Jännä homma tämä kiusaaminen

["vieras"]

Kun tämä kiusaaminen on nyt niin tapetilla. Itse olin koulukiusattu koko ala-asteen ja kärsin siitä suuresti. Tosin nyt vanhemmalla iällä olen huomannut sen olleen myös kasvattava kokemus. En tietenkään toivo sitä kenellekkään tai hyväksy sitä. Juttelin isoisäni kanssa tuossa yksi päivä juurkin kiusaamisesta ja hän kertoi millaista oli koulussa sodan jälkeisessä suomessa. Nörttejä kuulemma kuritettiin surutta, uitettiin vessanpöntöissä, viikarointia tunnilla. Kun kasvettiin isommaksi niin mentiin juna-asemalle odottamaan Helsingin junaa, että voitiin hakata ne ylpeet "hesalaiset" joita sieltä tuli. Tyttöjä vedettiin letistä ja sellaista. Silloin se kaikki kuului asiaan ja en ole koskaan kenenkään vanhemman ihmisen kertoneen, että on traumoja koulukiusaamisesta tai miten kamalaa koulussa oli.

 

[piina]

Voi sen ajatella noinkin. Mäkin uskon, että jonkin verran lasten on opittava sietämään kiusaamista ja puolustautumaan itse. Mutta jos/kun kiusaaminen alkaa olla jokapäiväistä ja kohdistuu yhteen samaan lapseen, niin silloin siihen on puututtava aikuisten toimesta.

 

["vieras"]

Tosiaan joo, mutta siinä vaiheessa kun kiusaaminen voi olla ihan oikeasti vaaraksi niin siihen vedän rajan ainakin minä. Siis tarkoitan tuota meidän pojan tönimistä syvään ojaan.

 

[Paatunut Parahdus]

Kyllä minä olen kuullut kerrottavan. Paljon ei siitä puhu, mutta syvät jäljet on häneen jättänyt ihmisenä.

 

[Paatunut Parahdus]

Ehkä nykyään on sallitumpaa ja avoimempaakin puhua asiasta. Eli ilmapiiri on muuttunut sen myötä, kun kiusaaminen on tunnustettu ongelmaksi ja siitä voidaan puhua enemmän ääneen?

 

[Ja]

Ennen oli kans enemmän suosiossa esim. kouluissa ja työpaikoilla uuden, vasta-alkajan nöyryyttäminen ja pilailu tämän kustannuksella... Nykyään sitäkään ei enää niin helpolla hyväksytä, onneksi!

 

[ai jaa]

[QUOTE="vieras";21902154]Silloin se kaikki kuului asiaan ja en ole koskaan kenenkään vanhemman ihmisen kertoneen, että on traumoja koulukiusaamisesta tai miten kamalaa koulussa oli.[/QUOTE]

Vähänpä olet sitten vanhempia ihmisiä kouluasioista kuullut tai lehtiä/kirjoja lukenut. Erityisesti opettajien toimesta kiusattuja on tämä maa pullollaan, mutta myös ikäviä muistoja koulutoverien kiusaamisesta on todella monella. Mieluummin voisi miettiä, miten paljon tällä hiljaisesti hyväksytyllä kiusaamiskulttuurilla on siihen, että suomalaisilla keskimäärin on niin äärettömän huono itsetunto.

Taisi olla Tellervo Koivisto, joka vielä vanhoilla päivillään oirehti vakavasti (vaikea masennus), ja julkisuudessa ainakin esitettiin syyksi aikoinaan esiintynyttä koulukiusaamista uskonnonopettajan toimesta.

Nykyäänkin tehdään muuten ero sen välillä, onko kiusaaminen jatkuvaa ja selvästi yhteen henkilöön kohdistuvaa, vai onko kyseessä ns. normaali lasten/nuorten välinen yksittäinen jäynä tai kahnaus.

On erittäin tervettä ja järkevää, että koulukiusaaminen on tapetilla ja että siihen puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa!

 

[Vanhusten kanssa työskentelevä]

Olen vanhustyössä ohjaajana. Tapaan vanhuksia päivittäin ja pääsen kuulemaan heidän kertomuksiaan kouluajoilta. Toisinaan teemme asioita, esim. maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, joissa törmään lauseeseen: " En osaa, en ole taitelija, en pysty, en halua." Syynä on useimmiten se, että koulussa opettaja on mollannut koko luokan kuullen oppilaan maalauksen, kirjoituksen ja piirroksen. Nämä vanhukset ovat iältään 75-90++, ja yhä he kantavat tätä kouluaikaista traumaa, joka saa heidät tuntemaan olevansa huonoja.

 

["Minna"]

Jos edellisiltä sukupolvilta kysytään, he eivät tietenkään ole traumatisoituneet mistään. Eivät köyhyydestä, isättömyydestä, sodasta, kiusaamisesta, kurituksesta. Eivät koskaan.

Sitten voi vaan ihmetellä, että kuinka tämä "ei yhtään traumatisoitunut" sukupolvi on kasvattanut lapsiaa niin huonovointisiksi.

 

[kiusattu]

Jos joku kiusattu voi sanoa että kiusaaminen on kasvattanut, häntä ei ole kiusattu jatkuvasti tai hänellä on ollut myös kavereita "omalla puolellaan". Minua syrjittiin ja minusta puhuttiin pahaa koko kouluaika, ylä- ja ala-aste ja vaikka en enää itkulla muistele sitä, niin en pysty normaalisti kohtaamaan ihmisiä, olen sulkeutunut vaikka en haluaisi ja siksi en saa uusia ystäviä. Olen nyt 21-vuotias, toivotaan että kun kuluu lisää aikaa niin pystyisin normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.

 

[hmph]

Siksi kai vanhukset ovat nykyään niin epäluuloisia ja katkeria.Vai mistä muusta luulette sen johtuvan? Siis sen röyhkeyden,

 

[oot tymä]

Se on vähän eri asia, jos vedetään "ylpeitä hesalaisia" porukalla turpaan tai annetaan nörteille vähän sakinhivutusta kuin se, että kiusaaminen kohdistuu yhteen henkilöön ja on sekä fyysistä että henkistä. Muutama hoitaa itse kiusaamisen, kun muut naureskelevat. Kiusaaja suljetaan ulkopuolelle jne.

En välttämättä laskisi noita "vanhan hyvänajan" sakinhivutuksia kiusaamiseksi. Kuten aiemmin sanottu, niin silloin kiusaamisen edelläkävijät olivat opettajia.

 

[hmph]

Jos joku kiusattu voi sanoa että kiusaaminen on kasvattanut, häntä ei ole kiusattu jatkuvasti tai hänellä on ollut myös kavereita "omalla puolellaan". Minua syrjittiin ja minusta puhuttiin pahaa koko kouluaika, ylä- ja ala-aste ja vaikka en enää itkulla muistele sitä, niin en pysty normaalisti kohtaamaan ihmisiä, olen sulkeutunut vaikka en haluaisi ja siksi en saa uusia ystäviä. Olen nyt 21-vuotias, toivotaan että kun kuluu lisää aikaa niin pystyisin normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa.

Itse olen nyt 3-kymppisenä pääsemässä ihmispelosta yli. Yhä edelleen tulee kausia, että itken itseni uneen. Myös saatan saada kohtauksia, joiden aikana kuvittelen kaikkien puhuvan pahaa minusta toisilleen.

 

[!]

[QUOTE="vieras";21902154]
- Nörttejä kuulemma kuritettiin surutta,
- uitettiin vessanpöntöissä,
- viikarointia tunnilla.
-mentiin juna-asemalle odottamaan Helsingin junaa, että voitiin hakata ne ylpeet "hesalaiset" joita sieltä tuli.
[/QUOTE]

Juntteja on aina ollut ja aina tulee olemaan.
Tosijuntteja sitäkin sitkeämmin.

 

[iltatähtien äippä]

käsite "normaali" on niin muuttuvainen ajan ja määrittelijän myötä ja myös se minkä kukin kokee "kiusaamiseksi" on aika subjektiivinen kokemus.Väkivallan ja voimankäytön rajat on jo helpompi määritellä...kiusaamisesta keskusteleminen on aina oman kokemuspohjan värittämää jos nyt ei ole ihan tilastoijasta kyse...mutta kyselyyn vastaajien kokemus se on aina...
Tässä heijastuu niin ajan ja asenteiden muuttuminen historian kulussa....
Nykyään lapsia kasvatetaan totaaliseen väkivallattomuuteen.... mutta yhteiskunnassa on enemmän ongelmia nuorilla sillä saralla kuin koskaan ennen???Ennenevanhaan pikkupojat ja isommatkin miehet selvitti välejään tappelemalla verissä päin eikä se ollu niin kiellettyä kuin nykyisin... silloin opittiin ehkä häviämistä ja sopimista paremmin kun aikuiset ei kerinny niin paljon puuttumaan, että lasten oli pakko kehittää omia selviytymistaitoja kaveripiiriinsä. Opittiin kokemuksen katkeruudesta ne rajat kuinka pitkälle tappelussakin voi mennä ja oli sellainen vanhan villin lännen ajattelu "me kaksi aamun koittessa" eli ei kiusattu porukalla yhtä ja oli jokin "sisäsyntyinen raja" väkivallallekin ainakin vielä lasten tappeluissa (toki aikuiset heilui puukkoineen, varsinkin täällä Pohjanmaalla) mutta kyläyhteisöt maaseudulla oli sosiaalisempia ja yhteisöllisempiä kuin nykyinen kaupungistunut Suomi.

 

["vieraana"]

käsite "normaali" on niin muuttuvainen ajan ja määrittelijän myötä ja myös se minkä kukin kokee "kiusaamiseksi" on aika subjektiivinen kokemus.Väkivallan ja voimankäytön rajat on jo helpompi määritellä...kiusaamisesta keskusteleminen on aina oman kokemuspohjan värittämää jos nyt ei ole ihan tilastoijasta kyse...mutta kyselyyn vastaajien kokemus se on aina...
Tässä heijastuu niin ajan ja asenteiden muuttuminen historian kulussa....
Nykyään lapsia kasvatetaan totaaliseen väkivallattomuuteen.... mutta yhteiskunnassa on enemmän ongelmia nuorilla sillä saralla kuin koskaan ennen???Ennenevanhaan pikkupojat ja isommatkin miehet selvitti välejään tappelemalla verissä päin eikä se ollu niin kiellettyä kuin nykyisin... silloin opittiin ehkä häviämistä ja sopimista paremmin kun aikuiset ei kerinny niin paljon puuttumaan, että lasten oli pakko kehittää omia selviytymistaitoja kaveripiiriinsä. Opittiin kokemuksen katkeruudesta ne rajat kuinka pitkälle tappelussakin voi mennä ja oli sellainen vanhan villin lännen ajattelu "me kaksi aamun koittessa" eli ei kiusattu porukalla yhtä ja oli jokin "sisäsyntyinen raja" väkivallallekin ainakin vielä lasten tappeluissa (toki aikuiset heilui puukkoineen, varsinkin täällä Pohjanmaalla) mutta kyläyhteisöt maaseudulla oli sosiaalisempia ja yhteisöllisempiä kuin nykyinen kaupungistunut Suomi.

Mun täytyy jollain tasolla peesata tätä. Väkivallasta on nykypäivänä tehty tabu ja sitä käyttävät vaan "kovikset ja pahikset". Sitä käytetään nykyään vaan siihen, että näytetään, että ei välitetä säännöistä ja säädöksistä. Just kun Suomessakin on vasta viime aikoina ruvennut olemaan näitä tapauksia, että joku täysin sivullinen on joutunut jopa tapon uhriksi.

 

[iltatähtien äippä]

haluaisin lisää keskustelua tästä:wave: