Joutuuko kaikki teininä halveksunnan kohteeksi?

[Nata.]

Siis ikänsä puolesta?



Nyt olen itse jo yli teini-ikäinen ja onnellinen vaan siitä että se elämänvaihe on ohi. (olen 21-vuotias) eli eivät ne vuodet niin kaukana myöskään ole ja voin sanoa tietäväni minkälaista on nykypäivänä olla teini.



Aina jos niinku halus tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esille (ja mun mielestä ne monet olivat ihan fiksujakin.) sai kuitenkin kuittailua sitten vanhempien ihmisten puolelta että sinä typerä teinipimu. Ketä aikuista miestä kiihottaa tollanen. Ehkä toi sun ikä tekee tuon jne.



Tuttua kellekkään?



Tuo oli aivan hirveä ikä! itse en osannut nauttia siitä mitenkään. Tuntuu etten saanut muuta kuin halveksuntaa ja ilkeyttä osakseni, koska olinhan teini. Nyt minuun on alettu suhtautua kuin aikuiseen, kun ikää oli 20, täysi-ikäisenä sitä ei tehty vaikka käyttäydyin mielestäni asiallisemmin mitä aina moni muu ikäiseni, ketään morkatakseni en tätä kuitenkaan sano. Kuitenkin kokemukseni siitä että teini-ikä ei ollut ihanaa aikaa, vaan enimmäkseen paskaa, niin sellaisia muistoja siitä vesittää kanssa varmasti se että olin peruskoulussa vielä kiusattuna. Koitappa nauttia siitä ihanasta teineydestä sitten!



Ei kai joku ajattele oikeasti niin että tuo halventaminen kuuluu ikään kuin tuohon ikään ja jotenkin muka kasvamiseen?



Mulle siitä jäi ainakin aina tosi paha mieli. En kokenut sitä mitenkään kasvattavana, vaan ennemmin loukkaavana. Tein positiivisen raskaustestin tässä vähän aikaa sitten ja tulevan lapseni syntymäaika on loppuvuodesta ja itse täytän kesällä 22 ja hän on esikoiseni, minkä voi varmaan nuoresta iästä päätellä niin kyllä toivon lapselleni parempaa teini-ikää. Toivon että hän saa varttua ja kasvaa rauhassa, ilman kiusaamista, mutta myöskään tuollaista iän puolesta halveksumista.



Mielipiteitä?

 

[verias]

Ei kuulosta kovin ihmeelliselle.

 

[nnnn]

jos tuollaisia olet kuullut niin sinulla on inhottavia juntteja sukulaisina ja tuttuina.

 

[ap.]

Ei kuulosta kovin ihmeelliselle.

Mitenkä niin?

Minusta on kovin surullista jos nuoria halveksutaan ikänsä puolesta, juuri sen takia jos heillä olisikin sanomisissaan järkeä. Oma pikkusiskoni täyttää tänä vuonna 14, joten senkin takia asia pistää mietityttämään.

 

[Data]

Ei joudu.

 

[ap.]

jos tuollaisia olet kuullut niin sinulla on inhottavia juntteja sukulaisina ja tuttuina.

Ei vaan tarkoitan aivan vierailta ihmisiltä. Omilta vanhemmiltanikin joskus, pääasiassa äidiltä... äitini ja isäni oli 25v kun minä synnyin eli ovat -60 luvulla syntyneitä joten ei heidänkään pitäisi hirmu kalkkiksia vielä olla...

 

[ap.]

Ei joudu.

Hienoa jos sinä vältyit tältä!

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Pikkasen päälle kakskymppiset joutuvat usein silmätikuksi. He eivät ole teinejä, mutta eivät kuitenkaan "aikuisia". Monella käytös teinimäistä tai sitten liian aikuismaista, kumpikin herättää ärsytystä vanhemmissa ihmisissä.
Mulla on kokemuksena pikkasen päälle kakskymppisenä sellanen, silloisen miehen työpaikan pikkujouluissa yritin osallistua keskusteluun ja miehen pomo tokaisi kaikkien kuullen et "meekkö niitte tissies kanssa muualle häiritsemään ku meillä on tässä juttu kesken".
Mulla ei ollu mitää paljastavaa päällä, mutta selväks tuli ettei minun kannattanu osallistua "aikuisten" keskusteluun.

 

[mitä tarkoitat]

Aina jos niinku halus tuoda omia mielipiteitään ja ajatuksia esille (ja mun mielestä ne monet olivat ihan fiksujakin.) sai kuitenkin kuittailua sitten vanhempien ihmisten puolelta että sinä typerä teinipimu. Ketä aikuista miestä kiihottaa tollanen. Ehkä toi sun ikä tekee tuon jne.


?

Olen sinua seitsemän vuotta vanhempi, eli en nyt mikään ikäloppu. Mutta en kyllä kokenut ikinä halveksuntaa tai väheksymistä teini-iässä. kyllä minun mielipiteitä on arvostettu niin kotona kuin harrastuksessa.

Tuossa tekstisi kohtaa minua ihmetyttää tuo missä puhutaa. aikuisen kiihottamisesta. Miten ihmeessä tämä liittyy teini-ikään ja heidän halveksuntaansa.

 

[Echo]

Mulla kanssa oli niin, että kun täytin 20 ja olin aikuinen -mutta jutut olivat lapselliset- että mua pidettiin vanhempien taholta jonain pimuna vain. Teininä sain sähläykset anteeksi nuoren iän takia ja kaikki vaan hymähtelivät, mutta parikymppisenä ei se veruke enää auttanut. Jälkikäteen olen ajatellut että olisi pitänyt parikymppisenä käyttäytyä paljon aikuismaisemmin.

 

[ap.]

Pikkasen päälle kakskymppiset joutuvat usein silmätikuksi. He eivät ole teinejä, mutta eivät kuitenkaan "aikuisia". Monella käytös teinimäistä tai sitten liian aikuismaista, kumpikin herättää ärsytystä vanhemmissa ihmisissä.
Mulla on kokemuksena pikkasen päälle kakskymppisenä sellanen, silloisen miehen työpaikan pikkujouluissa yritin osallistua keskusteluun ja miehen pomo tokaisi kaikkien kuullen et "meekkö niitte tissies kanssa muualle häiritsemään ku meillä on tässä juttu kesken".
Mulla ei ollu mitää paljastavaa päällä, mutta selväks tuli ettei minun kannattanu osallistua "aikuisten" keskusteluun.

No hyi helvetti mikä mies...

Mutta pakko kommentoida tähän sen verran yhtään itseään ylistämättä tai alistamattakaan vaan aivan neutraalisti että vaikka olen fyysisesti hyvässä lapsen odotusiässä niin koen olevani myös henkisesti. Eli nuori aikuinen ja täysin kykeneväinen kasvattamaan pientä lasta. Toista suunitellaan viiden vuoden päähän kun olen 27, mutta saatetaan nyt tämä ensimmäinen raskaus hyvin loppuun ja keskitytään vain siihen. Edessä on vielä pitkät 9kk.

 

[ap.]

Olen sinua seitsemän vuotta vanhempi, eli en nyt mikään ikäloppu. Mutta en kyllä kokenut ikinä halveksuntaa tai väheksymistä teini-iässä. kyllä minun mielipiteitä on arvostettu niin kotona kuin harrastuksessa.

Tuossa tekstisi kohtaa minua ihmetyttää tuo missä puhutaa. aikuisen kiihottamisesta. Miten ihmeessä tämä liittyy teini-ikään ja heidän halveksuntaansa.

No kun itse olin 19-vuotiaana ihastunut 37-vuotiaaseen mieheen.. sain kuulla tietysti sitten siitäkin. Nykyinen kumppani on kyllä aivan oman ikäinen jonka kanssa tämän lapsen saamme.

 

[ap.]

Mulla kanssa oli niin, että kun täytin 20 ja olin aikuinen -mutta jutut olivat lapselliset- että mua pidettiin vanhempien taholta jonain pimuna vain. Teininä sain sähläykset anteeksi nuoren iän takia ja kaikki vaan hymähtelivät, mutta parikymppisenä ei se veruke enää auttanut. Jälkikäteen olen ajatellut että olisi pitänyt parikymppisenä käyttäytyä paljon aikuismaisemmin.

Joo... minusta taas tuntuu etten saa edes niitä teininä tehtyjä sekoiluja anteeksi.

 

["Turhautunut"]

Voin sanoa että olen joutunut hankaliin tilanteisiin ikäni puolesta. Täytin kuukausi sitten 15 vuotta ja juuri nuoren ikäni vuoksi minun mielipidettäni ei kuunnella. Isä ja äitipuoleni päättävät esim. lomalla missä ollaan ja mitä tehdään. Jos sanon että haluan olla kotona jotta saan olla kavereideni kanssa niin useimmiten kuulen tämän lauseen: "Tämä on aikuisten asia". Onko näin? Onko tosiaan niin että minulla ei ole mitään päätösvaltaa siitä missä vietän lyhyen kauan kaivatun lomani? Mielestäni tämä ei ole oikein. Eikä siinä vielä kaikki. Jos ollaan juhlissa tai jossain muualla viettämässä aikuisten ihmisten kanssa aikaa niin aina sitä jää ulkopuolelle vaikka kuinka yrittäisi liittyä mukaan keskusteluun Suomen politiikasta tai Venäjällä järjestettävistä olympialaisista. Olemukseni on kuulemani mukaan aikuismainen joten jos keskustelukumppanit eivät ikääni tiedä, pääsen helposti keskusteluun mukaan. Tuntuu siltä että nykyään vanhemmat ihmiset pitävät meitä nuoria ongelmallisina kakaroina, joita täytyy pitää lyhyessä hihnassa tai tulee kaaos. En tietääkseni ole ikinä tehnyt mitään jolla saisin tuollaisen tittelin. Se mitä haluan tällä hetkellä eniten on se että olisin ikäni puolesta aikuinen, niin ihmiset ottaisivat minut vihdoinkin tosissaan.

 

[ap.]

[QUOTE="Turhautunut";29475798]Voin sanoa että olen joutunut hankaliin tilanteisiin ikäni puolesta. Täytin kuukausi sitten 15 vuotta ja juuri nuoren ikäni vuoksi minun mielipidettäni ei kuunnella. Isä ja äitipuoleni päättävät esim. lomalla missä ollaan ja mitä tehdään. Jos sanon että haluan olla kotona jotta saan olla kavereideni kanssa niin useimmiten kuulen tämän lauseen: "Tämä on aikuisten asia". Onko näin? Onko tosiaan niin että minulla ei ole mitään päätösvaltaa siitä missä vietän lyhyen kauan kaivatun lomani? Mielestäni tämä ei ole oikein. Eikä siinä vielä kaikki. Jos ollaan juhlissa tai jossain muualla viettämässä aikuisten ihmisten kanssa aikaa niin aina sitä jää ulkopuolelle vaikka kuinka yrittäisi liittyä mukaan keskusteluun Suomen politiikasta tai Venäjällä järjestettävistä olympialaisista. Olemukseni on kuulemani mukaan aikuismainen joten jos keskustelukumppanit eivät ikääni tiedä, pääsen helposti keskusteluun mukaan. Tuntuu siltä että nykyään vanhemmat ihmiset pitävät meitä nuoria ongelmallisina kakaroina, joita täytyy pitää lyhyessä hihnassa tai tulee kaaos. En tietääkseni ole ikinä tehnyt mitään jolla saisin tuollaisen tittelin. Se mitä haluan tällä hetkellä eniten on se että olisin ikäni puolesta aikuinen, niin ihmiset ottaisivat minut vihdoinkin tosissaan.[/QUOTE]

Joo tuo perseestä.

ja niin tutun kuuloinen lausahdus... onneksi omat vanhempamme eivät ole tuollaisia. Siis siskoni on vain ilmeisesti sinua vuoden nuorempi koska hän on syntynyt 2000. Mutta tiedän nuo tilanteet kavereiden perheestä ja monesti telkkari ohjelmissakin näkee tuota tyypillistä käytöstä. en suosittele niille huutamaan että haistakaa vittu paska... mutta niin varmaan minä tekisin, kun hermo menisi ja olen suht nopeasti kiihtyvää tyyppiä vaikka en mikään väkivaltainen olekkaan mutta siis sanavalmis. Oletan myös että kohdallasi ei ollut kyse mistään ainaisesta kinuamisesta tms että vanhempiesi käytös olisi tuollaista...

Toivottavasti en itse myöskään ole koskaan tuollainen äiti lapselleni!

Mä kanssa muistan kuinka tulin siinä 18-19vuotiaana hyvin toimeen n. 30-vuotiaiden kanssa, mut sitten kun ne heti sai tietää ikäni, niin keskustelu muuttui heti jotenkin vaikeammaksi... enää ei oltu niin avoimin mielin yms. vaan alkoi tavallaan se "kyttäys". Jouduin jotenkin silmätikuksi tai ainakin koin joutuvani, minun piti tarkkailla sanomisiani, koska tämä vanhempi henkilö koittaisi kuitenkin vaivihkaa nostaa itseään vähän niiden yläpuolelle. Enää ei oltu niin kuin paita ja peppu ja meistä ei voinut enää tulla parhaita ystäviä, itse en ole katsonut ikinä että tuo ikä olisi nyt mikään ystävyyden este ja meillä juttu luisti, kunnes ikäni paljastui. Harmillista. Yleensä nämä henkilöt ovat olleet naispuolisia. Miehet suhtautuneet kevyemmin.

 

[ap.]

up