K
"kuutamolla"
Vieras
Onko julkisen puolen tilanne todellakin huonontunut näin paljon, vai onko meille osunut vain huonoja kokemuksia tämän syksyn? Pitkä vuodatus tiedossa, kiukuttaa kovasti.
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ja raskaana noin puolessa välissä. Olemme olleet onnellisia, meillä on lapsilla ollut melko terve lapsuus, kummatkin sairastelivat useampia infektioita ensimmäisen vuotensa aikana ja sen takia olemme käyneet lastenpolilla säännöllisesti. Lapsilla paljastui infektioastma, joka on helpottanut koko ajan ja pysynyt täysin kurissa lääkityksellä. Muita sairauksia meillä ei ole ollut, viime vuodet lapset ovat tainneet sairastaa yhteensä flunssiakaan alle 10 kertaa. Terveyskeskuksessa emme ole joutuneet käymään, emmekä juuri päivystyksessäkään, paitsi pari kertaa jotain haavaa näyttämässä. Yksityisellä olemme asioineet ihan muutaman kerran, lastenpolilla kaikki on sujunut loistavasti.
Lastenpolilla sujui/sujuu hienosti asuessamme isommassa kaupungissa ja nyt pienemässä kaupungissa Husin alueella. Nyt tänä syksynä meitä on piinannut joku megasuperpöpösuma, joka on sairastuttanut koko perheen useampaan kertaan. Itse en ole ennen sairastellut juuri ollenkaan, en edes muista milloin olisin tätä ennen terveyskeskuksessa. Nyt olenkin ihan järkyttynyt, kun olen julkiselta puolelta hoitoa yrittänyt saada terveyskeskuksesta ja päivystyksestä.
Meillä alkoi sairastelu jo kesällä. Miehellä oli tosi kova kuume ja kurkkukivut, mökillä olimme ja hän kävi lääkärissä sillä paikkakunnalla. Tuli antibioottikuuri, joka auttoi tautiin. Seuraavaksi alkoi lasten nuhs ja yskä, jota katselin aikani. Kun yskää oli jatkunut useampi viikko otin yhteyttä terveyskeskukseen. En saanut lapsille aikaa, koska lapsen yskää voi katsella kuulemma parikin kuukautta. Lastenpolilta sain ohjeen käydä aina välilä kuunteluttamassa keuhkot terkkarissa tai päivystyksessä, infektioastman takia. Sairastuin itse syyskuussa flunssaan, joka on jatkunut periaatteessa tähän päivään saakka.
Kun olin itse ollut flunssassa yli kuukauden aloitin terveyskeskukseen soittelut. En saanut itselleni aikaa, vaikka olin raskaana. Kun ei ollut kuumetta eikä kipuja, niin en kelvannut edes sairaanhoitajan tutkittavaksi. Eivätkä päässeet lapsetkaan. Yksi viikonloppu tuskastuin ja menin lasten ja itseni kanssa päivystykseen, jossa meiltä sairaanhoitaja otti pikaserpin. Se oli lapsilla normaali ja minulla vähän koholla, viittasi kuulemma virukseen, ei tutkita sen enempää, yhteys vaan omaan terveyskeskukseen, meitä ei edes suostuttu laittamaan lääkärijonoon. Hoitaja ei pyynnöistä huolimatta suostunut kuuntelemaan keuhkoja, koska me kaikki pystyimme puhumaan normaalisti.
Seuraavalla viikolle sain ajan terveydenhoitajalle terveyskeskukseen. Tässä vaiheessa lapsilla oli jo yli kaksi kuukautta yskää takana ja nuoremmalta valui nenä koko ajan vihreää mömmöä. Korvat oli ok, ei kuulunut keuhkoista mitään mainittavaa ja hoitsu ei nähnyt tarvetta lääkärikäynnille. Mieskin oli jo kipeänä ja hän sai ajan lääkärille, koska tarvitsi töihin todistuksen. Minulle lääkäriaikaa ei annettu, vaikka aloin olemaan jo aina väsynyt ja en jaksanut tehdä mitään ylimääräistä, se kuulemma vain johtui raskaudesta ja en opiskelijana tarvinnut sairaslomaa.
Kaupungissamme on vain yksi yksityinen, josta aloin soittelemaan lastenlääkäriaikaa. Sain sen viikon päähän ja päätimme mennä kummakin lapsen kanssa sinne. Mies kävi terveyskeskuksessa kuulemassa, että syksy on tautista aikaa, ei tehdä mitään. Tässä välissä muutimme toiseen ihan uuteen asuntoon ja aloimme miettimään, että onkohan vanhassa hometta, kun näin sairastelemme koko porukka. Tilattiin kuntotarkastukset, kosteusmääritykset ja homekoira, mitään ei löytynyt.
Yksityisellä lapsille määrättiin antibiootit pitkittyneeseen flunssaan ja vaikka olenkin aika lääkevastainen päätimme ne syöttää, jos tilanne vaikka helpottaisi. Minä sain ajan terveyskeskuslääkärille, koska neuvolasta jo huomautettiin, että jonkun on parasta puuttua tilanteeseen, koska tautia oli jatkunut syyskuusta marraskuuhun. Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja totesi, että kaikki ok, verikokeisiin pääsin, kun valehtelin, että tuttavalla on mykoplasma. Viikon päästä tuli lääkäristä puhelu, että piru vie, mykoplasmalle löytyi jotain vasta-aineita, mutta ei me sinua lääkitä, kun arvot oli niin alhaisetja tauti on pakko olla jo voiton puolella, kun noin kauan olet sairastanut. Yritin saada lapsille ja miehellekkin verikokeet, mutta ei niihin kuulemma ollut tarvetta, koska ei olut kuumetta ja hengitysvaikeuksia kenelläkään. Parin viikon päästä pitäisi minulta ottaa uudet verikokeet.
Viikolla tämän jälkeen soittelin nelisen kertaa terkkariin, koska lapset olivat tosiaan olleet jo noin kolme kuukautta kipeitä, antibiootti oli auttanut hetkeksi, mutta tauti ei ollut kokonaan parantunut. Halusin jonkun kuuntelevan keuhkot. En saanut yllättäen aikaa, päivystykseen raahasin lapset yksi ilta kun nuorempi valitteli rintakipua. Päästiin sairaanhoitajalle useamman tunnin odottelun jälkeen, kerroin, että minulla on mykoplasman vasta-aineita veressä, tauti on kestänyt näin ja näin kauan ja lapsrt yskivät kovasti. Otti pikaserpin ja kuunteli keuhkot, isommalla kaikki oli ok, pienemmän keuhkot kuulemma vähän vinkasivat, mutta ei ole päivystysasia, kun serppi oli kunnossa. Seuraavana aamuna yritin saada aikaa terveyskeskukseen, kun keuhkoista kuului se vinkaisu ja asiakaspalvelijan mukaan hoitaja oli kirjannut , että keuhkot kummallakin puhtaat.
Tässä vaiheessa menetin hermoni, soitin yksityiselle ja menimme sinne. Nuorempi lapsemme oli jo hyvin väsynyt, oli ollut useamman viikon enenevissä määrin. Söi ja joi kuitenkin ja kuumetta ei ollut ollenkaan, jaksoi leikkiä, joten kuvittelin väsymyksen johtuvan jatkuvasta yskimisestä. Lapsilta paljastui mykoplasma ja keuhkokuume, mykoplasma löytyi myös mieheltäni, joka siirtyi myös yksityiselle puolelle, koska terveyskeskukseen hän ei päässyt lääkärille, vaikka kertoi oireistaan (kova yskä, vihreää limaa todella paljon) ja puolisolla ja lapsilla mykoplasma todettuna. Saimme lääkkeet ja tauti alkoi muilla helpottaa, minä sairastuin uudelleen flunssaan melkein heti kuurin loputtua. Poskiontelontulehdus kolkuttelee tuloillaan, ja mieli tekisi kiusata terveyskeskusta tämänkin kanssa. Soitteli hoitajalle, kerroin, että poskiontelontulehkuksia on ollut ennenkin useita, tunnistan kyllä oireet. Hoitaja sanoi, ettei aikaa saa eikä raskaanaollessa voi syödä kuin yhtä antibioottia, joka ei minulle sovi kovien vatsaoireiden takia. Ennen kyllä sain raskaanakin kahta muuta antibioottia, mutta nyt on käytäntö kuulemma tämä.
Nyt käyn periaatetaistoa terveyskeskuksen ja yksityisen välillä, maksamme veroja tänne, mutta hoitoon ei pääse julkiselle, ellei pää ole kainalossa. Toinen mykoplasmanäytteeni ole myös koholla, mutta antibiootteja minulle ei määrätty siltikään. Jatkoseurantaa ei ole, käskettiin hakeutua päivystykseen, jos vointi menee todella huonoksi. Päivystyksestä minut vsrmaan vaan ohjattaisiin soittelemaan tervetskeskukseen, koska en olisi tarpeeksi sairas. Kyllä sitä ennen mielestäni kaikki pääsivät päivystykseen, nyt meidät on sieltä useamman kerran käännytetty pois. Ärsyttää, tämäkö on julkisen terveydenhuollon nykyinen tila, vai onko meillä käynyt vain todella huono tuuri?
Olen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ja raskaana noin puolessa välissä. Olemme olleet onnellisia, meillä on lapsilla ollut melko terve lapsuus, kummatkin sairastelivat useampia infektioita ensimmäisen vuotensa aikana ja sen takia olemme käyneet lastenpolilla säännöllisesti. Lapsilla paljastui infektioastma, joka on helpottanut koko ajan ja pysynyt täysin kurissa lääkityksellä. Muita sairauksia meillä ei ole ollut, viime vuodet lapset ovat tainneet sairastaa yhteensä flunssiakaan alle 10 kertaa. Terveyskeskuksessa emme ole joutuneet käymään, emmekä juuri päivystyksessäkään, paitsi pari kertaa jotain haavaa näyttämässä. Yksityisellä olemme asioineet ihan muutaman kerran, lastenpolilla kaikki on sujunut loistavasti.
Lastenpolilla sujui/sujuu hienosti asuessamme isommassa kaupungissa ja nyt pienemässä kaupungissa Husin alueella. Nyt tänä syksynä meitä on piinannut joku megasuperpöpösuma, joka on sairastuttanut koko perheen useampaan kertaan. Itse en ole ennen sairastellut juuri ollenkaan, en edes muista milloin olisin tätä ennen terveyskeskuksessa. Nyt olenkin ihan järkyttynyt, kun olen julkiselta puolelta hoitoa yrittänyt saada terveyskeskuksesta ja päivystyksestä.
Meillä alkoi sairastelu jo kesällä. Miehellä oli tosi kova kuume ja kurkkukivut, mökillä olimme ja hän kävi lääkärissä sillä paikkakunnalla. Tuli antibioottikuuri, joka auttoi tautiin. Seuraavaksi alkoi lasten nuhs ja yskä, jota katselin aikani. Kun yskää oli jatkunut useampi viikko otin yhteyttä terveyskeskukseen. En saanut lapsille aikaa, koska lapsen yskää voi katsella kuulemma parikin kuukautta. Lastenpolilta sain ohjeen käydä aina välilä kuunteluttamassa keuhkot terkkarissa tai päivystyksessä, infektioastman takia. Sairastuin itse syyskuussa flunssaan, joka on jatkunut periaatteessa tähän päivään saakka.
Kun olin itse ollut flunssassa yli kuukauden aloitin terveyskeskukseen soittelut. En saanut itselleni aikaa, vaikka olin raskaana. Kun ei ollut kuumetta eikä kipuja, niin en kelvannut edes sairaanhoitajan tutkittavaksi. Eivätkä päässeet lapsetkaan. Yksi viikonloppu tuskastuin ja menin lasten ja itseni kanssa päivystykseen, jossa meiltä sairaanhoitaja otti pikaserpin. Se oli lapsilla normaali ja minulla vähän koholla, viittasi kuulemma virukseen, ei tutkita sen enempää, yhteys vaan omaan terveyskeskukseen, meitä ei edes suostuttu laittamaan lääkärijonoon. Hoitaja ei pyynnöistä huolimatta suostunut kuuntelemaan keuhkoja, koska me kaikki pystyimme puhumaan normaalisti.
Seuraavalla viikolle sain ajan terveydenhoitajalle terveyskeskukseen. Tässä vaiheessa lapsilla oli jo yli kaksi kuukautta yskää takana ja nuoremmalta valui nenä koko ajan vihreää mömmöä. Korvat oli ok, ei kuulunut keuhkoista mitään mainittavaa ja hoitsu ei nähnyt tarvetta lääkärikäynnille. Mieskin oli jo kipeänä ja hän sai ajan lääkärille, koska tarvitsi töihin todistuksen. Minulle lääkäriaikaa ei annettu, vaikka aloin olemaan jo aina väsynyt ja en jaksanut tehdä mitään ylimääräistä, se kuulemma vain johtui raskaudesta ja en opiskelijana tarvinnut sairaslomaa.
Kaupungissamme on vain yksi yksityinen, josta aloin soittelemaan lastenlääkäriaikaa. Sain sen viikon päähän ja päätimme mennä kummakin lapsen kanssa sinne. Mies kävi terveyskeskuksessa kuulemassa, että syksy on tautista aikaa, ei tehdä mitään. Tässä välissä muutimme toiseen ihan uuteen asuntoon ja aloimme miettimään, että onkohan vanhassa hometta, kun näin sairastelemme koko porukka. Tilattiin kuntotarkastukset, kosteusmääritykset ja homekoira, mitään ei löytynyt.
Yksityisellä lapsille määrättiin antibiootit pitkittyneeseen flunssaan ja vaikka olenkin aika lääkevastainen päätimme ne syöttää, jos tilanne vaikka helpottaisi. Minä sain ajan terveyskeskuslääkärille, koska neuvolasta jo huomautettiin, että jonkun on parasta puuttua tilanteeseen, koska tautia oli jatkunut syyskuusta marraskuuhun. Lääkäri kuunteli keuhkot, katsoi korvat ja totesi, että kaikki ok, verikokeisiin pääsin, kun valehtelin, että tuttavalla on mykoplasma. Viikon päästä tuli lääkäristä puhelu, että piru vie, mykoplasmalle löytyi jotain vasta-aineita, mutta ei me sinua lääkitä, kun arvot oli niin alhaisetja tauti on pakko olla jo voiton puolella, kun noin kauan olet sairastanut. Yritin saada lapsille ja miehellekkin verikokeet, mutta ei niihin kuulemma ollut tarvetta, koska ei olut kuumetta ja hengitysvaikeuksia kenelläkään. Parin viikon päästä pitäisi minulta ottaa uudet verikokeet.
Viikolla tämän jälkeen soittelin nelisen kertaa terkkariin, koska lapset olivat tosiaan olleet jo noin kolme kuukautta kipeitä, antibiootti oli auttanut hetkeksi, mutta tauti ei ollut kokonaan parantunut. Halusin jonkun kuuntelevan keuhkot. En saanut yllättäen aikaa, päivystykseen raahasin lapset yksi ilta kun nuorempi valitteli rintakipua. Päästiin sairaanhoitajalle useamman tunnin odottelun jälkeen, kerroin, että minulla on mykoplasman vasta-aineita veressä, tauti on kestänyt näin ja näin kauan ja lapsrt yskivät kovasti. Otti pikaserpin ja kuunteli keuhkot, isommalla kaikki oli ok, pienemmän keuhkot kuulemma vähän vinkasivat, mutta ei ole päivystysasia, kun serppi oli kunnossa. Seuraavana aamuna yritin saada aikaa terveyskeskukseen, kun keuhkoista kuului se vinkaisu ja asiakaspalvelijan mukaan hoitaja oli kirjannut , että keuhkot kummallakin puhtaat.
Tässä vaiheessa menetin hermoni, soitin yksityiselle ja menimme sinne. Nuorempi lapsemme oli jo hyvin väsynyt, oli ollut useamman viikon enenevissä määrin. Söi ja joi kuitenkin ja kuumetta ei ollut ollenkaan, jaksoi leikkiä, joten kuvittelin väsymyksen johtuvan jatkuvasta yskimisestä. Lapsilta paljastui mykoplasma ja keuhkokuume, mykoplasma löytyi myös mieheltäni, joka siirtyi myös yksityiselle puolelle, koska terveyskeskukseen hän ei päässyt lääkärille, vaikka kertoi oireistaan (kova yskä, vihreää limaa todella paljon) ja puolisolla ja lapsilla mykoplasma todettuna. Saimme lääkkeet ja tauti alkoi muilla helpottaa, minä sairastuin uudelleen flunssaan melkein heti kuurin loputtua. Poskiontelontulehdus kolkuttelee tuloillaan, ja mieli tekisi kiusata terveyskeskusta tämänkin kanssa. Soitteli hoitajalle, kerroin, että poskiontelontulehkuksia on ollut ennenkin useita, tunnistan kyllä oireet. Hoitaja sanoi, ettei aikaa saa eikä raskaanaollessa voi syödä kuin yhtä antibioottia, joka ei minulle sovi kovien vatsaoireiden takia. Ennen kyllä sain raskaanakin kahta muuta antibioottia, mutta nyt on käytäntö kuulemma tämä.
Nyt käyn periaatetaistoa terveyskeskuksen ja yksityisen välillä, maksamme veroja tänne, mutta hoitoon ei pääse julkiselle, ellei pää ole kainalossa. Toinen mykoplasmanäytteeni ole myös koholla, mutta antibiootteja minulle ei määrätty siltikään. Jatkoseurantaa ei ole, käskettiin hakeutua päivystykseen, jos vointi menee todella huonoksi. Päivystyksestä minut vsrmaan vaan ohjattaisiin soittelemaan tervetskeskukseen, koska en olisi tarpeeksi sairas. Kyllä sitä ennen mielestäni kaikki pääsivät päivystykseen, nyt meidät on sieltä useamman kerran käännytetty pois. Ärsyttää, tämäkö on julkisen terveydenhuollon nykyinen tila, vai onko meillä käynyt vain todella huono tuuri?
