Jos rakkaus ei riitä?

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

En enää rakasta avomiestäni. Pidän kyllä hänestä, vaikka toki hän käy välillä hermoillenikin. Kotona ei ole mitään suuren suuria ongelmia, arki soljuu normaalisti eteenpäin. Ainoastaan seksiä ja läheisyyttä meillä ei käytännössä ole ollenkaan. En halua hänen kanssaan eikä mieskään tunnu sen perään itkevän.

Olemme uusperhe joten ero tuntuu siitäkin syystä vaikealta. Tyttäreni menee esikouluun nyt syksyllä ja tuntuu että olisi iso muutos jos eroaisimme nyt. Toisaalta tällä hetkellä olisi mahdollisuus siihen että muuttaa ei tarvitsisi kuin naapuri asuntoon eli tuttu ympäristö säilyisi.

En tiedä erotako nyt vai myöhemmin? Tiedän että eroamme ennen pitkään kuitenkin. Itselleni arki nyt kun opiskelen on mieheni kanssa helpompaa ja taloudellisesti turvatumpaa. Kuitenkin se ajatuksena sotii periaatteitani vastaan että olisimme yhdessä vain mukavuudenhalun takia. Tuntuu että käytän silloin miestäni hyväkseni.

Kertokaa ajatuksia, varsinkin miehet. Haluaisitteko että vaimonne pysyisi parisuhteessa vaikkei teitä enää rakastaisikaan jos elämä muuten ok?

 

[Sirius]

Itselläni oli aivan sama tilanne, tosin meillä ei ole lapsia, mikä teki päätöksen helpommaksi. Erosimme vähän aika sitten juuri tuon takia, että meillä kummallakaan ei 2 vuoteen ollut mitään seksuaalisia haluja toisiamme kohtaan, arki sujui, ei riidelty mutta ei oikein nähty tulevaisuutta yhdessä. Olimme "kämppiksiä". Mietin eroa yli vuoden reilusti ja nyt kun se sitten lopulta tapahtui niin tiedän että se oli oikea ratkaisu. Mielestäni ratkaisu eroon tulee sitten kun aika on kypsä, sitä ei voi "pakottaa" vain sen takia että nyt olisi hyvä hetki erota. Jos kuitenkin tunnet vahvasti ettet rakasta miestäsi niin olet jo ratkaisun varmaankin tehnyt. Ero on aika iso muutos, siitä ei pääse mihinkään, eri asia on se, milloin on valmis siihen muutokseen.