Juhannuksena saaressa

[vierailija]

Tämä tarina on tosi, vain henkilöiden nimet on muutettu.

Tapahtuma-aika on juhannus 1979. Taustaksi on hyvä mainita, että tutkimustenkin mukaan 1970-luvulla Suomessa naitiin selvästi enemmän kuin kykyään, olihan juuri koettu 1960-luvun vapauttava seksuaalivallankumous, ja kiehtovaa muuta ajanvietettä oli vähemmän kuin nykyään. Itse en tosin ymmärrä, mikä voisi olla kiehtovampaa kuin hyvä naima.

Meitä oli neljä: Tyttöystäväni Marja-Leena ja minä sekä tuolloin vielä lapseton nuori aviopari Merja ja Martti. Heihin olin tutustunut Marja-Leenan välityksellä. Olimme kaikki nuoria ja kauniita, 23 … 28 vuotiaita.

Juhannusaaton sää oli loistava. Merja ja Martti olivat lainanneet moottoriveneen, jolla meillä oli tarkoitus mennä saareen telttailemaan juhannuksen ajaksi. Tulimme Marja-Leenan kanssa etuajassa Munkkiniemen venesatamaan odottamaan heitä. Otimme odotellessamme aurinkoa. Siihen aikaan ei pelätty ihosyöpää, rusketusta hankittiin kun se oli mahdollista. Ainoa häiriötekijä oli puliukko, joka vilkuili meitä agressiivisen tuntuisesti, kun makasimme lähes alasti nurmikolla.

Ystävämme saapuivat, ja lähdimme matkaan heidän lainaamallaan veneellä. Vauhti oli kova. Läheisessä Seurasaaressa oli kaupungin virallinen nakuranta, joka oli jaettu kahtia miehille ja naisille. Martti kaarsi veneen tahallaan läheltä naisten rannan ohi. Näky oli todella vaikuttava, en ollut koskaan nähnyt yhdellä kertaa (enkä erikseenkään) niin paljon alastomia naisia, niin upeita ja niin rajattomasti ruskettuneita!

Kiersimme meren kautta koko Helsinginniemen ja jatkoimme itään kohti Kaunissaarta, venematka sinne kesti noin tunnin.

Saavuimme saareen, pysytimme kaksi telttaamme ja aloimme viettää juhannusaattoa paistaen makkaraa nuotiopaikalla. Myös juovutusjuomia nautittiin, naiset ja minä kohtuudella, mutta Martti reippaammin. Sen seurauksena hän sammui jossain vaiheessa ja autettiin telttaan. Me muut nautimme juhannusyön valoisuudesta, oli täysin tyyntä, meri oli peilikirkas ja jossain kaukana näkyivät juhannuskokot. Kaunissaaren oma juhlinta tapahtui saaren toisella puolella, emme nähneet sitä. Sitten Marja-Leena ja minä menimme telttaamme nukkumaan ja Merja omaansa Marttinsa luo. Emme jaksaneet muuta, vaan nukahdimme heti.

Alkoi lauantai, juhannuspäivä. Aamiaisen jälkeen Merja ehdotti, että Marja-Leena ja minä tulisimme hänen kanssaan rantakalliolle ottamaan aurinkoa. Se sopi meille. Pukeuduimme uimapukuihin. Marja-Leenalla oli bikinit, itselläni oli niukat ja kireät seksisimmarit, sellaisia siihenkin aikaan käytettiin jos uskallettiin. Olen 185 senttiä pitkä, vartaloni oli hoikka ja jäntevä urheiluharrastuksen jäljiltä, olin myös ruskettunut aloitettuani auringonoton jo hyvissä ajoin ennen juhannusta. Merja taisi katsella minua halukkaasti sillä silmällä, mutta tajusin sen vasta kymmenen vuotta myöhemmin juhannuksena 1989 sattuneiden tapahtumien johdosta. Mutta se on toinen juttu.

Otimme siis kolmestaan aurinkoa kalliolla telttojemme läheisyydessä. Martti puuttui joukosta. Hän makasi raatona teltassa kovassa krapulassa edellisen illan jäljiltä.

Marja-Leena makasi vierelläni viltillä silmät kiinni. Katselin häntä. Upea vartalo, naiselliset muodot, vaalea hiukan ruskettunut iho, kauniit kasvot. Erittäin hyvät takapuolilihakset, pylly, lantio ja reidet. Vaalea tukka poninhännällä. Ja nuo upeat, isot tissit! Kaiken kaikkiaan, kaikki muutkin ominaisuudet huomioiden, mietin kuinka onnekas olin, kun Marja-Leena oli tyttöystäväni. Olin ollut hänen kanssaan silloin noin puoli vuotta, enkä häpeä sanoa mikä asia oli meidät yhteen vetänyt heti alusta alkaen: Me molemmat pidimme erittäin paljon seksistä!

Merja jatkoi auringossa makaamista, kun taas Marja-Leena ja minä nousimme välillä ylös vaihtaaksemme asentoa. Katselimme toisiamme silmiin, sanaakaan ei lausuttu. Menimme lähemmäs toisiamme. Lantiomme koskettivat kevyesti toisiaan. Veimme kädet toistemme lanteille ja kietouduimme toistemme ympärille, lantiomme painautuivat yhteen. Hyväilimme toistemme lähes alastomia vartaloita.

Tiesimme, että Merja katselee, mutta emme antaneet sen häiritä, meillä oli muuta ajateltavaa. Huulemme hakeutuivat väistämättä yhteen, kuumaan ja märkään suudelmaan. Siitäkään ei tahtonut tulla loppua. Suudelmat ja hyväilyt vain jatkuivat ja jatkuivat, minuuttikaupalla. Miksi ihmeessä olisimme lopettaneet, tuntui niin makealta! Emme välittäneet siitäkään, että meillä oli yleisöä.

Paine uikkareitteni sisällä kasvoi. Marja-Leena tietenkin huomasi sen. Sitten hän lausui sanat, jotka muistan läpi elämäni eräinä parhaista koskaan kuulemistani:

• Mennään jo telttaan naimaan!

Lähdimme käsi kädessä nopeaa vauhtia kohti telttaamme. Mietin hetken, että Merjakin varmaan näkee valtavan pullistuman kireiden uimahousujeni etuosassa. Mutta se ei minua sillä hetkellä ujostuttanut, se kuului asiaan!

Telttaan saavuttuamme riisuimme tietenkin heti bikinit ja uimahousut. Makuupussien päällä oli hyvä maata, jatkoimme siitä mihin ulkona olimme jääneet. Varmuudesta huolehti tuttuun tapaan Sultan Conture.

Jälkeenpäin makasimme kauan yhdessä rentoina, kuumat hikiset alastomat vartalomme toisiimme kietoutuneina. Auringon paahtaessa ulkona teltassa oli todella kuuma, vielä kuumempi oli ollut yhdyntämme ja sen laukaisema tyydytys. Emme sen jälkeenkään pitkään aikaan lopettaneet suudelmia ja hyväilyjä.

Aurinko paistoi sellaisesta suunnasta, että varjomme näkyivät selvästi telttakangasta vasten, ilmeisesti myös ulkopuolelta katsottuina. Tajusin, että Merjan on täytynyt nähdä varjokuvamme Marja-Leenan maatessa selällään kyynärpäittensä varassa, reidet levällään, nautiskellen. Ja minun suorittaessani pumppuamista hänen reisiensä välissä, pyllyni tehdessä hidasta nousevaa ja laskevaa liikehdintäänsä. Tuo ajatus Merjasta katselemassa yhdyntäämme tuntui minusta jotenkin valtavan kiihottavalta. Sen vaikutuksesta minulla alkoi taas seisoa, ja olin juuri ehdottamassa Marja-Leenalle, että aloittaisimme uudestaan, kun ulkoa kuului Merjan ääni:

Tarina jatkuu.

 

[vierailija]

Tarina jatkuu tässä:

• No niin, laiskamadot! Tulkaa ulos, en minä aio yksin kaikkia taloustöitä tehdä ja ruokaa laittaa!

Tottelimme kuuliaisesti, puimme uikkarit ja menimme ulos Merjan seuraan ruokaa laittamaan. Hän sanoi hiukan piikitellen:

• Täytyy täällä olla jotain parempaakin tekemistä, kuin vain rakastella.

Mietin, mikä voisi nuorille ihmisille olla parempaa tekemistä kuin rakastelu. Mutta en sanonut mitään. Merjan äänessä kuulsi läpi silkka kateus.

Ruokailun aikana Marttikin jaksoi liittyä seuraamme. Aterian jälkeen Marja-Leenaa ja minua huvitti jatkaa aamupäivällä niin miellyttävällä tavalla keskeytynyttä auringonottoamme. Mutta hän ehdottikin minulle kuiskaten pientä muutosta:

• Nyt otetaankin aurinkoa alasti.

Minua hiukan arvelutti tuo. Mutta jos Marja-Leena kehtasi, niin kyllä minäkin. Ja hänhän sitä ehdotti. Riisuimme uikkarit ja asetuimme makaamaan viltille melko näkyvälle paikalle.

Jonkin ajan kuluttua Merja tuli katsomaan meitä, tuhahti paheksuvasti, kääntyi ja lähti pois. Meitä nauratti, mutta yritimme tukahduttaa naurun. Ymmärsin, mikä oli Marja-Leenan alastomuusidean takana. Merja leuhki aina itäsuomalaisella rentoudellaan ja ujostelemattomuudellaan. Länsisuomalaista Marja-Leena hän piti tiukkapipoisena ja kainostelevana. Mutta nyt olivatkin asiat kääntyneet päälaelleen. Ja tietysti vaikutti kateus, kun Marja-Leena sai, mutta Merja itse oli joutunut olemaan puutteessa jo puolet juhannuksesta.

Auringonoton jälkeen olisi ollut mukana mennä uimaan, mutta telttamme olivat kalliorannalla, josta käsin oli vaikea uida. Päätimme lähteä saaren toisella puolella olevalle uimarannalle. Sinne johti leveä, noin puolitoista kilometriä pitkä polku. Merja ja Martti jäivät leirin vartijoiksi, Marja-Leena ja minä lähdimme metsän läpi polkua uimarannalle pelkät uikkarit yllämme ja sandaalit jalassa. Onneksi hyttysiä ei ollut juuri lainkaan.

Kuumana päivänä uinti raikkaassa merivedessä tuntui todella hyvältä. Hiukan levättyämme lähdimme polkua pitkin takaisin kohti leiriämme. Kuljimme rennosti kädet toistemme lähes paljailla lanteilla, välillä suudellen. Sitten kulku piti keskeyttää, kun teki mieli hyväillä ja pussailla oikein kunnolla. Vähän ajan kuluttua Marja-Leena ohjasi käteni bikinihousujensa sisään ja sanoi painokkaasti:

• Kokeile!
• Olet märkä.
• Niin olen, koska alkoi naitattamaan.

Olin varautunut siihen, että näin voisi käydä. Olin nimitttäin ottanut mukaan yhden Sultan Conture -varmuusvälineen, se oli uimahousujeni sisätaskussa. Mutta paikka, jossa olimme, oli hankala. Ehdotin:

• Mennäänkö teltoille? Siellä on helpompi …
• Liian kaukana, kestää liian kauan. Sitä paitsi siellä Merja kyttää, jos menemme päivällä telttaan, arvaa heti mitä tehdään. Vähän kiusallista, vaikka aamulla tehtiinkin niin …
• No sitten pitää keksiä muuta.

Jonkin matkaa polusta oli iso kivi. Menimme sen taakse, niin että meitä ei voitu nähdä polulta, ja levitimme makuualustan ja pyyhkeet maahan. Riisuimme sitten nopeasti uimahousut ja bikinit, kiihkoissamme, ja menimme alustalle makaamaan. Muistin vielä rullata varmuusgummin mahtavana seisovan munani päälle. Marja-Leena kuiskasi käheästi:

• Nyt, sä voit tulla tänne mun reisieni väliin nauttimaan!

Tein kuten hän käski, annoin kumimunani liukua kuumaan loveen. Alkoi tasainen poljento.

Se oli ensimmäinen kerta, kun yhdyimme paljaan taivaan alla. Se antoi tapahtumalle erityisen merkityksen. Me kaksi täysin alastomina, kuin olisimme osa luontoa, osa sen suurta kiertokulkua, joka on turvannut elämän jatkumisen maapallolla miljardien vuosien ajan. Ikään kuin minun jokainen työntöni, jokainen Marja-Leenan lantion liikehdintä voisi synnyttää uutta elämää … aloin nähdä tapahtumassa jopa elämää suurempia merkityksiä!

Paitsi että ohut kumikalvo esti tällä kerralla uuden elämän syntymisen. Mutta sen aika tulisi vielä.

Kun Marja-Leena sai, hänen voihkeensa kuului takuulla polulle asti ja kauemmaskin. Mutta siellä ei kai nyt ollut ketään.

Saavuimme takaisin teltoille hiukan nuhjuisen näköisinä ja siellä täällä oksien raapimia pieniä naarmuja ihollamme. Siitä Merja taas heti arvasi, mitä olimme puuhastelleet. Mutta tällä kertaa hän ei ollut kateellisen näköinen. Mietin syytä siihen. Martin tyytyväinen ilme kertoi kaiken, he olivat viettäneet teltassaan laatuaikaa meidän ollessamme uimareissullamme.

Seuraavana päivänä eli sunnuntaina lähdimme sitten jo takaisin Helsinkiin, koska maanantaina alkoivat taas arki ja työt, lomat eivät alkaneet vielä.

Totesin mielessäni, että olimme noiden kahden vuorokauden aikana saaressa yhtyneet vain kaksi kertaa. Se oli todellakin harvinaisen vähän meiltä, tuonaikaisen mittapuumme mukaan. Mutta nuo kerrat olivat ikimuistoisia, siksi pystyin kirjoittamaan niistä vieläkin. Muistelen joskus muutenkin tuota yli 45 vuoden takaista juhannusreissuamme vaimoni Marja-Leenan kanssa. Siinä on edustettuna kaikki se, joka on pitänyt meidät yhdessä koko tuon ajan, ja pitää edelleen.

 

[vierailija]

Erään juhannuspäivän vietimme vastanaineena pariskuntana vaimon kanssa vanhemman, pitkään naimisissa olleen pariskunnan mökillä. Saaressa sekin oli, pieni kalamaja, toisessa päässä sauna. Koko päivän olimme ilkosillaan, uiden ja välillä saunoenkin, kalaa valmistaen ja viileää valkoviiniä naukkaillen. Siinä emäntämme sitten sekä hieman juopui että kiihottui ja alkoi houkutella minua ja vaimoani leikkiin, jossa miehet vastavuoroisesti voisivat hieroa toistensa vaimot. Sovittiin, että selkäpuolelta, mutta eihän tämä emäntämme malttanut olla kääntymättä. Sen verran ujo olin, ja kun en vaimonkaan reaktiosta aivan varma ollut, hieroin vain vatsan ja reidet, rouvan rintoihin ja häpyyn koskematta. Olihan sillä oma vaikutuksensa, kun myöehmmin illalla lopulta pääsimme vaimon kanssa naimaan.