Jos näkisit että ystäväsi ei yksinhuoltajana jaksaisi väsyneen, vaativan vauvan kanssa, mitä tekisit?

["vieras"]

-Juoruilisit siitä kaikille?
-Tekisit lastensuojeluilmoituksen?
-Selittäisit miten sinäkin jaksoit 5 lapsen yksinhuoltajana etkä ollut edes väsynyt?
-Tarjoaisit vauvanhoito- tai kodinhoitoapua?
-Ottaisit selvää mistä ystävän kannattaa hakea apua?
-Olisit puuttumatta koko asiaan?
Vai jotain muuta?

Itse annoin ystävälleni käytännön neuvoja, keskustelin, kävin hoitamassa vauvaa ja neuvoin mihin soittaa. Nyt tämä ystävä selitti kuinka hän väsyneenä jaksoi yksin kun oli pakko ja ettäkyllä jokainen jaksaa. Miten on mahdollista ettei hän muista että sai apua?

 

["äiti"]

Ehkä hän käy vielä läpi yksin jäämisen traumaa? Jos kyse on hyvästä ystävästä, voit varmaan sanoa, että olet ylpeä siitä, että hän jaksoi vaikean ajan. Ja lisätä, että on ihana nähdä, että antamasi tuki auttoi osaltaan ystväväsi pahimman yli.

 

[NettaF]

Mä kanssa autoin ystävääni, jolla oli 2v lapsi ja uusi vauva oli todella vaativa tapaus. Itselläni ei vielä ollut lapsia, joten oli sinänsä helppoa auttaa. Kuitenkin siihen väsymykseen nähden hän ei varmastikkaan saanut riittävästi apua, koska minun lisäkseni vain ehkä kaksi ihmistä auttoivat kerran häntä, enkä minäkään ihan kamalan usein vauvaa ottanut esim. yöksi hoitoon tai hoitanut vauvaa yötä hänen luonaan. Kävin itse vuorotyössä, joten en voinut ihan loputtomasti olla tukena, minulla ei myöskään ollut kokemusta vauvoista, mutta yritin silti olla tukena.

Minun ystäväni myös usein sanoo, kuinka tuo aika oli rankkaa, koska hän oli niin yksin. Hän mietti tuona aikana jopa itsemurhaa ja oli muutenkin masentunut kaikesta väsymyksestä ynnä muusta. Ymmärrän ihan hyvin, että hän kokee olleensa yksin, niinhän hän olikin, koska luulen hänen kaivanneen lapsiensa isää vierelleen auttamaan, mutta isä ei osallistunut lainkaan.

Ehkä noita juttuja on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole ollut samassa tilanteessa.

 

["..."]

No siksi, koska hän jaksoi yksin. Eriasia se on, jos kaveri sillointällöin auttaa, kuin että olis se isä siinä tukena vierellä. Vai hoiditko montakin iltaa viikossa?

 

[ap.]

[QUOTE="...";23712638]No siksi, koska hän jaksoi yksin. Eriasia se on, jos kaveri sillointällöin auttaa, kuin että olis se isä siinä tukena vierellä. Vai hoiditko montakin iltaa viikossa?[/QUOTE]

Minä kävin 2-3 kertaa viikossa ja perhetyöntekijä kävi kerran viikossa. Kaverin mummo kävi päivittäin ja kaveri oli viikonloput äitinsä luona vauvan kanssa. Nyt hänellä on uusi mies joka auttaa lapsen hoidossa, samoin miehen vanhemmat.

 

["mä"]

Raskainta yksinhuoltajuudessa on useimmiten se vastuu. Vastuu yksin kaikesta. Pienimmätkin asiat joutuu itse yksinään päättämään ilman, että joku toinen on pohtimassa niitä kanssasi tai jopa tekemässä niitä päätöksiä. "Koska käydään kaupassa? Milloin neuvolaan? Minä päivänä se ja se kerho? Onko voimia vauvauintiin?" yms. sekä sitten ne vaikeammat asiat. Ja jos ei ole ketään jakamassa näitä niin vaikka ehdottoman tärkeää hoitoapua olisikin, silti ihminen voi kokea olevansa tyystin yksin. Eikä se tarkoita, etteikö arvostaisi saamaansa konkreettista apua.

 

["lilleri"]

[QUOTE="mä";23712667]Raskainta yksinhuoltajuudessa on useimmiten se vastuu. Vastuu yksin kaikesta. Pienimmätkin asiat joutuu itse yksinään päättämään ilman, että joku toinen on pohtimassa niitä kanssasi tai jopa tekemässä niitä päätöksiä. "Koska käydään kaupassa? Milloin neuvolaan? Minä päivänä se ja se kerho? Onko voimia vauvauintiin?" yms. sekä sitten ne vaikeammat asiat. Ja jos ei ole ketään jakamassa näitä niin vaikka ehdottoman tärkeää hoitoapua olisikin, silti ihminen voi kokea olevansa tyystin yksin. Eikä se tarkoita, etteikö arvostaisi saamaansa konkreettista apua.[/QUOTE]

Peesi, juuri näin. Mä epäilen että ap:n ytävän yksin pärjääminen tarkoittaa juurikin tätä. Puolison paikkaa ei korvaa muutaman kerran viikossa käyvä ystävä, ei perhetyöntekijä eikä edes äiti- Sen puolison kanssa kun jaetaan paljon enemmänkin niin ne surut, mutta myös ilot lapsesta.

Ja ap, hienoa että autoit, todella hienoa. Mutta muista: kissa kiitoksella elää... Tärkeintä ei varmaankaan ole se että sä saat meriitit hattuusi vaan se että sisimmässä tiedät tehneesi oikein.