T
"TaoTao"
Vieras
Taas sain kuulla olevani huono äiti..
Onko se väärin jos en halua tehdä vauvalleni (4kk) itse ruokaa? En pidä ruuan laittamisesta meille muillekkaan. Onko se väärin jos haluan ostaa piltit valmiina kaupasta? Miehelleni olen aina sanonut että en ole mikään kokki, inhoan ruoan tekemistä yli kaiken ja se tietää sen. Mutta silti se odottaa että väännän innoissani muksulle soseita. Ja eilen sitten ostin pilttiä kaupasta ja huuto ja riitahan siitä syntyi. Sanoin että tee sinä itse ne ruoat, minä ostan kaupasta valmiita. Vastauksena oli että "voin tehdäkki, mutta mene sinä töihin!"
Vauvallamme oli ripuli n. 5 vuorokautta ja luullaksemme se tuli kyläpaikasta jossa perheen lapsi hieroi likaisilla käsillään lapsemme suuta. Otin asian eilen esille neuvolassa ja siellä sanoivatkin että siitä kait johtuen ei ollut painoa tullut tarpeeksi. No, mies syytti heti minua kun ei ollut painoa tullut, kun en ole antanut kiinteää ruokaa. Nythän on lupa vasta alkaa totuttelemaan kunnolla kiinteisiin ruokiin.
Riitaan astui myös lapseni aikaisemmasta suhteesta (8v.) kun sanoin miehelleni että onhan --- saanut myös valmis pilttejä, eikä sillekkään niistä mitään ole tullut. Mies kysyi että "No onko se --- täydellinen? Vastasin että ei ole, mutta minulle hän on täydellinen! (kukaanhan meistä ei ole täydellinen) Lapseni kuuli tuon keskustelun ja kysyi mitä se tarkoittaa... Käskin mieheni selittää asian, mutta vaikeaa se sille oli.
Mieheni on innostunut luomu asioista, vähän liikaakin! Se tuntuu määräävän että mitä meillä syödään tai mitä PITÄÄ syödä että pysyy terveenä. Jos vaikka minulla on jostain syystä maha sekaisin, hän tietää tasan tarkkaan mitä olen jättänyt syömättä ja mitä minun pitää syödä että maha toimii. Ja yhteyksiä katsotaan onko uusi kuu vai syntyvä kuu ja näitä höpinöitä... Rasittavaa!
Kamalinta oli kun synnytyksestä oli muutamia päiviä ja hän repi minua sängystä (useana aamuna) aamupuurolle, vaikka minua olisi väsyttänyt ja vauvakin vielä nukkui, hän huusi että "Tuo ei ole normaalia että olet noin väsynyt!" Ja eräänä aamuna oli hänen "himoluomuhömppä" kaverinsa oli meillä ja he yhdessä tivasivat minulta miksi olen niin väsynyt ja että minun pitäisi kirjata ylös että millon olen väsynyt ja millon virkeimmilläni... Ei helv.. määhän olen vasta synnyttänyt, se on normaalia että väsyttää! Vai?
Luomu hommissa kai on hyväksyttävää poltella vähä kannabista? Se kait auttaa kaikkiin asioihin? Minulla ei ole asiasta kokemusta, mutta mieheni polttelee vahvasta vastustuksestani huolimatta ja ei kuulema ole aikeissa lopettaakkaan. Kun vauvamme oli 3vkon ikäinen, lähdin illalla käymään ystäväni luona ja kotiin kun tulin, meillä oli 2 jätkää juominkien kanssa ja isä ihan pössyissään. Asia ei siihen jäänyt, otin yhteyttä sos.toim. ja olen ollut sinne yhteyksissä, mutta siitä huolimatta pössyttely jatkuu eikä isä suostu sos.toim. vaatimiin toimenpiteisiin, eli käymään antamassa näytteitä. En sen jälkeen ole uskaltanut jättää vauvaa ollenkaan isän kanssa, varsinkaan iltaisin.
Mieheni myöskin huutaa usein lapselleni. Kotonamme on aika usein kireä ilmapiiri kun mies on kotona, joudun kokoajan varomaan mitä teen tai sanon, ettei tulisi riitaa. Väkivaltainen ei ole, paitsi kerran se puristi minua käsivarsista kun otin puheeksi sen pössyttelyn ja pari reikää on seinässä sekä ovessa kun hermostuksissaan löi nyrkillä.
Aika-ajoin olen huono äiti, laiska, enkä ruoki lapsiani, ja muutenki kaikki on huonosti mitä minä teen tai jätän tekemättä.. hänen mielestään. Täydellinen ei kukaan ole, mutta kyllä minä omasta mielestäni olen lapseni hyvin hoitanut, esikoinen on ihan normaali ja kiltti 8 vuotias ja tästä vauvasta toivottavasti kasvaa myöskin fiksu ja kunniallinen lapsi.
Olen aika väsynyt, tänään menee huonosti ja huomenna voi mennä jo hyvin ja taas tilanne muuttuu. Olen miettinyt paljon jaksanko jatkaa tätä suhdetta, vai olisiko minun parempi olla lasteni kanssa kolmin? Välillä isä on kyllä ihan mukava. Mutta väsynyt ja pelokas olen..
Onko se väärin jos en halua tehdä vauvalleni (4kk) itse ruokaa? En pidä ruuan laittamisesta meille muillekkaan. Onko se väärin jos haluan ostaa piltit valmiina kaupasta? Miehelleni olen aina sanonut että en ole mikään kokki, inhoan ruoan tekemistä yli kaiken ja se tietää sen. Mutta silti se odottaa että väännän innoissani muksulle soseita. Ja eilen sitten ostin pilttiä kaupasta ja huuto ja riitahan siitä syntyi. Sanoin että tee sinä itse ne ruoat, minä ostan kaupasta valmiita. Vastauksena oli että "voin tehdäkki, mutta mene sinä töihin!"
Vauvallamme oli ripuli n. 5 vuorokautta ja luullaksemme se tuli kyläpaikasta jossa perheen lapsi hieroi likaisilla käsillään lapsemme suuta. Otin asian eilen esille neuvolassa ja siellä sanoivatkin että siitä kait johtuen ei ollut painoa tullut tarpeeksi. No, mies syytti heti minua kun ei ollut painoa tullut, kun en ole antanut kiinteää ruokaa. Nythän on lupa vasta alkaa totuttelemaan kunnolla kiinteisiin ruokiin.
Riitaan astui myös lapseni aikaisemmasta suhteesta (8v.) kun sanoin miehelleni että onhan --- saanut myös valmis pilttejä, eikä sillekkään niistä mitään ole tullut. Mies kysyi että "No onko se --- täydellinen? Vastasin että ei ole, mutta minulle hän on täydellinen! (kukaanhan meistä ei ole täydellinen) Lapseni kuuli tuon keskustelun ja kysyi mitä se tarkoittaa... Käskin mieheni selittää asian, mutta vaikeaa se sille oli.
Mieheni on innostunut luomu asioista, vähän liikaakin! Se tuntuu määräävän että mitä meillä syödään tai mitä PITÄÄ syödä että pysyy terveenä. Jos vaikka minulla on jostain syystä maha sekaisin, hän tietää tasan tarkkaan mitä olen jättänyt syömättä ja mitä minun pitää syödä että maha toimii. Ja yhteyksiä katsotaan onko uusi kuu vai syntyvä kuu ja näitä höpinöitä... Rasittavaa!
Kamalinta oli kun synnytyksestä oli muutamia päiviä ja hän repi minua sängystä (useana aamuna) aamupuurolle, vaikka minua olisi väsyttänyt ja vauvakin vielä nukkui, hän huusi että "Tuo ei ole normaalia että olet noin väsynyt!" Ja eräänä aamuna oli hänen "himoluomuhömppä" kaverinsa oli meillä ja he yhdessä tivasivat minulta miksi olen niin väsynyt ja että minun pitäisi kirjata ylös että millon olen väsynyt ja millon virkeimmilläni... Ei helv.. määhän olen vasta synnyttänyt, se on normaalia että väsyttää! Vai?
Luomu hommissa kai on hyväksyttävää poltella vähä kannabista? Se kait auttaa kaikkiin asioihin? Minulla ei ole asiasta kokemusta, mutta mieheni polttelee vahvasta vastustuksestani huolimatta ja ei kuulema ole aikeissa lopettaakkaan. Kun vauvamme oli 3vkon ikäinen, lähdin illalla käymään ystäväni luona ja kotiin kun tulin, meillä oli 2 jätkää juominkien kanssa ja isä ihan pössyissään. Asia ei siihen jäänyt, otin yhteyttä sos.toim. ja olen ollut sinne yhteyksissä, mutta siitä huolimatta pössyttely jatkuu eikä isä suostu sos.toim. vaatimiin toimenpiteisiin, eli käymään antamassa näytteitä. En sen jälkeen ole uskaltanut jättää vauvaa ollenkaan isän kanssa, varsinkaan iltaisin.
Mieheni myöskin huutaa usein lapselleni. Kotonamme on aika usein kireä ilmapiiri kun mies on kotona, joudun kokoajan varomaan mitä teen tai sanon, ettei tulisi riitaa. Väkivaltainen ei ole, paitsi kerran se puristi minua käsivarsista kun otin puheeksi sen pössyttelyn ja pari reikää on seinässä sekä ovessa kun hermostuksissaan löi nyrkillä.
Aika-ajoin olen huono äiti, laiska, enkä ruoki lapsiani, ja muutenki kaikki on huonosti mitä minä teen tai jätän tekemättä.. hänen mielestään. Täydellinen ei kukaan ole, mutta kyllä minä omasta mielestäni olen lapseni hyvin hoitanut, esikoinen on ihan normaali ja kiltti 8 vuotias ja tästä vauvasta toivottavasti kasvaa myöskin fiksu ja kunniallinen lapsi.
Olen aika väsynyt, tänään menee huonosti ja huomenna voi mennä jo hyvin ja taas tilanne muuttuu. Olen miettinyt paljon jaksanko jatkaa tätä suhdetta, vai olisiko minun parempi olla lasteni kanssa kolmin? Välillä isä on kyllä ihan mukava. Mutta väsynyt ja pelokas olen..
