V
"vieras"
Vieras
Tuli tuolta eräästä toisesta ketjusta mieleen.
Meillä mies jotain 3 vuotta sitten,jäi kiinni textailusta useampien naisten kanssa.Asioita hiukka selviteltiin silloin ja juttelin eräiden naisten kanssa,ei ollut sen ihmeempää. Jotain sutinaa kuitenkin,miehen puhelimesta löytyi myös erään niistä naisista kuva.
Meillä kyllä meni todella huonosti silloin,miehellä oli omia ongelmia ja mietin eroa?! saatoin pari kertaa puhua siitä,että jos ei saa ongelmaansa järjestykseen jatkan matkaani.
Mies ei halunnut erota. no jatkoimme suhdetta,uskon että mies otti opikseen asioita( toivon tai tippusin korkeelta) Mutta edelleen kun näen yhtä näistaä naisista yhteisin ystävien kautta niin nainen "piilovittuilee" vihjailee ja naljailee minulle
Yritän vain hymyillä ja näyttää ettei tunnu missään.
Tuntuuko? tuntuu ja joskus tulee raivo sisällä,miten mies on sohlannut asioitaan ja perheemme asioita.
Mitään fyysistä ei ollut,uskon.Mutta silti mies ei halua koskaan enää puhua asioista,jotka liittyy siihen aikaan.
Me ollaan oltu onnellisia sen jälkeen ja saatu lapsi,muutettu omaan asuntoon.
Toisinaan vaan menneisyys muistuttaa itsestään ja sisällä kiehuu.Silloin olisin valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään ( vaikka hyvin menee) . Sitten tulee muuta ajateltavaa taas vähäksi aikaa.
Mietin vaan kuinka häikäilemätön hän on ollutkaan,eräs txtkavereista oli nimellä " Pielisen kunta" sitten finderista selvisi " Tiina Timonen" ( nimet muutettu) ....Voi sitä pettymystä ja tuskaa joka siitä tuli
Onko vaan elettävä tämän asian kanssa loppuelämä? on?
Meillä mies jotain 3 vuotta sitten,jäi kiinni textailusta useampien naisten kanssa.Asioita hiukka selviteltiin silloin ja juttelin eräiden naisten kanssa,ei ollut sen ihmeempää. Jotain sutinaa kuitenkin,miehen puhelimesta löytyi myös erään niistä naisista kuva.
Meillä kyllä meni todella huonosti silloin,miehellä oli omia ongelmia ja mietin eroa?! saatoin pari kertaa puhua siitä,että jos ei saa ongelmaansa järjestykseen jatkan matkaani.
Mies ei halunnut erota. no jatkoimme suhdetta,uskon että mies otti opikseen asioita( toivon tai tippusin korkeelta) Mutta edelleen kun näen yhtä näistaä naisista yhteisin ystävien kautta niin nainen "piilovittuilee" vihjailee ja naljailee minulle
Yritän vain hymyillä ja näyttää ettei tunnu missään.
Tuntuuko? tuntuu ja joskus tulee raivo sisällä,miten mies on sohlannut asioitaan ja perheemme asioita.
Mitään fyysistä ei ollut,uskon.Mutta silti mies ei halua koskaan enää puhua asioista,jotka liittyy siihen aikaan.
Me ollaan oltu onnellisia sen jälkeen ja saatu lapsi,muutettu omaan asuntoon.
Toisinaan vaan menneisyys muistuttaa itsestään ja sisällä kiehuu.Silloin olisin valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään ( vaikka hyvin menee) . Sitten tulee muuta ajateltavaa taas vähäksi aikaa.
Mietin vaan kuinka häikäilemätön hän on ollutkaan,eräs txtkavereista oli nimellä " Pielisen kunta" sitten finderista selvisi " Tiina Timonen" ( nimet muutettu) ....Voi sitä pettymystä ja tuskaa joka siitä tuli
Onko vaan elettävä tämän asian kanssa loppuelämä? on?
