Toggle sidebar

Joka ilta joutuu suuttumaan pojalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja The titityy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

The titityy

Vieras
Mikä ihme siinä on että kun ensiksi sata kertaa käännytän ovelta nätisti ja yöt toivottelen ja laitan takaisin petiin, niin vasta sitten kun suutun, jää sänkyyn. :/

Nyt keksinyt tulla valittamaan janoa ja nälkää ettei tarvisi nukkua.
No, minähän useinmiten annan ja eihän se mitään halua, kunhan pyytää vaan.

Ihan törky-ärsyttävää joutua suuttumaan joka ilta. |O :ashamed:
 
meillä ollut tuota samaa ja loppui siihen kun tiesin että ei ole nälkä ja jano kuhan testaa niin joka ylös noususta joutui seisomaan hetken akvaarion edessä.
kaksi iltaa ja siihen loppui.
 
Tiiän että testaa, mutta kuinka kauan jaksaa testata? Loputtomiin? Kohta oon kypsä antamaan periksi. :/
Se on keksinyt että tahtoo nukkua minun vieressä ja yrittää odottaa siihen asti että minä menen nukkumaan ja voitais mennä yhessä. Joka ilta kysyykin että yhessä?
Minä haluan edes illalla hetken omaa aikaa ihan yksin tässä, en tosiaan halua mennä yhdessä nukkumaan.
 
Pojalla oli sama vaihe, kun siirty pinnasängystä laidattomaan... Silloin joskus ennenmuinoin...
Ja perkele sen jälkeen aina tasasin väliajoin tulee jakso, jollon juostaan sängystä mankumaan millon mitäkin...
 
Meidän samanikäinen nukahtaa vain siten, että hänen huoneensa ovella täytyy olla esim. lukemassa kirjaa (siis aikuinen lukee itsekseen) ja siinä hän vähän aikaa seurailee, että paikalla ollaan ja sitten nukahtaa.

Kaksi vuotias on vielä kovin pieni nukahtamaan itsekseen, on niin paljon turvallisempaa nukahtaa, kun on aikuinen turvana.

Teillä on noita elämänmuutoksiakin tullut, niin voi johtua siitäkin! Ole hellä, mutta napakka.
 
Miksiköhän yhä täällä roikun,kun piti mennä nukkumaan..Ihme addiktio :snotty:

Juu,nuo uhmikset on kyllä sellasia.Meillä oli just vaihe,että aina mukamas oli jotain "asiaa"ja sitten kun kysyin,että mitä niin keksi vaan jotain tuulesta temmattua.Yritti pidellä mua siinä ovenraossa kyselemässä..Ja,kun lähin pois niin alko sitten kauhea huuto.Siihenhän sit siskotkin heräs ja kaaos oli valmis.Yritäppä siinä sit pysyä tyynenä hermoja menettämättä..onneks nyt on "suvantovaihe",jospa ois oppinu,ettei saa periksi.Ja,kun se oikuttelu kohdistuu muhun,ei mieheen.Minä olenkin se,joka ennemmin antaa periksi,joten ei ihme.

Älä ota viereen,vaikka tiiän että alkaa väsyttämään tollanen jankkaaminen.Mutta,kun oppii ettei saa kuitenkaan periksi niin ei loputtomiin jaksa yrittää,vaikka nyt siltä tuntuukin..Pysy tyynenä.Helpommin sanottu kuin tehty!

Niin,ja yyveillään!

:D
 
Olen yrittänyt tuota vieressä pötköttämistäkin aika-ajoin, ei se oikein tykkää että tulen siihen. Potkii ja vokisee.
Kauhea halu on tulla minun viereen ja minä tosiaan kaipaan tätä hetkeä illalla ihan itsekseni.

Pojan huoneessa on vuodesohva.
Kokeilin sitäkin että pötkötän siellä kunnes nukahtaa, ei apua siitäkään, kipittää vaan olkkariin minun sänkyyn.

Harvinaisen kovapäinen tapaus taitaa olla..
 
Annat lasiin tipan vettä sändyn viereen: lupaat että juoda saa jos jano tulee, mutta lisää ei voi ottaa eli tyhjäksi kun lasi pääsee niin enempää ei tule. Huitasee lasin aika haipakkaa, eikä kauaa jaksa lisää mankua, kun pelisäännöt on selvät ollut etukäteen jo.
Onks teillä yölamppu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Olen yrittänyt tuota vieressä pötköttämistäkin aika-ajoin, ei se oikein tykkää että tulen siihen. Potkii ja vokisee.
Kauhea halu on tulla minun viereen ja minä tosiaan kaipaan tätä hetkeä illalla ihan itsekseni.

Pojan huoneessa on vuodesohva.
Kokeilin sitäkin että pötkötän siellä kunnes nukahtaa, ei apua siitäkään, kipittää vaan olkkariin minun sänkyyn.

Harvinaisen kovapäinen tapaus taitaa olla..
Click to expand...
Kuulostaa todella tutulta!Meillä oli joskus sellanen vaihe,että Iitukka halus tulla viereen ja sitten väsyksissä sitä siihen alettiin,mutta eihän siitä mitään tullut,kun pyöri ja hyöri,nousi jatkuvasti istumaan ja juttelemaan..Silti aina kömpi viereen yöllä.Oltiin just vaihdettu matalalaitainen sänky niin pääsi ite pois.Vaihdettiin sit takas pinnikseen ja yöt meni taas peremmin.Nyt puolipinnis,mutta pääsee siitä kuitenkin ite pois.Hyvin on kuitenkin nyt pysyny,kun sisko tuli samaan huoneeseen..Vaikka välillä on sitä "jankkaamista"..Voihan se tietty olla,että on jokin vaihe menossa,että haluaa turvalliseen kainaloon nukkumaan ja jospa se sitten menis ohi..Tämä väsyny yrittää täällä antaa ohjeita..

:xmas:
 
Ei meillä periaatteessa ole mikään niin kovasti muuttunut vaikka ero tulikin. Isä oli aina viikot pois kotoa ja vain viikonloput kotona, joten ei pitäisi isi-ikävästä ihan johtua.
Tämä alkoi juuri tuon pinniksestä jatkettavaan siirtymisen jälkeen.
Aikansa meni kivasti, ei kai heti hoksannut että pois voi tulla. Nyt viimeisen kuukauden on joka ilta sama peli. :/

Yövaloakin olen kokeillut, mutta ei auta. Poikaa kiinnostaa mennä katsomaan sitä valoa ja ottaa se pois ja taas survoa takaisin paikoilleen.

Yöllä poika tulee viereen ja sen saa tehdäkin. Haluan vaan että nukahtaa omaan sänkyyn ja saan tätä omaa aikaa edes sen jokusen tunnin.
 

Meillä sujui sängyn vaihto ihan ongelmitta, johtuen ehkä siitä että meillä oli yhteinen makkari siihen asti kun neiti täytti 3,5 vuotta. Jäi aina sänkyynsä kiltisti nukkumaan kun tiesi että kömmitään mekin sinne kohta perässä. Nykyään nukkuu omassa huoneessa, yölampun kera, ja on tullut viereen ehkä kerran koko aikana kun omassa huoneessa on ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Ei meillä periaatteessa ole mikään niin kovasti muuttunut vaikka ero tulikin. Isä oli aina viikot pois kotoa ja vain viikonloput kotona, joten ei pitäisi isi-ikävästä ihan johtua.
Tämä alkoi juuri tuon pinniksestä jatkettavaan siirtymisen jälkeen.
Aikansa meni kivasti, ei kai heti hoksannut että pois voi tulla. Nyt viimeisen kuukauden on joka ilta sama peli. :/

Yövaloakin olen kokeillut, mutta ei auta. Poikaa kiinnostaa mennä katsomaan sitä valoa ja ottaa se pois ja taas survoa takaisin paikoilleen.

Yöllä poika tulee viereen ja sen saa tehdäkin. Haluan vaan että nukahtaa omaan sänkyyn ja saan tätä omaa aikaa edes sen jokusen tunnin.
Click to expand...
Vielä hetken tässä..Juu,just tota se oli sillon joskus meilläkin.Muistaakseni kaksi yötä meni hyvin,mut sit hoksasi,et pääseekin pois.Jos haluat,että nukahtaa omaan sänkyyn niin sitten vaan jatkat sitä takaisin viemistä,varmaan pari iltaa saat sitä harrastaa jatkuvasti,mutta eiköhän sitten väsy..Tai kumpi lie väsyy ennemmin.Muistan,kun meillä Iitu kerran piti ohjata takaisin oikeesti 50 kertaa!Mies oikein laski..Mut me luovutettiin ja laitettiin pinnis silloin takaisin.No,tytteli olikin alle 2v.sillon ja minä raskaana ni sitä oli ihan ultraväsyksissä.

Ei kait siinä auta kuin sitkeys ja lujuus.Ja tarpeeksi paljon sitä unihiekkaa.On se sen oman ajan arvoista.

Ja meillä on se ongelma,ettei edes osaa enää vieressä nukkua.Vaikka silloin,kun on sairaana ja huonoja öitä ja itse haluais että ois vieressä ni ei se onnistu,kun ei vaan toinen rupea nukkumaan,jos joku makoilee vierellä..

 
Pinnistä meillä ei enää ole, annoin sen naapurin vauvalle. Ei voi vaihtaa jatkettavasta enää takaisin pinnikseenkään.
Viikkoja olen jo käännyttänyt ovelta takaisin... *huoh*
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Titityy,soitettiinko sulle vielä kun soitit 112 siitä naapurista?
Click to expand...

Ei ole kukaan soittanut.
Tänään olin jännityksessä että soittaako joku ja miten asia etenee, ei kuitenkaan mitään ole kuulunut mistään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa