M
"madre"
Vieras
Tai siis, olet tutustunut harrastukseen lapsesi myötä, ja yrität tukea siinä, mutta rehellisesti sanottuna se on kaukana omista kiinnostuksen kohteistasi ja jollain tapaa henkisesti niin etäinen kuiin mikään harrastus voi olla.
Kyllä, nautit kisojen seuraamisesta, ehkä valmennusten seuraamisesta, mutta siinäkin on pelkomomentti mukana, harrastus on vaarallinen. Ja jostain syystä lähes kaikki muut tuolla tasolla olevat lapset ovat kodista, joissa vanhemmat ovat erittäin vahvasti lapsesta saakka tai nuoresta saakka itsekin harrastaneet.
Onko muilla samaa tilannetta? Neuvoja?
Kyllä, nautit kisojen seuraamisesta, ehkä valmennusten seuraamisesta, mutta siinäkin on pelkomomentti mukana, harrastus on vaarallinen. Ja jostain syystä lähes kaikki muut tuolla tasolla olevat lapset ovat kodista, joissa vanhemmat ovat erittäin vahvasti lapsesta saakka tai nuoresta saakka itsekin harrastaneet.
Onko muilla samaa tilannetta? Neuvoja?