J
"Jeba"
Vieras
Jätimme ehkäisyn pois vuoden 2011 syksyllä, päätettiin että toinen lapsi on tervetullut.
Meni vuosi, kokeilin kaikki kikka kolmoset, greippimehut, gelee royalet, ovistikut, ei onnistunut ei. Viime syksynä sitten lopulta tulin raskaaksi ja voi luoja miten onnellinen olin... KOHDUNULKOINEN RASKAUS.. sanat jää varmaan ikuisiksi ajoiksi kaikumaan mieleen.
Nyt tuosta jo muutama kuukausi kulunut aikaa ja toivo on korkealla tai oli, huomenna dpo 14 ja taas negaa. Taasko menee vuosi ennenkuin mitään tapahtuu jos edes tapahtuu.
Min en vaan jaksa enää, en jaksa kuulla enää yhtäkään kertaa että "lopettakaa stressaaminen, olette nuoria, kyllä se tulee kun on tullakseen ja kaikille ei ole tarkoitettu enempää lapsia" ja muuta sontaa.
Mun vaan on pakko jossain purkaa tämä, ahistaa niin kovasti, miks mä en pysty edes yhtä sisarusta pienelle tyttärellemme tekemään. Tunnen oloni joten vajaaksi ja niin huonoksi.
Ja miehelle ei voi puhua, se ei taho puhua, viime syksynä ennen Ku.ta sanoin sille että tahon tutkimuksiin se vaa sano että sitä ahistaa ja stressaa koko asia eikä taho puhua. Ja sit kuitenkin ihan yhtä paljon tahtoo sen toisen lapsen ja unelmoi siitä.
Joko mie saan vähän itkeä tirauttaa...
Meni vuosi, kokeilin kaikki kikka kolmoset, greippimehut, gelee royalet, ovistikut, ei onnistunut ei. Viime syksynä sitten lopulta tulin raskaaksi ja voi luoja miten onnellinen olin... KOHDUNULKOINEN RASKAUS.. sanat jää varmaan ikuisiksi ajoiksi kaikumaan mieleen.
Nyt tuosta jo muutama kuukausi kulunut aikaa ja toivo on korkealla tai oli, huomenna dpo 14 ja taas negaa. Taasko menee vuosi ennenkuin mitään tapahtuu jos edes tapahtuu.
Min en vaan jaksa enää, en jaksa kuulla enää yhtäkään kertaa että "lopettakaa stressaaminen, olette nuoria, kyllä se tulee kun on tullakseen ja kaikille ei ole tarkoitettu enempää lapsia" ja muuta sontaa.
Mun vaan on pakko jossain purkaa tämä, ahistaa niin kovasti, miks mä en pysty edes yhtä sisarusta pienelle tyttärellemme tekemään. Tunnen oloni joten vajaaksi ja niin huonoksi.
Ja miehelle ei voi puhua, se ei taho puhua, viime syksynä ennen Ku.ta sanoin sille että tahon tutkimuksiin se vaa sano että sitä ahistaa ja stressaa koko asia eikä taho puhua. Ja sit kuitenkin ihan yhtä paljon tahtoo sen toisen lapsen ja unelmoi siitä.
Joko mie saan vähän itkeä tirauttaa...