JOs mies ei koskaan sano, että rakastaa, niin tarkoittaako se, että ei rakasta?

["mitä"]

Mun mies ei KOSKAAN sano mulle rakastavansa minua. Tajusin pari vuotta sitten, ettei ole koskaan sanonut itse rakastavansa, ainoastaan mutissut "niin mäkin sua", kun kerroin rakastavani häntä. Päätin lopettaa "aloituksen tekemisen" ja odottaa, kertoisiko mies joskus rakkaudestaan. Ei ole kertonut. Pari vuotta kulunut. Olen tästä päätellyt, ettei mies siis enää rakasta minua. Ehkei ole koskaan rakastanutkaan. Muuten pystymme puhumaan kaikesta.

Olenko oikeassa?

 

[mene]

Mitäs jos menisit kysymään sitä mieheltäsi? Täältä et kuitenkaan sitä vastausta saa, korkeintaan pahan mielen..

 

["noksu"]

Minunkaan mies ei ole koskaan sanonut että rakastaa. Ei edes vastannut takaisin että "niin minäkin sinua"... Että kyllähän sitä välillä miettii.... Mä en viitsi kysyä mieheltä miksei se sano sitä sen asian tivaaminen siltä jotenkin nolottaa mua.

 

[Maira]

Ei sano meilläkään, joskus kysyin niin tuumi et ilmottaa kyllä jos asiaan tulee muutos.. En mä jaksa tuollasia miettiä..

 

["Sadie"]

Ei munkaan mies sitä koskaan sano, paitsi juurikin ton niin mäki sua. Osoittaa sen kyllä arjessa muuten, pienillä asioilla.Joten tiedän että rakastaa, vaikkei sitä sanokkaan.

 

["mitä"]

[QUOTE="noksu";27967175]Minunkaan mies ei ole koskaan sanonut että rakastaa. Ei edes vastannut takaisin että "niin minäkin sinua"... Että kyllähän sitä välillä miettii.... Mä en viitsi kysyä mieheltä miksei se sano sitä sen asian tivaaminen siltä jotenkin nolottaa mua.[/QUOTE]

Eihän sitä voi oikein tivata. sitten jos painostettuna tai ikään kuin pakotettuna sanoisi rakastavansa, niin ei se ole ollenkaan sama asia.

Ja en minä pahaa mieltä pelkää =) Uteliaisuudesta odotan millaisia kommentteja ja mielipiteitä saan, ja onko jollakin muulla vastaavia kokemuksia ja mitä niistä miettivät. Heti löytyi yksi, jolla vastaavia kokemuksia ja jota myös epäilyttää onko sitä rakkautta sitten ollenkaan. Tiedän,etten ole ainoa. Se jotenkin helpottaa...

 

[4321]

No ei tarkoita vaikkei sitä nyt saa suustaan ulos./Saattaa olla että ei edes tajua että odotat tällaisia lausuntoja...

Puristat kiveksistä ja vaadit rakkaudentunnustusta, kyllä se sieltä irtoaa kolmannella kierroksella.

 

[wut]

Minä rakastan perkele!

 

["hani"]

on outoa, kaikissa pitkissä neljässä suhteessani mies on sanonut monesti rakastavansa. noh en voisikaan olla tuppisuu juntin kanssa joka ei osaa ilmaista tunteitaan

 

["níin"]

Minun mieheni osoittaa rakkautensa teoilla ja olemisella eikä suinkaan hokemalla. Tiedän ihan sanomattakin, että rakastaa.

 

["vieras"]

Jos esim. koskaan lapsena ollessa ei ole kukaan itselle sanonut, että rakastaa, eikä ole kotona kukaan koskaan muutenkaan sanonut moista, niin kynnys voi olla korkea. Ei sitä minunkaan suvussani ole ollut tapana sanoa sellaista ja itsellenikin se on tosi vaikeaa. Mutta joskus pakotan itseni sanomaan. Mieluummin kuitenkin ilmaisen tunteitani muilla sanoilla ja teoilla.

 

["Pah"]

Käsittääkseni tunteita voi ilmaista muutenkin kuin verbaalisesti. Myönnän etten kovin usein sano, mutta ottakaa huomioon että miehet ovat luonteeltaan paljon tasaisempia: Meille ei kovin usein tule hirveitä hellyyden puuskia, jossa pitää jankuttaa itsestään selvää asiaa.

 

[Peyote]

Enpä tiedä miksi jotkut on noin pihejä, jopa sanoista, jotka on täysin ilmaisia.

Mä oon ihan opetellut sanomaan ääneen, että rakastan, koska lapsuudenkodissa sitö ei koskaan sanottu. Sanottiin että kyllä susta tykätään. Tiedän että se tarkoitti samaa, mutta ei se ole silti yhtään sama asia. Sanon siis aina lapsillekin ,että rakastan niitä. Saattaa olla että se jo niitä kyllästyttää, mutta jos ne unohtaiskin kaiken muun, niin se on ainakik niin usein sanottu, että toivon ettei ne unohda sitä koskaan.

 

[Peyote]

[QUOTE="Pah";27967446]Käsittääkseni tunteita voi ilmaista muutenkin kuin verbaalisesti. Myönnän etten kovin usein sano, mutta ottakaa huomioon että miehet ovat luonteeltaan paljon tasaisempia: Meille ei kovin usein tule hirveitä hellyyden puuskia, jossa pitää jankuttaa itsestään selvää asiaa.[/QUOTE]

Kyllä mun miehelle vaan tulee. Se kun ei koskaan sano, on toisen pitämistö itsestäänselvyytenä. Se on pihiyttä täysin ilmaisesta asiasta.

 

["vieras"]

Miehen ei tarvitse puhua rakkaudesta. Huolestu vasta kun erektiokulma laskee.

 

[astrolabe]

Onhan se vaikea lause sanoa. Ennemmin kai moni suomalainen mies ilmaisee sen teoin: vaihtaa talvirenkaat alle ajoissa vaimon autoon, antaa nukkua ja hipsii lasten kanssa piirrettyjä katsomaan, keittää aamukahvit ja hakee lehden pakkasessa postilaatikolta.

 

["Vieras"]

No emmätiä, ensin olin kyllä sillä kannalla, että hokekoon vaan sitä mulle koko ajan, niin pysyn tyytyväisenä. Mutta sitten oon oppinut katsomaan yksityiskohtia, niin kuin mieskin tekee. Olen oppinut lukemaan sen rakkauden semmoisista jutuista, että se on vähän multa salaa ostanut jotain autonkorjausjuttuja, joita se sitten sopivassa tilanteessa ohimennen ilmoittaa hoitaneensa, vaikka ei todellakaan ole mikään automies.

Se huomioi mua teoillaan, ei niinkään sanoillaan.

Nykyään ei kyllä enää ole sellaista tekopommitusta kuin aluksi, mutta miksi pitäisikään? Kyllä kai sieltä taas jotakin kivaa, joskus, kun olen sen ansainnut. Viime aikoina (kuluneen vuoden aikana, oikeastaan) olen ollut kyllä semmoinen painajaisnainen, ettei voi uskoakaan.

Ainakin vielä se on antanut mulle mahdollisuuksia muuttua ihmiseksi.

 

["heluna"]

no kyllä mulle tulis sellanen tunne että ei rakasta,etenkin jos tietää että vaimon tarvitsee kuulla se.

ei oo kauheen vaikeeta!

 

[dah]

Jos sitä rakkautta ei muuten tiedä kuin siitä, sanooko, on jokseenkin selvää ettei rakasta ja aika sama, mitä sanoo.

 

["sandra"]

Meillä ei lapsuudessa kukaan koskaan kertonut, että rakastaa toista. Ei edes vanhemmat lapsilleen. Muutenkaan meidän lapsuudenkodissa ei tunteita näytetty.

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 12 vuotta ja koko aikana olen yhden ainoan kerran pystynyt sen sanomaan miehelleni. Silloin olimme olleet jo vuosia yhdessä ja mieheni tivasi ja tivasi asiaa ja lopulta sain sen jotenkin sanottua. Sen koommin en sitä ole sanonut. Joka päivä pyrin näyttämään rakkauteni teoin ja suhteemme on aina ollut tosi onnellinen.

Ei se vain ole kaikille luonnollista tunnustaa rakkauttaan sanoin, eikä se tarkoita etteikö rakastaisi.

 

[Peyote]

[QUOTE="sandra";27969627]Meillä ei lapsuudessa kukaan koskaan kertonut, että rakastaa toista. Ei edes vanhemmat lapsilleen. Muutenkaan meidän lapsuudenkodissa ei tunteita näytetty.

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 12 vuotta ja koko aikana olen yhden ainoan kerran pystynyt sen sanomaan miehelleni. Silloin olimme olleet jo vuosia yhdessä ja mieheni tivasi ja tivasi asiaa ja lopulta sain sen jotenkin sanottua. Sen koommin en sitä ole sanonut. Joka päivä pyrin näyttämään rakkauteni teoin ja suhteemme on aina ollut tosi onnellinen.

Ei se vain ole kaikille luonnollista tunnustaa rakkauttaan sanoin, eikä se tarkoita etteikö rakastaisi.[/QUOTE]

Miten voi olla niin ylivoimaista sanoa se? Eikö toisen eteen tee kaikkensa jos rakastaa? Tuokin on niin helppo asia, kumma ettei sitäkään pysty.