Juhannus purkaus

[itkuinen:(]

Miten teillä Jussit? Minä itkeä tihrustan, olo ollut itkuinen eilisestä....Oltiin kavereiden luona viettämässä Juhannusta, vanhemmat lapset ja siis koko konkkaronkka mukana, myös kaksi koiraa. Isäntä otti sitten kunnolla ja alkoipa kehuskella kaverin, naisen, hyviä muotoja kauniissa kesämekossa, ei sitä pitkään kestänyt, mutta tuntui inhottavalta ja jotenkin hän oikein liehitteli naista koko ajan ... lupasin jo ennen tätä, että käytän porukan läheisellä terassilla (mies sinne hinkusi ja kaverini, hänen miehensä oli vähän toista mieltä), no kotiinlähtöhetkellä isäntä halusi toiseen paikkaan vietävän ja kuulemma HE kyllä löytävät kyydin pois, ei tarvitse siis odotella...itse olisin siis ajellut kavereille viettämään loppujussia neljän isomman lapsen kanssa ja eläimet siinä myös, siis keskenämme...jotenkin kivalta kuulosti kun yhdessä kuitenkin piti perheinä olla. Paikka oli sattumoisin kiinni ja koko porukka palasi sitten takaisin, mutta jäi kurja olo...ehkäpä olisi myös itse tarvinnut huomiota, edes pientä päivän aikaan, eikä vain kaverin muotojen kehumista ym....kun itse on kuitenkin kaikkine mahoineen jo iso ja kömpelö...ja väsynyt myös muutenkin...ironista....ja surullista. Koko viime yö meni valvoessa, ei uni tullut ja kohta näköjään tämäkin...olen ollut koko päivän hiljaa, enkä ole puhunut miehelle...hän on yrittänyt olla ystävällinen ja nyt niin huomioiva, ja kysellyt mikä vaivaa, mitä hän on sanonut, itseä itkettää vaan. En halua olla hänen lähellään ja mietin jo synnytystä, että ilmoitan meneväni yksin sinne...saatikka mitään hellyys/rakastelujuttuja on vaikea ajatella jotenkin tuollaisten kommenttien jälkeen, kun jäi jotenkin sellainen olo, että se kaikki on vain ""pikainen pano hädässä"" hommaa sitten kuitenkin, saa siis käyttää mielikuvitusta ja lie hänelle vastenmielistäkin tälläisen kanssa (kaikki on ollut tähän asti ihan ok)...Herkässä mielentilassa ollaan, en osaa oikein ajatella kovin järkevästi, ainoastaan itekttää ja edelleen on paskat fiilikset...synnytyskin kuitenkin alkaa olla lähellä ja siksikin tuntui ikävältä tuollainen kunnon kännääminen. Meidän piti jatkaa vielä toinen päivä siellä, mutta nyt kotona ja...itkuinen olo Kiitos, jos jaksoitte lukea, tämä helpottaa jo kummasti kun pääsee purkamaan edes tänne... miehelle en varmaan osaa...

Mamma rv 35+5

 

[...]

Minä en kuuntelisi tuollaista p*skan jauhantaa mieheni puolelta yhtään! Todella törkeätä kommentoida toisen naisen ulkonäköä noin olit sitten raskaana tai et. Ja miksi ihmeessä suostuit vielä niiden juoppokuskiksi? Typerää käytöstä vanhemmilta ryypätä varsinkin kun teillä oli lapset mukana. Varmaan ollut mukava niille lapsillekkin katsella kun isä kännissä ihastelee toista naista ja sinä ""hyväksyt"" sen. Jospa vaikka puhuisit miehellesi tai anna hänen lukea tuo sinun kirjoituksesi, ei ne asiat mykkäkoululla selviä...

 

[Myy]

Otan kovasti osaa mielentilaasi, mutta itsekin itkuisessa olotilassa ymmärrän hyvin sinua. Ja että mielipaha on ollut melkoinen. Sitä odottaa huomiota ja kun sitten ei saakaan sitä...ja kuulee jotain loukkaavaa.

Kannattaa puhua miehelle, jos se suinkin on mahdollista. Mutta se on näillä viikoilla vaikeaa, ei tiedä edes mitä sanoisi... Jos miehesi huomioi itkusi ja yrittää lohduttaa, niin ole iloinen siitä ja toivon, että hän jatkaa sitä. Alkoholi on saanut mieheesi liikaa vauhtia juhannuksena, kyllä hän varmasti rauhoittuu. Anna hänen lohduttaa sinua, ota saamasi huomio vastaan ja yritä saada hänetkin puhumaan odotuksesta ja vauvasta.

Puhumalla asiat paranee, mutta älä tässä tilassa jää liikaa miehesi mölyjä miettimään.

 

[Helena]

Hei,
Ymmärrän täysin, että ottaa päähän.Olenkin ihmetellyt miksei täällä kukaan kommentoi raskauteen liittyvistä itsetunnon kolauksista ja masennuksista. Itse olen raskaudestani tavattoman onnellinen mutta samalla olen kärsinyt myös käsittämättömästä itsetunnon romahduksesta. Entisestä vahvasta itsestäni on tullut itkua tihrustava kiukkuilija, jota ottaa ihana mies ja miehen 'vapaus' tehdä kaikkea kuten ennenkin, aivan jumalattomasti päähän! Pienikin huomion puute tai mun epävarmuuksien vähättely miehen taholta saa mut aivan raivon partaalle -yhteinen asiahan tämän piti olla. Mies kestää kiltisti ja koittaa ymmärtää. Silti välillä tuntuu ettei se tajua alkuunkaan. Kiukuttaako ja mesentaako muita näin perkeleesti?

 

[Välillä]

Täällä ollaan myös välillä tosi itkuisia. Ennen juhannusta tuli purettua miehelle sydäntä kun en tykkää katsella kun muut ryyppää ja örveltää.
Välillä ei saa sanottua miehelle mitään mikä painaa mieltä, mutta onneksi hän on niin ihana ja jaksaa kysellä vaikka koko päivän että mikä on ja tulee halailee, vaikka itellä on känkkäränkkä olo.
Välillä en itsekään tajua että mikähän minuun nyt meni... ne on nää ihanat hormoonit.

 

[typy]

moi. minäkään en kuuntelisi tuommoisia muiden kehumisia, ainakin antaisin samalla mitalla takaisin. olen itse rv 38+1 ja mieheni on ollut koko ajan suhtkoht tukeva ja kehuu kauniiksi jne. mutta itselläni ei ole itseluottamuksesta tietoakaan, tuntuu että olen muuttunut entisestä kauniista ihmisestä rumaksi ja lihavaksi mäkättäjäksi. en saa nukuttua joten olen kokoajam tosi äkäinen.raskaus ottaa henkisesti koville. olen aina ollut laiha mutta nyt on tullut 16 kg painoa ja kamalat arvet, joten olen raskauden jälkeen vielä tosi ruma. mutta silti jos mieheni minua alkaisi mollaan tai muita kehumaan, riittäisi itseluottamukseni sanomaan että haista p'''''!!
voimia sinulle.