Toggle sidebar

jättääkö jo nyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itkuinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

itkuinen

Vieras
hei.

olen epätoivoinen kun tännekin aloin kirjoittamaan.

olen niin pettynyt avomieheeni.
useita vuosia jo olemme olleet yksisssä, mutta se kun hän aika ajoin liukenee omile teilleen, eli
ei ilmoita minulle mitään missä on kenen kanssa, miksi.

ei kuulemma ole pettänyt. no kait se on uskottava, muttta
en voi hyväksyä että lähtee ja en taas tiedä missä on.
nuori poikamme itkee isii unissaankin, koeta siinä sitten selitellä.
onko ketään vastaavassa tilanteesa?

nyt olen itkee tihurtanut kolmena päivänä, kun äijä
läksi kavereitten kanssa ihan luvan kanssa, en vaan
jaksa uskoa että tuleepi ajoissa kotiin.

välillä ajattelen että olen aivan kaheli kun vaan itkettää

mutta tiedättekö, itkun seassa tulee ilmi että sitä haluis olla rakastettu ja hyvin kohdeltu,
ja sitäpaitsi en ole ihan tyhmä enkä huono ihminen, ettei tää mun kohtal9o siitä johtuisi.

neuvokaa....
 
Teillähän on hyvät pelisäännöt. Keskusteleppa tämän fiksun ja filmaattisen miehesi kanssa ja sano hänelle, että koita nyt kuvitella miltä hänestä tuntuisi jos toimisit kuten hän. Juttele ja koita keskustella, Jos ei tajua niin lopulta voit toimia kuten hän jos pystyt, jos vaikka sitten aukenis.

Ja mitä tarkoitat sillä että missä on ja miksi ja kenen kanssa?
 
Yllättävän yleistä on, että mies pitää kahta perhettä samaan aikaan. Tiedän ihan henkkoht 2 tapausta. Ehkä käy toisen avokkinsa & pesueensa luona.
 
ota etsivä, selvitä missä menöö.. maksakoon ainakin elatuksen, jos lapsia on. Äläkä hyväksy tuollaista elämäntyyliä! Joko eletään suhteessa tai ei.
 
joo, siis hän sanoo olleensa vaik veljellä tai kaverilla. mistä vitusta minä sen tiedän oikeasti missä hän kulloinkin on.

olen koittaunut olla samanlainen, olen koittanut olla kapakassa ja jatkoilla mutta aina olen kotiin kömpinyt ennen kuuta aamulla.'


en jaksa olla sellainen joka häviää, en jaksa myöskään häntä......

kait pitää erota, on se varmaan ainut vaihtoehto.

tai sitten pitää miehen tosi paljon muuttua, kuka uskoo..?????????
 
En usko et miehesi muuttuu niin paljon. Katso totuutta suoraan silmiin, mieti mikä on oikein. Ite lähdin ku en enää jaksanut sitä ollako tai eikö olla.. Kerran annoin anteeksi pettämisen ja se oli virhe. Pompotteli mua sen jälkeen ja leikki tunteillani. Mietin kauan, mut lähdin. Haavat on yhä auki mut tiedän et tulee päivä kun ei satu enää. Nyt otan päivän kerrallaan ja yritän unohtaa vaikka vaikeaa tämä on ku rakastaa. Tsemppiä sinulle ja voimia!
 
...taikka nauti niistä vapaahetkistä ja tee omia kivoja juttuja, lempimusat päälle, ystäviä kylään, piipahda jonnekin jne. Et voi tietää pettääkö ym..joten jos vaikka ajattelet ettei petä. Jos mies vaan viihtyy välillä omassa kaveripiirissä, niin anna se vapaus JA vapaudu itsekin. Minulla on ollut jo vuosia sama mies ja kun nyt vuosien päästä sai semmoisen työn että reissaa aika tiheään, nautin yksinolosta ja parisuhdekin sujuu jopa paremmin pienien taukojen jälkeen.
...ja se miehes asettuu varmaan aikanaan, kunhan saa nyt rauhassa välillä irrottautua.
 
Nyt herätys. Jos suhteessa itket ja tunnet itsesi kaltoin kohdelluksi niin on aika lähteä. Ei kannata edes jäädä miettimään vaihtoehtoja sillä jos olet noin onneton nyt niin huonompaan ei ainakaan tilanne voi kehittyä. Olet oikeassa, ansaitset olla hyvin kohdeltu ja rakastettu ja ilmeisesti et tunne sit olevasi nyt.

Mieti myös onko mitään väliä sillä onko mies sinua reissuillansa pettänyt jonkun naisen kanssa. hän on joka tapauksessa pettänyt luottamuksesi katoamalla omille teillensä. Luottamuksen voi pettää muullakin kuin seksillä. Eikä sellaiseen suhteeseen kannata jäädä jossa toinen kohtelee sinua kuin kynnysmattoa.
 
voi kun osaiskin neuvoa, mutta kun saman asian kanssa painiskelen itse. Ollaan oltu avokin kanssa kolme vuotta yhdessä ja tuntuu välillä että meno vaan pahenee.
Mies on viikot töissä toisella paikkakunnalla. Viikonloppuisin sitten kun olisi aikaa olla yhdessä niin useimmiten käy niin että ""lähden parille"", muuttuukin yllättäen seuraavaan päivään saakka kestäväksi reissuksi. Aina löytyy jotkut jatkot ja niille on mentävä. Minä toivoisin enemmän yhteistä aikaa. Seksielämäkin on aika harvaa, koska silloin kun nähdään, niin ukko on yleensä niin väsynyt reissuistansa, ettei jaksa. Mitään viittauksia ei ole koskaan löytynyt, että hän minua reissuillansa pettäisi. Kavereiden kesken pyöriivät baareissa ja jatkavat juomista jonkun luona kera kortin peluun, tämä on ainakin aina virallinen versio. Jopa hänen omat kaverinsa (ovat siis minunkin kavereita jonkin verran) ihmettelevät ukkoni käytöstä, kun sillä tavalla koko ajan baarissa juoksee, vaikka on seurusteleva ihminen. Tuntuu pahalta kun taitavat jonkin verran meikäläistä sääliäkin sen vuoksi, kun olen liian kiltti ja alistun asialle.
Miettinyt monet kerrat, että pitäisikö erota, kun ei asiat tunnu muuttuvan vaikka miten siitä puhuisi kuinka pahalta se tuntuu. Ihana mies muuten, mutta ei kyllä tuollaisenaan kovin aviomies- taikkä isä- materiaalia. Kuinka kauan tällaista jaksaa, ennen kuin tulee se viimeinen pisara?
 
Ihmiset ovat tulleet hulluiksi. Empatia on ihan vieras laji. Kai pienen lapsen isän kuuluu kertoa naiselleen missä on ja miksi. Hänen ei minusta kuulu kovin usein olla teillä tietymättömillä, jos vaimo huolehtii yksin lapsesta. Kohtuutonta pompotusta, mutta kovin tavallista.

Nyt päätät mitä haluat. Älä uhoa, jos et kykene lähtemään, mutta jos haluat erota, tee se. Mies ei muutu, jos et pane kovaa kovaa vastaan. Nyt kortit pöytään. Lopeta itkeskely. Hoida lapsesi, hänkin on tärkeä. Ei maailma siihen lopu. Uusia raitiovaunuja tulee ja joissakin on jopa kuski mukana.
 
Niin, miksi tosiaan alistut miehen käytökseen. Faktahan on että sinä itse määräät miten sinua kohdellaan. Tee miehellesi selväksi että jos yhteistä aikaa ei ala löytyä enemmän, et näe mitään syytä jatkaa suhdetta. Jos suhteenne on miehellenne tärkeä, hän malttaa kyllä vähentää baarireissunsa puoleen.Mutta sinä itse päätät mitä siedät ja mitä et. Onneton ei suhteessa kannata olla.
 
kiitos kaikille viesteistä.

mietin paljon jokaista.
se mun mieheni teki historiaa ja tuli yöllä kotiin.

en tiedä onko tämä jo uuden aikakauden parempaa alkuia, vai vain
hetken ohimenevää.

on ollut kovin kiltti minulle, ja vannonut ettei koskaan
jäisi reissuille.

joku täällä kirjoitti että mies voi rauhoittua.

itse asiassa hän on aika nuorehko, että toisiko tuo ikä
lisää vastuuta.
mutta tuntui todella hyvältä kun tuli kotiin viereen.
tuntui että olin jo niin paljon itkenyt ja manaillut.

ehkäpä jaksan uskoa vielä tulevaan.
 
Wilmalle!
Minä jaksoin tuota about 4 vuotta. Monet riidat käytiin aiheesta. Tunsin myös, että nämä ukon kaverit naureskelivat minulle, sillä mieheni ei mitenkään koskaan osoittanut heille minun olevan tärkeä ihminen hänen elämässään.
Sitten aloin itse tehdä täsmälleen samalla tavalla. Turhaan minä istun kotona odottamassa! Aloin käydä ulkona uusien kavereiden kanssa ja paljon! En enää ruikuttanut yhteisen ajan perään sillä minullakin oli nyt jotain siihen tilalle. Kyllä tuli ukolle hätä. Ja niin kova hätä että loukkaantu käytöksestäni niin sydänveriään myöten että laittoi minut menemään. Että kun en välitä. Puoli vuotta itki perääni, että miksi olen lakannut välittämästä. Minä olin itkenyt samaa hänelle 4 vuotta. Mutta parempi näin. Haluan parisuhteen, jossa minua huomioidaan ja saan huomioida toista. Ei vain joko-tai.
 
Olen Niinan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Ei noin saa lähimmäistään kohdella, eikä siihen pidä alistua! Ei ole oleellista mitä hän reissuillaan tekee, vaan se että tekee noin - laiminlyö sinut ja luottamuksesi.
 
Lähde pois. Jos asiasta on keskusteltu eikä mikään ole muuttunut, ei muuta vaihtoehtoa taida olla.

Ihan kokemuksesta tiedän, että on kamalaa olla parisuhteessa yksin. Siis seurustellaan ja asutaan yhdessä, mutta toisella on omat menonsa jatkuvasti ja itse tuntee olonsa yksinäiseksi. Ex-avokki harrasti kanssa noita pitkäksi venähtäneitä iltoja, koskaan ei voinut luottaa vaikka ois sanonutkin ajoissa tulevansa. Siinä vaiheessa kun mies oli ainakin kolme kertaa viikossa kavereitten kanssa menossa aamuun asti, seksiä oli harrastettu monta kuukautta sitten ja kaikki kotityöt oli mun niskoilla oli aika lähteä. Kun huomasin, ettei enää edes viitsi kiinnostua miehen menoista ja on tyytyväisempi ettei se ole edes kotona... Sinne jäi mies itkeskelemään, mutta enpä ole katunut kertaakaan!

Kaikissa parisuhteissa on omat oneglmansa, mutta jos koko suhde on pelkkää ongelmaa niin eipä siitä mitään iloa ole. Turhaa hommaa...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa