jännittäminen ja ahdistus....

["vieras"]

millä tavoin pystyn elämään ilman lääkkeitä kun tuntuu että kavereiden ja ystävien näkeminen aina pitkän ajan jälkeen "jännittää"?!siis hankala selittää....

olen joskus vuosia sitten syönyt cipralex nimistä lääkettä sosiaalisten tilanteiden pelkoon,on ollut paniikkikohtauksia jonkun verran ja nyt alkanut taas pelkään että tulee uusia kohtauksia,alunperin nämä lähti siitä kun kahvipöydässä tuntui että taju lähtee,tuntui että silmissä sumeni ja puhun "sekavia"en saa happea ym.mukavaa ja tästä on jo melkein 7 vuotta aikaa.

siitä lähtien olen "pelännyt"ja ahdistun suunnattomasti kun pitää olla kahvipöydässä ja jutella niitänäitä ystävien kanssa,en tykkää jos huomio kohdistuu minuun,jännitän valmiiksi jo että saan uuden kohtauksen ja ihmiset kattoo että hulluhan tuo on ...ahdistaa kun lapsilla on synttärit ja nitä pitää valmistella ja tietää että ystäviä omien lasten kanssa tulee ja pitää seurustella ym.siis jännitän ihan idioottimaisesta asiasta!!!!!!
ja olen itelle niin vihainen että miksi mulle tällainen vaiva tuli,ja kukaan ulkopuolinen ei vois sitä uskoa,olen tällä hetkellä koulussa,sielläkin tieten on ollut näitä uusia tilanteita paljon,esittelyt yms.ja joten kunten niistä selvinnyt mutta nyt vain tuntuu että ei jaksa enää tsempata ...
ja ennen lapsia mulla ei mitään tallaista ollut,töissä kulkenut ja ollut iloinen,menevä,jutteleva....
nyt vain pakolliset kauppakäynnit ja välttelen isoja paikkoja missä sattus törmäämään tuttuihin vaikka haluaisin hirveästi nähdä ihmisiä ja olla NORMAALI!!!!!!!
HALUA ELÄMÄN TAKAISIN....

 

["OOO"]

Tuttu vaiva!

Minä pääsin tuosta eroon kun menin töihin ja sitten kahvipöydässä tärisin, punastelin, sain hengitysvaikeuksia MUTTA MYÖSKIN kerroin työkavereille vaivastani ja n. vuoden jälkeen oireet alkoi vähenemään kun vaan pakotin suutani auki, nauroin itselleni ja vaan rentouduin.

Minäkin sain aikaisemmin Cipralexit mutta en pitänyt siitä tunteettomasta olosta, jonka ne toi mukanaan.

 

[..]

Mitä jos pyytäsit uudelleen lääkkeet. Toisaalta eristäytyminen vaan pahentaa asioita. Pidä edes muutamaan ystävään säännöllisesti yhteyttä. Ja onko sinulla sellaista ystävää jolle voisit kertoa vaivasta? Silloinhan ei tarvitsisi pelätä kohtuksia.

 

[LisaMarie]

Vaadi terapiaa, jossa selvitetään, mistä oireet johtuu.

 

[alkuperäinen vieras]

mulla sama juttu!!!!lopetin toissa kesänä noiden syömisen,lihoin reilut 10 kiloa ja olo oli kuitenkin jotenkin outo....en tiedä...
ja toisiaan toissa kesänä lähdin taas töihin,äippäloman jälkeen,päätin et nyt loppu tämä lääkkeiden syönti ja minähän pärjään ja menen töihin!!ja kappas vain,minä pärjäsin vaikka asiakaspalvelu töissä vielä olin,myyjänä vaateliikkeessä.
siksi juuri kerroinkin että kukaan ei oikeasti voisi tätä musta uskoa mutta tämä on niin järkyttävää henkistä taistelua ittensä kanssa että nyt tuntuu siltä että voimia ei enää ole.....
ja oikeastaan viime joulusta asti on tullut näitä oloja,vatsassa perhosia,tärisyttää sillain oudosta,hengästyttää....ajattelin että kun vaihdan mieluisaan hommaan,lähdin vakihommista koulunpenkille,alanvaihtoa,niin asiat helpottuisi mutta nyt pari kertaa tullut yhtäkkiä sellanen tilanne et opettaja kaikkien kuullen jotain kysynyt niin mennyt ihan lukkoon,en osaa puhua,tulee vain änkytystä ja kädet hikoaa....tällaisten tilanteiden jälekeen takki ihan tyhjä ja sellanen ontto olo,hävettää ja haluaisi vajota maan alle,tuntuu että haluttas lopettaa koulu kesken kun pelkää taas noita tilanteita,jännittää jo valmiiksi että mitä jos tänään taas käy niin?!ja sit se menee automaattisesti siihen että koko päivä sellanen jännittynyt olo,ei yhtään normaali....

 

[hteaet]

Joo toi on kyllä vaiva, josta pääsee parhaiten ja nopeiten ohi, kun niihin tilanteisiin joutuu säännöllisesti. Itsellä oli aikanaan kaupassa käyntikin mahdotonta ilman lääkitystä, mutta nyt tilanne on jo ihan hallinnassa ja lääkkeitä en tarvitse enää muulloin kuin "tosi tiukoissa" paikoissa. Mökkiytymisen vuoksi osittain ajauduinkin kyseiseen ongelmaan alunperin.