Jos mikään ei riitä? Parisuhdeasiaa

["Mietteliäs"]

Tapailin vajaan vuoden yksinhuoltajaisää. Mielestäni homma toimi yllättävänkin hyvin. Lapsemme tulivat toimeen keskenään ja huomattavan arjen haasteellisuuden tiimellyksessäkin meillä oli ihanaa läheisyyttä ja viihdyimme kaikki keskenämme. Riitoja ei ollut ollenkaan.

Mutta. Mies halusi ja haluaa kauniin, edustavan naisen, näyttävää elämää, uudenaikaisen, ison kodin, hyväpalkkaiset työt, läsnäoloa ja kiireetöntä arkea lapsille, mutta myös hyvät harrastukset, jokapäiväisen urheiluharrastuksen itselle kovin tavoittein, sukulaisten vierailuja ympäri Suomea vähintään 1-2kk välein, tiivistä sosiaalista elämää kaveriperheiden kanssa, vielä lisää lapsia (yhteensä meillä jo 4), ulkomaanmatkoja 1-2 vuodessa, älykkyyttä, jatkokoulutusta, väitöskirjaprojektia...ja tietenkin intohimoista rakkauden huumaa, joka meinaa sumentaa järjen.

Minusta moni näistä olisi ollut toteutettavissakin,
paitsi itse en niin materialististen arvojen perään ole. En kuitenkaan uskonut, enkä uskokaan, että ne voivat kaikki toteutua yhtä aikaa.

Erosimme siis, koska en voinut hänelle tarjota tuota kaikkea. Onnellisempi olen sittenkin, kun ei ole tuota painetta kaikesta. Osaan olla tässä ja nyt ja kiitollinen asioista, jotka minulla on hyvin.

Voikohan hän koskaan ollakaan tyytyväinen, seesteinen, onnellinen? Mitä luulette? Vai olisiko mun pitänyt yrittää venyä vielä enempään?

 

[endie2]

mä uskon kyllä, että mies saavuttaa onnen jonkun toisen kanssa - kuten varmasti sinäkin. ei kenenkään tarvitse "tyytyä" mihinkään

 

["realisti"]

Mä taas uskon ettei kukaan pysty saavuttamaan kaikkea tuota ja vielä olla onnellinen. Nuo kaikki vaatii niin paljon työtä että ainakin läsnäolo lasten kanssa ja kiireetön arki on pelkkää haavetta vaan.

 

["A p"]

Lisäyksenä,että miehen erosta on pian neljä vuotta aikaa. Tänä aikana hän on käynyt useilla kymmenillä treffeillä ja pystynyt vain muutaman kuukauden seurusteluihin, koska kriteerit eivät koskaan täyty.

 

[Lilii lisänimetön]

Varmaan se mies ymmärtää jossain vaiheessa - ehkä menetettyään hyvän tarpeeksi monta kertaa - ettei kaikkea tuota voi saada. Silloin hän ehkä osaa laittaa asiat arvojärjestykseen.

 

[Fine van Brooklyn med pieno]

Mitkä sitten olivat ne vaatimukset, joiden täyttäminen ei SINULTA onnistunut? Ja mikä on miehen oma panos?

 

["A p"]

Lisää mielipiteitä, ajatuksia?

 

["A p"]

Minä en hänen mielestään tavoittele elämässä tarpeeksi tyytyessäni olemaan onnellinen tässä ja nyt. En haikaile lomamatkoja, vaikka minulla olisi säästössä rahaakin tai en uusi autoa, koska vanhakin vielä toimii. En myöskään laittaudu kovin usein, eikä se ole ominta minuakaan. Lapsiperhearjessa en koe tarpeelliseksi ottaa siihen aikaa ja lapsivapaata on todella harvoin. Aiemmin miehet ovat minussa ihastuneet luonnollisuuteen, mutta nyt yksi esiinnoussut puutos olivat meikkivoide,puuteri ja mascara sekä se, että en tavoittele tarpeeksi hienouksia.