Jotku varmaa muistaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihastunut, raivoissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vihastunut, raivoissaan

Vieras
Saan n. 3vk päästä soluasunnon eli siis kauaa onneks ei tarvii kärsiä. Meinasin lähteevaan äsken täältä äitin luota kävelee en ees tiiä mihin olisin mennyt. Nimittäin haukkuu kokoajan ja menin puhelimella nauhottaa tota sen haukkumista niin sit se tulee siihen ja työntää.ovenkii sillein et se stnan ovi osuu mun jo valmiiks kipeeseen polveen. Mietin jo oikeesti tekevänitelleni jotai äitin takia. llIhan vaa kiusalaanei aio suostua siihe et pääsisin muuttamaan pois täältä. Tnä oli sossupalaveri jossa päätettiin et aluks muutaan soluun ja eläimet jää tänne. Mut ei se saat a suostua ku ei oo ketää jota haukkua ja arvostella. Hyvä ku vertaa mua siskon exään joka on narsisti ja juoppo. Ku oltiin joskus samas laitoksessa nii hyvä verrata. Sano sitte et ei oo pelkoo että susta juoppo tulis mut muute iha samanlainen. Itehän niitä aaina tyrkyttää. Pitäämun siskoo jotenkii minua arvokkaampana. Aina se sen puolella ollu johtuuu kaite siitä ku se sairastilee syövän 3-vuotiaan vaik tuskin sen pitäs toisen ihmisen arvokkuutta muuttaa.. Kyllä mullakii on ollu aivokuume ja silleen. Käski jälleen painua sinne h.lvettiin. Pyysin autoo lainaks etvoisin mennä sinne. Ei suostunu. sisko onneks sano et kisuli voi muuttaa sen luo, mut en tiiä ottaako ku sen mies oli vhä kielteinen. Pitää silti käyä täällä päivittäin ku eläimet on täällä. Kuen luota niitä noitten huoltoon. Ja äiti sano et siskontytär ei tule mun luoma koskaan käymään ku kuulemma valvotan sitä täällä. Ite sit kuulusteli sitä kokoillan.Mukava ilta taas.
 
Koita kestää, 3 viikkoa menee loppujen lopuksi nopeasti ja voithan tosiaan täällä kertoa kuulumisia ja purkaa kirjoittamalla pahaa oloa. Voin kuvitella ahdistuksesi, joten toivon sulle voimia ihan hirveästi! Äläkä tee mitään itsellesi, äitis ei todellakaan sen arvoinen ole. Olen hengessä mukana! :hug:
 
Harmi kun sun äiti haukkui sua..Toivottavasti soluasunnossa sulla on hyvä olla..Kiva kun pidät huolta eläimistä. Älä ikinä tee ittelles mitään! Olet arvokas ihminen ja äitisi ei taida olla ihan kunnossa, mutta koeta pärjätä kaikin voimin.
 
[QUOTE="reeta";25479774]Harmi kun sun äiti haukkui sua..Toivottavasti soluasunnossa sulla on hyvä olla..Kiva kun pidät huolta eläimistä. Älä ikinä tee ittelles mitään! Olet arvokas ihminen ja äitisi ei taida olla ihan kunnossa, mutta koeta pärjätä kaikin voimin.[/QUOTE]

Hiusharja + koivu?
 
Sä olet äitiäsi arvokkaampi ihminen, ja susta tulee vaikka mitä :) Äitisi ei siitä päätä, ja biologisuus ei tarkoita sitä, että et voi katkaista välejä ihmisiin, jotka eivät ole sinulle hyväksi :hugs:
 
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta tuo kuulostaa ihan TÄSMÄLLEEN samalta kuin minun ja äitini välit, kun olin 15-18. Me oltiin molemmat aika pahoja silloin, näin jälkeenpäin ajatellen. Huudettiin ja haukuttiin ja sanottiin asiota jota ei olis pitänyt. Kotona ei ollut hyvä olla, varmaan kellään koko meidän perheestä sen meidän tastelutilan takia.

Se kun pääsin omaan asuntoon, muutti kaiken. Ei se ihan heti siltä vaikuttanut kuin mikään olis muuttunut, mutta pian kuitenkin. Molemmat saatiin tilaa ja voitiin antaa toisillemme tilaa. Riideltiin vielä vuosien varrella monia kertoja, ehkä monia kymmeniä kertoja hyvinkin tulisesti. Mutta usko tai älä, nyt kymmenen vuoden päästä mun äiti on mulle aivan äärettömän rakas ja tärkeä, se on mulle sekä äiti että ystävä. Vaikka en sitä sillon olis ikinä uskonutkaan.

Halusin vaan sanoa, että ne asiat voi vielä ajan kanssa muuttua. Älä polta siis siltoja takanasi. Hienoa, että pääset omillesi asumaan, se on yksi elämän jännimmistä ajoista kun saa oikeasti muuttaa ja kokeilla omia siipiään. Nauti siitä. Älä koskaan enää edes ajattele tekeväsi itsellesi mitään, elämässä on aivan liian monta asiaa, jotka sinulta jäisi kokematta, et voi riistää niitä itseltäsi!
 
kuulostaa narsistiselta äitikin nyt näin äkkiseltään päätellen, kun en aiempaa ketjua ole nähnyt. Jotain aika erikoista joka tapauksessa äidissäsi on.

Narsisteja on eri asteisia. Muiden elämä menee kyllä kovin vaikeaksi, kun yksi ei tee virheitä koskaan, mutta saa käyttövoimansa muiden virheiden metsästämisestä.

Susta voi tuntua hirveän rankalta kestää nyt, kun loppusuora häämöttää jo. Äkkiä se aika silti menee. Sulje korvat äidiltä mahdollisimman tarkkaan, ja ala miettiä hankintoja uuteen kotiin, vaikka ne eivät isoja olisikaan. Kun mietit mihin kohtaan laittaa sängyn ja miten sijoittelee tavarat, niin saa ajatukset syrjään äidin kauheudesta.
 
Tää vaa on niin raskasta. Eka se äiti sano syksyllä ku oli käyny sossun luona että ne huostaanottaa sut ja muuta paskaa. Sesossu ei ollut sillon mtn tollasta sanonutkaan. Sit 2vk sit u sossut kävi kotona niin ahisti stnasti ku en tiennyt et sulke ei ne mutlaitokseen. Äiti vaa haluaa tehä mun elämästä helvetin. Tnä se sossu sano, et omilleen muutto on niin iso asia että helposti sitte tulee ne vaileet asiat mieleen. Ehdotti että voisin käydä terapiassa niistä juttelemassa. Tarttekohan ne siihenkii äitin luvan? Ei varmaan kosskaan tulis siihen lupaa antamaan. Ja muutenkii se pitäs tehä salassa. Veli muistuttelee vieläkii siitä ku olin julkulassa 2v sitte. Siel sai jutella niittenkaa ihan kaikesta, eikä siitä ainakaa haaittaa kollu. Tnäkii pillahdin siel sossun luona itkuun ku se kyseli mtn on mennyt. Äiti oli sanonu sille etyä istun kokopvn aina koneella. ke kävin siinä kerran ja eilen peräti 2krtt. Siel asunnossa käy joku tukihenkilö niin sillekik voin sit kertoo.
 
[QUOTE="smile";25479836]huostaanottoa ei tarvitse pelätä. Se on monesti uusi alku, ja varmasti parempi paikka kun nykyinen[/QUOTE]

Kyllä mä ainakii sillo pari vk sitte pelkäsin et mitä ne sossut sanoo. Nimittäin avohuollon sijoituksena 4sijoitusta,joissa ekassa ja varsinkii vikassa pahoinpidelty. Mut oli siinä sossussakii omat vikansa. Nykyinen on kuin erri planeetalta. Se entinen sossu ei mm. uskonu et iskä oli pahoinpitellyt, ei silti vaikka kuraattori siitä asioikseen sille soitti ja teki rikossilmotuksenkii. Ja vikan paikan sossu ja työntekijät vaa puolusteli iskää. "ei se isä oo voinu sun varvasta polkee ku se vaikutti niiin mukavalta." Iskä kyllä osaa kietoa akkoja pikkusormen ympäri. Ite en kyllä rautakengillä ois mtnkään saanut ukkovarvasta siihen kuntoon. mm kk sisällä tlääkekuuria kynsvallin tulehdukseen, ku menin lomille ni se aina sen polki uuestaan. 9kk se tulehtuneena. Arvauskeskuksesta vaa uus kuuri aina ja lkavennusleikkaus,joka ei auttanu toiseen. Sit ne vihdoin älys käyttää yksityisellä, joata se määräs operoitavaks sen varpaan,joka oli kuulemma ERITTÄIN pahasti tulehtunut. Teki uuen kavennusleikkauksen, tosin leikkas luuta myöten. Että näin kivat vanhemmat mulla on.
 
Hirveesti tulee virheitä ku puhelimella kirjotan. Siis kuukauden aikana 5kuuria. Yhteensä 9kk aikana 7kuuria,jotka tehos kunnes iskä aina tuli ja polki päälle. Nyt siinä kasvaakii kyns pystyyn ylöspäin.
 
Niinhän se kait menee, että jos yksi vanhemmista on vitipää, niin ei se toinenkaan silloin normaali ole. Muistathan, että on olemassa noita kriisipuhelimiakin jos oikeasti menee itsemurhameiningiksi. Ja hätänumeroonkin voi sitten soittaa. Ei tarvitse kärvistellä sitten kun tuntuu siltä, ettei tosiaankaan jaksa.

Pidä jatkossa huolta, että olet paljon normaalipäisten ihmisten kanssa tekemisissä, että opit heiltä miten muut ihmiset elävät ja millä täyttävät ajatuksensa. Kun on katsellut villiä menoa koko ikänsä, tavalliset ihmiset voivat tuntua tylsiltä ja omituisilta. Niidenkin makuun kuitenkin pääsee ajan oloon.
 
Sinun pitää mennä varmasti johonkin terapiaan ja äitisi lupaa et siihen tarvitse. Yritä järjestää eläinasiatkin kuntoon nopeasti. Annat vaikka jollekin luotettavalle hoitoon tai omaksi, koska ei tilanne muutu mihinkään, vaikka lähtisitkin nyt itse pois. Äitisi kiristää sinua eläimillä koko ajan.
 
"Elukkas menee löytöeläinsuojaan, ne ei ihan uhastakaan tänne jää." Kysyin siltä eilen, että senkö takia se ei suostu siihen, kun sillä ei oo enää mitään haukuttavaa täällä, niin se myönsi sen. Ei oo sillä akalla kaikki kauhat keitossa.
Käski mun painua h*lvettiin, eikä koskaan tulla enää takasin. En vaan tiiä missä se on. :o
En olis vielä 2-vuotta sitten kuvitellut että tuo tuommoseks muuttuu. Laitoin sossulle yöllä s-postia puhelimella, en tiiä onko mennyt perille ja äitin puhelimesta katoin sen kännykkänumeron, johon laitoin myös viestiä. Laitoin mm. että onko mitää paikkaa, jonne voi heti mennä koiran kanssa, kun ns. kotiin ei ole enää asiaa.
Pakko oli kuitenkii tulla takas, kun en voi noin vaan eläimiäni tänne jättää. Eilen illalla käytin koiran 21jälkeen pihalla. No ulkona huomasin, ettei ollut avaimia mukana. Tulin rappuun, koputin/pimpottelin ovikelloo varmaan 5minuuttia sitte soitin siskolle, että avaa se v*tun ovi. Jopas aukes. Ei niinku meinanneet avata.

Ja yöllä piilotin kaukosäätimen, ihan uhastakin, v*tutti niin paljon tuo, kun ei kuulemma muut saa koskaan kattoo telkkaria tai istua tietokoneella, kun minä lösötän tässä.

Rekisteröidyin tänne just äsken. :)

Mä en ymmärrä, miks se vihaa mua.. Tuskin koulun käymättömyys voi olla syynä, kun olisin sinne saakelin kouluun syksyllä mennyt, mut ku hakijoita oli 30ylimääräistä.
Ja eikä se sen asia ole, käynkö koulus vai enkö.
Sit se aamulla tuli tonne huoneeseen, heitteli sängystä tyynyt ja kaikki ja otti ilmeisesti minun rahapussinkii talteensa, koska sitä ei sen jälkeen enää löytynyt, vaikka hetkee aiemmin oli jakkaran päällä takin alla.
Ja sen asunnonkii saa nähä vasta 2viikon päästä, kun joku tukihenkilö tulee sillon lomalta ja parempi, että tutustuu alusta asti siihen yhteen vaan. Luultavasti 3viikon päästä pääsen muuttaa, vihdoin!
 
Viimeksi muokattu:
ei se sua vihaa. se on kuin eläin jota sattuu, ja se puree kaikkia jotka tulee riittävän lähelle. Se pureminen helpottaa omaa oloa hetkeksi. Tietysti joitakin uskaltaa purra helpommin ku muita. Susta on tullu suorastaan purulelu.
 
Olen iloinen sun puolesta. Hienoa, että pääset omillesi ja saat apua. Varmasti kun saat tukea oikeilta ihmisiltä (terapeutti) niin alkaa elämä luistaa ihan eri tyyliin. Sulla on koko elämä edessä ja kyllä se opiskelupaikkakin sieltä löytyy kun saat ensin perusasiat kuntoon. :)
 
"Jätä sänkys ja lamppu tänne, sossuthan ne sulle kaiken kustantaa." Pitäis oma 1vuoden vanha sänky jättää tänne ja syksyllä ostettu uusi lamppu, iskä osti sen ja sano, että "se on sitte sinun, sinä otat sen omaan asuntoon mukaan."

Saakohan sinne tuki-solu-asuntoon ottaa yövieraita? Siis tässä tapauksessa sisko ja siskojen muksut? Jokainen tulis tietty yksitellen. Olis kiva, niin olis jotain tekemistä, kun tuskin sinne heti kaikkia tietsikoita, simssejä yms saa.

Jotenkii tuntuu, kun oon hirmu innoissaan tästä, niin sit ne antaakii asunnon toiselle. Kaikis jutuis on yleensä käynyt niin.
 
Ihan kauhea äiti sinulla. Hyvä kun pääset pois. Eivät varmasti anna asuntoa toiselle, jos ovat sen sinulle luvanneet. Eivätköhän jo ole tajunneet kuinka paljon sitä tarvitset.
 
Äitis yrittää satutttaa sua nyt kaikin tavoin kun tietää että kohta ei voi enään satuttaa.
Mä en tiedä sinusta mutta ite varoisin vähän ja olisin enemmän ulkona kun kotona.
Ties vaik sen päässä joku napsahtaa.
Se purkaa omia patoutumia ja hyökkii. Ihan sairasta ja faijas on yhtä seko kun omani oli joka kerran kävelyllä työns ojaan koiranpaskaan ja muutenkin veetuili aina niin paljon kun ehti.
Mä ite tein pesäeron ja nykyään ei nähdä yhtään.
Tsemppiä
 
Äsken lähin äitin mukana koirani kanssa autolla viemään siskolle koululle esiliinaa, kun muuten se "niin täydellinen, kaiken osaa paremmin.." olis jäänyt 2tunniks koululle sen takia. No, eipä mulla koskaan jäänyt mitkään tavarat kotiin, enkä koskaan oo jälki-istunnossa istunut. Niin alotti heti sen räkyttämisen, no otin koiran autosta parkkipaikan käännöksessä, josta käännytään tielle ja lähin kotiin.
"Miten sinä noin iso pentu voit tehä tollasta? Pitäs jotai järkee olla." - alkoi valitus, ennenku kerkes laittaa ulko-oven kiinni.
Uhkaa vieläkii viä minun eläimet löytöeläinsuojaan, vaikka sinne ei voi noinvaan eläimiä viedä. Jotenkii mun kissakii vaistoaa sen, että mä muutan ilman sitä, kun ei nuku enää öitä mun vieressä ja eilisen päivän vältteli kokoajan.
"Ota *******-koiras mukaan autoon, niin käytät mustin sen jälkeen, me käytetään ne sitten illalla." Joo mitenkä vtu käytän ton koiran, kun juoksee välillä melkosen kovaa jo tarpeeks kipeeseen polveen kiinni. Eikä tottele mitään, sisko kun sen omistaa, niin ei ole myöskään kouluttanut sitä. Minä sille 8-viikkosena opetin istu, maahan, tassu, paikka. Mut ei se osaa olla vetämättä, vaikka on vedonestovaljaat ja kaiikki.

Minun koiraa sitten nuo haukkuu. "Kun tuo rakki vanhenee niin enemmän vaan räkyttäminen lisääntyy."
Ei se mua haittaa, et MUN koira haukkuu. Ihmiset puhuu, kissat naukuu, koirat haukkuu, yms...
Oma koiransa niin h**vetin täydellinen, ettei koskaan hauku. No, melkein 1v8kk ikäisenä on kuitenkii vielä pihasiisti. Hahah. Ja sitten minun pitäis puhistaa ton jätökset, vaikkei ole minun koira.
Mitenköhän noilla onnistuu kanin hoito, jos en vaikka joku pv pääsekään tulemaan pentujani hoitamaan. Ainakaan ne ei sitä irti pidä. "Ota kani kiinni, ennenku se syö johdot." 3krt on stna potkinut minun kania. Ja mä joskus varmaan 3-4kk sitten SIIRSIN jalallani noitten koiraa, niin sisko vaan, sä potkasit sitä. Vaikka ite oli vtu näkemässä. Ja kun tuo ei mitenkään hellästi sitä mun kania potki. On se eri asia potkasta 2-kiloista eläintä kuin jotai 60-kiloista.
Eipä oo minun puputtaja syönyt noitten johtoja, kun oli jääny kaukosäädin sohvalle, niin koira oli syönyt siitä nappeja. Sisko väitti etttä "ei oo välttämättä "musti", voi olla kaniskii." Mut siitä oli syöty sellasesta kohdasta, ettei se mahu mun pupun suuhun, eli tuskinpa on syönyt, eikä ollut sillon edes irti.
Ja mä oon kuulemma rikkonut vessan oven kahvan. Äiti jahtas olikohan hiusharjan takia, siskoa, sisko juos vessaan veti oven kiinni, äiti otti toiselta puolelta ovea kiinni ja kahvat läks.
Viikonloppuna sano, "Sinä vtu oot rikkonut täältä mökistä minun huoneen oven ja vessan oven kahvat!"
Joo, isonsin sitä reikää, joka tossa ovessa valmiina oli, no ei tuo sitä usko. Syyttää minua kaikesta.
Enpä oo koskaan toivonu saada syntyä.
 

Yhteistyössä