Joka vkl ja lomilla täytyy lähteä poikaystävän vanhempian luokse

[Ärsyttää]

No niin, elikkäs olin poikaystäväni kanssa yli 3 vuotta kaukosuhteessa ja sitten lopulta muutimme yhteen tänne minun paikkakunnalleni. Välimatkaa poikaystävän kotiin on n. 200km ja omat vanhempani asuvat tuossa vähän yli kilometrin päässä. Mutta, olen alkanut lopen kyllästymään siihen että meidän täytyy joka vkl tai sillon kun poikaystävällä on vapaata töistä, lähteä käymään hänen vanhempiensa luona. Vaikka hän pääsisi töistä iltapäivällä silloinkin on lähdettävä ajamaan hänen vanhempiensa luokse ja seuraavana päivänä tullaan takaisin. Tätä samaa on jatkunut kohta vuoden ja alan lopen kyllästymään sinne ramppailuun. Poikaystäväni soittelee usein äitilleen että sikäli ihmettelen tätä kummallista riippuvuutta, kun siellä anoppilassa hänen äitinsä yllätys yllätys tulee melkein jokapuolelle mukaan mihin me mennään. Tai sekin menee yleensä sitten niin, että kun anoppilasta lähdetään jossain käväsee(siellä paikkakunnalla), niin poikaystäväni on sanottava tarkkaan mihin mennään, ja yleensä hänen äitinsä alkaa heti että Voiko hän tulla mukaan.
Olen yrittänyt tästä asiasta puhua poikaystävälleni, mutta hän suuttuu asiasta ja alkaa räyhäämään että minä en ymmärrä kun omat vanhemmat asuvat lähellä. Joo-o, niin asuvat mutta siellä emme käy kun muutaman kerran viikossa pari tai muutaman tunnin vierailulla (suurimmaksi osaksi sen takia jos on jtn asiaa mitkä parempi hoitaa puhuen eikä soitellen) mutta en minä mielellään omia vanhempia haluaisi paljoa nähä, kun haluan itsenäistyä ja saada sitä riippuvuutta pois.
Mutta vielä lisäyksenä tuohon anoppilaan, sielläkin on tietty vkl rytmi ollut aina.
Menemme sinne perjantaina eli olemme illalla perillä, käydään saunassa, sitten nukkumaan. Lauantaina mummolaan, siellä koko päivä (sielläkin menee kaikki samaan rytmiin aina sama kellon aika tekemisiin) sitten tullaan illalla pois ja sunnuntai sitten meneekin niin nopeesti ettei kerkee melkein mitään tekemään taikka poikaystäväni näkee ystäviään, ja itse vaan yritän keksiä anoppilassa tekemistä sen ajaksi että sitten lähdetään ajamaan takas tänne paikkakunnalle missä asutaan.
Ystäväni ja oma perheeni alkavat jo ihmettelemään tuota meidän joka viikonloppuista reissailua ja minulle usein sanotaankin että "Poikaystäväsi käy aika usein vanhempien luona." yms "Ettekö voisi olla joku viikonloppu täällä." Joo, haluaisin olla, koska olisi ihanaa viettää poikaystävän kanssa aikaa ihan kämpillä ja täällä paikkakunnalla, ettei menisi aina kaikki tekeminen niin myöhäiseksi hänen töittensä takia.
Ja vastaus siihen että "Miksen jää tänne kämpille siksi ajaksi jos hän haluaa lähteä käymään" on että en tykkää viettää pitkiä aikoja itsekseni ja en osaa nukkua ilman että on joku vieressä, joten viikonlopusta tulisi aika väsynyt ja tylsä senkin takia että ystäväni asuvat kaukana enkä niitäkään usein näe.

Tästä nyt tuli kunnon romaani, mutta kiitos jos jaksoit lukea ja toivoisin jotain vastausta.

 

[liian kiinni esiliinassa]

Pakkoko sinne on mukaan mennä jos ei kauheasti hotsita, menet kerran kuussa ja lomat jaatte puoliksi poikaystäväsi ja omien sukulaistesi kesken. Eikös sen parisuhteen pitäsi ottaa kummankin tarpeet huomioon, eikä vain huidella yhden pillin mukaan?

Koska te luotte niitä omia muistoja ja traditioita? Taitaisi olla aika vieroittaa poju vanhemmistaan. Sopikaa 2 vkonloppua kaksin (kauhistus) ja yhteisten kavereidenne kanssa tms. Kutsukaa porukkaa käymään! ja yksi vkonloppu pojun ja yksi vkonloppu omien vanhempiesi kanssa, ellei sovi, käykää erikseen. Miksei poju halua viettää kanssasi vapaitaan? Konsertit, elokuvat, seuraelämänne, ym. ym.?

 

[Nii..]

Pakkoko sinne on mukaan mennä jos ei kauheasti hotsita, menet kerran kuussa ja lomat jaatte puoliksi poikaystäväsi ja omien sukulaistesi kesken. Eikös sen parisuhteen pitäsi ottaa kummankin tarpeet huomioon, eikä vain huidella yhden pillin mukaan?

Koska te luotte niitä omia muistoja ja traditioita? Taitaisi olla aika vieroittaa poju vanhemmistaan. Sopikaa 2 vkonloppua kaksin (kauhistus) ja yhteisten kavereidenne kanssa tms. Kutsukaa porukkaa käymään! ja yksi vkonloppu pojun ja yksi vkonloppu omien vanhempiesi kanssa, ellei sovi, käykää erikseen. Miksei poju halua viettää kanssasi vapaitaan? Konsertit, elokuvat, seuraelämänne, ym. ym.?

Olen kysynyt häneltä syytä siihen miksei voida täällä välillä viettää vkl ja vapaita kahdestaan ja vastaus on että kyllähän me viikolla vieteään ja ollaan kahdestaan. Muttajoo se on niitä perus arkiasioita ja tietenkinhän me nyt kahdestaan täällä arkena pyöritään mutta entäs sittenkun on lomaa ja vapaata koko päivä, niin se on sitten rynnättävä vanhempien luokse...

 

[Ero tulee]

Kuvauksesi perusteella kuulostaa varsin ankealta elämältä.

Pojalla on jämähtänyt vauvavaihe päälle, eikä se ole päässyt siitä yli, koska mammakin tykkää että poika pysyy edelleen tuossa pikkulapsivaiheessa. Kyseessä on aikuisen miehen ruumiissa majaileva noin nelivuotias lapsi, josta on ilmeisestí tulossa hyvää vauhtia peräkammarinpoika. Poju todennäköisesti ajattelee tehneensä sinulle aivan hurjan myönnytyksen muutettuaan pois vanhempiensa paikkakunnalta, eikä tajua mikset ole onnesta soikeana jo sen takia. Hänen mielestään jokaviikonloppuinen vanhempien luona kyläily on sinulta hänen uhrauksensa rinnalla pieni myönnytys. Aikuinen mies toki tajuaisi että kahden aikuisen parisuhde on jotain ihan muuta, siinä pidetään puoliso tärkeimpänä, omaa aikaa ja lomia yhdessä, mutta kyseessä ei nyt olekaan aikuinen mies, vaan tunne-elämältään kehittymätön isissä ja äidissä riippuva pikkupoika. Kaikki meistä eivät itsenäisty.

Pahoin pelkään ettei tuo tuosta muuksi muutu. Eli ennustan että teille tulee vielä ero tuon takia. Joko sinä kyllästyt, tai sitten poju kaipaa mammaa niin paljon että muuttaa pian takaisin ja mamma etsii hänelle mielestään sopivamman tyttöystävän. En oikein ymmärrä miten tuohon suhteeseen edes ryhdyitte, kolme vuotta kaukosuhdetta, huh huh. Eikö niitä soveliaampia kumppaneita olisi löytynyt kummallekin jostain lähempää?

 

[näkemys.]

Noin minäkin ajattelin miehestäni aikoinaan kun hynttyyt yhteen löimme. Hän kävi äitinsä luona päivittäin, asumme lähekkäin. Totuin siihen ja nyt min käyn siellä äivittäin, mieheni ei enää ehdi. Vanha anoppini tarvitsee apua monissa arkiasioissa, joita ei enää pysty itse hoitamaan. Minulla on lyhyet työpäivät joten hoidan ne, kun mieheni on töissä.
Ei rakkkaus jakamalla kulu, se kasvaa. Pitäkää läheisistänne huolta ja antakaa rakkaittenne tehdä sama.

 

[toista ei voi muuttaa]

Nyt likka opettelet olemaan itseksesi niitä viikonloppuja! Et ole yhtään poikaystävääsi parempi - ei pysty yksin nukkumaan eikä keksi tekemistä, voi hyvänen aika!

Minkä ikäisiä mahdatte olla? Minä kyllä kanssa pari ekaa vuotta kotoa muutettuani kävin kotona pari kertaa viikossa, vanhemmat myöskin siis samalla paikkakunnalla. En tiedä mitä jos matka olisi ollut pidempi. Nyt kolmekymppisenä käymme miehen kotona 300 km päässä noin kerran kuukaudessa.

 

[FlowerTower]

Minkä ikäisiä olette? Kuulostaa nimittäin aikuisen korvaan aika hullulta, että toisen vanhempien luo ajetaan 200km kerran viikossa ja toisen luona käydään "muutaman kerran viikossa". Ei vaikuta siltä että vanhempanne olisivat dementoituneita tai muutenkaan vanhuudenheikkouttaan apua tarvitsevia, joten ilmeisesti kyse on nuoresta juuri omilleen muuttaneesta parista? Joillekin itsenäistyminen on vaikeampaa kuin toisille - esim. minä aikoinaan lähdin asumaan toiselle puolelle Suomea 17-vuotiaana ja kävin vanhempieni luona 2-3 kertaa vuodessa, kun taas mies opiskeluaikoinaan 25-vuotiaaksi asti matkusti joka ainoaksi viikonlopuksi takaisin kotiin, klassisesti vieläpä vei pestävät pyykit mennessään ja toi viikon ruuat tullessaan Enkä ole lainkaan samaa mieltä kuin edellinen "ettei tuo tuosta muuksi muutu", toki tilanne saattaa muuttua täysin kun ikää ja elämänkokemusta vähän karttuu. Paha antaa minkäänlaisia neuvoja kun ei tiedä minkä ikäisistä ihmisistä on kyse, on meinaan aika eri asia oletteko 18v vaiko 35v...

Mutta ihan vilpittömästi suosittelen että opettelisit nukkumaan yksin ja vähintäänkin viettämään "pitkiä aikoja" (tarkoitatko tällä nyt siis sitä yhtä vuorokautta jonka normaalisti käytätte poikaystäväsi vanhempien luona käymiseen? PITKÄ aika????) itseksesi. Ei tuollainen läheisriippuvuuskaan ihan normaalia ole.

 

[FlowerTower]

Oho, joku ehti lähettämään melkein samansisältöisen viestin kun kirjoitin omaani

 

[turun tyttö]

Poikaystävälle on mieluinen juttu, kun käyt hänen kanssaan viikonloppuja viettämässä hänen lapsuuden kodissaan. Tietysti vanhemmat ovat tärkeitä ym. mutta monelle nuorelle ne ystävät ovat vielä tärkeimpiä. Ja mikä mukavampaa, kun olet siinä lähellä, joten poikaystävän ei tarvitse miettiä mitä teet silloin, kun on kavereitaan tapaamassa. Äitee kyllä pitää kontrollin pojan puolesta.
Nyt on korkea aika jäädä välillä yksikeen ja tehdä omia juttuja. Ajan tehdessä tehtävänsä, niin poikaystävälle tulee eteen tuo, kuka on tärkeä.

Äiti ihmisenä, jos ajattelen asiaa, on tuo nuorten viikonloppu passaaminen, pyykinpesu, ruoat ym. kodin siivous nuoriakin varten, kun tulevat kylään. Jos anoppilan väki käy töissä, niin lisätyötähän se tekee. Voivat olla väsyneitäkin, mutteivat henno kertoa pojalleen, käy vaikka vähän harvemmin.
Nuorten miesten sielunelämä on kaverit ja heidän mielipiteet, näistä on vaikeaa itsenäistyä. Nykyäänhän monenkin kaverisuhteet alkaneet alakouluajoilta. Joten ns. historia pitkä.
Kotiväki on huoltojoukot..kun pitäisi tehdä jotain itsekin.

Oma nuoreni on onneksi löytänyt mukavan tyttöystävän ja tilanne rauhoittunut, käyvät välillä, huoltamassa itseään. Mutta tuo kollivaihe oli menoa ja meininkiä, pyykkiä, pyykkiä, siivousta ja hirveästi kavereita. Itsenäistyminen vie aikaa ja vanhempia välillä väsyttää.

 

[Nii..]

Olen 19v ja poikaystäväni 20v. Mutta siis, toki mielelläni jäisin yksinkin, mut asun todella pienessä kylässä(missä ei ole yhtikäs mitään) ja keskustaan yms kavereille meno pitäisi tapahtua jollain kulkuneuvolla(itse en autoa omista, poikaystävä omistaa ja perheeni). Mutta kyllä, asiaa puhutte kaikki...
Tuohon yksin olemiseen on vaan se, etten osaa keksiä yksin tekemistä, en nyt ole niin läheisriippuvainen etteikö herra voisi yksin tänne lähteä, mutta mitä sitten yksin murjotan omassa kämpässä, ja tuo nukkuminen on niin ihmisestä kiinni, ei kaikki pysty yksin nukkumaan, joten annetaan sen nyt jäähä tästä pois.
Mutta lähinnä tässä nyt on se että, pystyykö kukaan neuvomaan, miten ottaisin tämän asian esille, ettei hän hermostu ja heittäydy lapselliseksi?

Ja vastaus tuohon appivanhempiin: Ei, eivät ole vanhoja huonokuntoisia. Perus terveitä ja työssäkäyviä.

 

[Nii]

Lisänä vielä tohon kun luin tämän: "Jos anoppilan väki käy töissä, niin lisätyötähän se tekee. Voivat olla väsyneitäkin, mutteivat henno kertoa pojalleen, käy vaikka vähän harvemmin."

Poikaystävän äiti usein sanoo sunnuntaisin että "Ei teidän tarvitse tulla ensi vkl jos ette jaksa" ja sitten jos tullaankin niin se sanoo usein "Ajattelin että ette jaksa tulla kun X:lläkin oli varmaa pitkäpäivä."

Eli ajaako nämä tälläiset lauseet tuota ylimmäistä asiaa?

 

[Vielä lisäys]

Emme siis aina lähde 1 päiväksi, vaan VIIKONLOPUT myös ja ne ajat mitkä päivät on töistä vapaata... Sehän kävisi jo hulluksi jos aina 1 päiväksi.

 

[Asiasta toiseen]

Hei kysyn poiketen asiasta että pystyykö tämän keskustelun sitten jossain vaiheessa poistaa täältä, koska en halua että tämä jäisit loppuiäksi kummittelemaan tänne ?

 

[turun tyttö]

Lisänä vielä tohon kun luin tämän: "Jos anoppilan väki käy töissä, niin lisätyötähän se tekee. Voivat olla väsyneitäkin, mutteivat henno kertoa pojalleen, käy vaikka vähän harvemmin."

Poikaystävän äiti usein sanoo sunnuntaisin että "Ei teidän tarvitse tulla ensi vkl jos ette jaksa" ja sitten jos tullaankin niin se sanoo usein "Ajattelin että ette jaksa tulla kun X:lläkin oli varmaa pitkäpäivä."

Eli ajaako nämä tälläiset lauseet tuota ylimmäistä asiaa?

Kyllä, taitaa olla.
Kun keski-ikäinen ja vähän vanhempikin äiti ja isä, saattavat olla todella väsyneitä työviikon jälkeen. Monenkin työ on kiireellistä ja koti ym. työt päälle, niin viikonloput menee tuohon lepäilyyn. Pojilla varsinkin ja ehkä tytötkin mieluusti ehkä passuuttavat itseään, kun käyvät kotonaan.
Nuorilla on energiaa valvoa ja kulkea.
Vanhemmilla on myöskin sitä "yksityiselämää" jolloin jaksaisi toteuttaaa itseään viikonloppuina.
Nuoret eivät välttämättä ajattele, että peräti omat vanhemmat ovat silleen, mutta kun kotona on muitakin henkilötä. Niin ei voi edes nakuna kuljeskella saunan jälkeen.

En, tarkoita että olisitte epämieluisia, mutta lepo on aina tarpeellista. Eihän nuoretkaan halua jokaviikonloppuisia vieraita itselleen. Vaikka olisi kuinka läheisiä.

Vaihtoehtona on suoraan puhuminen poikaystävälle, että vanhempien on välillä saatava vapaa viikonloppu villiin sekstailuun (luulisi menevän perille). Taitaa olla kysymyksessä pojan mukavuuden halu.

 

[-koko-]

Kenen kanssa nukuit silloin kun olitte kaukosuhteessa ja mitä silloin teit iltaisin?

Aika paha, ellet keksi mitään tekemistä pariksi päiväksi ilman ketään toista ihmistä.

Mitä jos tekisit vaikka käsitöitä (ellet osaa, opettele vaikka kutomaan villasukkia, aloita joululahjojen teko niistä), vuokraisit hyvät leffan, lukisit kirjaa tai naistenlehtiä, pitäisit itsellesi hemmotteluillan (teet jalkahoidon, kasvohoidon, hoidat kynnet, värjäät kulmat...kuorit ja rasvaat hyvin ihon) menisit kävelylle... laitat teille seuraavaksi viikoksi ruokaa valmiiksi pakastimeen, leivot... sisusta kotia niin kauniiksi että viihdytte siellä.

Itselleni olisi kammotus jos lapseni kävisivät joka viikonloppu kotona, tosin itse en juuri ole kotona. En ole jutellut edes puhelimessa (yksin asuvan) 21-vuotiaan poikani kanssa pariin viikkoon. Hän asuu n 1 km päässä ja näemme ehkä kerran kuussa ohimennen. Toista poikaani (asuu 100 km päässä) näen vielä harvemmin.

 

[No mikset heti sanonut]

Siis olette 19 ja 20 vuotiaita. Mikset tuota heti sanonut, niin en olisi vaivautunut kirjoittamaan ollenkaan. Totta kai 20 vuotias poika menee takaisin kotipaikkakunnalleen mamman luo aina kun vain voi, hän on vielä teini ja kaipaa kotiaan ja kamujaan. Oikeaan parisuhteeseen tuon ikäinen kolli kasvaa vasta ehkä viisi kuusi vuotta myöhemmin. Ja itsekin olet vielä niin nuori ettet edes osaa yksin nukkua paria viikonloppua. Sähläämistä siis puolin ja toisin.

Ikä siis selittääkin kaiken, paitsi miten päädyitte kaukosuhteeseen sinun ollessasi vasta 15 ja pojan 16. Ihan lapsiahan tuon ikäiset vielä ovat.

 

[Zone Alarm]

tuo nukkuminen on niin ihmisestä kiinni, ei kaikki pysty yksin nukkumaan, joten annetaan sen nyt jäähä tästä pois.

No ei ole "ihmisestä kiinni". Kyllä joka ainut normaali ihminen pystyy nukkumaan yön tai kaksi yksinään, se on aivan selvä asia. Jos kuvitteletkin ettet pysty, niin on syytä kiireenvilkkaa opetella - valitettavasti teini-iässä solmitut suhteet harvoin kestää läpi elämän, joten kenenkä kanssa nukut sitten kun ne bänät tulee? Haet kadulta kenet tahansa lohduttajan ettei vaan tarvitsisi nukkua yhtään yötä yksin? En suosittele. Ja suhteessakin tulee takuuvarmasti aikoja jolloin joudut nukkumaan yksin syystä tai toisesta, joten eiköhän tällainen olisi mitä parhain konsti harjoitella sitä.

Ja muutenkin tuosta "en osaa olla yksin, en keksi tekemistä"... tässä sulla on paljon suurempi ongelma käsiteltäväksi kuin se, että "joudut" käymään poikaystäväsi vanhempien luona viikonloppuisin. Tajuatko yhtään miten hankalaa aikuiselämäsi tulee olemaan, jos et selviydy edes yhdestä päivästä ilman vieressä kiehnaavaa miestä viihdyttämässä?

 

[Onnistuva mies.]

Hei kysyn poiketen asiasta että pystyykö tämän keskustelun sitten jossain vaiheessa poistaa täältä, koska en halua että tämä jäisit loppuiäksi kummittelemaan tänne ?

Ei, ellei sivujen ylläpitäjä sitä tee.
Rekisteröitynyt pystyy muokkaamaan omia kirjoituksia, mutta ei kokonaan poistamaan.

 

[vähän OT mutta]

ei kaikki pysty yksin nukkumaan

Jos ei pysty, olisi todellakin korkea aika opetella. Mitä jos miehesi vaikka saa työpaikan joka vie hänet muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille tms? Meinaat valvoa kuukausia putkeen?

 

[Onnistuva mies.]

Niin ja mitenkähän se yksinnukkuminen onnistui ennen poikaystävää.
No äidin vierellä varmaan.

 

[turun tyttö]

Ymmärrän täysin näitä nuoria, olemmehan itsekin olleet ja kyllähän ne omien vanhempien "tuki" tärkeää. Kysymyshän on siitä, että jokin henkilö olisi läsnä kanssasi. Niin, kysy joltain ystävältä, sisaruksilta, että tulisiko yökylään.
Pojalleni oli kauhea paikka aikoinaan kun aloitti opiskelun 700km päästä meistä ja nyttemmin on lähempänä kaverit ja vanhemmat (tukijoukot).

Nuoruudessani poikaystävä asui opiskelujen jälkeen 2v kotipaikkakunnallaan, matkaa n.300km, ei saanut töitä. Joten hän muutti tänne etelään. Ja muutimme yhteen, saikin melko pian työpaikan. Itse olin jo saanut töitä.
Silloin ei ollut autoa, kuljimme linjurilla Porin kautta Kauhajoelle. Tuli reissattua puolin ja toisin.
Opin tuntemaan nyk. mieheni kotipaikkakunnan ja sisarukset. Olen kiintynyt heihin ja pidän yhteyttä heihin useammin, kuin mieheni.

 

[Mammeli##]

Kyllä tuo jo vaikuttaa ihan kiusaamiselta; siis poikaystäväsi vanhempien! En jaksanut lukea koko juttuasi, kun oli yhtä pötköä.

Itse en ole mikään nuori enää, mutta työelämässä. Olisi aika kauheaa jos lapsi tulisi joka viikonloppu oleilemaan vielä kotiinsa tuon ikäisenä. Kyllä pitäisi ajatella että vanhemmat kaipaavat viikonloppua rentoutuakseen, eikä nuoria passatakseen.

Luulisi että menisi jo perille jos äiti sanoo ettei tarvi joka viikonloppu tulla, se on jo suora vihjaus että pysykää pois, haluan omaa rauhaakin. Miksette ota opiksenne äidin sanomisesta? sitäkään en ymmärrä että sinä änkeät sinne joka kerta mukaan, on yleensäkin outoa ettei joku saa yksin aikaansa kulumaan, ei siis tule toimeen itsensä kanssa!

 

[Miraliini]

Ap kyseli voisiko tilannetta pystyä selvittämään puhumalla, niin oma keinoni vastaavissa tilanteissa on miettiä esitänkö asiani niin kuin toinen sen tahtoo kuulla? Joskus ongelma onkin juuri siinä ns. suoraan puhumisessa, jossa asian esittää niin kuin itse sen hyväksi näkee pohtimatta voisiko omaan ehdotukseen lisätä neuvottelun varaa.

Ihan sellaisia peruskikkoja puhumiseen on aina tuoda vahvasti esille se, että minä tunnen, minä koen, minusta asian pitäisi mennä näin, minun mielestäni jne. Missään nimessä ei saa käyttää sanaa me tai syyttää toista.Sitten on kysyttävä toiselta, mitä mieltä sinä olet ja miksi niin. Ja voisitko keksiä jonkun ratkaisun tilanteeseen, koska minä koen oloni kurjaksi ollessamme kaiken vapaa-ajan äitisi luona. Hyvällä ja tarkalla kysymyksellä saa joskus muutosprosessin liikkeelle helpommin kuin käymällä suoraan hyökkäykseen.

Voit myös ryhtyä selvittämään aihetta läheisriippuvuus ja kysellä mitä mieltä poikaystäväsi on hänen ja äitinsä niin tiiviistä yhteiselosta, että onko tarkoitus elää ihan loppu ikäkin niin ja onko äiti hänelle se maailman tärkein nainen. Poikaystäväsi tuskin on asiaa ihan niin miettinyt, mutta joskus voi hakea tilanteeseen uuden lähestymistavan ja vain hakea yleisluontoista keskustelua onko poikaystäväsi kotiseudulla kaikilla tapana pysyä vanhempiensa peräkammareissa vuosikausia. Esitä tyhmää ja laita toinen selittämään, koska ihmiset saattavat selittäessään tajuta oman selittämisensä älyttömyyden.

Tietysti teot ovat sanoja vahvempia ja puhuttelevat ihmisiä enemmän kuin vuodesta toiseen jauhaa yhtä ja samaa toisen perässä kulkien. Mutta kuten ap vankasti ilmoitti, ettei osaa olla yhtäkään yötä ilman poikaystävää on silloin jaksettava sumplia psykologisempia keinoja vaikuttamiseen.

 

[Kirschberryn sisko]

"Kämpille"-sanan käyttö kertoo kaiken. Te ette pidä asuntoanne edes omana kotinanne. Poikaystävälle koti on siellä 200 km päässä ja sinulle se on siinä muutaman kilometrin päässä.

Kannattaa kasvaa aikuiseksi ja sitten vasta alkaa ihmetellä aikuisten asioita. Seurustelkaa ja asukaa erillään.