Jos teillä olisi täysi-ikäinen nuori poika, jolle syntyisi tietämättänne lapsi - miten suhtautuisitte??

[vieras]

Siis no tottakai haluaisin tavata ja olla muutenkin lapsen elämässä mukana. Onneksi minulla ei ole poikaa. Tässäkin tapauksessa poika ei ollut uskonut olevansa isä. Oikein testi pitänyt tehdä. Tästä voi päätellä mitä poika ajattelee lapsensä äidistä ja muistakin naisista.

 

[Black Diamond]

Olisin monttu auki järkytyksestä.Kai sitä voisi käydä katsomassa.

 

[ViVa]

Todellakin tahtoisin kuulua lapsenlapseni elämään. Ja takoisin myös pojan päähän että hän on nyt isä ja sen mukaan mennään..

 

[Etana Elli]

Kyllä minäkin haluaisin tutustua vauvaan ja tämän aitiin ja miltä sitten alkaakin tuntua, niin kehittää suhdetta eteenpäinkin..
Vauvako ei ole vielä syntynyt? Millä kannalla ap olet nyt itse? Onko poikasi millä mielellä?

 

[muuhahainen]

tahtosin tavata Auttaa muutenkin,jos tarvetta.

elämä ei aina vain mene niin kuin toivoisi.Eli koittaisin ajatella tulevaisuutta isovanhempana ja yrittäisin lopettaa turhat jossittelut ehkäisyasioissa ym.

esikoinen, poika on 15 ja risat ja kovasti kasvamassa isoksi.Puhuttu ehkäisyasiat monesti .Mutta ainoa mitä voi,on toivoa,että kaikki menisi hyvin ja isäksi tulisi koulut käytyään ym..

 

[Fleur de la Cour]

Vaikea asia. Itse en ehkä tuntis kauheaa halua tutustua lapseen, mutta jos ajattelisin sitten oman lapseni tulevaisuutta jos hän jättäis lapseensa tutustumatta niin se vois joskus sitten kaduttaa ja siksi ottaisin osaa lapsen elämään. Tai voi olla, että haluaisin ehdottomasti tutustua omaan lapsenlapseeni, sitä on vaikea sanoa millainen on isoäidin tunne lapsenlasta kohtaan kun en ole vielä sitä kokenut.

 

[Peppari]

Haluaisin tavata ja auttaisin kykyjeni mukaan.

 

[tähtihedelmä]

jos se isä olis kiinnotustunut viettämään aikaa lapsensa kanssa, eikö oo silloin luonnollista että isän vanhemmatkin on? jos tää isä ehdottomasti haluaa pitää itsensä erossa koko jutusta, on vähän outoa mennä sotkemaan siihen väliin.

 

[Kowalski]

jos se isä olis kiinnotustunut viettämään aikaa lapsensa kanssa, eikö oo silloin luonnollista että isän vanhemmatkin on? jos tää isä ehdottomasti haluaa pitää itsensä erossa koko jutusta, on vähän outoa mennä sotkemaan siihen väliin.

Mun mielestä taas lapsella on oikeus isovanhempiin, vaikka isä olisikin kypsymätön sanonkomikä...

 

[Gloria Mundi]

Mun mielestä taas lapsella on oikeus isovanhempiin, vaikka isä olisikin kypsymätön sanonkomikä...

Samaa mielta. Ja lisaan myos sen etta voi kun ihmiset osaisivat ajatella sen LAPSEN parasta eivatka vaan omaa napaansa, tai poikansa napaa, tai sen aidin napaa. Silla loppujen lopuksi siina on lapsesta ja sen parhaasta kysymys.

 

[Ainomieli]

Toki haluaisin tutustua lapseen ja pitää yhteyttä.

 

[tähtihedelmä]

jos se isä olis kiinnotustunut viettämään aikaa lapsensa kanssa, eikö oo silloin luonnollista että isän vanhemmatkin on? jos tää isä ehdottomasti haluaa pitää itsensä erossa koko jutusta, on vähän outoa mennä sotkemaan siihen väliin.

Mun mielestä taas lapsella on oikeus isovanhempiin, vaikka isä olisikin kypsymätön sanonkomikä...

periaatteessa joo, mut mä en haluais tulehduttaa välejäni poikaani ton takia. se on mulle vieras nainen ja vieras lapsi, ja laitan poikani niiden edelle.
jos poikaa ei haittais että olen tekemissä sen hoidon ja siitä syntyneen tuloksen kanssa ni tottakai haluaisin tutustua lapseen ja mielellään lapsen äitiinkin.

 

[x]

Tietysti solmisin lapseen mahdollisimman hyvän isovanhempisuhteen. Ei ole lapsen vika, että noin on käynyt ja kerran lapsen äiti antaa yhteydenpitoon mahdollisuuden, tietysti pitäisin yhteyttä. Alku aina hankalaa kun ihan tuntemattomista ihmisistä kyse. Onneksi se vauvakin on kaikille tuntematon johon pitää ajan kanssa tutustua, siinä on muutkin osapuolet samalla viivalla.

Ja poikaani kannustaisin mahdollisuuksien mukaan pitämään lapseensa yhteyttä, ihan pureksimatta en nielisi sitä, että hän ei haluaisi lapseensa yhteyttä pitää.

 

[Kowalski]

periaatteessa joo, mut mä en haluais tulehduttaa välejäni poikaani ton takia. se on mulle vieras nainen ja vieras lapsi, ja laitan poikani niiden edelle.
jos poikaa ei haittais että olen tekemissä sen hoidon ja siitä syntyneen tuloksen kanssa ni tottakai haluaisin tutustua lapseen ja mielellään lapsen äitiinkin.

Eli hylkäisit oman lapsenlapsesi, tukisit poikasi päätöstä olla ottamatta vastuuta lapsestaan?
Vautsi. Tällaisia ihmisiä siis ON olemassa

 

[vieras]

No enpä tiedä, oikeasti..

Riippuis varmaan pitkälti miten poikani suhtautuisi asiaan

 

[Team Switzerland]

En sanonu etten avustais rahallisesti. Olisin vaan varovainen ettei yhteydenpito johtuis vain rahasta. Kyllä pojankin pitäisi olla vastuussa tekemisistään.

 

[isoäiti mölykylästä]

kyllä mä haluaisin tavata lasta, olisin mä sen mummo samanlailla kuin sillekin, joka on syntynyt pitemmästä suhteesta ja niin että kaiki ollaan se tietty

 

[Viblsp-]

Tarjoaisin tukeani ja puhuisin pojalleni siitä, miten suuri asia on kyseessä.

Joko tässä on kerrottu, miksi asia paljastui vasta lapsen synnyttyä?

 

[sähköpaimenkoira]

Totta kai haluaisin tavata, mahdollisuuksien mukaan. Jos lapsen äiti ja isä eivät osaisi olla kovin hyvin keskenään, niin sitten voisi kieltämättä tulla välillä vähän kiusallinen olo...

 

[Keittiönoita]

Eli hylkäisit oman lapsenlapsesi, tukisit poikasi päätöstä olla ottamatta vastuuta lapsestaan?
Vautsi. Tällaisia ihmisiä siis ON olemassa

On olemassa =) Mä ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että voi olla niin sen lapsen kuin lapsen isänkin kannalta parempi, että mitään tunnesidettä ei synny. Kyse oli teinivanhemmista, lapsi saanut lakunsa satunnaissujteesta ja tää äiti varmasti löytää itselleen vielä miehen, jonka kanssa hankkii lisää lapsia. Jos lapsen ja biologisen isän välillä ei ole mitään tunnesidettä, äidin uusi mies voisi vaikka adoptoida tämän kyseisen lapsen ja siten he voisivat elää ydinperheenä. Tälläkin palstalla naisia kehoitetaan jättämään abortti tekemättä ja antamaan lapsi adoptioon, joten eikö samoin voisi ajatella lapsen isästäkin?

Mä en pidä isovanhemmuutena pelkästään sitä, että jollain on mun geenejäni. Jos lapseni luovuttaisivat sukusolujaan, niin en mä niistä syntyneitä lapsiakaan pitäisi lapsenlapsinani.

Ja alkuperäiseen kysymykseen: riippuisi tosiaan ihan siitä, mitä poikani haluaisi mun tekevän asian suhteen.

 

[kookosta]

Haluaisin olla yhteydessä lapseen ja tutustua äitiinkin.
Toivoisin vaan kovasti että pojalle, ja minulle myös, tieto tulevasta vauvasta olisi kerrottu jo ennen lapsen syntymää. Mielelläni tutustuisin äitiin jo aiemmin jotta sitten asiat sujuisi mukavammin (toivottavasti) lapsen synnyttyä.

 

[vouho]

Totta kai haluaisin olla mukana sen lapsen elämässä, itsestään selvä asia. Mutta omaan lapseeni olisin ERITTÄIN pettynyt mikäli hän ei olisi valmis huolehtimaan lapsestaan ja koittaisin takoa järkeä omaan jälkikasvuuni.

 

[Scarlett O Harava]

Kyllä mä haluaisin lapsenlapseni tavata ja olla osa hänen elämää. Samalla tavalla haluaisin osallistua hänen elämäänsä kuin mun äiti likan elämään. =)

 

[ap]

Haluaisin olla yhteydessä lapseen ja tutustua äitiinkin.
Toivoisin vaan kovasti että pojalle, ja minulle myös, tieto tulevasta vauvasta olisi kerrottu jo ennen lapsen syntymää. Mielelläni tutustuisin äitiin jo aiemmin jotta sitten asiat sujuisi mukavammin (toivottavasti) lapsen synnyttyä.

On raskausaikana kerrottu, mutta poika on epäillyt isyyttään eli varman lopullinen tieto tuli paljon myöhemmin kaiken lastenvalvoja-verikokeet-tulokset-lastenvalvoja-shown jälkeen.