K
Kysyjä
Vieras
Olen syönyt viikon cymbaltaa, 30mg päivässä. Olo on jo nyt helpottanut.en ole enää niin ahdistunut ja käpertynyt sisäänpäin. Uskallan kohdata ihmisiä paremmin, ja juttelen jopa puolisollekkin paljon enemmän. Mieliala ei kyllä ole juurikaan kohentunut. Haittojakin löytyy, mitkä vaivaavat aika paljon. Ensiksikin lääke on vienyt unet. En saa iltaisin millään unta, muuta kuin rauhoittavan voimin.Lisäksi heräilen pitkin yötä.Toisaalta lääke väsyttää päiväsaikaan. Myös näköhäiriöitä on ja välillä todella voimakkaasti sellaista epätodellista oloa, joka on aika pelottavaa. Mutta pahin: Multa on kadonnut jotenkin tunteet. Mikään ei oikein tunnu miltään. Pahinta on se, kun hellin ja suukottelen/hoidan lastani, niin se ei enää tunnukkaan miltään. Ennen oli niin, että kun halasin lastani, niin tuli usein tunne että voi miten rakastan häntä. Tai jos katselin hönen leikkejään, niin joskus tuli tunne että se on maailman kaunein näky, minun oma lapseni. Nyt en tunne enää tällaisia asioita. Olo on kuin "puupölkyllä".
Olen nyt aika hämilläni, että mitä tehdä lääkkeen kanssa. Toisaalta ihanaa kun se raastava ahdistus on helpottamaan päin, mutta toisaalta en halua olla mikään tunne kuollut äiti.
Mitä tässä kannattaisi tehdä......?!
Olen nyt aika hämilläni, että mitä tehdä lääkkeen kanssa. Toisaalta ihanaa kun se raastava ahdistus on helpottamaan päin, mutta toisaalta en halua olla mikään tunne kuollut äiti.
Mitä tässä kannattaisi tehdä......?!