M
"murunen"
Vieras
Meillä on esikoinen vähän yli 3kk ja haluaisin jo toisenkin. Itselläni on isosisko jonka kanssa vain 1v ja 1 viikko ikäeroa ja mun mielestä se on tosi hyvä asia ja olen tosi läheinen hänen kanssaan. Toki olen nuoremmankin siskoni kanssa (3,5v ikäeroa) läheinen mutta en yhtä paljoa. Tiedän kyllä että se on varmasti raskasta ja siinä on paljon tekemistä, mutta kuitenkin. Haluaisin niin kovasti että lapset saisivat yhtä hyvän sisarussuhteen kuin minulla ja siskollani, ja muutenkin olis ihanaa saada pienellä ikäerolla lapset. Ekaa yrittäessä meni 2v, ja pelkään että taas kestää yhtä kauan, siksikään en myöhään haluaisi jättää yrityksen aloitusta.
MUTTA en tiedä miten rahat riittäis. Mies tienaa tosi vähän ja mä saan pienintä äitiysrahaa. Asumismenot eivät ole mitenkään järkyttävän isot mutta niiden jälkeen käytettäväksi jää noin yhteensä 1000e. En tiedä pärjääkö sillä jos on kaksi lasta, kun nytkin tuntuu ettei hirveesti jää ylimäärästä. Vielä en kuitenkaan tosiaan töihin aio mennä, koska en kyllä näin pientä halua hoitoon viedä.
Ja sitten vielä toinen ongelma on se että mä pelkään synnytystä HIRVEÄSTI. Leikkaustakaan en halua, haluaisin siis synnyttää alakautta jos mahdollita mutta se oli niin hirveää etten tiedä miten uskallan. Synnytys meni monella tavalla pieleen, mutta toivuin siitä kyllä äkkiä.
Ja sanon nyt vielä että ikävä mulla ei ole vauvamahaa eikä synnytystä, vaan haluaisin toisenkin lapsen. Miehen kanssa ollaan vähän ohimennen jotain jutusteltu, ja hänkin vaikuttais kyllä aika pienen ikäeron haluavan.
Mitä te tekisitte? Onko tippaakaan järkevää yrittää toista lasta tässä tilanteessa, vai pitääkö heittää koko haave romukoppaan?
MUTTA en tiedä miten rahat riittäis. Mies tienaa tosi vähän ja mä saan pienintä äitiysrahaa. Asumismenot eivät ole mitenkään järkyttävän isot mutta niiden jälkeen käytettäväksi jää noin yhteensä 1000e. En tiedä pärjääkö sillä jos on kaksi lasta, kun nytkin tuntuu ettei hirveesti jää ylimäärästä. Vielä en kuitenkaan tosiaan töihin aio mennä, koska en kyllä näin pientä halua hoitoon viedä.
Ja sitten vielä toinen ongelma on se että mä pelkään synnytystä HIRVEÄSTI. Leikkaustakaan en halua, haluaisin siis synnyttää alakautta jos mahdollita mutta se oli niin hirveää etten tiedä miten uskallan. Synnytys meni monella tavalla pieleen, mutta toivuin siitä kyllä äkkiä.
Ja sanon nyt vielä että ikävä mulla ei ole vauvamahaa eikä synnytystä, vaan haluaisin toisenkin lapsen. Miehen kanssa ollaan vähän ohimennen jotain jutusteltu, ja hänkin vaikuttais kyllä aika pienen ikäeron haluavan.
Mitä te tekisitte? Onko tippaakaan järkevää yrittää toista lasta tässä tilanteessa, vai pitääkö heittää koko haave romukoppaan?
