Jos saisit tilaisuuden "kostaa" ihmiselle, joka on nöyryyttänyt ja loukannut, tekisitkö sen? (Itselleni tilaisuus tarjou

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fionalee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fionalee

Vieras
Olen moraalisen kysymyksen edessä. Toinen puoli minusta janoaa "tasata tilit", ja kostaa vääryydet, toinen puoli kehottaa unohtamaan koko kakkakasan ja jatkamaan omaa tasapainoista elämää.

Vuosi sitten hyvä ystäväni päätti mustamaalata minut yhteisille ystävillemme. Ilman minkäänlaista selitystä kaksi muuta ystävääni pudottivat minut elämästään hänen lisäkseen. Yhteydenottoihini ei vastattu, suuria elämänmuutoksia ei noteerattu (valmistuin lääkäriksi ja sain vakiposition sekä menin naimisiin samoihin aikoihin). Jäin aika totaalisen yksin.

Sitten se payback -osasto. Ostimme oman kodin ja teimme muuttoa, kun paperipinosta tupsahti kaksi kirjekuorta. Toisen päällä oma nimeni, toisessa ystäväni nimi ja teksi "avataan: xx.xx.xxxx (päivämäärä)". Olin unohtanut koko jutun! Olimme erään uuden vuoden aattona kirjanneet ylös sen, mitä haluamme/toivomme/ennakoimme tapahtuvan seuraavan 5 vuoden sisällä.

Ystäväni kirje oli surullista luettavaa - ja silmiä avaavaa. Hänen toiveensa olivat lähes identtiset niiden tapahtumien kanssa, jotka olivat käyneet omalla kohdallani toteen. En enää ihmettele miksi hän päätti mustamaalata minut onnellisimmillani ja yritykset sabotoida elämääni edes jotenkin - hän ei ole tähän päivään mennessä saavuttanut ainoatakaan noista asioista, jotka vuosia sitten (6v) kirjeeseen kirjoitti. Hän on siis ollut tukehtua kateuteensa ja sen vuoksi teki mitä teki.

Nyt voisin lähettää hänen kirjeensä sekä hänelle itselleen että yhteisille ystävillemme ja kysyä näkevätkö he NYT miksi kävi miten kävi.
 
Tuntisin vaan sääliä tuollaista ihmistä kohtaan. En lähtisi tekemään tuota tempausta.


Itse kyllä mietin, että voiko lähestymiskieltoa vaatia ja millä perusteilla. Yks ihminen teki tosi pottumaisesti mulle ja kostoni vaikuttaisi hänen perheeseen ja varmaan tuollaisesta lähestymiskiellosta tulisi erokin vielä. Mutta en sitä tee, kunhan vaan herkuttelen ajatuksella, että voisin oikeasti tuhota sen ihmisen elämän ja parisuhteen.
 
Menit sitten kirjesalaisuutta rikkomaan ja luit ystäväsi kirjeen? Vai oliko ystäväsi kirje sinun kuoressasi?

Jos se ystävän kirje olisi avaamaton, niin lähettäisin sen ystävälle saatteena viesti, että löysin tämän. Muille en ystävän kirjettä lähetttelisi.
 
Siis avasitko sä sen kirjeen, vai oliko se avattavissa ilman jälkiä? Jos oot repinyt kirjeen auki, niin mun mielestä olisi noloa sitä enää sen jälkeen "ystävälle" lähettää. Jos se oli luettavissa ilman avaamisenjälkiä, voisin sen vaikka lähettääkin "ystävälle". Mutta näille kahdelle muulle "ystävälle" en kyllä todellakaan kirjettä lähettäisi: kyseinen kirje ei todellakaan kuulu heille ja lisäksi tekisit itsestäsi todellisen pellen lähettämällä toisen ihmisen haavekirjeen heille saatesanoin "näettekö nyt miksi kävi miten kävi". Siis oikeesti, tajuatko itekään miten tyhmää ja naurettavaa se ois?
 
Jos sulla kerran on nyt kaikki hyvin, niin mitä tyytyväisyyttä saisit nolaamalla ex-ystäväsi ja ennen kaikkea itsesti. Sinusta tulisi kyllä kaveripiirissäsi tosi outo kuva, jos ex-ystäväsi toiveet heille lähettäisit. Jos saisin moisen kirjeen, en haluaisi olla ystäväsi sen jälkeen. Nouse jo asian yli.
 
Menit sitten kirjesalaisuutta rikkomaan ja luit ystäväsi kirjeen? Vai oliko ystäväsi kirje sinun kuoressasi?

Jos se ystävän kirje olisi avaamaton, niin lähettäisin sen ystävälle saatteena viesti, että löysin tämän. Muille en ystävän kirjettä lähetttelisi.

Kyllä, avasin ystäväni itselleen osoittaman kirjeen. Eli varmaankin rikoin jollain tasolla "kirjesalaisuutta", mutta en edes muistanut mistä oli kyse siinä vaiheessa. Ihmettelin vain, että mikä ihmeen kirje jossa lukee päällä "Tiina" ja päiväys.
 
Kyllä, avasin ystäväni itselleen osoittaman kirjeen. Eli varmaankin rikoin jollain tasolla "kirjesalaisuutta", mutta en edes muistanut mistä oli kyse siinä vaiheessa. Ihmettelin vain, että mikä ihmeen kirje jossa lukee päällä "Tiina" ja päiväys.

Tässä tapauksessa JOS aiot kirjeen lähettää, lähetä se saatesanoin "Anteeksi, että avasin tämän kirjeen. Löysin sen muuton yhteydessä enkä tajunnut mikä kirje oli kyseessä ennen avaamista. Pahoittelen suuresti sinun kirjeesi avaamista.". Parempi vaihtoehto kuitenkin on olla lähettämättä kirjettä.

Voi hyvin olla että lisäät vettä myllyyn ja he saavat uuden syyn mollata sinua "vittu mikä akka, rikkoo kirjesalaisuutta ja availee toisten kirjeitä ja sitten vielä kehtaa lähettää turmellun kirjeen omistajalle". Think twice they say. :)
 
[QUOTE="asd";30497347]Jos sulla kerran on nyt kaikki hyvin, niin mitä tyytyväisyyttä saisit nolaamalla ex-ystäväsi ja ennen kaikkea itsesti. Sinusta tulisi kyllä kaveripiirissäsi tosi outo kuva, jos ex-ystäväsi toiveet heille lähettäisit. Jos saisin moisen kirjeen, en haluaisi olla ystäväsi sen jälkeen. Nouse jo asian yli.[/QUOTE]

No, hän nolasi minut aivan samalla tavalla - vielä pahemminkin. En edes tiedä, mitä valheita hän on syöttänyt ihmisille, jotka eivät halunneet sen jälkeen enää olla tekemisissä kanssani. Eli en minä ainakaan sen nolommin käyttäytyisi kuin hänkään.


Ystäviä emme tule koskaan enää olemaan, se on selvää muutenkin.
 
Jos oikeesti oot ihan aikuinen ihminen, niin anna jo olla! Kaveri loukkasi sinua ilmeisesti vuosia sitten? Miks jaksaisit enää kostaa? Ennemmin suuntaa energiasi nykyhetkeen , uusiin tuttavuuksiin, ystävyyssuhteiden luomiseen.
On noloa lähettää se kirje,
 
Jos oikeesti oot ihan aikuinen ihminen, niin anna jo olla! Kaveri loukkasi sinua ilmeisesti vuosia sitten? Miks jaksaisit enää kostaa? Ennemmin suuntaa energiasi nykyhetkeen , uusiin tuttavuuksiin, ystävyyssuhteiden luomiseen.
On noloa lähettää se kirje,

Vuosi sitten tarkalleen ottaen.

Olet oikeassa, minun pitäisi vain unohtaa ja jatkaa matkaa myös tältä osin. Ja sainhan minä sentään itselleni selityksen välirikkoon, joka on ihmetyttänyt koko tämän ajan.

Joskus vain tulee sellainen olo, että potut tekisi mieli maksaa pottuina, tiedäthän? Inhimillistä kai.
 
Itse olen kostonhimoinen, valitettavasti.
Olen kokenut suurta vääryyttä miehen sukulaisten takia. Ja kosto on ollut suloinen.

Miltei erosimme, eli isoista asioista puhutaan. En koskaan unohda kokemuksiani.
 
En minäkään sitä kirjettä menisi ystävälle lähettämään saati sitten näyttämään kenellekään muulle. En usko, että hyötyisit siitä yhtään mitään, vaan voit pikemminkin saada vain enemmän kuraa niskaan.

Jos joskus pääset näiden muiden ex-ystävien kanssa sellaisiin puheväleihin ja sellaiseen tilanteeseen, jossa voit ottaa tuon asian puheeksi, niin voit mielestäni asiasta kertoa, että löysit kirjeen ja tajusit tämän asian. Varta vasten en tämän vuoksi näitä henkilöitä lähestyisi.

Minulle jäi kyllä epäselväksi, että jos kirje ei ole koskaan ollut sinun silmillesi tarkoitettu, miksi olette tehneet yhdessä tuollaiset kirjeet ja miksi "Tiinankin" kirje oli sinulla?
 
Mä jättäisin tässä vaiheessa sekä ystävän että kirjeen omaan arvoonsa. Mitäpä sitä venettä enää vuoden kuluttua keikuttamaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30497423:
En minäkään sitä kirjettä menisi ystävälle lähettämään saati sitten näyttämään kenellekään muulle. En usko, että hyötyisit siitä yhtään mitään, vaan voit pikemminkin saada vain enemmän kuraa niskaan.

Jos joskus pääset näiden muiden ex-ystävien kanssa sellaisiin puheväleihin ja sellaiseen tilanteeseen, jossa voit ottaa tuon asian puheeksi, niin voit mielestäni asiasta kertoa, että löysit kirjeen ja tajusit tämän asian. Varta vasten en tämän vuoksi näitä henkilöitä lähestyisi.

Minulle jäi kyllä epäselväksi, että jos kirje ei ole koskaan ollut sinun silmillesi tarkoitettu, miksi olette tehneet yhdessä tuollaiset kirjeet ja miksi "Tiinankin" kirje oli sinulla?

Eräänä uuden vuoden aattona päätimme kirjoittaa itsellemme kirjeet ja avata ne x-päivämääränä 5 vuoden kuluttua yhdessä. Lähdimme uv:n viettoon kaupungille ja kirjeet jäivät minulle. Olin työntänyt ne arkistoihini odottamaan ko. päivää, jolloin meidän piti ne yhdessä avata ja kilistellä toteutuneille ja unohtuneille unelmille.
 
En kostaisi.

Jos ystävät uskovat minusta jotakin väärää niin se on täysin heidän oma asiansa. Eivätkä he ole sellaisia ystäviä joita minä elämääni haluan.

En availe toisten kirjeitä.
Säästäisin kirjeen. Entinen ystävä voi olla vielä joskus sitä vailla.
Koskaan ei tiedä miten elämä vie. Tiedä vaikka riidat joskus selviäis, who knows.
Ei kannata poltella siltoja perässään.
 
Eräänä uuden vuoden aattona päätimme kirjoittaa itsellemme kirjeet ja avata ne x-päivämääränä 5 vuoden kuluttua yhdessä. Lähdimme uv:n viettoon kaupungille ja kirjeet jäivät minulle. Olin työntänyt ne arkistoihini odottamaan ko. päivää, jolloin meidän piti ne yhdessä avata ja kilistellä toteutuneille ja unohtuneille unelmille.

No siinä tapauksessa ei kyllä minusta voi syyttää sinua mistään kirjesalaisuuden rikkomisesta, kun oli kuitenkin sovittu että yhdessä avataan.
 
En kostaisi.

Jos ystävät uskovat minusta jotakin väärää niin se on täysin heidän oma asiansa. Eivätkä he ole sellaisia ystäviä joita minä elämääni haluan.

En availe toisten kirjeitä.
Säästäisin kirjeen. Entinen ystävä voi olla vielä joskus sitä vailla.
Koskaan ei tiedä miten elämä vie. Tiedä vaikka riidat joskus selviäis, who knows.
Ei kannata poltella siltoja perässään.

Siltojen polttamiseen en minäkään usko. Mutten myöskään siihen, että voisin ikinä, missään tilanteessa, antaa anteeksi kohtaamaani vääryyttä. En vain voi kuvitella, että tulisi päivä jona pystyisin katsomaan sen tosiseikan ohitse, että hän tietoisesti rikkoi minun ja kahden ystäväni välit valehtelemalla / kieroilemalla / ties millä.

Joten sen ajatuksen, että välimme jonakin kauniina päivänä eheytyisivät voi unohtaa.
 
Vuosi on lyhyt aika ystävyyssuhteissa. Anna olla. Vaikka et kyseisen henkilön kanssa enää ikinä olisi ystävä, nii kyllä sää niihin muihin vielä törmäät ja saatte asianne selvitettyä.

....enkä tahdo olla ilkeä. Mutta olen silti.
Ei tollaseen välirikkoon tarvita mitään kateutta. Valmistumassa, työpaikat sitä ja tätä, ura sitä ja tätä, minun kihlajaiset sitä ja tätä, minun kihlajaislahjalistani sitä ja tätä, minun mekkoni sitä ja tätä, hääni tätä, anoppi tuota, sormukset, kattaukset, jne jne jne "MINULLA on nyt kaikkea tärkeää". Siinä voi helposti loppua ymmärrys moneltakin ystävältä, varsinkin jos sitä ollasn niin MINUA toisten edessä ettei edes huomata kysyä, että mites ne sinun suunnitelmat.

Anna olla.
Riitoihin tarvitaan aina kaksi henkilöä. Josset ole koskaan mitään selityksiä saanut keneltäkään, niin todennäköisesti et ole halunnut kuunnella kun niitä on koitettu sinulle vihjaista, etkä ole ikinä nöyrästi osannut kysyä perästä päin.
 

Yhteistyössä