järki vai tunteet?

[Miss Mae]

Niin järki vai tunteet? Siinä yksi suurimmista kysymyksistä mihin on TODELLA vaikea löytää vastausta. Toisaalta, voihan tehdä päätöksen jompaan kumpaan suuntaan, mutta onko se päätös oikea ja mitä sitten jos se osoittautuukin vääräksi ratkaisuksi...?
Sellaisia asioita mihin ei oikeastaan voi kysyä neuvoa keneltäkään vaan jokaisen on itse tehtävä omat päätöksensä elämänsä suhteen, mutta kuitenkin kaipaisi jonkinlaista keskusteluapua, ehkä vain vastaavien kokemuksien jakamista...

Tilanne on viiden vuoden seurustelun jälkeen se että luulen et nyt on valittava joko järki tai tunteet. Järki sanoo että lähde pois, tunteet uskovat asioiden parantumiseen ja muuttumiseen paremmaksi.
Joskus on mulle joku sanonut kokemuksen syvällä rintaäänellä että jos on riitelyä riitelyn perään, ei kannata kärsiä sen takia, koska on asioita jotka eivät yksinkertaisesti koskaan muutu halusi tai yritti sitä kuinka kovasti tahansa.

Kun kaksi ihmistä on loukannut toista kaikella mahdollisella tavalla sanallisesti ja henkisesti, onko mahdollista paikata sitä enää? Jotenkin tuntuu että kun tuho on tehty niin se on samalla tehty lähtemättömästi ja että on mahdoton enää korjata asioita. Kuitenkin sydän sanoo että jaksaa uskoa huomiseen ja parempaan elämään.

Kyse ei ole muista, pettämisestä tai fyysisestä väkivallasta...


Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka ja vielä suurempi kiitos jos jaoit kokemuksesi kanssani...

 

[?]

Kerronpa sinulle, että järki ja tunteet eivät ole toistensa vastakohta. Sanahelinää, mutta silti.

 

[Kokenut]

Olen itse odottanut sitä ""parempaa aikaa"" kohta 10 vuotta. Homma vaan on niin, että ei ihminen muuksi muutu, ja kaikkien kanssa vaan ei mahdu samojen seinien sisään...

 

[Kokenut]

Olen itse odottanut sitä ""parempaa aikaa"" kohta 10 vuotta. Homma vaan on niin, että ei ihminen muuksi muutu, ja kaikkien kanssa vaan ei mahdu samojen seinien sisään...

 

[Johanna]

Tiedän tunteen. Minulla oli neljä vuotta kestävä suhde/avoliitto, jossa riitelyä oli jatkuvasti ja olin onnettomampi ja onnettomampi, ja odotin sitä parempaa huomista.. ""Sitten on paremmin, kun tämä työstressi helpottaa"", tai ""Kyllä ensi vuonna on paremmin, kun molemmat ovat saaneet opintonsa parempaan jamaan"".. aina oli joku syy jonka varjolla odotella parempaa. Lopulta sitten lähdin enkä sitä ole katunut, tietenkään. Vaikea olisi kuvitella meitä enää yhdessä, nyt kun vuosia on kulunut.

Mutta nyt olen samassa tilanteessa jälleen - eri miehen kanssa. Tilanne on eri, mutta toisaalta ei. Emme asu yhdessä. Tunteet sanoo, että haluan yrittää ja yrittää, koska tunnen todella rakastavani häntä. Hän ei ehkä tunne samoin, ja suhde on ollut aika on-off jo pidemmän aikaa.. Järki ja kaikki ulkopuoliset sanovat tottakai: ei se siitä muutu. Nyt olisi mahdollisuus yrittää päästää irti ja jatkaa elämää ilman häntä. Toisaalta taas jos mahdollisuus vielä tulisi onneen, eli lähenemme taas toisiamme kuten aina aiemminkin, en välttämättä pysty sitäkään torjumaan. Ja kuten olen monen ystäväni kanssa todennut, että kun ne ihanat hetket vaan ovat niin ihania.. ettei niistäkään haluaisi luopua. Mutta jos suhteella ei yksinkertaisesti ole tulevaisuutta.. Tilanne on kamala. Toivon, että sinä ja minä molemmat löydämme ""vastaukset"".. juttelen mielelläni toki lisääkin.

 

[nainen - elämää takana ja edessä]

Kyllä sisko hyvät miettisin tarkkaan lähtökohtia. Jos toinen ei ole valmis/ tarpeeksi kypsä laittamaan peliin enempää on parempi etsiä se parempi puolisko tulevaisuudesta.

Tosiasia on että toinen joutuu koko ajan muuttumaan olemaan kiltisti eikä oma itsensä jos on tuota jatkuvaa riitelyä ja sopimista.
Jotkut luonteet vain ovat sellaisia että välimatkan päässä kumpikin on kymppejä yhdessä tulos on aina nolla.

Voi mennä vähän aikaa että on yksin mutta se on sen väärtti. Itse tein aikoinani monta virhettä uran ja paikkakunnan vaihdon myötä kun aina yritin paikkailla ja tekohengittää suhdetta joka jo 2-5v. aikana näytti mitä se tulee olemaan. Nuo teidän miehenne muuttuvat vasta 20 v. kuluessa ja sittenkin voi olla että eron haluaja on juuri tuo vastarannan kiiski.
Mutta jos mies todellakin alkaa muuttamaan käytöstään parisuhteen eteen - silloin täysillä eteenpäin.Tämä on minun mielipiteeni ja jokainen tehköön elämässään ne omat päätöksensä.
Minulla meni eron tän ensimmäisen jälkeen niin että 3 ihmissuhde vasta tuntui että kannatti lähteä.