Veitsenterotuspuikkoa ei ole kukaan vielä tainnut ehdottaa, lisätäänpä se.
Jos olisi se parisuhde, toivoisin tuota, mutta kyseisen vempaimen takia en hanki, siis edelleen parisuhdetta. Saanen tuon kaupasta itsekin. Ja kun tämä vielä on parisuhdepalsta, tulisi vaan turha kysely, mihinkäs siellä huushollin kotikeskusteluissa teroitettua veistä tarvitaan....?!
Paistinpannu olikin jo ehdotuksissa, joo kyllä kiitos, edellisen sainkin hiljaittain turmeltua. Silläkään en kumauttanut kyllä ketään, vaan jotain. Vahingossa sitäkin.
Kaulimen sain muinoin seurustellessani kihlajaislahjakseni, ja huonosti kävi siinäkin... Pitänee varoa siis toivomasta mitään, millä on symboliarvoa.
Itse varmaan toivoisin kumppanilta jotain, millä on oikeasti käyttöä, mutta minkä kanssa saa myös vähän nauraa. Mieluummin oivallusta minut tuntien, eikä maksaakaan hirveitä tarvitsisi kuin jotain muilta kysyttyä, kallista ja minuun mitenkään liittymätöntä. Vaikka sitten se veitsenteroituspuukko, jos kerran olisin itse sellaista toivonut. Ainahan siihen saa laittaa mukaan vaikka koiruutta sisältävän kortin.
Mutta toisaalta, kun ei mitää oleta ja ole toivomassa, kaikki on mukavaa, ja käytön keksii yleensä kaikelle. Kunhan nyt kukaan ei lahjoita maksamattomia laskujaan. Ja toivomansahan taas voi ehkä ostaa itsekin. Ajatus tärkein...
En ole ikinä osannut pitää pahana lahjakorttiakaan, koska sillähän juuri voi hankkia sen haluamansa, ja välttyy tavaralta, jota ei oikein halua eikä käytä, muttei ehkä kehtaa panna etiäkäänpäin. Jos lahjakortin lisänä on jotain itse kehiteltyä hauskaa, taustatarina, kortti tms., ei se silloin ole minusta edes persoonaton. Ihan yksistään voisi ehkä olla, mutta jo hyvä kortti poistaa sen. Arvostusta se on sekin, että antaa toisen tehdä omat valintansa. Minulla kuluisi vaikkapa kirjakaupan lahjakortti oikeinkin sujuvasti (Maatalousrautaan on se porttikielto, ei sinne!). Voihan sen laittaa vaikka korukauppaankin, mutta kyllä kannattaa ehkä ensin varmistaa, onko vaimo lahjakortista pitäviä vai niitä inhoavia ihmisiä, vaivihkaa... Se kun taitaa olla taas ihmiskuntaa jakava asia.
Kausikortti jonnekin? Minulle sitten kiitos vaikka Arktikumiin.
Joulustressiä en kyllä välittäisi mokomasta ottaa, ja kalliitten lahjojen hankkijat ja saajat saavat ovat muualla. Sivuseikka joulussa minulle, kaikkineen. Kun nyt kaveritkin malttaisivat olla hankkimatta monia paketteja per nenä, siitä kun on ruvennut viime vuosina kertymään jo jouluahdistusta siitäkin. Minkään sortin tavaranvaihtomarkkinoita en joulustani halua.
Kyllä se jääkairakin muuten voisi kyllä olla ihan hyvä...
En tosin tiedä, riittävätkö käsivoimat, mutta lilitteeksi yksi opetustunti alkuavustuksineen.
Sehän olisi sitä ihmisten kaipaamaa yhdessäoloa.
Hei, ei oteta stressiä!
