K
kuristus
Vieras
Tunnen suoraansanottuna pakokauhua rällähetkellä, en saa itseäni rauhoitettua.
4 vuoden suhde takana, 1 yhteinen lapsi (1,5v). Pahaa luottamuspulaa ollut alkuaikojen valheiden takia, erokin siinä välissä sen takia. Valehtelija ollut siis mies. Valheet ovat olleet aika raskaita, eikä niiden kertomiseen ole ollut minusta kunnollista syytä. Varsinaista pettämistä niihin ei liity. Tätä rehellisyysasiaa käytiin terapiaa myöden läpi ja asiat alkoivat minusta jo selkiytyä. Yhteen emme muuttaneet, monesta syystä, yksi ollut tuo luottamuspula.
Lapsi syntyi ja muutti palettia niin että yhteenmuutto tuli lähes välttämättömäksi jotta käytännön asiat sujuvat. Parisuhteeseen panostin ja mieskin vaikutti näin tekevän. Talo on ostettu viikko sitten. Nyt taas selvisi että mies on valhdellut minulle ihan päin naamaa viimeksi noin 3 kk:tta sitten, valheet liittyvät rahaan ja hänen menneisyyteensä, niinkuin ennenkin. Jotenkin minä vain putosin.. huomaan etten enää rakasta, en kunnioita, en vain näe häntä ihmisenä jonka tunnen, hän on vieras ja hän tuntuu vaaralliselta.
Minun pitäisi jakaa talous, elämä ja koti nyt ihmisen kanssa johon en voi luottaa. Hänestä minun ei pidä kaikkea tietääkkään, minulla ei ole oikeutta tietää, hän syyllistää minua siitä että ylipäätään kysyn tai kyseenalaistan mitään. Järki käy nyt hirveää taistelua sydäntä vastaan, järki sanoo että nyt tässä kestetään kun on lapsi ja talo, pää kylmänä ja tarkkana. Sydäntä kirjaimellisesti särkee ja ahdistaa ihan hirveästi kun haluaisin tästä ihmisestä eroon, olen vain loppu, enkä tunne enää muuta kuin jotain säälinkaltaista tuota ihmistä kohtaan. Onko täällä niitä jotka käytännön asioiden takia elävät samassa taloudessa ihmisen kanssa jota eivät enää rakasta, tappaako se henkisesti? Siltä minusta tuntuu nyt..että "kuolen"..
4 vuoden suhde takana, 1 yhteinen lapsi (1,5v). Pahaa luottamuspulaa ollut alkuaikojen valheiden takia, erokin siinä välissä sen takia. Valehtelija ollut siis mies. Valheet ovat olleet aika raskaita, eikä niiden kertomiseen ole ollut minusta kunnollista syytä. Varsinaista pettämistä niihin ei liity. Tätä rehellisyysasiaa käytiin terapiaa myöden läpi ja asiat alkoivat minusta jo selkiytyä. Yhteen emme muuttaneet, monesta syystä, yksi ollut tuo luottamuspula.
Lapsi syntyi ja muutti palettia niin että yhteenmuutto tuli lähes välttämättömäksi jotta käytännön asiat sujuvat. Parisuhteeseen panostin ja mieskin vaikutti näin tekevän. Talo on ostettu viikko sitten. Nyt taas selvisi että mies on valhdellut minulle ihan päin naamaa viimeksi noin 3 kk:tta sitten, valheet liittyvät rahaan ja hänen menneisyyteensä, niinkuin ennenkin. Jotenkin minä vain putosin.. huomaan etten enää rakasta, en kunnioita, en vain näe häntä ihmisenä jonka tunnen, hän on vieras ja hän tuntuu vaaralliselta.
Minun pitäisi jakaa talous, elämä ja koti nyt ihmisen kanssa johon en voi luottaa. Hänestä minun ei pidä kaikkea tietääkkään, minulla ei ole oikeutta tietää, hän syyllistää minua siitä että ylipäätään kysyn tai kyseenalaistan mitään. Järki käy nyt hirveää taistelua sydäntä vastaan, järki sanoo että nyt tässä kestetään kun on lapsi ja talo, pää kylmänä ja tarkkana. Sydäntä kirjaimellisesti särkee ja ahdistaa ihan hirveästi kun haluaisin tästä ihmisestä eroon, olen vain loppu, enkä tunne enää muuta kuin jotain säälinkaltaista tuota ihmistä kohtaan. Onko täällä niitä jotka käytännön asioiden takia elävät samassa taloudessa ihmisen kanssa jota eivät enää rakasta, tappaako se henkisesti? Siltä minusta tuntuu nyt..että "kuolen"..