järki vai tunteet?

[tunteellinen siili]

olen joutunut aika "hassuun" tilanteeseen, enkä todellakaan tiedä mitä tekisin. eli kerron tässä vähän taustoja. miesystäväni kuoli pari vuotta sitten yllättäen, monta vuotta kerkesimme olla yhdessä. viime syksynä alkoi surutyön jälkeen rakkauden kaipuu nostaa päätään ja kylällä törmätessäni tiettyyn poikaan, alkoi sydän kummasti läpättää. pari kertaa vaihdettiin muutama sanakin. eli tämä ihminen alkoi pyöriä kummasti ajatuksissani. no sitten kerran rohkaisin mieleni ja tekstiviestillä kysyin eräältä puolitutulta jomka tiesin tuntevan tämän ihastukseni että mikä tän miehen nimi ja puhelinnumero on. nimen sain tietää, mutta muuten vastaukseksi tuli että mitä sinä sillä tiedolla teet ja sitten haukuttiin tätä miestä. kävikin niin että tämä puolituttu mies alkoi viestitellä kanssani ja kutsui käymäänkin. menin hänen luokseen ja niin aloimme tapailla ja koin hänet jollain lailla turvalliseksi ja kiltiksi ihmiseksi. hänellä on koulutus ja työpaikka ja lämmin sydän. silti aina kun näen alkuperäisen ihastukseni tunnen että sydämeni sykkii hänelle. hän on jonkun verran alkoholisoitunut, mutta minkä minä tunteilleni mahdan. tämä kirjoitus on aika sekava, mutta pointti on siinä, että miksi minä aina rakastun renttuun. joku on sanonut että tekonsa voi harkita, sanansa voi valita mutta tunteet kulkevat omia teitään... näin se todellakin on. ihmetyttää kun näillä palstoilla kysellään että voiko mies rakastua pienirintaiseen naiseen ym. en minä ainakaan ole ikinä elämässäni voinut valita kehen rakastun. kyllä se on tuntunut aina enemmänkin siltä että elämä on tietyllä tavalla kaiken valmistanut, eikä siinä ole ollut merkitystä millanen pippeli toisella on. kun oikeesti johonkin rakastuu niin silloin kaikki toisessa on ihanaa ja sopivaa. sen vain tuntee sydämessä että ketä kohtaan se alkaa tuntemaan vetoa ja yhteenkuuluvuutta. toisaalta haluaisn tällä kertaa valita tämän turvallisen, työssä käyvän miehen, mutta en tiedä kummittelisiko ajatuksissa aina että hän ei ole kuitenkaan se joka sydämeni saa sykkimään, vaikka häntäkin voin sanoa rakastavani ja arvostavani ihmisenä todella paljon. jos nyt joku jaksoi tän sepustuksen lukea niin ois kiva kuulla mitä ajatuksia heräsi, tai onko vastaavia kokemuksia.

 

[Dokukuko]

Ja ota se juoppö jos saat.

 

[tämä on tosi]

Enää en lue yhtään juttuasi ellet jätä "hengähdystaukoja"väliin..

Vai ei voi muka valita kehen rakastuu, ainakin minä voin.
Kauan siinä meni mutta niin vain valitsin komean,(no ei kovin)mutta rikkaan, ihanan, avokätisen, nöyrän jne. miehen.
Enkä ole katunut!

 

[Hiisu]

Ihastus on ihastusta, mutta tosi rakkaus saattaa löytyä myös pikkuisella etsimisellä.

Jos mahdollista, anna kunnollisen rakastaa sinut ehjäksi. Ja arvosta sitä.

 

[ou nou..]

jos nyt joku jaksoi tän sepustuksen lukea niin ois kiva kuulla mitä ajatuksia heräsi, tai onko vastaavia kokemuksia.

Ei ole, juopot ja muut rentut ei sytytä pätkääkään. Mene terapiaan, jos tuo on toistuva kuvio, niin kaipaat selvästikin miestä jonka voit rakkaudellasi "korjata" (joka ei tietenkään useimmiten onnistu).
Mut jos haluat juosta pelkkien tunteiden ja viettien perässä kuin elukka, niin tosiaan lemppaa se kunnon mies ja ota renttu vaivoiksesi. Sit riittääkin taas raportoitavaa Elleihin.

 

[sitä]

saa mitä tilaa?

 

[tinkijä]

En jaksa lukea tuollaista tekstipötköä mutta kysymys järki vai tunteet - no järki tietysti !

 

[tunteellinen siili]

kiitos ajatuksista. en ole aikaisemmin asioitani kirjoitellut, mutta nyt rohkaisin mieleni. olen kyllä kokenut senkin että rakkaus voi todella korjata ja muuttaa ihmisen. siis oikea rakkaus, eikä mikään riippuvuus. edesmenneen mieheni kanssa koimme rakkauden, joka auttoi hänet pois päihteistä.

 

[katrikka]

Kun piti miehistä valita, otin komean ja kunnollisen. Niin pä sitten haikailen vielä nykypäivänäkim komean ja rentun perään, vaikka miestäni rakastan.
Oliskohan se tehnyt minusta viel onnellisemman? Saattaisin rakastaakin enenpi...

 

[jaarittelija]

kiitos ajatuksista. en ole aikaisemmin asioitani kirjoitellut, mutta nyt rohkaisin mieleni. olen kyllä kokenut senkin että rakkaus voi todella korjata ja muuttaa ihmisen. siis oikea rakkaus, eikä mikään riippuvuus. edesmenneen mieheni kanssa koimme rakkauden, joka auttoi hänet pois päihteistä.

Ei sinun tarvitse ohjata kaikkia juoppoja oikeille teille!
Ymmärrän kyllä koska itsessäni on samanmoista sosiaalisuutta.
Mitähän jos kuitenkin antaisit ajan kulua ja katsoisit mitä sinun varallesi on suunniteltu...luulisin että jotain hyvää, koska vielä nykyäänkin hyvä saattaa myös saada palkkkansa. Joskin ehkä harvemmin mutta kuitenkin.

Vaikutat kiltiltä ihmiseltä, pidä puolesi ja kun kuuntelet sydämesi ääntä...kuunte pää kallellaan!