Jännitys ja stressi

[Alussa]

Hei,

olemme ehkä mahdollisesti vihdoin monen vuoden odotuksen jälkeen saamassa lapsen tai siis ainakin olen tällä hetkellä raskaana ensimmäisiä viikkoja. Kauhea stressi ja jännitys vain vaivaa, että mitä jos meneekin pieleen. Hermoilen nyt ihan kauheasti myös kaikkia työasioita joista en ennen niin kovin.

Miten olette elämänne järjestäneet te onnellisesti raskaana olevat? Oletteko peruneet koulutukset tms. ettei tulisi turhaa stressiä, joka on haitallista vai kehittäneet jotain rentoutumiskeinoja. Tavallaan olen aina vähän stressannut kaikkea ja nyt haluaisin eroon siitä, mutta tuntuu vaikealta tässä muutenkin epävarmassa tilanteessa.

 

[Normalisti]

Parasta on vaan jatkaa elämää ihan normaalisti niin pitkään kuin raskaus antaa myöden, sillä jos jää vaan elämään pelkkää raskautta, niin siihen kiinnittää liikaa huomiota ja tekee siitä koko elämän ja stressaa sitä.
Jos jotakin menee pieleen, niin menee, ei se normaali elämä siinä pahaksi ole, vaan tukee sinua. Koulutukset sun muut on vaan hyvästä, jatkuuhan se elämä vauvan tulon jälkeenkin.
Itselläkin monen vuoden yrittämisen jälkeen nyt raskaus hyvässä vauhdissa (yksi km taustalla), ja yritän olla liikoja asiaa vielä ajattelematta, ehtii sitten loppuraskaudesta, kun kaikki alkaa näyttämään vähän varmemmalta.

 

[Miuku]

Samalla viikolla kun aloitin työt uudessa työpaikassa, huomasin olevani raskaana. Jo pelkästään se, että työssä kaikki oli uutta ja stressaavaa, niin päälle piti käydä jännittämään raskautta. Pelkäsin aluksi ihan hirvittävästi keskenmenoa, tuulimunia jne. Aika pian huomasin, että tieto lisää tuskaa ja kun sen raskauden etenemiseen ei voi itse oikein vaikuttaa, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua tilanteeseen. Neuvo nro 1 jännittäjille onkin, että älkää lukeko liikaa netistä tarinoita ja tapauksia, joita ihmisille on käynyt. Sitä alkaa helposti kotilääkäriksi ja se itsensä tarkkailu voi mennä ihan mahdottomuuksiin.. Been there..

Itse kävin töissä koulutukset ym. mutta jätin lähinnä vapaa-ajan ohjelmat vähälle eli töiden jälkeen keskityin rentoutumiseen. ALkuvaiheessa väsymyskin oli sitä luokkaa ettei paljon muuta jaksanut tehdäkään kuin olla ja nukkua.

Tällä viikolla tulee 12 vkoa täyteen ja edelleenkin jännittelen, mutta mulla olo on helpottunut viikko viikolta. Me ollaan niin erilaisia kaikki. Hyvä ystäväni on ollut ihan oireeton koko raskauden ja ei ole koko aika jännittänyt yhtään mitään. Mulla on ollut kaikki oppikirjoissa mainitut oireet, mutta silti välillä tulee epäusko, että onko siellä sittenkään mitään..

Ai niin ja ainakin mun oloa helpotti alkuraskauden ultra ja lääkärin statistiikkaesitelmä siitä, että keskenmenon riski todettujen sykkeiden jälkeen on vain parin prosentin luokkaa.

Hyvin kaikki menee ja kyllä se jännityskin laantuu ajan myötä.