joku kertoi ettei jaksa yhtä lastaan...

[vieras]

luin ketjua mutta en ehtinyt vastaa kun piti mennä. kerron siis tähän oman kokemukseni.

kuopus oli syntymästään saakka eritäin hankala. se nukkui 10-30min pätkissä niin päivisin kuin öisin 8kk ajan. ja huusi, se vaan huusi ja huusi ja huusi. en tuntenut mitään lasta kohtaan. no, elämä kuitenkin meni eteenpäin. kuopus on nykyään kohta 7v, eskarissa tällä hetkellä ja voi luoja sitä menemisen meininkiä mitä pojasta löytyy. välillä tuntuu että koko meidän elämä on hänen showtaan. se mölinä, pälinä, juokseminen ja kaikki alkaa aamusta ja loppuu vasta illalla. hän puhuu päälle, on ahne, määräilevä ym ym terrorilapsi... rakastan häntä hirmuisesti ja onneksi näen hänessä paljon hyvääkin, mutta kyllä mä vaan joskus olen lopen kypsä. kun me ei saada yhden yhtäkään lausetta loppuun kun tää poika keskeyttää kokoajan.

kasvatus on ihan kunnossa, olemme reiluja mutta tiukkoja kasvattajia ja vaadimme tiettyjä käyttäymis tapoja, mutta tältä kuopukselta unohtuu asiat kahdessa sekunnissa ja kokoajan saat olla muistuttamassa ja ohjaamassa häntä.

esikoisemme taas on aivan eri maata, joskus mietin voikin veljekset olla kuin yö ja päivä.

 

[niinpä]

huh, kuulostaapa meidän esikoiselta. on vaan tyttö. miten eskarissa menee? onko hänellä todettu ylivilkkautta tms vai onko tää vain luonnekysymys?

 

[vieras]

No onko sillä jokin häiriö?

 

[vieras]

Mun 2 poikaa on ainakin niin kuin yö ja päivä...

 

[ap]

huh, kuulostaapa meidän esikoiselta. on vaan tyttö. miten eskarissa menee? onko hänellä todettu ylivilkkautta tms vai onko tää vain luonnekysymys?

eskarissa menee kuulemma tosi hyvin, ip-kerhossa sit rajummin..... jotenkin poika osaa pidätellä itseään koulunpenkillä, mutta kun alkaa vapaa leikki ip-kerhossa, on meno kuulemma todellakin rasittavaa. kuopus on sellainen "hei kattokaa kaikki mua" tyypii ja tekee mitä vaan ollakseen huomion keskipisteenä.

 

[ap]

No onko sillä jokin häiriö?

no ei ole, ainakaan tieääksemme. päiväkodissa joskus puhuttiin asiasta ja he oli sitä mieltä etä kuopuksen käytös on vielä normaalin rajoissa. vilkas poika kuulemma vaan.

hänellä on ollut puhumisen sekä kuivaksi oppimisen kanssa ongelmia.

 

[kuria]

luin ketjua mutta en ehtinyt vastaa kun piti mennä. kerron siis tähän oman kokemukseni.

kuopus oli syntymästään saakka eritäin hankala. se nukkui 10-30min pätkissä niin päivisin kuin öisin 8kk ajan. ja huusi, se vaan huusi ja huusi ja huusi. en tuntenut mitään lasta kohtaan. no, elämä kuitenkin meni eteenpäin. kuopus on nykyään kohta 7v, eskarissa tällä hetkellä ja voi luoja sitä menemisen meininkiä mitä pojasta löytyy. välillä tuntuu että koko meidän elämä on hänen showtaan. se mölinä, pälinä, juokseminen ja kaikki alkaa aamusta ja loppuu vasta illalla. hän puhuu päälle, on ahne, määräilevä ym ym terrorilapsi... rakastan häntä hirmuisesti ja onneksi näen hänessä paljon hyvääkin, mutta kyllä mä vaan joskus olen lopen kypsä. kun me ei saada yhden yhtäkään lausetta loppuun kun tää poika keskeyttää kokoajan.

kasvatus on ihan kunnossa, olemme reiluja mutta tiukkoja kasvattajia ja vaadimme tiettyjä käyttäymis tapoja, mutta tältä kuopukselta unohtuu asiat kahdessa sekunnissa ja kokoajan saat olla muistuttamassa ja ohjaamassa häntä.

esikoisemme taas on aivan eri maata, joskus mietin voikin veljekset olla kuin yö ja päivä.

jaa no minusta on ihan normaalia nukkua tuollaisissa pätkissä. tuolloin ollaan vielä äitiyslomalla, joten kai sitä kotona jaksaa vaikka pätkissä nukkuukin.

ja tuo terrorisointi on vaan kasvatuksen puutetta. kuria.

 

[jaa]

ja sitä on turha selittää, että toinen on erilainen. tottakai on. On suuri joukko isojakin lapsikatraita, joissa nuorin on vaan pilalle hemmoteltu ja päätyy tekemän rikoksen.

 

[jaa]

ja sitä on turha selittää, että toinen on erilainen. tottakai on. On suuri joukko isojakin lapsikatraita, joissa nuorin on vaan pilalle hemmoteltu ja päätyy tekemän rikoksen.

 

[ap]

luin ketjua mutta en ehtinyt vastaa kun piti mennä. kerron siis tähän oman kokemukseni.

kuopus oli syntymästään saakka eritäin hankala. se nukkui 10-30min pätkissä niin päivisin kuin öisin 8kk ajan. ja huusi, se vaan huusi ja huusi ja huusi. en tuntenut mitään lasta kohtaan. no, elämä kuitenkin meni eteenpäin. kuopus on nykyään kohta 7v, eskarissa tällä hetkellä ja voi luoja sitä menemisen meininkiä mitä pojasta löytyy. välillä tuntuu että koko meidän elämä on hänen showtaan. se mölinä, pälinä, juokseminen ja kaikki alkaa aamusta ja loppuu vasta illalla. hän puhuu päälle, on ahne, määräilevä ym ym terrorilapsi... rakastan häntä hirmuisesti ja onneksi näen hänessä paljon hyvääkin, mutta kyllä mä vaan joskus olen lopen kypsä. kun me ei saada yhden yhtäkään lausetta loppuun kun tää poika keskeyttää kokoajan.

kasvatus on ihan kunnossa, olemme reiluja mutta tiukkoja kasvattajia ja vaadimme tiettyjä käyttäymis tapoja, mutta tältä kuopukselta unohtuu asiat kahdessa sekunnissa ja kokoajan saat olla muistuttamassa ja ohjaamassa häntä.

esikoisemme taas on aivan eri maata, joskus mietin voikin veljekset olla kuin yö ja päivä.

jaa no minusta on ihan normaalia nukkua tuollaisissa pätkissä. tuolloin ollaan vielä äitiyslomalla, joten kai sitä kotona jaksaa vaikka pätkissä nukkuukin.

ja tuo terrorisointi on vaan kasvatuksen puutetta. kuria.

minusta ei ole normaalia etä lapsi huutaa ekat 8kk lähes tauotta ja nukkuu max puolen tunnin pätkissä. huh...

minä en usko että kaikki on kytköksissä kasvatukseen. muutenhan me kaikki oltaisi samalla tavalla käyttäytyviä robotteja. joku on villimpi, joku ei. ja kuten sanoin, kasvatus meillä on melko tiukkaa, varsinkin tuon kuopuksen kanssa. en todellakaan katso läpi sormien asioita. mutta en mä lähde siihen etteikö poika saisi olla villikin, etä koittaisin vaan saada hänet hiljaiseksi hissukaksi mitä hän ei ole. kyllä lapsen kuuluu saada olla sellainen kuin on, käytöstapojen kera.

 

[ap]

ja sitä on turha selittää, että toinen on erilainen. tottakai on. On suuri joukko isojakin lapsikatraita, joissa nuorin on vaan pilalle hemmoteltu ja päätyy tekemän rikoksen.

häh?