Jos yllätysraskaudesta/ei toivotusta raskaudesta on tullut keskenmeno...

[kokemuksia kaipaava]

niin onko asia jäänyt kaivelemaan pitkäksi aikaa? Oletteko päätyneet yrittämään vauvaa tai onko vauvakuume iskenyt, vaikka alunperin ette olleet ajatelleet saavanne lapsia enää?

Onko kellään kokemuksia? Kiinnostais kuulla, miten muiden kohdalla asiat ovat menneet. Omasta keskenmenosta (yllätysraskaus) on kohta vuosi, ja vieläkin mietin asiaa, että pitäisiköhän sitä kuitenkin yrittää saada vauva. Nyt on taas kausi, että mietin asiaa päivittäin eikä muusta oikein tule mitään.

Ja nyt toivottavasti tähän aloitukseen ei tule riitelyä ehkäisyn käytöstä

 

[Empuuu]

No meillä eka raskaus tuli yllätyksenä, mutta halusimme molemmat lapsen. Ei otettu ehkäisyä käyttöön keskenmenon jälkeen, halu tulla raskaaksi oli kova. Vuosi vierähti ja nyt olen jälleen raskaana.

Yrittäkää ihmeessä vauvaa, jos siltä tuntuu.

 

[mie vaan]

Ensimmäinen keskenmeno tapahtui kun olimme jo ex:än kanssa eronneet ja huomasin olevani pieniin päin,onneksi meni kesken koska ex:äni ei välitä tästä yhdestäkään

Yllätysvauva oli tulossa mutta meni kesken,ei surettanut kun kerkesin 7päivää vasta sulatella tietoa olevani raskaana,
tosin suremaan en jäänyt mutta vauvakuumeen se pukkasi päälle

 

[Pessi]

Mun eka raskaus ei ollut tavallaan suunniteltu, mutta erittäin onnellinen asia alkujärkytyksen jälkeen. Se oli kuitenkin tuulimuna.
Sen jälkeen halusin tosi kovasti lapsen.

 

[Nöpönen]

no tuttavalleni kävi niin, että hän huomasi olevansa raskaana ja painiskeli asian kanssa hyvin pitkään, että pitääkkö vauva vai ei. Päätyi pitämään lapsen, mutta sitten selvisikin, että hänellä on kohsunulkoinen raskaus. Otti hänen voimilleen tosi kovasti. Tällä hetkellä hän haluaisi ehkä lapsen..

 

[Nöpönen]

tai siis "pitkän ja pitkän" aikaa, mutta kuitenkin..

 

[ap]

Olen ehkä järkeistänyt tätä asiaa liikaa, että mietin onko minulla oikeasti vauvan kaipuu vai haluanko korjata "epäonnistuneen" raskauden. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Meillä lapsia entuudestaan on ja yksi lisää ei ehkä olisi järkevä ratkaisu.

 

[Empuuu]

Olen ehkä järkeistänyt tätä asiaa liikaa, että mietin onko minulla oikeasti vauvan kaipuu vai haluanko korjata "epäonnistuneen" raskauden. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Meillä lapsia entuudestaan on ja yksi lisää ei ehkä olisi järkevä ratkaisu.

Mulla ainakin alussa oli just noin, mutta kun aika kului, niin sitä enemmän vauvaa kaipasi.

 

[nöhkö]

Olin 16 kun tulin yllättäen pillereistä huolimatta raskaaksi ja se meni sitten kesken 8+ viikoilla... monesti on mielessä tämä menetetty vauva koska kaikesta huolimatta olisin halunnut hänet pitää ja poikaystäväni oli samoilla linjoilla... mielessä on paljon siis näinkin 5 vuoden jälkeen ja vauvakuume oli sen jälkeen mahdoton... nyt olen onnellinen pian kahden lapsen äiti poika 3v ja pian kakkosen laskettuaika ( ja äiti olen pienelle enkelille vaikka hän ei maailmaa ehtinyt näkemäänkään)

 

[mie vaan]

Olen ehkä järkeistänyt tätä asiaa liikaa, että mietin onko minulla oikeasti vauvan kaipuu vai haluanko korjata "epäonnistuneen" raskauden. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Meillä lapsia entuudestaan on ja yksi lisää ei ehkä olisi järkevä ratkaisu.

No en minä sitä taas näin osannut ajatella,itse asiassa kun minulla meni tuo toinen kesken,huomasimme että nyt olisikin hyvä aika vauvalle sillä olimme juuri menneet naimisiin ja ostaneet talon sekä minutkin oli vakinaistettu töihin..eli itseasiassa tuo keksken meno vaan avasi meidän silmämme että eihän tässä enään mitään teinejä olla jos peheen hluamme niin nyt lisi viimeisstään sen aika
En edes ole ajatellut näitä keskenmenojani ikinä niin että ne korvaisi jo menetetyn,
en koe menettäneeni mitään lasta koska sitä se ei vielä niin alkuvaiheen viikoilla ole ollut.
Menetettyä kun ei saa takasin joten parku markkinoilla kuten sananlaskummekin sanoo ei auta.

 

[Kovajänis]

Ainoastaan yksi raskaus on tullut "yllätyksenä", kun kuopus oli vielä aivan pieni. Sekin vauva kuitenkin sai mahdollisuuden tulla, vaikka en sopeutunut ajatukseen ollenkaan että niin pian tulee uusi vauva. Ja kun keskenmeno tuli, en yllättäen ollutkaan helpottunut, mitä olisi voinut kuvitella, vaan voisi sanoa että pahimpia kokemuksia psyykkisesti mitä on keskenmenoja ollut elämän aikana. Syytin itseäni TODELLA kauan, että km tuli koska olin niin negatiivinen raskautta kohtaan enkä aluksi ilahtunut yhtään(enkä liiemmin myöhemminkään, vaikka löysin jo positiivisiakin puolia uudesta raskaudesta, hiukan ennen kuin vuoto alkoi).
Ei tuosta sitten hirveän pitkään mennytkään kun alkoi toivoakin uutta raskautta. Mutta edelleen juuri tuosta keskenmenosta tunne, että niin kävi siksi kun olin niin pettynyt siihen että tulin raskaaksi. Vaikeaa edes kertoa tästä vieläkään, mutta totta yhtä kaikki.

 

[ap]

Ainoastaan yksi raskaus on tullut "yllätyksenä", kun kuopus oli vielä aivan pieni. Sekin vauva kuitenkin sai mahdollisuuden tulla, vaikka en sopeutunut ajatukseen ollenkaan että niin pian tulee uusi vauva. Ja kun keskenmeno tuli, en yllättäen ollutkaan helpottunut, mitä olisi voinut kuvitella, vaan voisi sanoa että pahimpia kokemuksia psyykkisesti mitä on keskenmenoja ollut elämän aikana. Syytin itseäni TODELLA kauan, että km tuli koska olin niin negatiivinen raskautta kohtaan enkä aluksi ilahtunut yhtään(enkä liiemmin myöhemminkään, vaikka löysin jo positiivisiakin puolia uudesta raskaudesta, hiukan ennen kuin vuoto alkoi).
Ei tuosta sitten hirveän pitkään mennytkään kun alkoi toivoakin uutta raskautta. Mutta edelleen juuri tuosta keskenmenosta tunne, että niin kävi siksi kun olin niin pettynyt siihen että tulin raskaaksi. Vaikeaa edes kertoa tästä vieläkään, mutta totta yhtä kaikki.

Voin toisaalta jakaa tämän kokemuksen. Toivoin raskauden kuultuani keskenmenoa, sillä ajatus raskaudesta ja vauvasta oli niin ahdistava. Keskenmenon tultua, olin vuodon loputtua helpottunut enkä miettinyt asiaa juurikaan...Jonkin ajan kuluttua, alkoi kysymykset "mitä jos en olisi..." ja "jos kuitenkin vielä..."

Hyvä tietää, että ilmeisesti useimmille näin keskenmenon jälkeen on kuitenkin käynyt.

 

[metsänpeitto]

Yllätysraskaus, keskenmeno tuli rv15, surin pitkään, uuden raskauden yritys alkoi heti. Kesti vaan pitkään, ennen kuin se alkoi.