Jokainen ihminen rakastaa eniten itseään!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neiti fakta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neiti fakta

Vieras
Kaikki ihmiset rakastavat eniten maailmassa itseään, sillä ei ole mahdollista rakastaa ketään muuta, jos ei ensin rakasta itseään. Ja kaikki ihmiset ovat itsekkäitä, enemmän tai vähemmän..100% epäitsekkäitä tekoja ei ole olemassakaan. Ihminen ei ole kenestäkään ihmisestä niin riippuvainen kuin itsestään, ei ole ihmistä jota ilman ei voisi elää, elämä jatkuu aina jotenkin. Eli loppujen lopuksi ihminen rakastaa itseään jopa enemmän kuin lapsiaan. Nämä on TOTUUKSIA!
 
Minä en ihan usko tuohon, uskon että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty rakastamaan itseään, koska heidät on lannistettu, tallottu, tehty heikoiksi. Eivät he välttämättä pysty rakastamaan ketään muutakaan, mutta jos ovat itse vanhempia, niin ehkä he kuitenkin pystyvät lapsiaan rakastamaan, vaikkeivat itseään pystyisikään.

Mutta periaatteessa uskon kyllä, että ihminen ei edes pysty määrittelemään sitä rakastamisen määrää tai laatua, rakkaus on jotenkin hahmoton, sitä on tai sitä ei ole, sillä ei oikein ole mittakauhaa.
 
Jokainen on oman elämänsä tärkein henkilö syystä, että se oma olemassaolo mahdollistaa tämän elämisen, toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamisen yms. jos oma psyyke ei esimerkiksi ole kunnossa, se voi vaikuttaa negatiivisesti vaikkapa rakkauden kokemiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heila:
Mä rakastan mun lapsia ja rakastajaa toooooosi paljon vaikka itteäni en todellakaan rakasta =)

Teot sen kertovat: jokainen ihminen tekee itsekkäitä tekoja. Miksi tekisit itsekkäitä asioita, jos et rakastaisi itseäsi? Kyllä jokainen rakastaa itseään, enemmän tai vähemmän.

 
Voi olla, että se, että kuolisin mieluummin itse kuin menettäisin lapseni, johtuukin juuri itsekkyydestä. En kestäisi sitä elämää. Jos mä menettäisin molemmat muksuni, mulla ei olisi enää mitään syytä elää. Ajattelutapaani vaikuttaa varmaan aika paljon uskoni jälleensyntymiseen eikä tämä elämä ole minulle sen erikoisempi kuin edellinen tai seuraavakaan. Jos siis menettäisin lapseni, olisin valmis jattkamaan matkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jokainen on oman elämänsä tärkein henkilö syystä, että se oma olemassaolo mahdollistaa tämän elämisen, toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamisen yms. jos oma psyyke ei esimerkiksi ole kunnossa, se voi vaikuttaa negatiivisesti vaikkapa rakkauden kokemiseen.

PEESI! Hyvin muotoiltu.

 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Minä en ihan usko tuohon, uskon että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty rakastamaan itseään, koska heidät on lannistettu, tallottu, tehty heikoiksi. Eivät he välttämättä pysty rakastamaan ketään muutakaan, mutta jos ovat itse vanhempia, niin ehkä he kuitenkin pystyvät lapsiaan rakastamaan, vaikkeivat itseään pystyisikään.

Mutta periaatteessa uskon kyllä, että ihminen ei edes pysty määrittelemään sitä rakastamisen määrää tai laatua, rakkaus on jotenkin hahmoton, sitä on tai sitä ei ole, sillä ei oikein ole mittakauhaa.

Iso peesi. Minä en edes tiennyt mitä rakastaminen tarkoittaa ennen kuin sain lapsen. Jos olisin jäänyt lapsettomaksi en olisi ehkä koskaan tullut tietämäänkään :(. Kun löysin tämän ihmeen itsestäni, aloin muutenkin kyseenalaistamaan sitä mitä kuvittelin olevani. Nyt olen oppimassa rakastamaan itseäni pikku hiljaa. Ja silloin kyllä tulee helpommaksi myös rakastaa lasta terveemmällä tavalla. Ei ihan niin takertuvalla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Voi olla, että se, että kuolisin mieluummin itse kuin menettäisin lapseni, johtuukin juuri itsekkyydestä. En kestäisi sitä elämää. Jos mä menettäisin molemmat muksuni, mulla ei olisi enää mitään syytä elää. Ajattelutapaani vaikuttaa varmaan aika paljon uskoni jälleensyntymiseen eikä tämä elämä ole minulle sen erikoisempi kuin edellinen tai seuraavakaan. Jos siis menettäisin lapseni, olisin valmis jattkamaan matkaa.

Tätä muunmuassa tarkoitin!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jokainen on oman elämänsä tärkein henkilö syystä, että se oma olemassaolo mahdollistaa tämän elämisen, toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamisen yms. jos oma psyyke ei esimerkiksi ole kunnossa, se voi vaikuttaa negatiivisesti vaikkapa rakkauden kokemiseen.

PEESI! Hyvin muotoiltu.

Samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Heila:
Mä rakastan mun lapsia ja rakastajaa toooooosi paljon vaikka itteäni en todellakaan rakasta =)

Teot sen kertovat: jokainen ihminen tekee itsekkäitä tekoja. Miksi tekisit itsekkäitä asioita, jos et rakastaisi itseäsi? Kyllä jokainen rakastaa itseään, enemmän tai vähemmän.

Ne jotka rakastaa itseään vähiten, tekee eniten itsekkäitä tekoja. He ovat koko ajan niin vailla, että eivät pysty näkemään muuta kuin oman hätänsä ja rohmuavat itselleen kuvitellen sen helpottavan oloaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jokainen on oman elämänsä tärkein henkilö syystä, että se oma olemassaolo mahdollistaa tämän elämisen, toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamisen yms. jos oma psyyke ei esimerkiksi ole kunnossa, se voi vaikuttaa negatiivisesti vaikkapa rakkauden kokemiseen.

PEESI! Hyvin muotoiltu.

Samaa mieltä.

Eli kyllä ihminen tavallaan rakastaa eniten itseään...

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Jokainen on oman elämänsä tärkein henkilö syystä, että se oma olemassaolo mahdollistaa tämän elämisen, toisten ihmisten kanssa vuorovaikuttamisen yms. jos oma psyyke ei esimerkiksi ole kunnossa, se voi vaikuttaa negatiivisesti vaikkapa rakkauden kokemiseen.

PEESI! Hyvin muotoiltu.

Samaa mieltä.

Eli kyllä ihminen tavallaan rakastaa eniten itseään...

Minä erottelisin vielä sen, että on tärkeä ja rakastaa. =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Voi olla, että se, että kuolisin mieluummin itse kuin menettäisin lapseni, johtuukin juuri itsekkyydestä. En kestäisi sitä elämää. Jos mä menettäisin molemmat muksuni, mulla ei olisi enää mitään syytä elää. Ajattelutapaani vaikuttaa varmaan aika paljon uskoni jälleensyntymiseen eikä tämä elämä ole minulle sen erikoisempi kuin edellinen tai seuraavakaan. Jos siis menettäisin lapseni, olisin valmis jattkamaan matkaa.

Aivan äärettömän hyvin kiteytettynä se mitä mäkin tästä aiheesta juuri mietin, eli pakko peesailla. Tosin jälleensyntymisen lisäksi uskon myös karman lakiin tai siis, että kaikella on tarkoituksensa joten mun elämääni sitten olis koodattuna tuo kokemus oman lapsen menettämisestä ja se mun pitäis sitten läpi käydä. Eli lopettamalla siihen oma elämäni niin tavalla tai toisella sama olis mulla vastassa sitten seuraavissa elämissä... Noh, en nyt osaa järkevämmin tätä selittää. Kaamealta tuntuu pelkkä ajatuskin, joten vaikealta tuntuu tälläisiä edes pohtia, niin kipeä asia olis se, että noista rakkaista lapsistani joutuis kuoleman kautta luopumaan.
 
Mä ainakin teen sellasia toisia hyödyttäviä asioita, esimerkiksi olen kiltti töissä harjoittelijalle ja selvitän hänen tekemät virheet, koska silloin tunnen tekeväni hyviä asioita. Siitä tulee hyvä mieli. Jos tekisin ikäviä asioita, joista hyötyisin vain itse, minun taas olisi vaikea elää itseni kanssa ja näin lopulta juuri kukaan ei hyötyisi, minulla olisi paha omatunto ja läheiset pahassa tapauksessa kärsisivät itsekkäistä teoistani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Mä ainakin teen sellasia toisia hyödyttäviä asioita, esimerkiksi olen kiltti töissä harjoittelijalle ja selvitän hänen tekemät virheet, koska silloin tunnen tekeväni hyviä asioita. Siitä tulee hyvä mieli. Jos tekisin ikäviä asioita, joista hyötyisin vain itse, minun taas olisi vaikea elää itseni kanssa ja näin lopulta juuri kukaan ei hyötyisi, minulla olisi paha omatunto ja läheiset pahassa tapauksessa kärsisivät itsekkäistä teoistani.

Tuossa voi piillä vaara tulla hyväksikäytetyksi työelämässä, pelkään. Et varmaan halua kuitenkaan olla, se joka aina setvii toisten mokat, ei se välttämättä kannusta oppimaan, jos toinen aina siivoaa jäljet. Mutta ymmärrän muuten mitä tarkoitat =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Mä ainakin teen sellasia toisia hyödyttäviä asioita, esimerkiksi olen kiltti töissä harjoittelijalle ja selvitän hänen tekemät virheet, koska silloin tunnen tekeväni hyviä asioita. Siitä tulee hyvä mieli. Jos tekisin ikäviä asioita, joista hyötyisin vain itse, minun taas olisi vaikea elää itseni kanssa ja näin lopulta juuri kukaan ei hyötyisi, minulla olisi paha omatunto ja läheiset pahassa tapauksessa kärsisivät itsekkäistä teoistani.

Tuossa voi piillä vaara tulla hyväksikäytetyksi työelämässä, pelkään. Et varmaan halua kuitenkaan olla, se joka aina setvii toisten mokat, ei se välttämättä kannusta oppimaan, jos toinen aina siivoaa jäljet. Mutta ymmärrän muuten mitä tarkoitat =)

Juu, kyllä se raja tulee vastaan, en ole mikään uhrautuja kumminkaan. Onneksi. Muutenhan siitäkin tulisi lopulta todella itsekästä ja ylpeyden aihe ja se kiepsahtaisi jo semmoiseksi vähän sairaaksikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Juu, kyllä se raja tulee vastaan, en ole mikään uhrautuja kumminkaan. Onneksi. Muutenhan siitäkin tulisi lopulta todella itsekästä ja ylpeyden aihe ja se kiepsahtaisi jo semmoiseksi vähän sairaaksikin.

Ihan niin. Minulla on vähän samaa "oiretta" työelämässä", tuppaan olemaan kovin lempeä ohjattaville ja sitten olen tyytyväinen, kun saan hyvää palautetta, vaikka parempi olisi olla tiukempi ohjaaja, kuin lepsu kilttelijä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Juu, kyllä se raja tulee vastaan, en ole mikään uhrautuja kumminkaan. Onneksi. Muutenhan siitäkin tulisi lopulta todella itsekästä ja ylpeyden aihe ja se kiepsahtaisi jo semmoiseksi vähän sairaaksikin.

Ihan niin. Minulla on vähän samaa "oiretta" työelämässä", tuppaan olemaan kovin lempeä ohjattaville ja sitten olen tyytyväinen, kun saan hyvää palautetta, vaikka parempi olisi olla tiukempi ohjaaja, kuin lepsu kilttelijä :D

Niin siis en korjannut kaikkia virheitä, vaan yhden. tiesin, että asiakas on vihainen väärin jaetusta postista. Sama asiakas oli minulle avautunut jo monesti ennestään ja kauhistutti ajatella nuorta tyttöä sen puhuttelussa. olikin ihan helppoa ottaa kritiikki siltä akalta sitten, kun en ollut itse mokannut. Vaikka en sille sitä sanonutkaan. Mielessäni vaan virnuilin. Se oli vika päivä ennen minun lomaa ja arvelin, että se tyttö saa kuitenkin kokea niiden asiakkaiden ihanuuden ennenpitkää. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Niin siis en korjannut kaikkia virheitä, vaan yhden. tiesin, että asiakas on vihainen väärin jaetusta postista. Sama asiakas oli minulle avautunut jo monesti ennestään ja kauhistutti ajatella nuorta tyttöä sen puhuttelussa. olikin ihan helppoa ottaa kritiikki siltä akalta sitten, kun en ollut itse mokannut. Vaikka en sille sitä sanonutkaan. Mielessäni vaan virnuilin. Se oli vika päivä ennen minun lomaa ja arvelin, että se tyttö saa kuitenkin kokea niiden asiakkaiden ihanuuden ennenpitkää. :laugh:


No tuo on kyllä sinulta kivasti tehty, aina voi olla työkaverille avuksi ja ottaa osan siitä kaikesta tylsästä jota melkein joka työpaikalla on tarjolla, virheitä sattuu ja niistä oppii, eri tavoilla ja voi oppia senkin, että työkaveri voi tulla hätiinkin, eikä vaan puske niska limassa omaa latuaan. =)
 
Miten sen voi muka määrittää, kumpaa rakastaa enemmän, itseään vai lastaan? Juuri joku kirjoitti, että kyllä se ihminen itse on oman elämänsä tärkein henkilö ja itseään on rakastettava, että voi rakastaa muita. Ihminen kokee asiat itsensä kautta ja kyllähän ihmiset tekevät paljon asioita itsekkyydestä, hyviäkin asioita (kuten keittis kirjoitti.) Mitä väliä sillä edes on, missä järjestyksessä ketäkin rakastaa. Rakkaus itseä kohtaan on täysin erilaista kuin rakkaus lastaan kohtaan. On hyvin vaikea määrittää ja erotella, kuinka paljon tai vähän itseään rakastaa.
 

Yhteistyössä