V
Vai mitä teen?
Vieras
miehen lapset x2 ja kodin, kännykänkin......?
Olen niiin väsynyt tähän elämään, olen jo tietämättäni pikku hiljaa erkaantunut lapsistani, miehestä nyt puhumattakaan. Se on työntänyt mut vuosia sitten pois, joten lähestymiseen on tullut iso kynnys.
Mies luulee että olen jossain vitun pornovideossa minkä se on saanut käsiinsä (pitkä juttu), tämmönen kotitekoinen pätkä mitä netistä saa katsella.
Ja voin sanoa että se en ole minä vaikka välillä toivoisin että se olisikin koska silloin olisi asiamme helpommat kuin mitä nyt ovat.
Emme siis pahemmin juttele, kohta vuoteen emme ole samassa sängyssä nukkuneet, ja lapsetkin ovat yhtä onnellisia ilman minua, tänäänkin ovat uimassa ja syömässä ja mitä lienee koko päivän. Ja kuulin kun lapset sanoivat että äiti jää kotiin... ekä mua sitten kysyttykään.
Kasvatuksessakin olen ihan jäänyt varjoon ja tässä huushollissa minullahan ei ole mitään sanottavaa mistään, joten tietoisesti olen olen vetäytynyt itsekseni ja istun netissä illat pitkät kunnes menen nukkumaan.
En tunnu kuuluvani tähän perheeseen enää, pitkään aikaan tuntenut ja lapsetkaan ei tunnu omilta kun ovat saaneet ihan erilaisen kasvatuksen kuin itse olisin antanut.
Olen niin täynnä tätä elämääni vaikkei tämä elämää olekaan, yhtää helvettiä ja piinaa vain.
Pitäisikö siis lähteä vai olenko vain tulossa hulluksi!
Suhdetta ei voi enää korjata, ei voi edes kutsua suhteeksi enää....pitkään aikaan.....
Tekisi mieli lähteä kauas kauas pois, mitään ilmoittamatta kellekään, saa sitten mies etsiä sen täydellisen naisensa. Koska mä en sitä ole.
Kattelinkin jo asuntoja hesasta, jos se olis tarpeeksi kaukana....
Täällä tulee vain hulluksi ja vihaan kaikkea täällä ja kaikkia jopa "lapsiani" jotka ovat ihan välinpitämättömiä mua kohtaan.
Kiitos jos joku jaksoi edes lukea tätä saa-tanan tekstiä ja en jaksa mitään syttelemistä koska olen jo potkittu ihan maantasalle. =(
Olen niiin väsynyt tähän elämään, olen jo tietämättäni pikku hiljaa erkaantunut lapsistani, miehestä nyt puhumattakaan. Se on työntänyt mut vuosia sitten pois, joten lähestymiseen on tullut iso kynnys.
Mies luulee että olen jossain vitun pornovideossa minkä se on saanut käsiinsä (pitkä juttu), tämmönen kotitekoinen pätkä mitä netistä saa katsella.
Ja voin sanoa että se en ole minä vaikka välillä toivoisin että se olisikin koska silloin olisi asiamme helpommat kuin mitä nyt ovat.
Emme siis pahemmin juttele, kohta vuoteen emme ole samassa sängyssä nukkuneet, ja lapsetkin ovat yhtä onnellisia ilman minua, tänäänkin ovat uimassa ja syömässä ja mitä lienee koko päivän. Ja kuulin kun lapset sanoivat että äiti jää kotiin... ekä mua sitten kysyttykään.
Kasvatuksessakin olen ihan jäänyt varjoon ja tässä huushollissa minullahan ei ole mitään sanottavaa mistään, joten tietoisesti olen olen vetäytynyt itsekseni ja istun netissä illat pitkät kunnes menen nukkumaan.
En tunnu kuuluvani tähän perheeseen enää, pitkään aikaan tuntenut ja lapsetkaan ei tunnu omilta kun ovat saaneet ihan erilaisen kasvatuksen kuin itse olisin antanut.
Olen niin täynnä tätä elämääni vaikkei tämä elämää olekaan, yhtää helvettiä ja piinaa vain.
Pitäisikö siis lähteä vai olenko vain tulossa hulluksi!
Suhdetta ei voi enää korjata, ei voi edes kutsua suhteeksi enää....pitkään aikaan.....
Tekisi mieli lähteä kauas kauas pois, mitään ilmoittamatta kellekään, saa sitten mies etsiä sen täydellisen naisensa. Koska mä en sitä ole.
Kattelinkin jo asuntoja hesasta, jos se olis tarpeeksi kaukana....
Täällä tulee vain hulluksi ja vihaan kaikkea täällä ja kaikkia jopa "lapsiani" jotka ovat ihan välinpitämättömiä mua kohtaan.
Kiitos jos joku jaksoi edes lukea tätä saa-tanan tekstiä ja en jaksa mitään syttelemistä koska olen jo potkittu ihan maantasalle. =(