Niinkun mie aiemmin kirjoitin, tuo mies oli sit ylitöissä ja onnistui sit missaamaan niin juhlat kun lapsenvahtimisenkin :kieh: , ja miun piti sit kaikki ottaa mukaan alakoulun kevätjuhliin.
Tai enhän mie kaikkia sit kuitenkaan ottanut, kun esikoinen (14v) jäi hoitamaan kuopusta (3kk) kotiin.
Mutta ennekun myö edes päästiin lähtemään minneen juhlaan, meillä oli täällä ihan oikea show-meininki... koiteltiin meinaan äiteen pinnaa taas oiken urakalla:
Ensinnäkin kamala kina siitä, mitä voi laittaa päälle. Yhden mielestä ruskeat housut on "nörttimäiset", toiselle ei kelpaa ruutupaita, kun se on liian ruudullinen :headwall: , kolmas ei huoli sinisiä vaatteita kun ne on niin plöö ja nejäs kiukkuaa muuten vaan kun kaikki vaatteet mitä hällä on, on ihan out.
Ja yks ei huoli tummanpunaista hameta, pitää saada valko-vaaleanpunainen ruusumekko.
Niin, ja tää äitee ei tietenkään löydä myöskään mitään päällelaitettavaa, kun tuo rintavarustus on senverta isohko :ashamed: , mutta vaan imetyksestä johtuen kylläkin... eli väliaikaista kaikki on vaan
Lopulta myö ollaan pukeissa, ja mie luotsaan katraan pihalle. Mies soittaa, että jos mie kehtaisin laittaa kahvin valmiiksi kuitenkin ennen lähtöäni. Hällä särkee päätä ja kauheesti tekee mieli kahvia.
Mie nielen kiukkuni, ja meen laittaa kahvin tulelle... aikaa on kuitenkin siihen ihan hyvin.
Eipä siinä mitään... satuin vaan "unohtamaan" nuo penat siihen pihaan, ja kun mie palaan, niin mein "pikkuinen" 3.-luokkalainen konttaa hiekkalaatikolla vaaleissa housuissaan. Märkä hiekka ja vaaleat housut... eli housunvaihtoon ja HETI, kajahtaa muin suustani ehkä turhankin äänekkäästi :ashamed:
Lähden antamaan toisia housuja ja unohdan antaa muille ohjeet olla siivosti.
Saadaan pojalle housut, ja palaan pihaan niin eikös jukupliut yks tytöistä hypi tasajalkaa lätäkössä ruusumekkoineen |O
Kenkien vaihtoon, ja tällä siunaamalla! Taas kaikuu piha ja lähiympäristö :ashamed:
Sandaalit on märät, ei auta muu kun laittaa lenkkarit. Oikea tyyli-lyyli, mutta minkäs teet. No onhan lenkkarit uudet, ja varustettu hienoilla vilkkuvaloilla B)
Tässävälissä mie olin jo muistanut antaa ohjeet olla siivosti, ja niinhän hyö olivatkin, joskin yks poika oli tehnyt itselleen rennompaa lookia kiskomalla paidanhelmat housujen päälle, ja käärimällä puntit polviin housuista jne.
Viimeinen vaatteidenkorjaus, ja matkaan!
Lopultakin koululla, ja sit juhlasaliin. No miehän olen tässä jo jonkunaikaa ollut kipeä, ja eikös tässä sit käy se legentaarinen.
Pääset istumaan, ja opettaja aloittaa virallisen puheensa... ja mie alan yskiä. Yskin, yskin ja yskin... ja lopulta könyän käytävälle juhlasalin ovensuuhun, josta mie sit juhlan seuraan loppuunasti sen mitä pystyn.
1v10kk, joka on myös kipeä (pissatulehdus) lirauttaa vaippaan, ja koska varavaippaa ei oo mukana (unohtui jotenkin) alkaa levoton hyörinä. Aikani mie heijaan ja kieputan tyttöä siinä käytävällä ja sit mie soitan miehelle, joka onkin jo kotona:
"Ja nyt, 5min aikaa olla tuossa ovella. Otat tän tytön ja viet kotiin.!"
"Ei kai se enää kauaa..."
"Kesti mitä kesti, vaikka vaan 10min, mutta mie en enää jaksa. Sie tuut, tai sit mie saan kohtauksen täällä ja kiljun mein lapsia kotiin kesken juhlan!"
"Tuun kohta"
"4min aikaa" (meiltä on koululle matkaa vaan n. 200m)
"Joo"
"Moi!"
Mies hakee tytön, ja mie palaan ovensuuhun vahtimaan eturivissa istuvia muita pienokaisiani, oppilaat ovat tietysti omilla paikoillaan. Tähän mennessä nuo muut omani(kin) ovat olleetkin ihan iisisti ja sievästi aloillaan.
Mein lasten seuraan on liittynyt aiemmin taaempana vanhempiensa seurassa istuneita kerhokavereita. Siinä hyö istuvat ja katsovat... (vilaus näyttämölle kertoo, että siellä on menossa näytelmä) mutta nää pienet tuijottaa lumoutuneina mein tytön vilkkulenkkareita.
Tyttö huomaa minut, ja tulee kuiskaamaan, että hänen kenkiään on kehuttu. Kaveri seuraa ja samassa tytöt aloittavat juoksuhippasen siinä ovensuussa. Mie meen väliin, ja nappaan oman tyttöni syliin. Vähän kitinää, ja tyttö lupaa palata paikalleen nätisti.
Niin tapahtuu, ja tyttö alkaa seuraamaan ohjelmaa kiinnostuneena.
Mie huokaisen.
Minua heikottaa, minullahan on kuumetta, korvatulehdus ja yskä. Seuraava esitys: nokkahuilukonsertti. Nokkis ei oo ikinä ollut miun lempisoitin, eikä ainakaan enää sen jälkeen, kun mie oon kuunnellut kotona treenejä neljän soittajan voimin :ashamed:
Samoin taitaa ajatella 4v tyttöni, joka samantien huilut nähdessään työntää sormet korviinsa ja istuu niin koko kipaleen ajan
:ashamed:
Äiteetä hävettää, mutta minkäs teet.
Lopulta on Suvivirren aika. Tyttöni 4v on tullut viereeni ovensuuhun laulamaan. 5v poikani kuuntelee lumoutuneena, ja ainoana istuen. :ashamed: Ei huomannut, kun piti nousta seisomaan. Viimeisessä säkeessä havahtuu katsahtamaan ympärilleen, ja pomppaa samantien ylös ja seisoo uljaana säkeen viimeiset sanat.
Juhlat on juhlittu ja alamme pukea. Opettaja tulee vielä kesää toivottamaan ja sanoo minulle: "Koitahan saada itsellesi 2 viikon kesäloma miehesi kanssa, ihan ilman lapsia. Sie näytät siltä, että tarvitset sitä."
Mie mietin kuumeisesti, että miltä mie näytän, jolloin opettaja jatkaa: "Siis väsyneeltä. Onhan sulla hommaa siinä kotona."
Mie kuittaan asian sillä, että olen kipeä nyt, ja että kyllä tää tästä. Takkia päälleni ujuttaessani lapset käsipuolessa kärsimättömästi rempoen huomaan, että puserostani on 2 nappia auki, kiitos vaan tän maidontuotannon
Voi itku :'( ! Mie en tiedä itkisinkö mie vai nauraisinko, kun kävellään kohti kotoa. Lapset katsoo mua kummissaan, ja mie mietin mielessäni, että ei kai se opettaja tarkoittanut minun näyttävän siltä, että mie eläisin jotenkin sen puutteessa :ashamed:
Mutta tää "kiero" ajattelutapa menee varmaan myös tän sairastamisen ja rasituksen piikkiin, eiks niin?
Tai enhän mie kaikkia sit kuitenkaan ottanut, kun esikoinen (14v) jäi hoitamaan kuopusta (3kk) kotiin.
Mutta ennekun myö edes päästiin lähtemään minneen juhlaan, meillä oli täällä ihan oikea show-meininki... koiteltiin meinaan äiteen pinnaa taas oiken urakalla:
Ensinnäkin kamala kina siitä, mitä voi laittaa päälle. Yhden mielestä ruskeat housut on "nörttimäiset", toiselle ei kelpaa ruutupaita, kun se on liian ruudullinen :headwall: , kolmas ei huoli sinisiä vaatteita kun ne on niin plöö ja nejäs kiukkuaa muuten vaan kun kaikki vaatteet mitä hällä on, on ihan out.
Ja yks ei huoli tummanpunaista hameta, pitää saada valko-vaaleanpunainen ruusumekko.
Niin, ja tää äitee ei tietenkään löydä myöskään mitään päällelaitettavaa, kun tuo rintavarustus on senverta isohko :ashamed: , mutta vaan imetyksestä johtuen kylläkin... eli väliaikaista kaikki on vaan
Lopulta myö ollaan pukeissa, ja mie luotsaan katraan pihalle. Mies soittaa, että jos mie kehtaisin laittaa kahvin valmiiksi kuitenkin ennen lähtöäni. Hällä särkee päätä ja kauheesti tekee mieli kahvia.
Mie nielen kiukkuni, ja meen laittaa kahvin tulelle... aikaa on kuitenkin siihen ihan hyvin.
Eipä siinä mitään... satuin vaan "unohtamaan" nuo penat siihen pihaan, ja kun mie palaan, niin mein "pikkuinen" 3.-luokkalainen konttaa hiekkalaatikolla vaaleissa housuissaan. Märkä hiekka ja vaaleat housut... eli housunvaihtoon ja HETI, kajahtaa muin suustani ehkä turhankin äänekkäästi :ashamed:
Lähden antamaan toisia housuja ja unohdan antaa muille ohjeet olla siivosti.
Saadaan pojalle housut, ja palaan pihaan niin eikös jukupliut yks tytöistä hypi tasajalkaa lätäkössä ruusumekkoineen |O
Kenkien vaihtoon, ja tällä siunaamalla! Taas kaikuu piha ja lähiympäristö :ashamed:
Sandaalit on märät, ei auta muu kun laittaa lenkkarit. Oikea tyyli-lyyli, mutta minkäs teet. No onhan lenkkarit uudet, ja varustettu hienoilla vilkkuvaloilla B)
Tässävälissä mie olin jo muistanut antaa ohjeet olla siivosti, ja niinhän hyö olivatkin, joskin yks poika oli tehnyt itselleen rennompaa lookia kiskomalla paidanhelmat housujen päälle, ja käärimällä puntit polviin housuista jne.
Viimeinen vaatteidenkorjaus, ja matkaan!
Lopultakin koululla, ja sit juhlasaliin. No miehän olen tässä jo jonkunaikaa ollut kipeä, ja eikös tässä sit käy se legentaarinen.
Pääset istumaan, ja opettaja aloittaa virallisen puheensa... ja mie alan yskiä. Yskin, yskin ja yskin... ja lopulta könyän käytävälle juhlasalin ovensuuhun, josta mie sit juhlan seuraan loppuunasti sen mitä pystyn.
1v10kk, joka on myös kipeä (pissatulehdus) lirauttaa vaippaan, ja koska varavaippaa ei oo mukana (unohtui jotenkin) alkaa levoton hyörinä. Aikani mie heijaan ja kieputan tyttöä siinä käytävällä ja sit mie soitan miehelle, joka onkin jo kotona:
"Ja nyt, 5min aikaa olla tuossa ovella. Otat tän tytön ja viet kotiin.!"
"Ei kai se enää kauaa..."
"Kesti mitä kesti, vaikka vaan 10min, mutta mie en enää jaksa. Sie tuut, tai sit mie saan kohtauksen täällä ja kiljun mein lapsia kotiin kesken juhlan!"
"Tuun kohta"
"4min aikaa" (meiltä on koululle matkaa vaan n. 200m)
"Joo"
"Moi!"
Mies hakee tytön, ja mie palaan ovensuuhun vahtimaan eturivissa istuvia muita pienokaisiani, oppilaat ovat tietysti omilla paikoillaan. Tähän mennessä nuo muut omani(kin) ovat olleetkin ihan iisisti ja sievästi aloillaan.
Mein lasten seuraan on liittynyt aiemmin taaempana vanhempiensa seurassa istuneita kerhokavereita. Siinä hyö istuvat ja katsovat... (vilaus näyttämölle kertoo, että siellä on menossa näytelmä) mutta nää pienet tuijottaa lumoutuneina mein tytön vilkkulenkkareita.
Tyttö huomaa minut, ja tulee kuiskaamaan, että hänen kenkiään on kehuttu. Kaveri seuraa ja samassa tytöt aloittavat juoksuhippasen siinä ovensuussa. Mie meen väliin, ja nappaan oman tyttöni syliin. Vähän kitinää, ja tyttö lupaa palata paikalleen nätisti.
Niin tapahtuu, ja tyttö alkaa seuraamaan ohjelmaa kiinnostuneena.
Mie huokaisen.
Minua heikottaa, minullahan on kuumetta, korvatulehdus ja yskä. Seuraava esitys: nokkahuilukonsertti. Nokkis ei oo ikinä ollut miun lempisoitin, eikä ainakaan enää sen jälkeen, kun mie oon kuunnellut kotona treenejä neljän soittajan voimin
:ashamed: Samoin taitaa ajatella 4v tyttöni, joka samantien huilut nähdessään työntää sormet korviinsa ja istuu niin koko kipaleen ajan
:ashamed: Äiteetä hävettää, mutta minkäs teet.
Lopulta on Suvivirren aika. Tyttöni 4v on tullut viereeni ovensuuhun laulamaan. 5v poikani kuuntelee lumoutuneena, ja ainoana istuen. :ashamed: Ei huomannut, kun piti nousta seisomaan. Viimeisessä säkeessä havahtuu katsahtamaan ympärilleen, ja pomppaa samantien ylös ja seisoo uljaana säkeen viimeiset sanat.
Juhlat on juhlittu ja alamme pukea. Opettaja tulee vielä kesää toivottamaan ja sanoo minulle: "Koitahan saada itsellesi 2 viikon kesäloma miehesi kanssa, ihan ilman lapsia. Sie näytät siltä, että tarvitset sitä."
Mie mietin kuumeisesti, että miltä mie näytän, jolloin opettaja jatkaa: "Siis väsyneeltä. Onhan sulla hommaa siinä kotona."
Mie kuittaan asian sillä, että olen kipeä nyt, ja että kyllä tää tästä. Takkia päälleni ujuttaessani lapset käsipuolessa kärsimättömästi rempoen huomaan, että puserostani on 2 nappia auki, kiitos vaan tän maidontuotannon
Voi itku :'( ! Mie en tiedä itkisinkö mie vai nauraisinko, kun kävellään kohti kotoa. Lapset katsoo mua kummissaan, ja mie mietin mielessäni, että ei kai se opettaja tarkoittanut minun näyttävän siltä, että mie eläisin jotenkin sen puutteessa :ashamed:
Mutta tää "kiero" ajattelutapa menee varmaan myös tän sairastamisen ja rasituksen piikkiin, eiks niin?
:ashamed: 
:wave:
