Järki vai tunteet?? Mitä teen??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vuodatus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vuodatus

Vieras
Erosin lopukesästä pitkästä liitosta. Sen jälkeen aika pian aloin tapailla yhtä miestä. Se oli mahtavaa ja tuntui että voisin rakastua tuohon mieheen, mutta hän alkoi parin kk jälkeen ottamaan etäisyyttä. Ja koko homma loppui vajaa 3 kk yhdessä oltuamme. Sen jälkeen hän lähetteli viestejä säännöillsen epäsäännöllisesti - ihan vaan että mitä kuuluu, ei sen kummempaa. Välillä vastasin ja välillä en. Hajoilin niistä viesteistä, ja toivoin että voisimme palata yhteen, mutta en sanonut mitään.

Siitä on nyt jotain 3kk kun loppui tämä. Nyt sitten viimeisimpään viestiin vastasin, että en jaksa enää, kun viestit saa mut aina itkemään, enkä pääse hänestä yli, kun aina muistuttaa minua. Niin nyt hän sitten kertoi, että ei vaan saa mua mielestään ja katuu ja on pahoillaan siitä miten tämä meni, ja oli halunnut suojella itseään, koska pelkäsi, että on mulle vaan laastari, jonka lemppaisin ja sitten häntä sattuisi.

Joten mitä nyt teen?? Järki yrittää sanoa, että yhteenpalaaminen ei toimi, koska se ei koskaan toimi. Ja mitä sanoo sydän? No se kaipaa ja itkee ja haluaa. EN ole koskaan tuntenut sellaista vetoa ketään kohtaan, kuin tätä miestä kohtaan. EIkä vain seksuaalista, vaan henkistä myös.

Joten mitä mä teen??????????
 
Suhde on hyvä silloin kun sekä järki että tunteet puoltavat, joten odota parempaa.

Siis mieshän on hyvä, ihan kaikin puolin. Järkeni yrittää perustella siltä kannalta, että eihän yhteenpaluu koskaan onnistu. Että onko se järkevä pointti vai ei, sitä tässä yritän miettiä. Ymmärrän hyvin senkin, että mies pelkäsi omasta puolestaan, koska erostani oli niin vähän aikaa.
 
[QUOTE="vieras";28076062]Kyllä yhteenpaluu voi hyvinkin onnistua kun suhde on ollut lyhyt. Pidemissä liitoissa se on eri asia.[/QUOTE]

No sitä just mietin, että voisiko se tässä tapauksessa onnistua, kun molemmat ovat kaivanneet toista, ja lopahtamisen syy on ns. ymmärrettävä... eikä ole mitään sellaista syytä mikä aiheuttaisi kaunoja tms..
 
No ensi hätään otat selvää onko se nyt sitten vakavissaan vai mitä se säätää. Tuollainen naistenlehtitasoinen "Yhteenpaluu ei koskaan onnistu" -juttu nyt ei sinänsä ole peruste puolesta eikä vastaan.
 
No hyvänen aika, ilman muuta teet niin kuin sydän sanoo.

Eihän tuo teidän suhde alunperin päässyt edes kunnolla alkuun, joten ei tosiaan voi edes puhua mistään "yhteenpalaamisesta".
 
[QUOTE="hupu";28076148]No hyvänen aika, ilman muuta teet niin kuin sydän sanoo.

Eihän tuo teidän suhde alunperin päässyt edes kunnolla alkuun, joten ei tosiaan voi edes puhua mistään "yhteenpalaamisesta".[/QUOTE]

Niinhän mä haluisin... mutta nyt sitten mnä olen se joka pelkää :D
 
[QUOTE="aloittaja";28076169]Niinhän mä haluisin... mutta nyt sitten mnä olen se joka pelkää :D[/QUOTE]

Jäät ikuisiksi ajoiksi miettimään, että "mitä jos..", jos et nyt anna teille mahdollisuutta. Voihan olla, että se ei olekaan vuosisadan rakkaustarina, mutta jos ei uskalla edes yrittää, niin samantien voi jäädä kotiin loppuelämäksi sinkkuna.

Musta toi oli sitäpaitsi ihan aiheellinen pelko, että toinen pelkää olevansa laastarisuhde, koska sitäkin tapahtuu paljon. Musta tuntuu, että tuosta väliajasta oli teille nyt enemmänkin hyötyä kuin haittaa.

Onnea :)
 
Antaisin mahdollisuuden, katuisin varmaan loppuikäni jos en sitä tekisi..mutta varauksella nyt, sehän on jättänyt sut jo kerran, joten osaat pitää varmaan varas. Huomaat kyllä pian, jos onkin pelimiehiä.
 
[QUOTE="hupu";28076285]Jäät ikuisiksi ajoiksi miettimään, että "mitä jos..", jos et nyt anna teille mahdollisuutta. Voihan olla, että se ei olekaan vuosisadan rakkaustarina, mutta jos ei uskalla edes yrittää, niin samantien voi jäädä kotiin loppuelämäksi sinkkuna.

Musta toi oli sitäpaitsi ihan aiheellinen pelko, että toinen pelkää olevansa laastarisuhde, koska sitäkin tapahtuu paljon. Musta tuntuu, että tuosta väliajasta oli teille nyt enemmänkin hyötyä kuin haittaa.

Onnea :)[/QUOTE]

Tuo on totta, että jäisin miettimään... olen käynyt pareilla treffeillä tässä välissä, mutta huomaan vaan vertaavani tuohon mieheen, eikä kukaan ole herättänyt kiinnostustani. Ja niinkuin sanoin, ymmärrän kyllä hyvin, että peölkäsi satuttavansa itsensä, kun erostani oli niin vähän aikaa. Ehkä mä nyt rohkaistun ja tapaan hänet, katsotaan mihin se johtaa!
 
Antaisin mahdollisuuden, katuisin varmaan loppuikäni jos en sitä tekisi..mutta varauksella nyt, sehän on jättänyt sut jo kerran, joten osaat pitää varmaan varas. Huomaat kyllä pian, jos onkin pelimiehiä.

Joo, kyllä mä nyt taidan antaa mahdollisuuden! :) Mutta tuota juuri mietin, että uskallanko heittäytyä... noh, ainakin varmasti saimme opetuksen, että pitäisi rohkeasti vaan puhua avoimesti tuntemuksistaan - toivottavasti osaamme sen jatkossa tehdä!
 
Mä valitsin tunteella menemisen tavallaan samantyyppisessä tilanteessa. Nyt ollaan oltu jo muutama vuosi naimisissa ja rakkaus roihuaa täysillä. Ota riski, se saattaa kannattaa. Eikä tarvi loppuelämää miettiä olisiko sittenkin pitänyt... :)
 
[QUOTE="Vieraileva tähti";28076540]Mä valitsin tunteella menemisen tavallaan samantyyppisessä tilanteessa. Nyt ollaan oltu jo muutama vuosi naimisissa ja rakkaus roihuaa täysillä. Ota riski, se saattaa kannattaa. Eikä tarvi loppuelämää miettiä olisiko sittenkin pitänyt... :)[/QUOTE]

Joo, niin mä taidan tehdä :) Nyt kyllä jännittää :D
 

Similar threads

Yhteistyössä