M
myyjän ketale
Vieras
Näin joulun alla ajattelin nostaa keskusteluun juttua joululahjojen hankinnasta koskien elektroniikkaa. Toimin itse nimeltämainitsemattomassa elektroniikkaliikkeessä töissä ja asiakasvirta on kohtuullisen kiivasta tähän aikaan vuodesta. Tarjouslehdet ovat tuplapaksuja ja mainokset uutislehdissä vähintään kaksinverroin suurempia.
Elektroniikkaa ostava asiakas ei yleensä halua ostaa sikaa säkissä. Eli käytännössä napata mukaansa tarjoustuotetta hyllystä, koska vaikkakin se on tarjouksessa, se on suhteellisen arvokas normaalille palkansaajalle. Hän haluaa palvelua ja neuvoja oikean laitteen löytämiseksi.
Tarjouslehdissä olevat tuotteet ovat usein sisäänvetotuotteita, erittäin halpoja, mutta myös laadultaan keskinkertaisia ja jopa huonoja. Vanha sanonta halvalla ei saa hyvää pitää tänäkin päivänä kutinsa melko tarkkaan.
Pohjustuksen jälkeen nyt itse asiaan: Asiakas tulee liikkeeseen, nappaa tarjouksessa olevan DVD-soittimen tai vastaavan kainaloonsa ja kävelee myyjän luo. Pieni virne naamallaan, kuin tietäen oikean vastauksen, hän kysyy: No onhan tää hyvä peli?. Useimmiten vastaan rehellisesti, että no ei se kovin kummoinen ole ja samalla kysyn haluaako hän nähdä muita malleja. Asiakas kuuntelee ja tutkii muita malleja, sekä huomaa että myös hinta nousee laadun kasvaessa. Hän tuskastuu ja tiuskaisee:
No mitä sä yrität näitä kalliita malleja mulle myydä? Mä halusin tän tarjoustuotteen!. Tähänkin kun vastaa ystävällisesti, että herra on hyvä ja ostaa sen, mutta itse kysyit onko kyseessä hyvä tuote, minä vastasin että ei se ole. Ja takuuhuollot kun sattumoisin kulkevat aina liikkeen kautta, niin myyjä useimmiten todellakin tietää tilanteen.
Miksi te sitten myytte paskaa? Ja miten sä... et sä saa haukkua teidän tuotteita... Siinähän sitä ollaan puun ja kuoren välissä. Haluaako asiakas oikeasti palvelua ja asiantuntijan mielipiteen kyseisestä laitteesta? Vai pitääkö oikeasti tehdä se myynnissä tunnettu asiakkaan ostopäätöksen vahvistaminen, eli sanoa että hyvän kaupan teet, kyllä se on hyvä peli. Vaikkakaan niin ei todellisuudessa usein ole.
Edes oma esimieheni ei osannut tähän oikein vastata. Asiakkaan valitsemaan halpatuotetta ei saa mollata, mutta toisaalta myyjä ei saa myöskään olla niin ammattitaidoton, että suosittelee kaikkea mainosroskaa millä asiakkaat liikkeeseen houkutellaan. Asiakas kun tunnetusti voi suuttua kummastakin: huonosta laitteesta, jota ei kerrottu ostovaiheessa ja taas siitä, kun koitetaan myydä se kalliimpi ja laadukkaampi peli.
Sanokaas te arvon palstalaiset ja joululahjojen ostajat, että kumpi tässä on parempi? Haluatteko meidän myyjien nyökyttelevän ja hymyilevän kun valitsette koneen, joka todennäköisesti ennen kesää on huollossa tai viimeistään silloin tajuatte siitä puuttuvan jonkin oleellisen ominaisuuden. Vai onko parempi että myyjä myy, esittelee ne paremmat mallit, vai koetaanko se mainoshuijaamisena ja väkisinmyyntinä, kuten jotkin asiakkaat tekevät.
Loppusanoiksi vielä sen verran taustaa, että se paska kone voi jättää talolle paljon enemmän katetta, kuin joku kalliimpi Sony, jonka hinta on niin kilpailtu ja poljettu.
Miten on?
Elektroniikkaa ostava asiakas ei yleensä halua ostaa sikaa säkissä. Eli käytännössä napata mukaansa tarjoustuotetta hyllystä, koska vaikkakin se on tarjouksessa, se on suhteellisen arvokas normaalille palkansaajalle. Hän haluaa palvelua ja neuvoja oikean laitteen löytämiseksi.
Tarjouslehdissä olevat tuotteet ovat usein sisäänvetotuotteita, erittäin halpoja, mutta myös laadultaan keskinkertaisia ja jopa huonoja. Vanha sanonta halvalla ei saa hyvää pitää tänäkin päivänä kutinsa melko tarkkaan.
Pohjustuksen jälkeen nyt itse asiaan: Asiakas tulee liikkeeseen, nappaa tarjouksessa olevan DVD-soittimen tai vastaavan kainaloonsa ja kävelee myyjän luo. Pieni virne naamallaan, kuin tietäen oikean vastauksen, hän kysyy: No onhan tää hyvä peli?. Useimmiten vastaan rehellisesti, että no ei se kovin kummoinen ole ja samalla kysyn haluaako hän nähdä muita malleja. Asiakas kuuntelee ja tutkii muita malleja, sekä huomaa että myös hinta nousee laadun kasvaessa. Hän tuskastuu ja tiuskaisee:
No mitä sä yrität näitä kalliita malleja mulle myydä? Mä halusin tän tarjoustuotteen!. Tähänkin kun vastaa ystävällisesti, että herra on hyvä ja ostaa sen, mutta itse kysyit onko kyseessä hyvä tuote, minä vastasin että ei se ole. Ja takuuhuollot kun sattumoisin kulkevat aina liikkeen kautta, niin myyjä useimmiten todellakin tietää tilanteen.
Miksi te sitten myytte paskaa? Ja miten sä... et sä saa haukkua teidän tuotteita... Siinähän sitä ollaan puun ja kuoren välissä. Haluaako asiakas oikeasti palvelua ja asiantuntijan mielipiteen kyseisestä laitteesta? Vai pitääkö oikeasti tehdä se myynnissä tunnettu asiakkaan ostopäätöksen vahvistaminen, eli sanoa että hyvän kaupan teet, kyllä se on hyvä peli. Vaikkakaan niin ei todellisuudessa usein ole.
Edes oma esimieheni ei osannut tähän oikein vastata. Asiakkaan valitsemaan halpatuotetta ei saa mollata, mutta toisaalta myyjä ei saa myöskään olla niin ammattitaidoton, että suosittelee kaikkea mainosroskaa millä asiakkaat liikkeeseen houkutellaan. Asiakas kun tunnetusti voi suuttua kummastakin: huonosta laitteesta, jota ei kerrottu ostovaiheessa ja taas siitä, kun koitetaan myydä se kalliimpi ja laadukkaampi peli.
Sanokaas te arvon palstalaiset ja joululahjojen ostajat, että kumpi tässä on parempi? Haluatteko meidän myyjien nyökyttelevän ja hymyilevän kun valitsette koneen, joka todennäköisesti ennen kesää on huollossa tai viimeistään silloin tajuatte siitä puuttuvan jonkin oleellisen ominaisuuden. Vai onko parempi että myyjä myy, esittelee ne paremmat mallit, vai koetaanko se mainoshuijaamisena ja väkisinmyyntinä, kuten jotkin asiakkaat tekevät.
Loppusanoiksi vielä sen verran taustaa, että se paska kone voi jättää talolle paljon enemmän katetta, kuin joku kalliimpi Sony, jonka hinta on niin kilpailtu ja poljettu.
Miten on?