Jos lapsenne päiväkotiryhmään olisi tullut/tulossa erityislapsi

[Rieputarallaa]

Musta erityislapsesta ei tarvitse informoida sen kummemmin kuin muistakaan uusista lapsista.

 

[Syrilla]

Voisin halutakkin.
Aina ei tule itsekkään huomanneeksi, että vaikka lapsi ei edes huomaa ns. VAMMAA mutta sattuu ihmettelemään vaikka hänen tapaansa puhua. Tietäisi sitten itse, että mistä johtuu.

 

[Anatolia]

Lisään vielä sen, että jos ja kun pk:ssa on tapana lähettää "kuukauden kirje" kotiin, niin voisihan kuukauden kirjeessä lukea vaikka että "Toivotamme Venlavaltterin avustajineen tervetulleeksi ryhmäämme. Venlavaltterin myötä ryhmämme pääsee tutustumaan tukiviittomien käyttöön", tms. Ikäänkuin ohimennen. Sen suurempaa numeroa tekemättä, asiahan on kuitenkin niin että erityislapsi on päiväkodissa lapsi muiden joukossa, ja niitä enemmän tai vähemmän erityisiä mahtuu joukkoon useampia - ja jokainen lapsihan siellä on oma yksilönsä kuitenkin, omine mieltymyksineen, piirteineen ja metkuineen

 

[väinötär]

en koe tarvitsevani tietoa, jos joku lapsi on erityispaikalla. Päiväkodin hekilökunta kyllä kertoo ryhmän lapsille tarpeellisen, minun ei tarvitse tietää sitä mitenkään erikseen

 

[miauh]

mun mielestä toi informaatio juttu vois olla ihan hyvä, voisivat vanhemmat sitten kertoa omille lapsilleen, miksi tuo uusi lapsi on erilainen ja tarvitsee avustajan yms.

 

[Madicken04]

[QUOTE="a p";23702488]Pakko lisätä että minunkin mielestäni tietämättömyys saattaa lisätä ennakkoluuloja. Minusta lapsemme vammasta vanhemmille kertominen on vaan oikea tapa... Joten ilmoitustaululle tulee pikkuinen taitettu A4, jossa lyhyesti lapsesta ja apuvälineistä mainintaa. Lapsella kuitenkin apuvälineitä on siellä useita, seisomateline, dallari, mitoitettu "syöttötuoli".
Ja minustakin olisi hienoa jos muutkin lapset innoistuisivat niitä kokeilemaan ja saisivat niihin tutustua, ettei lapsemme vaikuta pelottavalta.
Ja jos vanhempien lapsilla ei ole koskaan ollut ryhmässään erityistä tukea tarvitsevaa lasta niin minusta on jopa reilua että asiaan heidät tutustutetaan ja he saavat sitä tietoa minulta tai hoitajilta mitä tarvitsevat. Mitä enemmän asiasta tietää, sitä tutumpaa se sitten on ja on helppo lapsillekin vastailla jos kyselevät.
Eihän sitä erityislasta tuodakaan mitenkään liikaa esille yli muiden, en ymmärrä miten jotkut käsittävät sen näin... Tieto tietona, info infona ja niin edelleen. Ei mitään ylihössötyksiä. Niitä nyt vähiten kaipaa kai kukaan? Kyllä minusta olisi unelmatilanne se että lapsemme olisi tosiaan se yksi siellä muiden joukossa.[/QUOTE]

Hmm... Minusta jokainen lapsi on oma yksilönsä jolla on omat tapansa, mieltymyksensä ja ongelmansakin. Loppupelissä en usko että siitä erityislapsesta tarvisi sen isompaa esittelyä tehdä kuin kenestäkään muustakaan. Enkä usko että montaakaan vanhempaa jaksaa jonkun lapsen apuvälineet kiinnostaa lain. Pk-henkilökunta tuntee ne ja kyllä opastaa muita lapsia niiden suhteen. Meidän päiväkodissa kyllä toiset lapset kokeilivat pojun kävelytuolia ja rollaattoria ja tykkäsivät niiden olevan kivoja.

Meidän lasten ryhmässä oli aiemmin toinenkin down-lapsi eikä missään vaiheessa tehty näistä lapsista mitään esittelylappusia tms. Lapset toivotettiin pk:n puolesta tervetulleiski samanlaisin, kuvin varustetuin ilmoituksin kuin kaikki muutkin lapset. Infoa oli kyllä ilmoitustaululla liittyen tukiviittomiin mitä ryhmässä siis käytettiin erityislasten vuoksi. Niistä muut lapset ovat aina olleet innoissaan ja nopeita oppimaan, ovat sitten saaneetkin usein päteä tulkatessaan erityislapsia sijaisille sekä toisten ryhmien hoitajille ja lapsille.

Mutta siis itse en näe tuollaisessa esittelyssä mitään ideaa. Lapsesi vamma on varmasti silminnähtävissä ja se vanhempi joka haluaa asiaan tutustua kyllä löytää helposti tietoa netistä. Enkä usko että apuvälineitä tai mitään muutakaan kannattaa tuoda enempää esille, lapsille ne tulevat arjessa luontevasti käyttöön. Pahimmassa tapauksessa niiden esittely vanhemmille tekee sen että vanhemmat sitten kieltävät lapsiaan koskemasta niihin koska "pyörätuoli ei ole mikään lelu".

Mutta tosissaan kannattaa jutella päiväkodin kanssa. Joissain päiväkodeissa on ollut tapana että aloittaessa jokainen lapsi saa halutessaan vanhempiensa kanssa tehdä itsestään ja perheestään esittelyn kuvien kera. A3 kartongille kuvia ja tekstejä asioista jotka lapselle ovat tärkeitä, mistä hän pitää jne.

 

["vieras"]

Ei tarvitse informoida. Lapsethan on yksilöitä kaikki. Sittenhän kaikkien pitäisi tehdä reportaasi lapsestaan ja hänen erityispiirteistään...

Minun lapsi on erityisryhmässä tukilapsena ja on erittäin tottunut hyvinkin erilaisiin lapsiin. Ja mitä minä olen lasten kanssa toimineena oppinut, niin lapset kyllä hyväksyy, lapset sopeutuu, eikä turhaan vatvo jonkun erilaisuutta. Aikuiset sitä tekee.

Että sinne vaan. Siellä on muitakin lapsia erilaisine piirteineen. Down-lapset on ihania, tunnen kolme, joista yksi on lasten serkku.=)

 

["vieras"]

En osaa sanoa koska lapseni on tarhassa erityisryhmässä missä on 5 erityislasta ja 7 tukilasta... Kaikilla heistä omat propleemansa ja tukilasten vanhemmat tienneet näistä. Osa tekee työkseen kehitysvammaisten kanssa työtä ja osaa siten suhtautua. En tiedä mitä sä odotat ihmisiltä kun sun lapsellasi on selkeet merkit mitkä ketä tahansa osaa tulkita niin ettei oo kaikki kunnossa? Mun lapsellani tällä toisella on vain dysfasia toisella joka on täysi ikäinen on lievä kautta keskivaikeä älyllinen kehitysvammaisuus sekä adhd. On vaikeampi sit sanoa kun ihan ns normaalilta näyttää. Vaikeita on nää jutut kyllä

 

["vieras"]

Olisi mukavaa saada, mutta lapsen vanhempi saa päättää. Itselläkin kaksi erityislasta ja erityinen olen minäkin. Hauska vivahde, 'erityinen'

 

["vieras"]

itse henkilökohtaisesti voisin tykätä yhteiselle ilmoitustaululle ilmaantuvasta lapusta jossa lukisi hei, olen Lassi 3v. minulla on downinsyndrooma ja käytän viittomia. ja siinä lapussa mahdollisesti lapsesta kuva ja pikkusen tietoa. ihan vain sen takia, että olisi kiva tietää jotain lapseni ryhmässä olevasta erityislapsesta. alle lappuun voisi tietenkin laittaa linkin jonnekin missä on lisää tietoa downista.

 

[Oisku]

[QUOTE="a p";23702600]Tuntuuko sekin ihan ylihössöttämiseltä jos pk:n ilmoitusseinälle laitettaisiin vain se pieni infopaketti? muutama riviä, pari lausetta vaikka siitä että kyseessä on downin syndrooma ja lapsella on sen takia oma avustajansa ja apuvälineet käytössä? Vai huomaako nämä kaikki asiat todella heti pelkästään silmäyksellä lapseen ja tilanteeseen?[/QUOTE]

Kyllä se mun mielestä tuntuisi. Mun mielestä edelleen se vanhempainilta olisi paras paikka kertoa asiasta, ihan kuten mm. Anatoliakin tuolla edellä mainitsi.

Yritän tässä sanoa että jos kerran haluat lapsesi olevan lapsi muiden joukossa, miksi tehdä hänen downistaan niin iso asia? Miksi se yleensäkään kuuluisi muille vanhemmille kauheasti onko lapsella apuvälineitä käytössä, tai avustajaa. Eiköhän se riitä että tietää avustajan olevan henk koht avustaja eikä uusi hoitaja. Lähinnä ihmettelen tätä hirveätä selittämisen tarvetta... Aika moni nykyaikana kuitenkin tunnistaa down-lapsen jo ulkonäöstä. Sen perusteella on helppo etsiä tietoa jos sellaista haluaa. Ja vanhempainilta selvittää asian niille jotka eivät itse hoksaa ja kentien ihmettelevät.

 

[69tyogh]

En tarvitsisi lisäinfoa. Meidän tarhassa, kun olin pieni, oli myös yksi, jolla oli Down. Hän oli lapsi muiden joukossa. Varmaan äitini kertoi vaan minulle, että hänellä oli kehityshäiriö, mutta ei se lapsia sen enempää kiinnostanut. Siellä se lapsi pyöri meidän muiden mukana, eikä sen kummempaa se. En ajattelisi, että siitä on mitään häiriötä.

 

[.,m]

Laita ilmoitustaululle lappuja, niin että ne jotka haluavat voivat ottaa kotiin luettavaksi. Eniten vanhempia varmaan kiinnostaa kuinka lapsesi suhtautuu muihin lapsiin.

Kannattaa kysellä hoitajien mielipiteitä. Ja voivat kai he sinun luvallasi kertoa muille perheille lapsen diagnoosin?

Minusta oli hieman outoa kun lapsen hoitopaikassa oli todella erilaisen näköinen lapsi. Pelottavankin näköinen ihosairaus ja lapsille ei oltu kerrottu mitään. Ei varmasti ollut mukavaa tuolle erilaiselle lapsellekaan kun kaikki ihmettelivät eivätkä uskaltaneet lähestyä.

Kummallista että sairaudesta joka näkyy ulospäin selvästi ei voida puhua sen oikealla nimellä lapsille. Helpottaisi varmasti kummasti lasten yhteiseloa.

 

[Madicken04]

Kyllä se mun mielestä tuntuisi. Mun mielestä edelleen se vanhempainilta olisi paras paikka kertoa asiasta, ihan kuten mm. Anatoliakin tuolla edellä mainitsi.

Yritän tässä sanoa että jos kerran haluat lapsesi olevan lapsi muiden joukossa, miksi tehdä hänen downistaan niin iso asia? Miksi se yleensäkään kuuluisi muille vanhemmille kauheasti onko lapsella apuvälineitä käytössä, tai avustajaa. Eiköhän se riitä että tietää avustajan olevan henk koht avustaja eikä uusi hoitaja. Lähinnä ihmettelen tätä hirveätä selittämisen tarvetta... Aika moni nykyaikana kuitenkin tunnistaa down-lapsen jo ulkonäöstä. Sen perusteella on helppo etsiä tietoa jos sellaista haluaa. Ja vanhempainilta selvittää asian niille jotka eivät itse hoksaa ja kentien ihmettelevät.

Tätä vähän ajoin itsekin takaa. Joskus aiemmin minullakin oli isompi selittämisentarve, enkä osaa ihan tarkkaan sanoa miksi. Ehkä kuvittelin lapsen vamman olevan muille isompi asia mitä se lopulta olikaan. Kuvittelin lasten enemmän kummastelevan toisen erilaista käytöstä ja taitoja, mutta loppupelissä lapset ovat ottaneet erityistarpeet hyvin ja luonnollisina asioina sitä mukaa kun niitä on tullut ilmi. Eikä se lapsen vamma niin kovasti kiinnosta aikuisiakaan. Jossain perhekerhossa missä aikuisetkin ovat läsnä tulee jonkin verran juttua, mutta päiväkodilla ei kovinkaan paljoa.

Vaikka meillä on kodin ja päiväkodin yhteistyö vahvaa niin siltikin yleensä jokaiselle riittää se että kuulee miten omalla lapsella tuolla menee.

 

[meah]

[QUOTE="vieras";23705050]lapset kyllä hyväksyy, lapset sopeutuu, eikä turhaan vatvo jonkun erilaisuutta. Aikuiset sitä tekee.
[/QUOTE]

Tämä mulle tuli ensimmäiseksi mieleen.
Mua ei vanhempana vähääkään kiinnostaisi jonkun muun ryhmäläisen tarpeet tai piirteet, oli ne erityisiä tai tavallisia. Ainakaan niin kauan kun ne eivät varsinaisesti häiritse tai hankaloita ryhmän toimintaa tai ole vaaraksi kenellekään.
Jotkut tukiviittomat on varmasti lasten mielestä vaan hauska juttu.

Mutta ei lapset, pienet varsinkaan, samalla lailla edes miellä tai tajua erilaisuutta tai erityisyyttä. Enkä keksi, miksi sitä sitten jotenkin pitäisi korostaa, sieltähän se eriarvoistaminen sitten lähtee.

Kuvittelen tilanteen, jossa lapsi kysyisi miksi toisella on avustaja tai vaikka se erilainen tuoli. Muotoilisin vastauksen jotakuinkin niin, että "yhdellä on punaiset tossut ja toisella siniset, ja kolmannella vaan sukat. Ja silläkin on vaipat ja sulla ei, ja ukilla on silmälasit vaikka papalla ei ole. Koska ihmiset on erilaisia ja jotkut tarvitsevat silmälaseja tai erityistä tuolia."

En keksi, miksi mun edes lapselle asiaa selittäessä tarvitsisi tietää sen erityislapsen diagnoosia tms., kyllä mun muksulle saisi riittää yleinen toteamus siitä, että kaikki ihmiset on omanlaisiaan yksilöitä omine piirteineen ja ominaisuuksineen. Musta tuntuisi että mitä tarkemmin yritän eroja selittää, sen eriarvoistavampaa se on.

Ja siksi mulle tulisi kuva, että sen infolappusen tarkoituksena olisi vaan jotenkin nostaa se erityislapsi erityiseen asemaan, joka mun mielestä helposti kääntyy ihan asiana itseään vastaan.

 

["a p"]

edelleen kiitos mielipiteistänne Tutustumiskerralla otan asian puheeksi hoitajien kanssa ja saavat antaa oman näkemyksensä asiaan. Että onko kenelläkään aiemmin ollut moista tapana yms.
Ehkä itse näen tämän asian erilailla, koska näen sen selvästi tarpeellisena asiana. Toki ei se mikään pakko ole, ja varmasti joustan siitä jos hoitajatkin ovat asiaa vastaan.
Ehkä sen takia kuvittelen sen olevan muille vanhemmille hyvä juttu koska en itse osaa asettaa itseäni muunlaisen kuin tämän kehitysvammaisenlapsen äidin asemaan, joten en osaa ajatella asioita niinkuin normaalien ja terveiden lasten vanhemmat ajattelisivat.
Koska jos kuvittelen itseni siihen normaalin-vanhemman paikalle niin kokisin tuon infon tärkeäksi, sen takia että osaan lapselle vastata jos kotona kysyy, ja ihan mielenkiinnosta lapsen ryhmääkin kohtaan, haluaisin tietää ketä lapseni ryhmässä on. Ja kun tietää vammoista niin se minusta kuitenkin opettaa aikuisille suvaitsevaisuutta.
Mutta siis, kiitos näistä ajatuksistanne, osin olette toki oikeassakin ettei siinä taida olla järkeä. Avasittekin mieleni uusille urille. Mutta toki keskustelen hoitajien kanssa, ehkä he taivuttelevat minus pois tästä "informaation pakosta".