Jätin elämäni miehen jännityksen puutteessa. Löydänkö enää koskaan onnea? Olen aivan rikki..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaillen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaillen

Vieras
Tämä tapahtui reilu vuosi sitten. Mulla oli kaikin puolin täydellinen mies. Maailman luotettavin ihminb, joka oli valmis tekemään kaikkensa mun eteen ja rakasti ja arvosti mua. Vielä fiksu ja komeakin.
Ehkä vähän hitusen tylsä välillä. Vuosien suhteen jälkeen kaipasin jännitystä. Jätin mieheni. Hetken seikkailin ja tajusin, että mun sekkailut olivat vain hetkellistä onnea, jotka lopulta hajottavat enemmän mua.

Olen ollut nyt kesän ja syksyn masentunut. Lapsen kanssa saan zempattua ja onneksi mun äiti auttaa paljon. Lapsi on ekaluokkalainen. Öisin en nuku, itken vaan. En jaksa syödä ja oksentelen paljon. Välillä haluaisin päättää päiväni, mutta poikani pitää minut kasassa.

Olen ryssinyt elämäni. Myös lapseni elämän. Pääseekö tästä koskaan yli? Löydänkö enää rakkautta?
 
Ota itseäsi niskasta kiinni. Et saa tehtyä tekemättömäksi. Virheitä tapahtuu. Tällä palstalla kaikki muut on niitä täydellisiä ja oikeita ratkaisuja tekeviä. Mutta käytäntö toinen. Jos mies seurustelee niin anna olla. Jos ei niin voithan tunnustaa hänelle varovasti tekemäsi virheet. Mutta hänen päätös on jatkaako kanssasi. Jos ei halua niin rupeat ryhdistäytymään yksi askel kerrallaan. Et ota isoa tavoitetta vaan pieniä juttuja. Huolehdit itsestäsi ja lapsestasi. Otat omaa aikaa jos mahdollista. Rupeat katselemaan ympärillesi. Olet varmaan ottanut nyt opiksesi. Et varmana toistaisi virhettä enää. Eli sinusta saisi turvallisen kumppanin. Ei elämää voi käsikirjoittaa. Sitä vaan eletään. Päivä kerrallaan. Joskus menee päin persettä. Mutta myönnetään tappio ja kasataan ittensä ja jatketaan. Joskus vielä ajattelet että selvisin.
 
Oletko yrittänyt puhua miehelle? Avaa sydämesi ja pyydä anteeksi ja kerro miltä sinusta tuntuu. Sinulla ei lie mitään menetettävää. Vaikka avauksesi ei heti kantaisi hedelmää, voi hän tulla myöhemmin toisiin aatoksiin.
 
Miksi et yrittäisi saada häntä takaisin? Kerro mitä tunnet häntä kohtaan. Tiedän tunteesi aagh, olin samassa tilanteessa joskus. Mies meni jopa naimisiin toisen kanssa, mutta nyt tänä päivänä olemme yhdessä jälleen :)
 
Ei, et löydä onnea enään uudelleen ikinä, opettele elämään tekojesi kanssa ja älä yritä sysätä vastuuta omista teoistasi muille. Onnea surkeaan loppuelämääsi.
 
jälkiviisaus ei varmaankaan auta mutta varmaankin sit otat opikses seuraavassa suhteessa??! eli kannattaa muistaa ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella ja että täydellistä kumppaniahan ei ole olemassakaan!
 
Ei toi musta ole mikään moka.Muoks. Tai siis moka tavallaan juu, mut niistä oppii. Ikävä juttu toki, mutta kenties sulle tarpeellinenkin kokemus ja auttaa ihmisenä kasvamisessa. Toinen vaihtoehto olisi kenties se, että olisit edelleen exäsi kanssa yhdessä, mutta olisit yhä tyytymättömämpi suhteeseesi ja elämääsi. Jos et exääsi takaisin voi saada, niin takuulla löydät vielä uuden onnen. Ja lapselle parasta, et välit exääsi säilyvät mahdollisimman hyvinä. Erostakin sen verran lyhyt aika vielä, et voi ottaa vielä toisenkin vuoden tai kenties pitempäänkin päästä siitä kunnolla yli. Mokia tekemällä oppii paljon elämästä ja itsestään, ne eivät siis ole aina vaan huonoja juttuja.

Tsemppiä ja voimia! :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Ei oman onnen löytäminen saa olla miehestä kiinni. Sinun pitää nyt tulla toimeen päätöksesi kanssa, ja pitää huolta lapsestasi. Ja pitää huolta itsestäsi. Mene terapiaan, olet masentunut. Oma onni ei läydy toisen ihmisen kautta. Tottakai voit löytää uuden suhteen, mutta oma halusi elää ei saa olla suhteesta kiinni. Muuten se kuulostaa pahasti läheisriippuvaisuudelta. Lapsesi takia sinun on pidettävä itsesi kasassa, ja löydettävä uusi tapa elää, olla tasapainoinen ja onnellinen.
 

Yhteistyössä