V
vieras
Vieras
Yritän kertoa tilanteen mahdollisimman lyhyesti. Olen naimisissa ja pienen pojan äiti. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta,aloimme seurustella teini-iässä.
Ongelmat johtuvat minusta. Olen läheisriippuvainen,sairaalloisen mustasukkainen ja riippuvainen pettämisestä. Rakastan miestäni enemmän kuin osaan kuvaillakaan ja tahdon olla loppuelämäni hänen kanssaan. Mieheni on ihana,huomaavainen,uskollinen ja tekee kaikkensa puolestani mutta mulla on joku sairas masokistinen luonne ja tunnen olevani elossa vain jos asiat ovat päin persettä.
Itsetuntoni on huono. Vertailen jatkuvasti itseäni muihin ja pelkään mieheni tekevän samoin vaikka ajatus on naurettava. Pelkään että hän hylkää minut vaikka mitään viitteitä siihen ei ole. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja uskon sen,mutta en kuitenkaan usko.
Minulla on pakottava tarve saada huomiota ja ihailua. Rakastan sitä tunnetta kun huomaan miesten katsovan minua. Haluan kaikkien haluavan minua,vaikka en itse haluaisi heitä.
Olen pettänyt miestäni useasti ja hän tietää sen. Hän on antanut minulle anteeksi ja haluaa edelleen olla kanssani. Joka kerta lupaan ja vakuutan että se oli viimeinen kerta,mutta en usko siihen enää itsekään.
Pettäessäni ei ole kyse seksuaalisesta tyydytyksestä,sitä en siitä saa. En tunne mitään niitä vieraita miehiä kohtaan ja he kuvottavat minua jälkeenpäin. Kyse pettämisessä on siitä,että tunnen hallitsevani jotain,en itsekään tiedä mitä. Tunnen sillä hetkellä olevani jollain lailla voimakas,kontrolloin tilanteen,vaikka todellisuudessa kontrolli on hävinnyt täysin.
Tunnen jälkeenpäin teoistani häpeää ja valtavaa syyllisyyttä,sekä tuskaa kun nään mitä se tekee miehelleni. En hallitse itseäni,en osaa lopettaa.
Tuhoan itse suurimman onneni joka minulle on suotu. Revin rikki perhettäni enkä osaa enää elää muulla tavoin. Tuhoan elämäni ja läheisteni elämän tällä jatkuvalla vuoristoradalla. Tarvitsen apua. Mutta mistä sitä saan?
Haluan lopettaa. Haluan olla aidosti onnellinen,haluan olla mieheni rakkauden arvoinen enkä halua että poikani joutuu häpeämään minua,asummehan pienessä kaupungissa. Auttakaa. Olen ihan loppu,enkä tiedä mitä tehdä. Elän jatkuvasti veitsen terällä,pienikin horjahdus tuhoaa kaiken sen hyvän ja rakkaan mikä "hyvänä" jaksona on saatu jälleen kerran rakennettua.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Ongelmat johtuvat minusta. Olen läheisriippuvainen,sairaalloisen mustasukkainen ja riippuvainen pettämisestä. Rakastan miestäni enemmän kuin osaan kuvaillakaan ja tahdon olla loppuelämäni hänen kanssaan. Mieheni on ihana,huomaavainen,uskollinen ja tekee kaikkensa puolestani mutta mulla on joku sairas masokistinen luonne ja tunnen olevani elossa vain jos asiat ovat päin persettä.
Itsetuntoni on huono. Vertailen jatkuvasti itseäni muihin ja pelkään mieheni tekevän samoin vaikka ajatus on naurettava. Pelkään että hän hylkää minut vaikka mitään viitteitä siihen ei ole. Hän vakuuttaa rakastavansa minua ja uskon sen,mutta en kuitenkaan usko.
Minulla on pakottava tarve saada huomiota ja ihailua. Rakastan sitä tunnetta kun huomaan miesten katsovan minua. Haluan kaikkien haluavan minua,vaikka en itse haluaisi heitä.
Olen pettänyt miestäni useasti ja hän tietää sen. Hän on antanut minulle anteeksi ja haluaa edelleen olla kanssani. Joka kerta lupaan ja vakuutan että se oli viimeinen kerta,mutta en usko siihen enää itsekään.
Pettäessäni ei ole kyse seksuaalisesta tyydytyksestä,sitä en siitä saa. En tunne mitään niitä vieraita miehiä kohtaan ja he kuvottavat minua jälkeenpäin. Kyse pettämisessä on siitä,että tunnen hallitsevani jotain,en itsekään tiedä mitä. Tunnen sillä hetkellä olevani jollain lailla voimakas,kontrolloin tilanteen,vaikka todellisuudessa kontrolli on hävinnyt täysin.
Tunnen jälkeenpäin teoistani häpeää ja valtavaa syyllisyyttä,sekä tuskaa kun nään mitä se tekee miehelleni. En hallitse itseäni,en osaa lopettaa.
Tuhoan itse suurimman onneni joka minulle on suotu. Revin rikki perhettäni enkä osaa enää elää muulla tavoin. Tuhoan elämäni ja läheisteni elämän tällä jatkuvalla vuoristoradalla. Tarvitsen apua. Mutta mistä sitä saan?
Haluan lopettaa. Haluan olla aidosti onnellinen,haluan olla mieheni rakkauden arvoinen enkä halua että poikani joutuu häpeämään minua,asummehan pienessä kaupungissa. Auttakaa. Olen ihan loppu,enkä tiedä mitä tehdä. Elän jatkuvasti veitsen terällä,pienikin horjahdus tuhoaa kaiken sen hyvän ja rakkaan mikä "hyvänä" jaksona on saatu jälleen kerran rakennettua.
Kiitos jos jaksoit lukea.
