksoset tai kaveriin jolla olikin 4 alle 5-v lasta.

 

["pulla"]

siis miten toi kerhohomma liitty itse ongelmaan...?

 

["vieras"]

"En vaan halua kaverisuhteelta sitä että olen se joka aina jaksaa ja tukee. Tuo lasten kerhoon hakeminen oli mun oma idea ihan sen takia et tuo meidän nuorimmainen on aamupäivät yksin mun kans ja kaipaa kavereita. "

Eli ainoa, joka saa hyötyä ystävyydestänne saa mielestäsi olla vain sinä ja nuorin lapsesi?

 

["jippo"]

no sä olet aikuinen ihminen ja laitat rajat tarvittaessa..turha itkeä marttyyrina.

 

["a p"]

Anteeksi vaan mutta kuulostat vähän itsekkäältä.
Sä et voi tietää sitä miten tai miksi toinen jaksaa huonommin, ja vaikka olisi tasan samassa tilanteessa joku jaksaa paremmin kuin toinen. Kuitenkin pitäisi osata ajatella toisia ja sitä että jos itse olisit siinä tilanteessa että et vain jaksa, eikö olisi ihanaa jos joku vähän helpottaisi taakkaa. Eli ole kaverillesi ystävä ja ole tukena äläkä mieti miksi hän ei jaksa tai välitä jos tulee syyllistetty olo. Väsynyt ihminen tarvii tukea.

Joo siis kyllä mielellään kuuntelen ja autankin. Yritin vain sanoa että vaikka tää mun/meidän tilanne ehkä päällisin puolin näyttää paljon helpommalle. Olen edelleen välillä todella tiukilla myös itse. Enkä ole varma että minusta olisi konkreettista apua kaverille siten että hoidan lapsia tai siivoan tms.
Pelottaa vain se että jos (ja kun) sitten joudun kaverille sanomaan etten oikeasti pysty tai jaksa auttaa niin hän ei ymmärrä koska mun elämähän on niin paljon helpompaa.

 

[Keittiönoita]

Jos sä et ole valittanut kaverillesi oman elämäsi vaikeuksia, niin luultavasti hän kuvittelee, että elämäsi on yhtä ruusuilla tanssimista. Ei siinä luultavasti ole sen kummempaa

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";22956774]Sori nyt vaan, mut mulle tuli sellainen ajatus et sä vaadit sun kaveria laittaa sen lapset kerhoon et sun lapsella olis siellä kavereita. Ja sit kun kaverisuostuu niin tekemän ja jonkunlaisena vastapalveluksen tapaisena kysyy et voisitko vahtia joskus hänen pienempiä niin sit sä oot se joka on antavana osapuolena AINA?
Ja tuosta valituksesta, itsekin sanoit et hällä useampi lapsi ja pienemmillä ikäeroilla, usko mua, se on rankempaa. Mun elämä oli oikeasti rentouttavaa juhlaa kahden alle 3-v: ja isomman lapsen kanssa verrattuna kaveriin jola oli kaksoset tai kaveriin jolla olikin 4 alle 5-v lasta.[/QUOTE]

Kaveri päätti ihan itse että laittaa ne lapsensa kerhoon. Onhan se hänellekin hengähdys tauko kun joku hakee lapset ovelta kahdeksi tunniksi kerhoon ja tuo ne sitten takaisin.
Kyllä minusta tuossa hyötyy ihan kaikki. Niin lapset kuin äiditkin.

En viitti laittaa tarkkoja lapsi määriä enkä ikiä. Mut meilläkin nuo vanhemmat on alle kahden vuoden ikäeroilla. että on mulla kokemusta siitäkin. Nyt meilläkin helpompaa kun on vain aamuisin yksi kotona. Mutta olen kuitenkin pääsääntöisesti illat yksin lasten kanssa edelleen kuten olen aina ollut.

 

["a p"]

Jos sä et ole valittanut kaverillesi oman elämäsi vaikeuksia, niin luultavasti hän kuvittelee, että elämäsi on yhtä ruusuilla tanssimista. Ei siinä luultavasti ole sen kummempaa

En oikein saanut suunvuoroa ja jos jotain yritin sanoa niin hänellä joku aina vaikeampaa. Ja se että tuli kyllä jo lopussa olo et kait tää mun elämä sit on niin helppoa et oon vaan laiska kun en jaksa.

 

["kaalimaan vartija"]

En nyt ymmärtänyt koko jutun juonta.
Sulle tuli outo olo koska... kaveri kertoi, että on raskasta ja hän tarvitsisi apua? Ja pyysi siis apua sinulta, kaveriltaan?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";22956894]En oikein saanut suunvuoroa ja jos jotain yritin sanoa niin hänellä joku aina vaikeampaa. Ja se että tuli kyllä jo lopussa olo et kait tää mun elämä sit on niin helppoa et oon vaan laiska kun en jaksa.[/QUOTE]
Tuttua, tuttua

 

["a p"]

[QUOTE="kaalimaan vartija";22956897]En nyt ymmärtänyt koko jutun juonta.
Sulle tuli outo olo koska... kaveri kertoi, että on raskasta ja hän tarvitsisi apua? Ja pyysi siis apua sinulta, kaveriltaan?[/QUOTE]

Mulle siis tuli olo et kun mun elämä kaverin mielestä tuntuu niin paljon helpommalle niin joutaisin sivutöinä käydä auttamassa häntä lastenhoidossa leipomisessa tms. Ongelma on se että mullakaan ei todellisuudessa mene aina niin hyvin vaan olen väliin aika tiukilla näiden omienkin kanssa.

 

["kaalimaan vartija"]

[QUOTE="a p";22956944]Mulle siis tuli olo et kun mun elämä kaverin mielestä tuntuu niin paljon helpommalle niin joutaisin sivutöinä käydä auttamassa häntä lastenhoidossa leipomisessa tms. Ongelma on se että mullakaan ei todellisuudessa mene aina niin hyvin vaan olen väliin aika tiukilla näiden omienkin kanssa.[/QUOTE]

No ei muuta kuin suuta auki sitten. Aina sitä voi vaikka tokaista puheen päälle että hei, ei mullakaan ole helppoa!

 

["a p"]

[QUOTE="kaalimaan vartija";22956971]No ei muuta kuin suuta auki sitten. Aina sitä voi vaikka tokaista puheen päälle että hei, ei mullakaan ole helppoa![/QUOTE]

Meen vaan aina niin hämilleen tuommosista. Ja oon aika huono saamaan suutani auki. Tiedän että mun tulee vielä luvattua että meen avuksi vaikka en oikeasti jaksais tai se ei muuten vaan kävisi. Kait tässä pitää alkaa opettelemaan et sanon takasinkin jos vaan tietäis et miten.

 

["reetu"]

[QUOTE="kaalimaan vartija";22956971]No ei muuta kuin suuta auki sitten. Aina sitä voi vaikka tokaista puheen päälle että hei, ei mullakaan ole helppoa![/QUOTE]

Peesi, jos haluu kaverista eroon. Mul kaveri..oli, joka teki just noin, puhui, niin et kuulija hengästyi huh. Kun kerta ei suunvuoroa saanu, kerran sin huusin päälle asiani ja NIKS NAKS kaverisuhde katkes sinä hetkenä. Se oli liikaa tälle mun kaverille. Oli rankkaa juu, mut hänen lähellä oli rankkaa kaikilla muilla.

 

[-_-]

ap kaipaa kehuja kun otti jonkun kakarat kerhoon ettei omalla kakaralla tarvi olla siellä yksin. tui-tui. miten sun pentu oppii itsenäistymään kun äiti hommaa kaveritkin?

 

["a p"]

[QUOTE="reetu";22957027]Peesi, jos haluu kaverista eroon. Mul kaveri..oli, joka teki just noin, puhui, niin et kuulija hengästyi huh. Kun kerta ei suunvuoroa saanu, kerran sin huusin päälle asiani ja NIKS NAKS kaverisuhde katkes sinä hetkenä. Se oli liikaa tälle mun kaverille. Oli rankkaa juu, mut hänen lähellä oli rankkaa kaikilla muilla. [/QUOTE]

Tuo mun kaveri ei ihan noin paha. Mut jotenkin tuli olo et kaikilla on joku velvollisuus auttaa kun heillä on niin tiukka tilanne. Ja jotenkin pitää itsestään selvänä et kaikki tulee apuun kun pyytää. Olivat kuitenkin lähdössä miehen kanssa kahdestaan viikonlopuksi. Meillä ei sitä mahdollisuutta kun ei ole ketään joka hoitaisi lapset. Ja oli kuitenkin päässyt yksin uimaan jne. Mistä en voi ite kuin haaveilla.

 

["a p"]

ap kaipaa kehuja kun otti jonkun kakarat kerhoon ettei omalla kakaralla tarvi olla siellä yksin. tui-tui. miten sun pentu oppii itsenäistymään kun äiti hommaa kaveritkin?

Ei tuo kerhoon vienti mikään ongelma ole. Ja aika rankkaa ollu tuolle kolme vuotiaalle kun kaveri toisensa jälkeen lopetti kerhon. Ei kolme vuotiaan tarvi vielä edes itsenäistyä.

 

[piina]

Mä aika harvoin viittin valittaa, kun itse olen tilanteeni valinnut, siis lapsimäärän, asuinpaikan ja nykyään työnikin... Mutta kyllä joskus on ollut outo "olo", kun kaveri, jolla 1 lapsi vähemmän, pieninkin parivuotta vanhempi omaa kuopustani ja jonka mies tekee vain puolta työpäivää, valittaa kun ei pysty, ehdi, vaikeaa..., oma mies kun on kotona vain viikonloppuisin ja omassa puulämmitteisessä omakotitalossakin hommaa on ihan erilailla kuin vuokrakämpässä. Niin ja toisella vielä oma äiti asuu vierellä, kun taas omani kaukana sekä oli silloin työelämässäkin.

 

["reetu"]

[QUOTE="a p";22957068]Tuo mun kaveri ei ihan noin paha. Mut jotenkin tuli olo et kaikilla on joku velvollisuus auttaa kun heillä on niin tiukka tilanne. Ja jotenkin pitää itsestään selvänä et kaikki tulee apuun kun pyytää. Olivat kuitenkin lähdössä miehen kanssa kahdestaan viikonlopuksi. Meillä ei sitä mahdollisuutta kun ei ole ketään joka hoitaisi lapset. Ja oli kuitenkin päässyt yksin uimaan jne. Mistä en voi ite kuin haaveilla.[/QUOTE]

Nyt sain taas sellaisen kuvan tästä sun kaverista, että on "pullamössösukupolvea" sananmukaisella kasvatuksella. Toisin sanoen hänen elämänsä on lapsuudessa siloiteltu mahdollisimman paljon, eikä olla vaadittu ottamaan muita ihmisiä huomioon, kunhan hällä on hyvä.

Tosi harmi. Moni hyvä persoona ei pääse oikeuksiin, koska elää lapsuuden jatkumoa. Jos ei, sit elämä on "pilalla".

 

[v]

Mullakin oli tuollainen kaveri, vaan ei ole enää. Muistan vain, että siellä kävi parin tunnin vierailulla ja aina siellä, meille ei jaksanut tulla. Niin koko se aika oli minä minä minä ja mun vaikeudet. Koskaan ei kysynyt mitä sulle kuuluu. Kelpasin kyllä muuttoavuksi, lasten ja eläintenhoitajaksi jne. Sit loppu ystävyys, kun heidän nuorin ja ainoa poikansa täytti vuoden ja piti oiken kunnon juhlat kaikille parhaille kavereille. Minä en kuulunut joukkoon. No hyvin olen tullut toimeen ilman tätä kaveria.

 

["vieras"]

Ooon huomannut nykyään, että kun ihmiset kysyy esim. että "mitä kuuluu?", niin siihen pitää vastata, että hyvää kuuluu ja näyttää iloista naamaa, vaikka kaikki oikeasti menisi päin persettä. Jos erehtyy sanomaan, että vähän huonoa, on niin ja näin, niin johan mennään vaikeaksi ja häivytään pikasesti paikalta.
Mitä sitä suotta kyselemään keltään kuulumisia, jos ne ei oikeasti kiinnosta. Minä ainakin inhoan tuota nykyajan smalltalkia "mitä kuuluu? -hyvää", "onpa ilmoja pidellyt" jne. Murjottettaisiin kaikki vaan kotona, eikä lähdettäisi esittämään tehopyhiä paskoja kaupungille.

 

[tuttua]

Ymmärrän ap:ta. Itsekin yritän olla aina iloinen vaikkka miten elämä potkii päähän. Jo ihan lastenkin takia yritän juytella iloisia asioita.

Mutta tämän takia joku sitten luulee, että elmäni on helppoa? Työttömyys, täydellinen tukiverkottomuus jne?

Eräs tyyppi valittaa aina. Hänellä pysyvä hyvä työ ja parhaat tukiverkot jotka tiedänkenelläkään olevan ja hyvä mies joka lasten kanssa ja itse saa vaan käydä pääasiassa töissä kun tukiverkot tai mies hoitavat lapset. Silti valitus on jatkuvaa. Ja on ruinaamassa muilta jatkuvasti jos kerran erehdyt suostumaan.