Jos omat vanhempasi olisivat niin huonokuntoisia että tarvitsevat apua kotona pärjätäkseen, kuinka usein

[####]

pystyisit käymään heitä auttamassa? Paljonko välimatkaa vanhempiesi luo, minkäikäiset lapset itselläsi on, oletko töissä vai kotona?
Ja toki saavat vastata myös sellaiset joilla oikeasti se tilanne että vanhemmat ovat avun tarpeessa että kuinka paljon ja usein pääsette auttamaan? Käykö vanhempiesi luona läheisten lisäksi myös muuta esim. kunnallista apua?

 

[Liekkiö]

Sitten kun asia on ajankohtainen, vanhempamme muuttavat luoksemme asumaan. Voimme näin huolehtia heistä paremmin ja voimme olla varmoja, että heistä myös huolehditaan.

 

[Scarlett O Harava]

Isän tykönä pystyysin käymään päivittäin, päivistä riippuen usieammanki kerran päiväs. Asutaan samalla paikkakunnalla, välimatkaa kolmisen kilometriä. Äitin tykönä käyminen olis vaikiempaa koska äiti asuu 80km pääs, mutta pikkuveli kyllä asuu sitte samalla paikkakunnalla äitin kans. Tällä hetkellä oon töis.

 

[Miuski harmailee]

Tämä asia on mulla aina välillä mielessä, että miten ihmeessä järjestän asiat, kun vanhemmat ovat siinä kunnossa. Meillä on välimatkaa n. 200km. Siskoni asuu samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa ja hänestä voi olla jotain apua päivittäisten asioiden hoitamisessa, mutta lääkärit yms. vaatisivat jatkossa mun läsnäoloa. Eikä tietysti päivittäisjuttujakaan voisi kokonaan jättää siskoni hartioille. Omat lapset ovat tällä hetkellä 14v, 12v ja 7v ja kaikista aktiivisemmassa harrastusiässä. Toivon, että menee vielä useita vuosia, että tämä tilanne tulee eteen. Tällä hetkellä en pystyisi käymään vanhempieni luona edes joka viikonloppu...

 

[nooh]

Joka päivä. Tarvittaessa meilläkin saa asua, mutta asuvat alle kilometrin päässä joten saavat olla kotonaankin. Meillä kaksi kouluikäistä lasta. Myös veljeni valmis auttamaan päivittäin. Hän asuu yhtä lähellä.

 

["hmmm"]

Sitten kun asia on ajankohtainen, vanhempamme muuttavat luoksemme asumaan. Voimme näin huolehtia heistä paremmin ja voimme olla varmoja, että heistä myös huolehditaan.

Kaunis ajatus mutta monellakaan ei ole sellaista asuntoa tai elämäntilanne muuten ei tuollaista ratkaisua mahdolllista.
Ja jos on esim. monta lasta voi sairaalle vanhalle ihmiselle olla lapsiperheen hulina ja hälinä liikaa.
Eli tuo on hieno ratkaisu keneltä se onnistuu mutta ei läheskään jokaisen kohdalla ole mahdollista.

 

[Liekkiö]

[QUOTE="hmmm";30306003]Kaunis ajatus mutta monellakaan ei ole sellaista asuntoa tai elämäntilanne muuten ei tuollaista ratkaisua mahdolllista.
Ja jos on esim. monta lasta voi sairaalle vanhalle ihmiselle olla lapsiperheen hulina ja hälinä liikaa.
Eli tuo on hieno ratkaisu keneltä se onnistuu mutta ei läheskään jokaisen kohdalla ole mahdollista.[/QUOTE]Väitinkö olevan? Kerroin vain kuinka meillä tullaan toimimaan joskus. Oli kyseessä puolison vanhemmat tai omani.

 

[vierass]

Harvoin tulisi käytyä, matkaa on yli 450 km. Pari sisarusta asuu paikkakunnalla, joten se olisi heidän huolensa. Tosin toinen vanhemmista on jo kuollut, joten ei olisi kuin yksi huollettava.

Tuo elossa oleva vanhempani huoltehtii vanhemmasta sisaruksestaan käymällä siellä usein. Tällä sisaruksella käy kunnallinen apu päivittäin ja yksi lapsen perhe myöskin huolehtii paikkakunnalla olevana.

 

[Omassa perheessä tarpeeksi]

Tosi harvoin pääsisin käymään. Nykyisin tavataan ehkä kerran vuodessa, joskus harvemminkin. Ennen useammin kun vanhempani olivat paremmasta kunnossa ja jaksoivat reissata meille. Nyt alkavat kohta olla siinä kunnossa että tarvivat itse apua, onneksi kaksi sisarustani asuu samalla paikkakunnalla.

Mulla on kolme lasta joista kaksi on paljon apua vaativia erityisiä, kolmas tavallinen uhmaikäinen. Miehen työ pitää häntä välillä pidempiä aikoja poissa kotoa joten olen varsin kiinni kodissa ja lapsissa. Pelottaa välillä ajatus siitä etten pääse edes kunnolla hyvästelemään vanhempiani jos he lähivuosina menehtyisivät.

 

[Omassa perheessä tarpeeksi]

Tosi harvoin pääsisin käymään. Nykyisin tavataan ehkä kerran vuodessa, joskus harvemminkin. Ennen useammin kun vanhempani olivat paremmasta kunnossa ja jaksoivat reissata meille. Nyt alkavat kohta olla siinä kunnossa että tarvivat itse apua, onneksi kaksi sisarustani asuu samalla paikkakunnalla.

Mulla on kolme lasta joista kaksi on paljon apua vaativia erityisiä, kolmas tavallinen uhmaikäinen. Miehen työ pitää häntä välillä pidempiä aikoja poissa kotoa joten olen varsin kiinni kodissa ja lapsissa. Pelottaa välillä ajatus siitä etten pääse edes kunnolla hyvästelemään vanhempiani jos he lähivuosina menehtyisivät.

Unohdin mainita välimatkan, eli lähes 500km. Lasten iät 11v, 9v ja 2,5v.

 

["northern soul"]

Ehka kaksi kertaa vuodessa paasisin kaymaan. Valimatkaa 3600 kilsaa. Kolme veljea asuu samalla paikkakunnalla vanhempien kanssa, mutta en tieda yhtaan, millaiset heidan halunsa ja resurssinsa auttaa ovat.
Minulla ei ole lapsia.

 

[Hjjkkk]

Meillä välimatka 200 km ja itsellä neljä lasta ja olen työelämässä. Olen huolissani tulevaisuudesta sillä tästä ei niin vaan vanhempien luona hypätä. Veli asuu noin 30 km päässä vanhemmista, joten hänelle se varmaan enemmän kaatuu.

 

[äire]

Tässä se onkin itselle pähkinä purtavaksi. Olen ainoa lapsi ja vanhempani asuvat täältä noin 180km päässä. Eli ajomatkaa on noin 1,5 - 2 tuntia per suunta.

Aikanaan kun omat isovanhemmat vielä elivät, äidilläni oli tapana aina lauantaisin käydä heidän huushollinsa siivoamassa. Mutta helppoahan se oli, kun asuivat suht' lähellä toisiaan. Itselle se onkin hankalampi homma tämän välimatkan takia ja kun en aio kyllä sinne missä he nyt asuvat enää palata. Kyllä tällä seudulla missä nyt asumme, on hyvä olla ja erikoistason sairaanhoitokaan ei ole kuin 40km päässä - miettien sitä aikaa kun itse olemme vanhoja.

Olenhan sitäkin mielessäni pyöritellyt, että jos isästä aika jättää ensin, niin ehkä voisi äitini tänne luoksemme muuttaakin. Mutta toisin päin se ei kyllä taatusti onnistuisi. Ei isä halua kotiansa jättää ja muuttaa tänne. Niin kyllä sitten olisi jatkuva huoli päällä, toisen pärjäämisestä yksinään.

 

[reality bites]

Yli 300km on matkaa enkä ole muuttamassa lähemmäs. Mun vanhempia ei ole kiinnostanut tukea minua mun elämän vaikeina ajankohtina joten miksi minun pitäisi heitä alkaa passata. Saavat ostaa ihan itse tarvitsemansa palvelut ja rahalla. Muutaman kerran vuodessa voidaan käydä tapaamassa mutta hoitajaksi minusta ei ole.

 

[Päivö.]

Päivittäin. Matkaa alle 20km. Ollaan kyllä keskusteltu myös, että tulevaisuudessa muutto vielä lähemmäs.

 

[Saman kokenut]

Yli 300km on matkaa enkä ole muuttamassa lähemmäs. Mun vanhempia ei ole kiinnostanut tukea minua mun elämän vaikeina ajankohtina joten miksi minun pitäisi heitä alkaa passata.

Sama, paitsi että matkaa 200km / 450km. He ei ole huolehtineet minusta lapsena kuin ihan pakollisen minimin että elossa olen juuri ja juuri pysynyt. Omillani olen joutunut pärjäämään noin 15 vuotiaasta saakka, joten sen kummampaa huolta en tule itsekään tarjoamaan. Niin makaa kuin petaa. Nytkään ei ole nähty vuosiin (heitä ei kiinnosta), joten tuskin enää nähdäänkään.

 

[jakkana]

Meillä oli välimatkaa 200 km ja äitini loppuajaksi muutin hänen luokseen kokonaan muutamaksi kuukaudeksi. Isä ja pojan kanssa toiselle paikkakunnallle.

 

[jakkana]

Yli 300km on matkaa enkä ole muuttamassa lähemmäs. Mun vanhempia ei ole kiinnostanut tukea minua mun elämän vaikeina ajankohtina joten miksi minun pitäisi heitä alkaa passata. Saavat ostaa ihan itse tarvitsemansa palvelut ja rahalla. Muutaman kerran vuodessa voidaan käydä tapaamassa mutta hoitajaksi minusta ei ole.

Höh. Tämä on kyllä erinomaisen omituista. Mun vanhemmat eivät edes huolehtineet minusta koska viina vei ja lapsuus oli täysin paska. Silti hoidin äitini hautaan enkä edes kysenealaistanut sitä. Ehkä johtui äitini raitistumisesta muutama vuosi ennen kuolemaansa.

 

[Vieraas]

Päivittäin tarvittaessa useamminkin. Asutaan vajaan 10km päässä. Omat lapset (4) 0-9v, joten kotona olen vielä.

 

[Miettinyt itsekin tätä]

Sekä miehen että minun vanhemmat asuvat lähellä meitä, joten välimatka ei ole este auttamiselle. Meillä on tällä hetkellä pienet lapset, mutta molempien vanhemmat ovat vielä suht nuoria ja hyväkuntoisia, joten lapset (toivottavasti) ehtivät isommiksi ennen kuin apua aletaan tosissaan kaivata. Työ on todennäköisesti se tekijä, joka eniten rajoittaisi mahdollisuuksia auttaa, ainakin jos avuntarve olisi sellaista, että pitäisi useamman kerran päivässä käydä. Useamman kerran viikossa olisi kuitenkin mahdollista ainakin piipahtaa.

Olen ajatellut, että meille olisi teoriassa mahdollista huonokuntoisen vanhuksen muuttaakin, koska tilaa on. Käytännön toimivudesta en sitten osaa sanoa, koska fyysinen heikko kunto asettaa tiettyjä rajoituksia (esim. portaikot, ahtaat wc:t) tai miten vaikkapa muistisairaan hoitaminen onnistuu, jos on kuitenkin käytävä samanaikaisesti töissä. Toisaalta jos palveluasuminen tai laitoshoito jää ainoaksi vaihtoehdoksi, on sielläkin onneksi mahdollista käydä usein ja hakea vaikkapa viikonloppuisin ja lomilla rakkaansa meille.

 

[ostopalvelu]

Omat vanhempani ovat vielä onneksi kuosissa, mutta huolehtivat äitini äidistä yhdessä äidin siskon kanssa. Eli he käyvät siellä n.2-3krt/viikko. Mieheni isä on huonokuntoinen, ei kuitenkaan vielä täytä ko. kunnan kotihoitokriteereitä. Hän asuu niin kaukana, ettemme voi hänestä jatkuvasti huolehtia, joten olemme päätyneet ostamaan hänelle palvelut kotiin. Siivooja käy kerran viikossa ja lähihoitaja samoin. Apteekki jakaa lääkkeet. Kelalta saa hieman tukea, verotuksessa voi vähentää vähän, mutta pari sataa menee vielä omista. Halvemmaksi tulisi, jos voisi itse huolehtia.

 

["vieraana"]

Höh. Tämä on kyllä erinomaisen omituista. Mun vanhemmat eivät edes huolehtineet minusta koska viina vei ja lapsuus oli täysin paska. Silti hoidin äitini hautaan enkä edes kysenealaistanut sitä. Ehkä johtui äitini raitistumisesta muutama vuosi ennen kuolemaansa.

No mun isovanhemmat on vielä osa elossa ja sairaalassa pitkäaikaisosastolla, eli ei ole minunkaan vanhempia kiinnostanut hoitaa omia ikääntyneitä vanhempiaan. Anopin kansas ollaan läheisemmät eli hänelle voin kyllä käydä kaupassa ja siivoamassa yms mutta varmaan siinä vaippojen vaihdon kohdalla menee minun rajani toisen yksityisyyden kanssa.

Tuo hautaan hoitaminenkin on niin moniulotteinen asia. Halvaantunut saattaa elää vielä 5-10 vuotta täysin avustettavana joten kuinka moni pystyy sellaisessa tilanteessa hoitamaan sukulaisensa kotona. Eri asia jos kyse on jostain lyhyestä rajummasta sairaudesta.

Mutta kaikilla ei ole mahdollisuuksia eikä tilojakaan moiseen. Eikä työpaikaltakaan loputtomasti saa vapaata. Minulla on kuitenkin omatkin lapset hoidettavana, kuka niistä pitää huolen jos alan hoitaa vanhempiani?

 

[Saman kokenut]

Höh. Tämä on kyllä erinomaisen omituista. Mun vanhemmat eivät edes huolehtineet minusta koska viina vei ja lapsuus oli täysin paska. Silti hoidin äitini hautaan enkä edes kysenealaistanut sitä. Ehkä johtui äitini raitistumisesta muutama vuosi ennen kuolemaansa.

Jos sun äiti EI olisi raitistunut, niin olisitko hoitanut silti? Jos hän olisi loppuun asti vaikka haukkunut sinua, mitätöinyt, halveksinyt ja syyttänyt sinua kaikesta maailman pahasta? Siltikin olisit hoitanut? Vaikkei hän edes haluaisi nähdä sinua?

Minä en paljoa löisi vetoa sen puolesta että oma äiti muuttuu; jos muuttuu eikä tee noita edellämainittu asioita enää koskaan, niin voin harkita kantaani uudestaan. Pahoinpitelijääni en ala hoitamaan.

 

[sh]

Jos sun äiti EI olisi raitistunut, niin olisitko hoitanut silti? Jos hän olisi loppuun asti vaikka haukkunut sinua, mitätöinyt, halveksinyt ja syyttänyt sinua kaikesta maailman pahasta? Siltikin olisit hoitanut? Vaikkei hän edes haluaisi nähdä sinua?

Minä en paljoa löisi vetoa sen puolesta että oma äiti muuttuu; jos muuttuu eikä tee noita edellämainittu asioita enää koskaan, niin voin harkita kantaani uudestaan. Pahoinpitelijääni en ala hoitamaan.

En olisi. Ihan samat oli fiilikset vielä ennen raitistumista. Ihan itse hän aiheutti maksakirroosin ja haimatulehdukset-> joista kuittaili että kun en edes silloin sairaalaan tullut. En tullut en. Syöpä avasi hänenkin silmänsä; tosin liian myöhään.

 

[meillä]

tilanne että vanhempani ovat jo avun tarpeessa, välimatkaa n.10km, olen kotona pienimpien lasten kanssa, lapsia 4, mutta minulla ei ole ajokorttia ja mies autolla töissä matkoineen arkisin liki 12 tuntiset päivät ja illalla vielä harrastusrumbaa ym. joten käytännössä pääsen käymään viikonloppuisin vaikka haluaisin pystyä käymään apuna enemmän.