Järki vai tunteet?

[Miuku]

Heips vaan kaikille!Tämä viestini kuuluisi kait osioon äidit 30-40 vuotta,mutta en ole palstan vakikävijä joten en viitsi rekisteröityä....Sanokaas nyt oma mielipiteenne tähän asiaan...Olen 35-vuotias kahden lapsen äiti, iskä pari vuotta vanhempi.Lapsemme ovat 4-ja 6 vuotiaat. Olemme vakaasti päättäneet mieheni kanssa että nämä kaksi villiä poikaa saavat kyllä riittää meille... ei enään yövalvomisia ja imetyksiä meidän huusholliin...Ollaan jo myyty ja lahjoitettu vauvajututkin jo pois...Nyt huomaan kuitenkin joskus miettiväni että millaista olisi jo sitten kuitenkin vielä......................Ei Ei Ei!!!Mutta jos vielä kuitenkin...............Ei Ei Ei!!!!Toistelen näitä itselleni..Eli järki vai tunteet??Miten muka vielä jaksaisin sitä rumbaa?Olemme myös siinä ikävässä asemassa, että meillä on aika vähän ketään joita voisi tarvittaessa pyytää avuksi lastenhoitoon...Äitini asuu tosi kaukana toisessa kaupungissa ja mieheni äiti on kuollut, ja jokaisella tuntuu olevan omat juttunsa ja kiireensä...Olen myös tosi huono pyytämään ketään avuksi ellei kukaan itse itseään tarjoa avuksi.Ja minulla on vielä tällainen hassu ajatus, että jos vielä sotken itseni siihen soppaan vielä että lapsen hankin,niin minun on myös itse siitä sopasta selvittävä ja jaksettava sitten vain!!Eli jos EI sitten kuitenkaan.....

 

[MaalisXXLmamma76]

No, mun mielestä kannattaa harkita noita ystävien lapsien hoitoon ottamista. Tiedän, että se ei ole sama. Mutta sillä saa aina muistutuksen siitä, että haluaako sitä ihan oikeasti oikeasti sen vauvan. Aika kun kultaa muistot siitä vauva ajasta..

 

[Timppa]

Ehdottomasti järki!Ajattelen vaan omalle kohdalleni tuota.Meillä apuakin olisi yli tarpeen mutta ne yöheräämiset ym...hirvittää pelkkä ajatuskin!Varsinkin kun riski monikkoraskauteen on vaimolla moninkertainen!

 

[Keittiönoita]

Järki JA tunteet. En mä ole lapsiani hankkiessani miettinyt, millaiset turvaverostot mulla on, Olen miettinyt ainoastaan sitä, että jaksanko nakittaa itseni uudestaan miltei 20 vuodeksi samaan kahleeseen. En sano, että olisi lapsiani kokenut vastenmielisenä kahleena, mutta kyllä he ovat elämääni ja sitöä, mitä voin milloinkin tehdä, aika pitkölti rajoittaneet. Jos tunnet jaksavasi, keinolla millä hyvänsä, niin anna palaa vaan. Tietty jos puolisosi on samaa mieltä.