Jos yrittäisi toista lasta.

[Juures Suikale]

Mietin taas yssikseni kaikenlaisia, kun tympeä jääkiekko vei miun mieheni :/

Jos tuosta miun tytöstä yrittäis pikkuhiljaa tehhä isosiskoa. Se on kova homma, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, mutta olen hiljalleen valmis. Kuten tietysti mieskin.

Miten mie muotoilisin tämän kysymyksen, etten kuullosta oudolta :ashamed: Ootteko tunteneet huonoa omatuntoa pikkukakkosta odottaessanne? Huonoa omatuntoa siitä, että ette enää pysty antamaan kaikkea huomiotanne ja rakkauttanne esikoiselle? Huonoa omatuntoa siitä, että ehkä se uusi tulokas ei tunnukaan odotusaikana yhtä rakkaalta, kuin esikoinen joka on jo niin totta? Vai tuntuuko?

Onko uuden tulokkaan odottaminen tunteiltaan ja tuntemuksiltaan samanlaista, kuin esikoisen? Vai tulleeko siihen mukkaan jottain vähemmän positiivista? En siis puhu helepommin karkaavasta pissasta tahi muustakaan fyysisestä, vaan henkistä puolta pohdin

Tännään ei kyllä yritys ala.
Mies on jotenkin pöljä jääkiekkoa kattoessaan. Huutaa ja hikoilee. Niin kuin välillä itkisikin. Saa taatusti nukkua yönsä ihan sängyn toisella laijalla

 

[Samoja mietteitä]

Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän, paljon samoja ajatuksia mulla nyt päässä, jääkiekkoleski täälläkin

 

[Villi viisikko]

Tunsin huonoa omaatuntoa vasta odottaessani tuota viitosta ja omatunto kolkutteli myös hänen syntymänsä jälkeen, 7kk jälkeen alkoi helpottaa, kuopus on pian 9kk.

Odotusaika oli rankka koska sairastelin paljon (influenssa jälkitauteineen, olin sairas keväästä syksyyn). Kuopuksella oli myös koliikki ja muuten sitten itki ja valvoi paljon ja minä olin väsynyt.

 

[Jahvetti]

En ainakaan muista koskaan poteneeni huonoa omaatuntoa :/
Tuossahan nuo on sivussa mennyt =)
4 lasta

 

[rakkaita molemmat]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

 

[Tumpula]

Oli huono omatunto, syyllisyyttä ja paniikkia.
Kummasti ne unohtui kun tuon pienen sai syliin.

 

[KoleaQ]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

Peesi, joskin lasten ikäero 1v4kk

Mulla tosiaan oli ihan alullelaittoaikomussuunnitelmissa jo etukäteen huono omatunto esikoisen takia, mutta se on jo ohimennyttä aikaa, vaikka kuopus on vasta 10 kuukautta vanha.

Nää leikkii jo keskenään ja oon miettiny, mistä kaikesta esikoinen olis jääny paitsi ilman pikkusiskoaan
:heart:

 

[ss]

Toinen raskaus meni "siinä sivussa". Vauvan synnyttyä esikoinen oli tosi vaikee ja välillä tuntu et lähen vauvan kaa pois. Pari kuukautta meni ja vanhempi tajus et ei se vauva pois lähe. Nyt on ihanaa kun pojat 2v10kk ja 7kk leikkivät ja nauravat yhdessä =). Ja rakkauden määrä ei jakaudu vaan se kasvaa ja molempia rakastan enemmän kuin mitään muuta =) =) =) !

 

[kukeseen]

En odotusaikana tuntenut huonoa omatuntoa, paitsi silloin kun iso maha ja selkäkivut estivat nostamasta ja kantamasta varsin painaava esikoista. Mutta oikein kunnon pahanolon ja syyllisyyden aalto tuli heti kakkosen syntymän jälkeen. Esikoinen näyttii niin luokkaantuneelta, kun äiti kantoi käärön kotiin.... Itkin monet itkut, kun esikoinen illalla sängyssä silitteli mun hiuksia, kun oli vaan se meidän oma hetkemme.... kun hän tuntui epätoivoisesti takertuvan isiin, kun äitillä oli aina vauva kainalossa. Ja vaikkei ollutkaan, niin heti kun vauva jossain inahti, esikoinen poistui luontani Just see tunti erittäin kamalalta, esikoinen ikäänkui itse aina luovutti minut vauvalle... Minusta tämä kaikki oli todella vaikeeta, varsinkin siinä synnytksen jälkeisessä hormoonimylleryksessä.

Mutta, nyt kun esikoinen on 2,5v ja kuopus kohta 11kk, niin olen iloinen, että heillä on toisensa. On ollut ihanaa katsoa, kuinka tärkeä noinkin pieni sisarus on, kuinka paljon he saavat toinen toiselta =) Ja paha olo on kaikkonut ajat sitten!

 

[Juures Suikale]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

No tuotakin mie olen pohtinut ja "pelännyt".

Ohihan kaikki tuollaiset tunteet mennee, mutta harmi että niitä pittää ylipäätään tulla :/ Eihän toki kaikille tule, mutta jotenkin on sellainen kutina, että mie en niiltä välty.

 

[KoleaQ]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

No tuotakin mie olen pohtinut ja "pelännyt".

Ohihan kaikki tuollaiset tunteet mennee, mutta harmi että niitä pittää ylipäätään tulla :/ Eihän toki kaikille tule, mutta jotenkin on sellainen kutina, että mie en niiltä välty.

Kuules nyt, Suikale: Ne tunteet tulee ihan biologiselta pohjalta, meillä äideillä kun on vaisto rakastaa ja suojella sitä vastasyntynyttä hormonihuuruissamme viimeiseen hengenvetoon asti

Ne tunteet selkenee kyllä, kun pahimmat hormonimylläkät on ohi
:hug:

 

[Juures Suikale]

Ja tuo on kyllä niiiiiin totta, että sisarukset saa toisiltaan paljon. Läpi elämän.
Että vaikka äitee joutuisi omantunnon tuskissa kitumaan ja esikoinen varmasti aluksi monesta asiasta loukkaantumaan, niin kyllä se kaikki kannattaa :heart:

 

[Juures Suikale]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

No tuotakin mie olen pohtinut ja "pelännyt".

Ohihan kaikki tuollaiset tunteet mennee, mutta harmi että niitä pittää ylipäätään tulla :/ Eihän toki kaikille tule, mutta jotenkin on sellainen kutina, että mie en niiltä välty.

Kuules nyt, Suikale: Ne tunteet tulee ihan biologiselta pohjalta, meillä äideillä kun on vaisto rakastaa ja suojella sitä vastasyntynyttä hormonihuuruissamme viimeiseen hengenvetoon asti

Ne tunteet selkenee kyllä, kun pahimmat hormonimylläkät on ohi
:hug:

Noihan se kyllä on Ne hormoonit, ne hormoonit...

Mutta silti: tännään ei toivoakaan yrityksestä :xmas:

 

[Juures Suikale]

Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän, paljon samoja ajatuksia mulla nyt päässä, jääkiekkoleski täälläkin

Mites sie. Jokos siellä tännään aloitellaan yritys?

 

[KoleaQ]

Aluksi oli todellakin huono-omatunto.Meni ohi kun vauva syntyi.Meillä lapsilla ikäeroa 1,5v.Rakastan molempia yhtä paljon.Aluksi vauva tuntui jopa rakkaammalta kuin esikoinen..Meni onneksi ohi se tuntemus.

No tuotakin mie olen pohtinut ja "pelännyt".

Ohihan kaikki tuollaiset tunteet mennee, mutta harmi että niitä pittää ylipäätään tulla :/ Eihän toki kaikille tule, mutta jotenkin on sellainen kutina, että mie en niiltä välty.

Kuules nyt, Suikale: Ne tunteet tulee ihan biologiselta pohjalta, meillä äideillä kun on vaisto rakastaa ja suojella sitä vastasyntynyttä hormonihuuruissamme viimeiseen hengenvetoon asti

Ne tunteet selkenee kyllä, kun pahimmat hormonimylläkät on ohi
:hug:

Noihan se kyllä on Ne hormoonit, ne hormoonit...

Mutta silti: tännään ei toivoakaan yrityksestä :xmas:

No huomenna sitten

(Osasinpas kirjoittaa hormoonin hienosti äsken )

 

[Samoja mietteitä]

Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän, paljon samoja ajatuksia mulla nyt päässä, jääkiekkoleski täälläkin

Mites sie. Jokos siellä tännään aloitellaan yritys?

No voipi olla Josko tuo mies toipuisi tuosta Suomen häviöstä ensin. Tai voishan sitä vaikka lohdutuksena vähän peittoja heilutella No, oikeesti mun ovis varmaan meni jo viime viikolla. Mutta toivossa on hyvä elää ja ainahan harjoittelu kannattaa

 

[ankkis]

Yritykset sopivana hetkenä käyntiin vaan! Täällä myös podin syyllisyyttä jo etukäteen ja täälläkin turhaan: vaikka vauva-aika oli rankka, niin nyt kun kuopus on kasvanut ja lapset kikattelevat yhdessä, niin onnellinen olen kun saavat yhdessä olla. Eivät olisi ilman meidän vanhempien päätöstä asiasta...

Ja vaihtelevathan ne tunteet muissakin ihmissuhteissa: oma äitikin on herkkinä hetkinä tosi rakas ja vähemmän herkkinä karsea muija, joka yrittää mestaroida kaikkien elämää. Lapsetkin ovat välillä ihania pikku muruja tai karseita riiviöitä, jotka tahallaan pilaavat kaiken... Ja ne hetket, kun toinen on ihana pikku muru ja toinen karsea riiviö: ei sitä joka hetki yhtä suopeasti molempiin suhtaudu. Näin maailma kulkee.

 

[ankkis]

Kuinkakohan paljon muuten lohduksi peitot tänään Suomessa pöllyää...

 

[Samoja mietteitä]

Kuinkakohan paljon muuten lohduksi peitot tänään Suomessa pöllyää...

 

[Juures Suikale]

Mielenkiinnolla odotan vastauksia tähän, paljon samoja ajatuksia mulla nyt päässä, jääkiekkoleski täälläkin

Mites sie. Jokos siellä tännään aloitellaan yritys?

No voipi olla Josko tuo mies toipuisi tuosta Suomen häviöstä ensin. Tai voishan sitä vaikka lohdutuksena vähän peittoja heilutella No, oikeesti mun ovis varmaan meni jo viime viikolla. Mutta toivossa on hyvä elää ja ainahan harjoittelu kannattaa

Ehottomasti harjoittelu kannattaa Tsemppiä tulevaan yritykseen!

 

[Emilyn]

Tunsin erittäin huonoa omaatuntoa raskauspahoinvoinnin kourissa sohvalla viikkotolkulla maatessani, onneksi esikoinen viihtyi paljon yksikseen touhuten tai vaihtoehtoisesti roudasi äitin viereen lelut jotta voitiin leikkiä siinä sitten yhdessä Ja mulle kävi tämä yllättävä kavala, biologinen joku perinteinen hormonihäiriö että raskauden edetessä sitä rupesi hurahtamaan jo ajatusena tulevaan vauvavuoteen, että oijoi miten ihanaa kun sitä pääsee taas nukkumaan vaava kainalossa ja kantelemaan liinassa/repussa ja katsomaan kun se alkaa ryömiä ja kontata ensiaskeleitaan.. varmasti lapseni tulevat olemaan minulle ihan yhtä rakkaita :heart: Ennemminkin tuntuu siltä, että tätä tulevaa lasta rakastaa enemmän jo nyt kuin esikoista aikoinaan raskausaikana, ei tullut sen suuremmin ajateltua eikä tullut mitään ahaa elämystä synnytyksestä vaan pikemminkin arkinen ajatus; tässä se nyt on, sen vuoksi kun tietää mitä se rakkaus on esikoista kohtaan. Esikoista kohtaan taas se rakkaus syttyi pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen, kun vauvaan tavallaan kasvoi kiinni, se suhde kehittyi pikkuhiljaa huolenpidosta ja velvollisuudesta palavaksi rakkaudeksi.

 

[Pikku Mii]

Kuinkakohan paljon muuten lohduksi peitot tänään Suomessa pöllyää...

Mie tappelen ihteni kanssa kun ketuttaa Suomen tappio ja mieskin on töissä.Josko harrastais itsekseen sovintoseksiä Taidan olla liian pahalla päällä semmoseen..