jos puolisosi olisi vuoden ajan kieltäytynyt seksistä,kun ei vaan haluta,suuttuisitko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pinja l
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pinja l

Vieras
oletko ollut tilanteessa missä itse lopulta haluaisit joka päivä mutta mies ei vain syty? vuosia ilman,eikä mies ole hakenut ongelmaan apua.

tiedätkö miltä se tuntuu kun ilo läheisyydestäkin on hävinnyt? vaikka ennen nautit toisen kainalossa olosta. Sellasta se meidän arki on menen miehen kainaloon,kiihotun saatan sanoa asiasta miehelle, hetken päästä mies jo kuorsaa.. ite jäät miettimään jo 3 sataa kertaa sitä mikä sinussa on vialla kun ei kelpaa :(

huomaan olevani vihaisempi päivä päivältä, eilen teki hetken aikaa mieli lyödä miestä kun se satuttaa mua niin paljon. oikeesti,mua on joskus lyötykin ja tiedän että senkin kestää helpommin, fyysinen kipu on siedettävämpää. Nyt koen olevani häkissä.

kyse on myös siitä etten pysty elämään ilman seksiä, enkä näe sitä mitenkään mielekkäänä vaihtoehtona. mutta ennenkaikkea kyse on siitä että rakastan tuota miestä ja haluan häntä, ja aina vastassa on kylmyys,aina torjunta, en kiihota omaa rakastani. eikä ilmeisesti sillä miten tilanne satuttaa minua ole miehelle väliä,koska ei mene hakemaan ongelmaansa apua.. ehkeis iishen vo ihakea apua ehkä siihen on syynä ruma ämmä..mut sillehän en voi mitään ei oo varaa homma silikonei..
 
En ny kalenteriin oo merkannu, mutta täällä pari kk edellisetä kerrasta aikaa ja oon jo niin kypsä tilanteeseen että eilen illalla tosissani jo älähdin. Toisaalta, tää on kolmas syksy yhdessä ja joka vuosi samaan aikaan on sama ongelma. Joten kai se selittyy sit jollain syysväsymyksellä. Mutta ei ne kaks aiempaa syksyä näin pitkään vaatinu.
Viime yö meniki sit taas valvoessa ja asiaa puidessa. Molemmat kärsii tilanteesta, mutta nyt täytyy vaan oottaa että tulis lunta ja miehen olo helpottuis.
MUTTA vuosi ilman seksiä, ei onnistuis. Jos ei mitään syytä asiaan oo, niin oisin ilmottanu jo aikaa sitten miehelle että haen seksini muualta. Kyllä se kolme kk on ihan maksimi mitä itse kestäisin, ellei kyse ole oikeasti FYYSISESTÄ sairaudesta.
 
Suuttuisin, en lähtenyt seksittömään parisuhteeseen. Ja vielä enemmän suuttuisin siitä, että ei hae apua tai tee asialle mitään. Varsinkaan jos syy on vaan "ei haluta", eikä mikään sairaus tms.

Toisinpäin myös. Miehellä ois täys oikeus suuttua, jos pitäisin sakset kiinni vaan siksi ku "emmä ny".
 
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Mies oli silloin masentunut ja harkitsi eroa. (Sitä en tosin tiennyt) pihtasi, läheisyys puuttui täysin. Aina kun yritin lähelle, tuli vastaus että ahdistaa, ja lähti pois. Kyllä siinä oli vihanen, pettynyt ja surullinen ja monet itkut itkin. Yritin parisuhdeterapiaan, mutta ei suostunut. Lopulta ilmoitti että haluaa erota. Minä etsin itselleni ja lapsille asunnon toiselta paikkakunnalta ja muutettiin pois. Siinä meni vuosi, ja sinä aikana meillä oli seksiä. Vuoden päästä yllätti kun halusikin palata yhteen. Siinä keskusteltiin ja mietittiin kuukaisitolkulla ja palattiin yhteen, sillä ehdolla, että jos vähänkään alkaa tilanne mennä samaan, mennään terapiaan. Nyt on siitä mennyt puolen vuotta ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Läheisyys ja seksi on palannut, mutta edelleenkin asutaan eri osoitteissa :) jossain vaiheessa muutetaan varmaan yhteen, mutta päivä kerrallaan. Se tilanne sillon oli niin kamala.
 
Minä ainakin kysyisin mieheltä mikä on, ainakin yrittäisin saada keskusteluyhteyden asiasta. Jos hän ei haluaisi apua tilanteeseen, ottaisin eron miehestä. Pettäminen ja uskottomuus ei ole asiaan ratkaisu.

Kuitenkaan en rupeaisi mieheltä vonkaamaan tai yrittäisi saada seksiä. Pystyn kyllä olemaan ilman seksiä kauan aikaa, kokemusta kolmesta seksittömästä vuodesta.
 
mies ei ymmärrä vihaisuuttani vaikka olen selittänyt asian. kuule mä oon yrittänyt puhua tästä aiheesta varmaan sata kertaa tuloksetta, mies ei tiedä mikä on(mukamas ei tiedä ite epäilen että pettää kun en kerran kelpa)
 
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Mies oli silloin masentunut ja harkitsi eroa. (Sitä en tosin tiennyt) pihtasi, läheisyys puuttui täysin. Aina kun yritin lähelle, tuli vastaus että ahdistaa, ja lähti pois. Kyllä siinä oli vihanen, pettynyt ja surullinen ja monet itkut itkin. Yritin parisuhdeterapiaan, mutta ei suostunut. Lopulta ilmoitti että haluaa erota. Minä etsin itselleni ja lapsille asunnon toiselta paikkakunnalta ja muutettiin pois. Siinä meni vuosi, ja sinä aikana meillä oli seksiä. Vuoden päästä yllätti kun halusikin palata yhteen. Siinä keskusteltiin ja mietittiin kuukaisitolkulla ja palattiin yhteen, sillä ehdolla, että jos vähänkään alkaa tilanne mennä samaan, mennään terapiaan. Nyt on siitä mennyt puolen vuotta ja toistaiseksi on mennyt hyvin. Läheisyys ja seksi on palannut, mutta edelleenkin asutaan eri osoitteissa :) jossain vaiheessa muutetaan varmaan yhteen, mutta päivä kerrallaan. Se tilanne sillon oli niin kamala.

meillä on läheisyyttä, mies kyllä halaa ja ottaa kainaloon. mutta tuntuu niin pahalta ettei mun läheisyys saa häntä koskaan haluamaan seksiä
 
olen samassa tilanteessa ap:n kanssa. Viimeisen 1 ½ vuoden aikana on seksiä ollut kerran. Minulla on haluja, miehellä ei eikä hän edes kaipaa seksiä. Läheisyyskin on vähän niin ja näin. Olen pyytänyt, että menisi lääkäriin (todetusti testosteroniarvot todella matalalla), mutta mitään ei vaan tapahdu. Olen myös maininnut, että minun on pian hankittava seksiä muualta, mutta kynnys siihenkin korkealla. En halua mitään yhden illan baaripanoa, vaan sitten ennemminkin "fuckbuddyn". Ei tällainen elämä ole mielekästä. Kaipaisin erotiikkaa ja seksiä :( .
 

Yhteistyössä