Hae Anna.fi-sivustolta

Jumalan nimi

Viestiketju osiossa 'Elämänkatsomus' , käynnistäjänä Lähimmäinen, 20.01.2006.

  1. Lähimmäinen Vierailija

    Uusi raamatunkäännös joka palauttaa Jumalan nimen sen oikealle paikalle raamatussa, ei JT käännös.

    Vaikka kirkon virallinen käännös vaikenee Jumalan nimestä, tilanne on nyt muuttumassa. Raamattu-2005 -projektin kääntäjät ovat nähneet tarpeelliseksi palauttaa Jumalan nimen suomalaiseen Raamattuun. Projektin nettisivulla aiheesta kerrotaan mm:

    Modernissa juutalaisessa uskonnossa yksi hyvin keskeinen oppi on Jumalan nimen tuntemattomuus ja ihmiselle saavuttamaton pyhyys. Tämän opin vaikutus näkyy jo ennen ajanlaskumme alkua kirjoitetuissa teoksissa kuten Makkabilaisten kirja, jossa vältetään Jumalan nimen lausumista, vaikka puhutaankin hengellisistä asioista. Moderni juutalainen uskonto opettaa, että Jumala on saattanut oman nimensä unohduksiin kaikilta ihmisiltä, koska ihmiset eivät ole arvollisia tuntemaan Hänen pyhää nimeään. Juutalaiset rabbit suhtautuvat asiaan jopa niin vakavasti, että he opettavat Jumalan nimen lausumisen tai sen merkityksen tutkimisen olevan kadotukseen johtava kuoleman synti.

    Juutalaisessa uskonnossa otettiin tavaksi lausua Jumalan nimen kohdalla ”Adonay” (Herra) aina Raamattua luettaessa. Jumalan nimi kuitenkin esiintyy Raamatussa muutamassa kohdassa heti sanan Adonay jälkeen, jolloin tapana oli lausua Jumalan nimen kohdalla ”Elohim” (Jumala), jotta samaa sanaa ei tarvitsisi toistaa kahta kertaa peräkkäin. Näiden lausumistapojen vuoksi vanhoissa juutalaisissa Raamatun käsikirjoituksissa Jumalan nimi YHWH on vokalisoitu sanan Adonay mukaisesti ”Yehowah” (jossa ensimmäinen ’a’ on muutettu ’e’:ksi, koska heprean kieliopin mukaan yod-kirjaimen jälkeen seuraava puolivokaali ei voi olla ’a’). Niissä Raamatun jakeissa, joissa Jumalan nimi tulee heti sanan Adonay jälkeen, nimi YHWH vokalisoitiin sanan Elohim mukaisesti ”Yehowih”.

    Tätä juutalaisen uskonnon perinnäissääntöihin perustuvaa tapaa on sovellettu myös useimmissa kristillisissä Raamatun käännöksissä. Keskiajalla eläneet kristilliset Raamatun kääntäjät eivät tunteneet juutalaisen uskonnon oppeja kovin tarkasti, ja he kuvittelivat sanan Yehowah olevan yhtä luotettavasti oikein kirjoitettu erisnimi kuin mikä tahansa muukin sana juutalaisessa Raamatussa. Keskiajalla julkaistuissa Raamatun käännöksissä Jumalan nimeä on useimmiten kohdeltu erisnimenä ”Jehovah”. (Muotoa ”Jehovih” ei kuitenkaan käytetty sanan Adonay jälkeen - kääntäjät saattoivat ihmetellä outoa Jumalan nimen muotoa, mutta ohittivat sen olankohautuksella, ilman parempaa tietoa asiasta.)

    Myöhemmässä vaiheessa, kun juutalaisen uskonnon opit tulivat laajemmin kristillisten teologien tietoon, Raamatun kääntäjät ymmärsivät että juutalaiset eivät koskaan lausu ääneen sanaa YHWH, vaan sen tilalla lausutaan ”Adonay” - joka on hepreaa ja tarkoittaa ”Herra”. Sanan ”Jehovah” käytöstä luovuttiin, ja sen tilalla alettiin käyttää englantilaisissa Raamatuissa sanaa ”LORD” kokonan isoilla kirjaimilla kirjoitettuna - erotuksena sanasta Adonay, joka kirjoitettiin ”Lord”. Vanhoissa suomenkielisissä Raamatuissa Jumalan nimi kirjoitettiin muotoon ”HERra” (kolme ensimmäistä kirjainta isoilla kirjaimilla) - erotuksena sanasta Adonay, joka kirjoitettiin ”Herra”. Uudemmissa Raamatun käännöksissä (kuten vuoden 1938 kirkkoraamattu) on sanojen YHWH ja Adonay erottelusta usein luovuttu kokonaan, kirjoittaen ne molemmat samalla tavalla ”Herra”.

    Vaikka moderni juutalainen uskonto onkin halunnut pyyhkiä pois kaiken muiston Jumalan nimen kirjoitus- ja lausumistavasta, varhaiset kristilliset kirkkoisät eivät sano olevansa sen epävarmempia Jumalan nimen lausumistavasta kuin minkään muunkaan Raamatusta löytyvän nimen lausumistavasta. Aleksandriassa asunut teologi Clement (n. 150 - 215 jKr.) kirjoittaa teoksen Stromata viidennen osan luvussa VI: ”Se nelikirjaiminen nimi ... lausutaan ’iaoue’, joka on käännettynä: ’Hän joka on ja tulee olemaan’.” (Clement ei osoita minkäänlaista epäröintiä tai arvelua siitä, että Jumalan nimen oikea lausumistapa olisi kenties kadonnut tai unohtunut.) Muutamia vuosisatoja myöhemmin Cyrrhuksen piispa Theodoret (393 - 460 jKr.) kirjoittaa toisen Mooseksen kirjan kommentaarissaan, että Jumalan nimi lausutaan ”iabe”. Nämä molemmat kreikan kielellä kirjoitetut sanat viittaavat Jumalan nimen kirjoitustapaan Yahweh: kreikan kielen diftongi ”ou” muistuttaa konsonanttia ”w”, kuten myös kreikan kielen ”b” joka lausuttiin 400-luvun kreikan kielessä ”v”.


    http://www.qnet.fi/mpeltonen/tekstit.htm
     
  2. Lähimmäinen Vierailija

    Nettiraamattu löytyy tästä os.
    http://www.qnet.fi/mpeltonen/tekstit.htm

    uskonto-Raamattu-Jumalan nimi
     
  3. Lähimmäinen Vierailija

    Tässä suora os. nettiraamattuun

    http://www.nettiseurakunta.net/2005/
     
  4. kysymys Vierailija

    Onko Jumalaa ilman kirjaimia?
     
  5. 2. kysymys Vierailija

    Kumpiko oli ensin, Jumala vai kirjaimet?
    Kuka keksi Jehovan?



     
  6. tulkinta Vierailija

    Toiset uskovat Jumalan nimeen ja toiset uskovat Jumalaan.
     
  7. Ekdom Vierailija

    Ja kolmannet eivät kumpaankaan.
     
  8. Ekdom Vierailija

    Ja kolmannet eivät kumpaankaan.
     
  9. kate Vierailija

    Eli uusimpaan käännökseen saadaan tämä JHVH tetragrammi. Tämähän kuullostaa hyvältä. Olen aina ihmetellyt sitä,miksi kyseinen nimi on poistettu. Luulisi että raamattu halutaan säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä. Todella tyhmää ollut korvata JHVH jollain ""herra"" sanalla, kerran JHVH tekstissä isoin kirjaimin lukee.

    Lähimmäinen Onko Jumalalla monta nimeä? Jotkut sanovat Jumalan nimeksi esimerkiksi Minä Olen.

    Tiedän että on olemassa käännöksiä jossa tämä JHVH on säilytetty. UM käännös ei ole ainoa, vaikkakin tunnetuin.
     
  10. kristitty Vierailija


    Onko sulla jäänyt epäselväksi, että meillä on uusi Raamatun käännös 1992 ja sen takia ihmiset eivät esim. tunnista noita sinun vanhalla puhetyylillä kopioituja käännöksiä. Suomessa ei muutamaan vuosikymmeneen ainakaan olla uudistamassa Raamatun kieltä nykyaikaisemmaksi!
     
  11. Lähimmäinen Vierailija

    Jumalalla on nimi Jehova joka on yleisimmin käytetty myös Jahve tai Jah mutta Herra ei ole mikään nimi.Muutkin kuin JT ovat huomanneet että Jumalan nimi on poistettu Raamatuista.

    http://www.nettiseurakunta.net/2005/

    mitä tulee Raamattuun 1992 siinä ei ole Jumalan nimeä ja sitä on haukuttu huonoksi käännökseksi.
     
  12. kristitty Vierailija


    Ihmisten mielipiteistä huolimatta meidän virallinen Raamattumme on 1992 ja pysyy! Jotkut haluavat käyttää vanhaa käännöstä, ehkä tottumuksesta, käyttäkööt mun puolestani. Mutta ei kukaan ole asettanut Raamatun uusimman painoksen 1992 virallista asemaa kyseenalaiseksi eikä poistanut sitä eli se on voimassa oleva Raamatun käännös!
     
  13. kate Vierailija


    Vuoden 1992 käännös on saanut erittäin runsaasti kritiikkiä uskovaisten (hellareitten ym) taholta. Sitä pidetään luopioraamattuna ja erittäin huonona käännöksenä.
    Lisäksi siinä selkeitä käännösvirheitä, ristiriitaisia jakeita on korjattu sopivasti kirkon oppiin sopivaksi.
    Vanha käännös ilmaisee asiat paremmin ja tuo vuoden 1938 käännös on monen uskovan ""suosikki"". Raamattua tulee tutkia monen käännöksen avulla, se on paljon järkevämpää kuin pysyminen luopioraamatussa joka ei ole alkuteksteille lainkaan uskollinen. Kannatan että lainaukset otetaan 1938 käännöksestä.
     
  14. kristitty Vierailija


    Minulle kelpaa hyvin tämä virallinen Raamatun käännös 1992, en kaikpaa muuta käännöstä luettavakseni! Ymmärrän tämän käännöksen ihan hyvin ja luotan siihen, vaikka olenkin uudestisyntynyt kristitty eli sitä tiukinta lajia!
     
  15. TuleJaKazo Vierailija

    JEHOVAN TODISTAJIEN UUDEN MAAILMAN KÄÄNNÖKSEN ONGELMAKOHTIA

    Miksi Jehovan todistajat ovat Uuden maailman käännöksissään poikenneet kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstistä lisäämällä Jumalan nimen virheellisen lukutavan, Jehova, vaikkei koko Jumalan nimeä (JHWH) mainita Uudessa testamentissa?

    Jehovan todistajat ovat omaan UT:n käännökseensä lisänneet ko. nimen (Jehova) 237 kertaa. Todistajat ovat väittäneet, että kreikkalaisissa kirjoituksissa olisi alunperinkin sana Jehova. Näin ei kuitenkaan ole.
    Tämän lopulta myöntää myös Jehovan todistajien oma opaskin: ""Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten, 'Uuden testamentin', suhteen tilanne on erilainen. Ilmestyskirjan (Raamatun viimeisen kirjan) käsikirjoituksissa Jumalan nimi on lyhennetyssä muodossaan 'Jah' (sanassa 'halleluja'). Mutta muutoin mikään niistä vanhoista kreikkalaisista käsikirjoituksista, joita on saatavilla nykyään Matteuksesta Ilmestyskirjaan, ei sisällä Jumalan nimeä kokonaisuudessaan."" (Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti, Vantaa 1988, s.23).

    Jehovan todistajat ovat lisänneet nimen, koska heidän on pakko selittää, että Jeesus olisi omana aikanaan lausunut Jumalan nimen ääneen, muutoinhan heidän oma Jehova-korostuksensa menettää merkityksensä. Jeesuksen lausuntatavasta meillä ei kuitenkaan ole mitään tietoa, paitsi se, mikä on löydettävissä kreikkalaisista kirjoituksista, joiden perusteella Jeesus käytti Jumalasta varhaiskristittyjen hänestä itsestään käyttämää ""Herra"" (kyrios) nimeä, sekä mm. nimiä Isä, Isi (ar. abba), Jumala (theos).

    Jehovan todistajat perustelevat Jehova-nimen ottamista kreikkalaisiin kirjoituksiin (UT) mm. seuraavilla syillä (lainaukset lehtisestä ""Jumalan nimi joka pysyy ikuisesti"", Vantaa 1988):

    Perustelu 1
    Jeesus käytti nimeä: ""On siksi epätodennäköistä, ettei hän olisi lausunut Jumalan nimeä, varsinkin kun hänen oma nimensäkin, Jeesus, merkitsi 'Jehovan pelastus'."" (s.14-15).

    Jehovan todistajat arvailevat, että Jeesus olisi lausunut ajan tavasta poiketen Jumalan nimen lukiessaan Jes.61:1,2. Tälle ei ole mitään perusteita, kyseessä on ""uskollisen orjan"" perusteeton väite. Matteus olisi heprealaisessa alkutekstissään käyttänyt nimeä. Todistajat vetoavat tässä Hieronymuksen mainintaan Matteuksen heprealaisesta alkutekstistä.

    Perustelu 2
    Matteuksen evankeliumin heprealaisperäisyys on kuitenkin taas tieteellisesti todistamaton arvaus, ja vaikka se pitäisikin paikkaansa, halusivat varhaiskristityt (n. 60-80 j.Kr. evankeliumin synnyn ajoitustavasta riippuen), että kreikkalaisessa tekstissä ""Jehova"" nimi ei esiinny.

    Perustelu 3
    VT:n kreikannoksessa Septuaginnassa (LXX) esiintyy Jumalan nimi heprealaisin konsonantein JHWH.

    Vain parissa Septuaginnan kopiossa on todella säilynyt JHWH hepreaksi, mutta jo kuuluisissa ""koodekseissa"" (200-400 -luvulta) tämä puuttuu ja JHWH on käännetty kreikaksi sanalla kyrios eli Herra. Eikö sekä Septuaginnan että kreikkalaisten kirjoitusten kyrios-painotteisuus osoita paremminkin sitä, että heti alusta alkaen aidot kristityt halusivat korostaa oman Herransa Jeesuksen Kristuksen sekä Jahven yhtenevyyttä toisiinsa? Sekä Isä että Poika ovat yhtä, siis Herra. Jeesuksen herruuden isolla H:lla Jehovan todistajatkin joutuvat myöntämään mm. suomalaisessa Uuden maailman käännöksessä 1.Kor.12:3.

    Perustelu 4
    Kristittyjen luopiokirkko poisti Jumalan nimen Raamatusta. Tämä todella on Jehovan todistajien väite! ""Juutalaiset siis kieltäytyivät lausumasta Jumalan nimeä, kun taas kristillinen luopiokirkko sai sen poistetuksi kokonaan Raamatun molempien osien kreikankielisistä käsikirjoituksista samoin kuin muille kielille tehdyistä käännöksistä."" (s.25).

    Tämä väite on siinä mielessä ongelmallinen, että tosiasia on, että todistajien väitteitten paikkansa pitämiseksi täytyi siis kristikunnan olla luopiotilassa jo 100-luvun lopulla! Muutoinhan tällä hetkellä tunnetuista vanhimmista käsikirjoituskopioista olisi täytynyt löytyä Jehovan nimi. Historiasta tiedämme, että 100-300 -luvuilla oli kristillinen kirkko vainojen alla ja ehkäpä Jahveen sekä Jeesukseen voimakkaammin kuin koskaan turvaava.

    Kootusti voidaan kuitenkin todeta:
    - Jehovan todistajat ovat käännöksessään tehneet käännösvirheen 237 kohtaan, eivätkä ole olleet edes systemaattisia, sillä vaikka he väittävät ""palauttaneensa"" Jehova-nimen VT:n lainauksiin, he ovat ""palauttaneet"" nimen myös sinne, missä ei lainata VT:a suoraan ja lisäksi he eivät ole systemaattisesti kääntäneet kyrios-sanaa Jehovaksi muutoin kuin omaa opillista tulkintaa tukevissa kohdissa.

    - Lisäksi, kun Jehovan todistajat väittävät Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen (esim. Pietarin ja Paavalin) käyttäneen puhuessaan Jumalan erisnimeä Jehova-muodossa, he ylittävät Raamatun opetuksen ja siirtyvät oman tulkintansa linjalle. Paavalin kirjeissä esimerkiksi ei mainita kertaakaan nimeä Jehova. Ja kun Jeesus rukoilee Isä meidän -rukouksessa ""pyhitetty olkoon sinun nimesi"", hän ei mainitse lainkaan Jumalan nimeä, vaan haluaa opettaa meille, että voimme puhutella Jumalaa Isäksi. Miltä kuulostavan Jumalan ""nimen"" Jeesus teki ilmeiseksi meille opetuksissaan (Joh.17:6) ja minkä nimen Jeesus halusi meidän pyhittävän (Matt.6:9), sitä me emme varmasti tiedä, mutta todennäköisesti hän ilmoitti omilleen Jumalan oikean nimen, ei jotakin 1200-luvulla syntynyttä vääristynyttä ääntämistapaa.

    - Kun Jehovan todistajat väittävät kristittyjen tehneen vääryyden, kun he eivät ole kääntäneet JHWH-nimeä Vanhan testamentin puolelle suoraan, vaan korvanneet sen vastineella ""Herra"" (tai Lord jne.), niin tässä väitteessään Jehovan todistajat ovat oikeassa. Niihin kohtiin, joissa Jahve-nimi esiintyy Vanhassa testamentissa, voitaisiin (ja näin tulisi tehdä) alkutekstin nojalla palauttaa Jumalan nimi paikalleen. Raamatun kääntämisen perustana tulee kuitenkin olla paras mahdollinen alkuteksti, ei oletettu olematon alkuteksti.

    Seuraavassa esimerkkejä Uuden maailman käännöksestä (UM) löydettävistä selkeitä JT:n omaa oppia tukevia muutoksia, jotka sotivat joko alkutekstiä vastaan tai sanan merkityksen säännönmukaista kääntämistä vastaan.

    - Luuk.23:43 Ja hän sanoi hänelle: ""Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa"" (UM)
    ja sanoen hänelle: Totisesti sanon sinulle: tänään kanssa minun tulet olemaan paratiisissa (sanasanainen käännös/JR)

    UM:n käännökseen on tehty tahallinen tulkinta kaksoispisteen sijoittamisessa sanan ""tänään"" jälkeen. Majuskelitekstissä ei ole välimerkkejä. Mutta niissä tekstilaitoksissa, joissa välimerkit ovat on se sijoitettu, kuten Jeesuksen muissa ""Totisesti minä sanon teille"" -lauseissa, sanan ""teille"" (alkutekstissä sanan ""sanon"") jälkeen.
    ENSINNÄKIN: Jehovan todistajat ovat tahallisesti muuttaneet lauseen ajatusta, koska heidän käsityksensä mukaan paratiisi sijaitsee uudistetun maan päällä ja Jeesuksen lausuessa sanansa, tuo paratiisi -aika ei ollut vielä käsillä.
    TOISEKSI: JT opin mukaan ryövärin sielu kuolee totaalisesti (eikä siis ole olemassa ns. välitilaa), joten kuoleman jälkeen hän ei voisi olla missään olomuodossa ""tänään"". Kyseessä on kuitenkin tahallisesti tehty väärä käännös. Vaikka emme lähtisikään rakentamaan oppia paratiisista jonnekin tuonpuoleiseen olotilaan, niin meidän tulee silti pitäytyä alkutekstiin ja sen kirjaimelliseen tulkintaan ennen muuta. Voihan toki olla, että Jeesus puhuu ristillä vertauksellisesti ""paratiisista"", mutta oli miten oli, meillä ei ole oikeutta muuttaa alkutekstin selvää sanajärjestystä ja ajatusta, kuten Jehovan todistajat ovat nyt tehneet. On erikoista, että JT ovat löytäneet erään Alexander Thomson nimisen heprean ja kreikan kielen ""kommentoijan"" (?) puolustelemaan käännöstapaa (Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen, Vantaa 1991, s.329). Esimerkiksi maailmankuulu saksalainen eksegeetti Eduard Schweizer mainitsee teoksessaan: ""On täysin epätodennäköistä, että olisi tarkoitettu 'Sanon sinulle tänään'"" (Luukkaan evankeliumi, Kirjapaja, Juva 1992, s.249).

    - Joh.1:1 Useimmiten, kun UT:ssa (myös UM:n käännös) mainitaan kreikankielinen sana Qeoß (Jumala), on se myös käännetty sanalla ""Jumala"" (ellei asiayhteys selkeästi ilmaise jotakin muuta, Joh.10:34,35; Apt.7:40 jne.). UM-käännös tekee kuitenkin poikkeuksen Joh.1:1 lopussa, jossa Qeoß on käännetty kylläkin sanalla jumala, mutta tulkinnallisesti kirjoitettu pienellä kirjaimella ""jumala"".

    Perinteisesti Jehovan todistajat ovat perustelleet Jeesuksen kutistamista tässä kohden pienellä kirjoitetuksi ""jumalaksi"" esittämällä, että sana Qeoß on tässä ilman artikkelia. Samoin sana Qeoß on kuitenkin ilman artikkelia myös esimerkiksi kohdissa Matt.6:24 (""Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia""/UM), Luuk.3:2 (""tuli Jumalan julistus Johannekselle""/UM), Luuk.20:38 (""Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien""/UM) ja Room.8:33 (""Kuka esittää syytöksen Jumalan valittuja vastaan? Jumala on se, joka julistaa heidät vanhurskaaksi""(UM).

    Johdonmukaisesti olisi Joh.1:1 pitänyt kääntää vastaavasti ""Sana oli Jumala"", kuten muut raamatunkäännökset tekevät. Tällöin kuitenkin korostuisi protestanttinen tulkinta Jeesuksen jumaluudesta (ks. tästä myöhemmin). Ristiriita on myös siinä, että Joh.1: n alussa korostetaan usein, että Sana (Jeesus) on Jumalan luona (rinnalla) ja hän on JT:n mukaan jumala. Kuitenkin UM-käännöksenkin mukaan 5.Moos.32:39 sanoo: ""Huomatkaa nyt, että minä - minä se olen, eikä minun rinnallani ole jumalia"". Nyt, jos Jeesus on erillinen ""jumala"", niin Jumalan rinnalla on todellinen toinen jumala, jota kutsutaan UT:ssa monin paikoin myös ""Jumalan Pojaksi"" (vrt. ihmisestä syntynyt on ihminen, Jumalasta syntynyt on loogisesti Jumala).

    - Kol.1:15-17 Jehovan todistajat ovat lisänneet sanan ""muu"" useaan kohtaan mainittuja jakeita, jotta Jeesus voitaisiin sijoittaa luoduksi olennoksi ja korostaa hänen ei-jumalallisuuttaan. UM: ""Hän on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja. Kaikki muu on luotu hänen välityksellään ja häntä varten. Hän myös ennen kaikkea muuta, ja hänen välityksellään kaikki muu saatettiin olemaan.""

    Alkutekstissä ei ole sanaa ""muu"" yhdessäkään neljästä kohdasta, johon UM-käännöksessä sana on tietoisesti lisätty oman opintulkinnan tueksi. On erittäin kyseenalaista, että JT:n johto väittää UM:n olevan kirjaimellinen käännös, jossa pyritään jopa alkukielten sanajärjestys säilyttämään (Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen, Vantaa 1991, s.327). Kuitenkin UM:n käännökseen on jopa lisätty sanoja. Uuden testamentin ja Paavalin mukaan Jeesuksessa luotiin todella kaikki sanan varsinaisessa merkityksessä. Jehovan todistajat pyrkivät ""muu""-sanalla korostamaan, että Jehova itse loi Jeesuksen ja loppu muu luotiin Jeesuksen välityksellä. Alkuteksti ei tue tällaista tulkintaa.

    - proskyneoo - Kreikankielinen sana tarkoittaa ""suudella kohti"", osoittaa jollekin kunnioitusta (esim. kumartumalla maahan hänen eteensä), kumartaa, kumartaen rukoilla, palvoa, rukoilla.

    Jehovan todistajat käyttävät termiä UT:ssa valikoiden. Kun sana esiintyy selkeästi Jumalan yhteydessä, on valittu käännösvaihtoehdoksi ""palvoa"" (vrt. Joh.4:20, Ilm.5:14, 7:11 jne.), kun taas sana liittyy Jeesuksen palvomiseen, on se käännetty sanalla ""kumartaa"" (Matt.14:33, 28:9, Luuk.24:52, Hepr.1:6 jne.). JT:t väittävät, että heidän käännösperiaatteenaan on ollut kääntää seuraavasti: ""Jonkin heprealaisen tai kreikkalaisen sanan vastineeksi on otettu yksi kohdekielen sana, ja sitä on käytetty kauttaaltaan, jos ilmaus tai tekstiyhteys sen suinkin sallivat, niin että asia tulisi täysin ymmärrettäväksi kohdekielellä"" (Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen, Vantaa 1991, s.328). Tässä tapauksessa sana on kuitenkin käännetty kahdella tavalla, jotta Jeesuksen jumaluus saataisiin peitettyä lukijoilta.

    Kun sana proskyneoo esiintyy Septuaginnassa (VT:n kreikannos), käytetään sitä vain joitakin kertoja viittaamaan kunnioitukseen korkea-arvoista henkilöä kohtaan, mutta kaksi kolmesta esiintymiskerrasta liittyvät joko Jumalan tai väärien jumalien palvontaan. Kun taas sana esiintyy UT:ssa käytetään sitä yksinomaan osoittamaan palvontaa (kumartamista) joko Jumalaa (tai Jeesusta) tai epäjumalaa (esim. petoa tai perkelettä) kohtaan. Ainoan poikkeuksen tekee yksi Jeesuksen vertaus, jossa siinäkin kuningas kuvaa taivasten valtakuntaa ja sen kuningasta (Matt.18:26).

    Jokaisessa UT:n kohdassa, jossa proskyneoo verbi esiintyy käytettäessä sanaa Jumalasta tai Jeesuksesta, ei kertaakaan tehdä mitään erityisempää erotusta näiden persoonien välillä. Sen sijaan muutama asia nousee selkeästi esiin: perkeleen (Matt.4:9), pedon (Ilm.14:9-11), ihmisen (Pietarin, Apt.10:25-26) ja enkelin (Ilm.19:10; 22:8-9) palvominen tai kumartaminen on ehdottomasti väärin. Kun Jehovan todistajat esittävät, että Jeesus olisi arkkienkeli Mikael, niin kannattaa huomata Ilm.22:8-9 selkeät sanat: ""Minä, Johannes, siis kuulin ja näin tämän. Ja kun olin kuullut ja nähnyt, lankesin maahan palvoakseni sen enkelin jalkojen edessä, joka oli tämän minulle näyttänyt. Mutta hän sanoo minulle: 'Varo! Älä tee sitä! Olen vain sinun ja sinun veljiesi, profeettojen, orjatoveri ja niiden, jotka noudattavat tämän kirjakäärön sanoja. Palvo Jumalaa.'"" (UM). Enkelien tai ihmisten palvonta ei siis ole raamatullista ja oikein.

    On siis kaksi vaihtoehtoa: Kun UT:ssa kuvataan Jeesuksen kumartamista eli palvontaa (proskyneoo), on (1) Jeesus joko Jumala tai (2) ihmiset palvoivat Jeesusta virheellisesti. UT ei kuitenkaan koskaan oikaise (kuten tekee Pietarin tai enkelin kohdalla), että Jeesuksen kumartaminen ja palvominen olisi ollut synnillistä ja väärin. Palvonta (kumartaminen, proskyneoo) kuuluu vain Jumalalle. UT:n alkuteksti rinnastaa Jeesuksen Jumalaan. Näinhän Jeesus itsekin päätteli itsestään: Jeesus on Jumala ja Jumalan vertainen, vaikkakin mysteerin omaisesti maanpäällisessä ruumiissaan, orjan muodossa, alisteisessa suhteessa Isään. ""Tämän vuoksi juutalaiset alkoivat tosiaan vielä enemmän tavoitella häntä tappaakseen, koska hän ei ainoastaan rikkonut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa omaksi Isäkseen ja teki siten itsensä Jumalan vertaiseksi"" (Joh.5:18/UM). Jeesus itse rinnasti itsensä Jumalaan sanoen olevansa Jumalan vertainen eli samanlainen.

    - nykyisin Jehovan todistajat ottavat esimerkiksi upeasta nykysuomen käännöksestään Matt.5:3:n (sama jae otetaan esimerkkinä muuallakin maailmassa). Kirkkoraamattu on perinteisesti kääntänyt jakeen alun oikein alkutekstin mukaan ""Autuaita ovat hengellisesti köyhät"". Jehovan todistajien mielestä onnellisia eivät voi olla hengellisesti tai hengessään köyhät, vaan ihmisen pitää olla nimenomaan rikas hengellisesti tai hengessä, jotta hän voisi pelastua, siksi Uuden maailman käännös esittää jakeen seuraavasti: ""Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille"". Kyseessä on selkeä käännösvirhe ja alkutekstin merkityssisällön ymmärtämättömyys. Nyky-eksegeetikkojen mukaan ""köyhä"" sana oli juutalaisille uskonnollinen kunnianimike ja yksi mahdollisuus Jeesuksen sanavalintaan oli tässä, siksi sen käyttäminen ko. jakeessa on täysin perusteltua. Toinen perustelu löytyy mm. luterilaisen armo-opin kautta: jokainen, myös hengessään köyhä ihminen on onnellinen, sillä Jeesuksen sovituskuolemaan saa hänkin heikkona turvautua.
    (referoitu lainaus loppu)
     
  16. Lähimmäinen Vierailija

    http://www.biblelexicon.info/um.htm


    http://www.watchtower.org/bible/index.htm
     
  17. mm Vierailija

    Kyllä mäkin enimmäkseen luen 92:sta, mutta on mulla se vanha ja sen lisäksi vieraskieliset versiot. Joskus on kyllä mukava kaivaa muitakin versioita ja verrata niitä keskenään. Ja se alkukielinenkin...
     
  18. kommentti Vierailija

    Huomioikaa koska Lähimmäiseltä loppuvat keinot eli tulee liian vaikea asia heidän uskontonsa kannalta esille. Silloin Lähimmäinen joko syyttää luopioita tai antaa linkin jehovantodistajien nettisivuille (joka sivumennen sanoen on kuin joku satukirja, kuvituksineen kaikkineen). Tekstikin on kuin olisi pikkulapsille tarkoitettua.

     
  19. Lähimmäinen Vierailija

    Minulta eivät ""keinot"" lopu! olen ollut mukana soneran sivuilla vuosikausia ja aion jatkaa!!
     
  20. kommentti Vierailija

    Toivottavasti jatkat koska keskustelut on aika vähissä jos sinä et ole täällä. Ja on mielenkiintoista saada tietoja Jehovan todistajien sielunelämästä.

    Älä ihmettele että teidän oppinne aiheuttavat kritiikkiä. Tässä ennen joulua oli eräässä lehdessä jehovantodistajan haastattelu, mikä on aika harvinaista koska he eivät yleensä oppejaan julkisesti esitä. Ja totta oli että sen jälkeen tulvi yleisönpalstalla kriittisiä kommentteja jt-uskonnosta. Kyseinen uskonto ja sen tavat tosiaankin herättävät ns. normaaleissa ihmisissä voimakkaita negatiivisia tunteita.

     
  21. pete Vierailija

    kommentti


    Kertoisitko minulle lyhyesti millaista kriittistä palautetta ihmiset antoivat JT uskonnosta jutun perusteella.



    UM kritiikkiin ei voi vastata pelkillä JT linkeillä, jos perusteita ei ole JT:llä, tämä on tunnustettava. On sanottava suoraan että en pysty perustelemaan noita väitteitä Lähimmäinen!
     
  22. Lähimmäinen Vierailija

    Mikä raamatunkäännös on oikea? Millä sen voi perustella?
    Tässä on esim. uusi raamatunkäännös joka ei ole JT tekemä.

    http://www.nettiseurakunta.net/2005/
     
  23. pete Vierailija


    En tiedä onko olemassa yhtä ainotta ja oikeaa käännöstä. Um käännös näyttää kuitenkin vääntäneen n 300 ""opillista jaetta"" JT oppia tukemaan. Tuossa Tulenjakatzon viestissä oli reilusti perusteita miksi UMK on hyvin kyseenalainen. Selvästi perusteettomat asiat tulisi poistaa UMK:sta vaikka se JT opin uskottavuutta heikentäisikin.
    Minulla on itsellänikin UM raamattu,se on jo tuotteena tutustumisen arvoinen. Eri käännöksiä kannattaa lukea koska vaihtelu virkistää.
     
  24. nimi Vierailija

    Jeesus sanoo, että hän kirkastaa Isänsä nimeä, mutta Jeesus ei käytä sitä seuraajiensa uskon testaamiseen tai sanomansa viehätysvoiman lisäämiseksi. Jotkut ensimmäisen vuosisadan taikurit käyttivät Jumalan nimeä lisätäkseen esitystensä viehätysvoimaa, mutta se ei tehnyt heistä vielä Jumalan palvelijoita. Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi lausunut Jumalan nimen, koska mikään tiedossa olevista Uuden Testamentin käsikirjoituksista ei sisällä nimeä YHWH. Jeesuksen viittaukset Jumalan nimeen tarkoittivat ennemminkin viittauksia Jumalan maineeseen ja persoonaan, kuin tuon nimen ääntämiseen/lausumiseen. Näyttää siltä, että alkukristityt (eivät juutalaiset) olivat ensimmäisiä, jotka jättivät tetragrammin YHWH pois pyhistä kirjoituksista. Kristityt tulivat taitaviksi siinä, että he käyttivät Septuagintaa (juutalaisten kreikankielinen käännös pyhistä kirjoituksista) todistaakseen Kristuksen olevan Vanhan Testamentin Jahve/Jehova. Tätä taustaa vasten Uuden Testamentin ""nimi kaikkien muiden yläpuolella"" tarkoitti Jeesusta. Isän tahto oli, että kaikki tehtäisiin Jeesuksen Kristuksen nimessä, jotta Isä tulisi kirkastetuksi (Apt. 4:10-12; Fil. 2:9-11). Jehovan tarkoitus oli, että oman nimensä sijasta Pojan nimessä olisi tie pelastukseen, ja Poika saisi myös kunnian tästä. Painotuksen siirtäminen takaisin nimeen Jehova olisi itseasiassa suorassa ristiriidassa Jumalan tarkoituksen kanssa.
     
  25. Lähimmäinen Vierailija

    Jehova

    (hepr. verbin ha·wah´ ’tulla [joksikin]’ imperfektiivinen kausatiivimuoto; merk. ’hän saattaa tulemaan [joksikin]’).

    Jumalan persoonanimi (Jes 42:8; 54:5). Vaikka hänestä käytetäänkin Raamatussa esimerkiksi sellaisia kuvailevia arvonimiä kuin ”Jumala”, ”Suvereeni Herra”, ”Luoja”, ”Isä”, ”Kaikkivaltias” ja ”Korkein”, niin ainoastaan tämä persoonanimi ilmaisee täysin hänen persoonallisuutensa ja ominaisuutensa – sen, kuka hän on ja mitä hän on (Ps 83:18).

    Jumalan nimen oikea lausumistapa. ”Jehova” on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ”Jahve”. Vanhimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämä nimi esiintyy neljänä konsonanttina, joista käytetään yhdessä tavallisesti nimeä Tetragrammi (kreik. te·tra- ’neljä’ ja gram´ma ’kirjain’). Nämä neljä kirjainta (jotka kirjoitetaan oikealta vasemmalle) ovat ????, ja ne voidaan translitteroida suomeksi JHWH (tai JHVH).

    Jumalan nimen heprealaiset konsonantit siis tunnetaan. Kysymys onkin siitä, mitkä vokaalit näihin konsonantteihin pitäisi liittää. Hepreassa alettiin käyttää vokaalimerkkejä vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla (ks. HEPREA: Heprean kirjaimisto ja kirjoitus). Vokaalimerkit, joita on heprealaisissa käsikirjoituksissa tuolta ajalta, eivät kuitenkaan auta päättelemään, mitkä vokaalit Jumalan nimessä pitäisi olla. Syynä on eräs taikauskoinen tapa, joka oli alkanut jo vuosisatoja aiemmin.

    Taikausko kätkee nimen. Juutalaisten keskuudessa syntyi jolloinkin sellainen taikauskoinen käsitys, että oli väärin edes lausua (Tetragrammin edustamaa) Jumalan nimeä. Ei tiedetä tarkasti, millä perusteella Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nimeä pidettiin liian pyhänä epätäydellisten huulten lausuttavaksi. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei kuitenkaan ole mitään todisteita siitä, että kukaan Jumalan tosi palvelijoista olisi koskaan epäröinyt lausua hänen nimeään. Ei-raamatulliset heprealaiset asiakirjat, kuten ns. Lakisin kirjeet, osoittavat, että Jumalan nimeä käytettiin tavallisessa kirjeenvaihdossa Palestiinassa seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa.

    Toisen käsityksen mukaan tarkoituksena oli estää ei-juutalaisia kansoja tuntemasta Jumalan nimeä ja mahdollisesti käyttämästä sitä väärin. Jehova sanoi kuitenkin itse, että ’hänen nimensä tulisi julistetuksi kaikessa maassa’ (2Mo 9:16; vrt. 1Ai 16:23, 24; Ps 113:3; Mal 1:11, 14), niin että jopa hänen vastustajansa tulisivat tuntemaan sen (Jes 64:2). Pakanakansat tunsivatkin tämän nimen ja käyttivät sitä sekä ajanlaskumme alkua edeltäneinä aikoina että ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla (The Jewish Encyclopedia, 1976, XII osa, s. 119). Erään väitteen mukaan tarkoituksena oli estää käyttämästä nimeä taikamenoissa. Jos näin on, niin se oli perin epäjohdonmukaista, sillä onhan selvää, että mitä salaperäisemmäksi nimi tulisi sen käyttämättömyyden vuoksi, sitä paremmin se soveltuisi taikuuden harjoittajien tarkoituksiin.

    Milloin taikauskoinen tapa sai alkunsa? Samoin kuin se syy tai ne syyt, joiden vuoksi Jumalan nimeä alun perin lakattiin käyttämästä, jäävät hämäriksi, epäselväksi jää paljolti myös se, milloin tällainen taikauskoinen tapa alkoi todella saada jalansijaa. Jotkut katsovat sen juontuvan Babylonin pakkosiirtolaisuuden (607–537 eaa.) jälkeiseltä ajalta. Tämä teoria perustuu kuitenkin siihen olettamukseen, että myöhemmät Heprealaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat käyttäneet Jumalan nimeä vähemmän, mutta tämä näkökanta ei tarkemmin tutkittaessa pidä paikkaansa. Esimerkiksi Malakia on ilmeisesti viimeiseksi (viidennen vuosisadan jälkipuoliskolla eaa.) laadittuja Heprealaisten kirjoitusten kirjoja, ja siinä Jumalan nimi on hyvin huomattavalla sijalla.

    Monien hakuteosten mukaan Jumalan nimi jäi pois käytöstä vuoden 300 eaa. paikkeilla. Tähän on päädytty otaksumalla, että Tetragrammia (tai sen translitteroitua muotoa) ei ole ollut Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä, jota alettiin valmistaa vuoden 280 eaa. tienoilla. On totta, että täydellisimmissä nykyään tunnetuissa Septuagintan käsinkirjoitetuissa jäljennöksissä Tetragrammi on aina korvattu kreikan sanoilla Ky´ri·os (Herra) tai The·os´ (Jumala). Mutta nämä laajemmat käsikirjoitukset ovat peräisin vasta 300- ja 400-luvulta. On löydetty katkelmia vanhemmista jäljennöksistä, jotka osoittavat Septuagintan varhaisimpien jäljennösten sisältäneen Jumalan nimen.

    Näitä ovat mm. 5. Mooseksen kirjan erään osan papyruskääröstä säilyneet katkelmat, jotka on luetteloitu nimellä Papyrus Fouad 266 (kuva, 1. osa, s. 326). Siinä esiintyy Tetragrammi heprealaisin neliökirjaimin kirjoitettuna säännöllisesti kaikissa kohdissa, joissa se on siinä heprealaisessa tekstissä, josta se on käännetty. Tutkijat ovat ajoittaneet tämän papyruksen ensimmäiselle vuosisadalle eaa., joten se kirjoitettiin 400 tai 500 vuotta aiemmin kuin edellä mainitut käsikirjoitukset. (Ks. Rbi8, liite 1C.)

    Milloin juutalaiset yleensä lakkasivat lausumasta Jumalan persoonanimeä?

    Ei siis ole olemassa ainakaan mitään päteviä kirjallisia todisteita siitä, että Jumalan nimi olisi hävinnyt tai että sitä olisi lakattu käyttämästä ennen ajanlaskumme alkua. Ensimmäiset merkit taikauskoisesta suhtautumisesta Jumalan nimeen ovat peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta. Kertoessaan Jumalan ilmestymisestä Moosekselle palavan pensaan luona juutalainen historioitsija Josefus, pappissuvun jälkeläinen, kirjoittaa: ”Sitten Jumala paljasti hänelle nimensä, jota ihmiskorvat eivät sitä ennen olleet kuulleet ja josta minua on kielletty puhumasta.” (Jewish Antiquities, II, 276 [xii, 4].) Josefuksen lausunto on kuitenkin virheellinen, kun siinä väitetään, ettei Jumalan nimeä tunnettu ennen Moosesta, ja se on lisäksi epämääräinen eikä paljasta selvästi, millainen oli yleinen asenne Jumalan nimen lausumiseen tai käyttöön ensimmäisellä vuosisadalla.

    Juutalainen Mišna, kokoelma rabbiinien opetuksia ja perimätietoja, on hieman selvempi. Sen on koonnut luultavasti Jehuda ha-Nasi, joka eli toisella ja kolmannella vuosisadalla. Osa Mišnan aineistosta on selvästi yhteydessä olosuhteisiin, jotka edelsivät Jerusalemin ja sen temppelin tuhoa vuonna 70. Muuan oppinut sanoo kuitenkin Mišnasta: ”On äärimmäisen vaikeaa ratkaista, mitä historiallista arvoa meidän tulisi antaa Mišnassa kerrotulle perimätiedolle. Seuraavat tekijät on otettava asianmukaisesti huomioon arvioitaessa Mišnan lausuntojen luonnetta: ajan kuluminen, mikä on saattanut hämärtää tai vääristää muistoja ajoista, jotka olivat kovin erilaisia; kahden kapinan ja kahden roomalaisten voiton aiheuttamat poliittiset mullistukset, muutokset ja levottomuudet; fariseusten (joiden käsityksiä Mišna sisältää) arvossa pitämät normit, jotka eivät olleet saddukeusten normeja – –. Mišnan sisällössä on lisäksi paljon sellaista, mikä liikkuu pelkästään akateemisen väittelyn tasolla pyrkimättä (siltä ainakin näyttäisi) juuri merkitsemään muistiin historiallisesti luotettavaa kielenkäyttöä.” (The Mishnah, hepreasta käänt. H. Danby, Lontoo 1954, s. xiv, xv.) Seuraavassa joitakin Mišnan perimätietoja Jumalan nimen lausumisesta:

    Vuotuisen sovituspäivän yhteydessä Danbyn Mišna-käännöksessä sanotaan: ”Ja kun papit ja kansa, jotka seisoivat temppelin esipihalla, kuulivat ylimmäisen papin lausuvan Nimen, heidän oli tapana polvistua ja kumartua sekä langeta kasvoilleen ja sanoa: ’Siunattu olkoon hänen valtakuntansa kirkkauden nimi aina ja ikuisesti!’ ” (Joma 6:2.) Päivittäisistä papillisista siunauksista Sotah 7:6 sanoo: ”He lausuivat temppelissä Nimen sellaisena kuin se oli kirjoitettu, mutta maakunnissa korvikesanalla.” Sanhedrin 7:5 sanoo, ettei jumalanpilkkaaja ollut syyllinen, ’ellei hän lausunut Nimeä’, ja että jumalanpilkkasyytöksen oikeuskäsittelyssä käytettiin korvikenimeä, kunnes kaikki todisteet oli kuultu; sen jälkeen päätodistajaa pyydettiin yksityisesti sanomaan selvästi se, mitä hän oli kuullut, jolloin hän otaksuttavasti käytti Jumalan nimeä. Luetellessaan ne, ”joilla ei ole osaa tulevassa maailmassa”, Sanhedrin 10:1 mainitsee: ”Abba Saul sanoo: Myös se, joka lausuu Nimen sen varsinaisin kirjaimin.” Näistä kielteisistä mielipiteistä huolimatta Mišnan ensimmäisessä osassa on myös myönteinen käsky, että ”miehen tulee tervehtiä toveriaan [Jumalan] Nimellä”, ja sitten on mainittu Boasin (Ru 2:4) esimerkki (Berakhot 9:5).

    Kun näitä perinteisiä katsantokantoja arvioidaan niiden todellisen arvon mukaan, ne saattavat ilmaista, että jonkin aikaa ennen Jerusalemin temppelin hävittämistä vuonna 70 oli vallalla taikauskoinen suuntaus, joka pyrki välttämään Jumalan nimen käyttämistä. Silloinkin olivat lähinnä papit – tosin vain maaseudulla – niitä, joiden nimenomaan sanotaan käyttäneen Jumalan nimen tilalla korvikenimeä. Mišnan perimätietojen historiallinen arvo on lisäksi kyseenalainen, kuten olemme nähneet.

    Ei siis ole olemassa päteviä perusteita sille, että Jumalan nimen käytön kieltävä taikauskoinen katsantokanta olisi syntynyt ennen ajanlaskumme ensimmäistä ja toista vuosisataa. Tuli kuitenkin aika, jolloin juutalaiset lukiessaan Heprealaisia kirjoituksia niiden alkukielellä eivät enää lausuneet Jumalan nimeä (jota tekstissä edusti Tetragrammi) vaan korvasivat sen joko sanalla ´Ado·naj´ (Suvereeni Herra) tai ´Elo·him´ (Jumala). Tämä voidaan nähdä siitä, että kun ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla alettiin käyttää vokaalimerkkejä, juutalaiset jäljentäjät varustivat Tetragrammin joko sanan ´Ado·naj´ tai sanan ´Elo·him´ vokaalimerkeillä ilmeisesti varoitukseksi, jotta lukija käyttäisi noita sanoja Jumalan nimen sijasta. Heprealaisista kirjoituksista tehdyn kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen myöhemmistä jäljennöksistä lukija tietenkin löysi Tetragrammin paikalta enää vain sanan Ky´ri·os tai The·os´. (Ks. HERRA.)

    Muille kielille tehdyt käännökset, kuten latinankielinen Vulgata, seurasivat näiden Septuagintan myöhempien jäljennösten esimerkkiä. Jumalan nimi esiintyy vuoden 1642 suomalaisessa kirkkoraamatussa 2. Mooseksen kirjan 4:21:n selityksessä muodossa ”Iehovah”, vuoden 1685 kirkkoraamatussa 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa ”Jehovah”, vuoden 1913 väliaikaisessa raamatunkäännöksessä 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa muodossa ”Jehovah” ja vuoden 1992 kirkkoraamatussa seitsemän kertaa muodossa ”Jahve”; muualla Jumalan nimen vastineina ovat ”Herra” tai ”Jumala”.

    Mikä on Jumalan nimen oikea lausumistapa?

    Ensimmäisen vuosituhannen toisella puoliskolla juutalaiset oppineet kehittivät vokaalimerkit korvaamaan heprealaisesta konsonanttitekstistä puuttuvia vokaaleja. Jumalan nimeen he panivat kuitenkin siihen kuuluvien oikeiden vokaalimerkkien sijasta toiset vokaalimerkit muistuttamaan lukijaa siitä, että hänen pitäisi sanoa ´Ado·naj´ (merk. ’Suvereeni Herra’) tai ´Elo·him´ (merk. ’Jumala’).

    Yhdenneltätoista vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus Codex Leningradensis B 19A vokalisoi Tetragrammin muodoiksi Jehwah´, Jehwih´ ja Jeho·wah´ (loppu-h on mykkä). Masoreettisen tekstin Ginsburgin laitos vokalisoi Jumalan nimen muodoksi Jeho·wah´ (1Mo 3:14, Rbi8, alav.). Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa ”Jahve” todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha·lelu-Jah´ (merk. ’ylistäkää Jahia!’) (Ps 104:35; 150:1, 6). Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jeho´, Jo, Jah ja Ja´hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I·a·be´ ja I·a·ou·e´, jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat ”Jahvea”. Silti tästä asiasta ei oppineiden piirissä olla lainkaan yksimielisiä, ja jotkut heistä kannattavat toisenlaisia lausumistapoja, joita ovat esimerkiksi Jahuva, Jahuah tai Jehuah.

    Koska Jumalan nimen lausumistavasta ei nykyään ole täyttä varmuutta, ei näytä olevan mitään syytä, jonka vuoksi suomessa pitäisi luopua tutun ”Jehova”-muodon käytöstä jonkin toisen lausumistavan hyväksi. Jos näin tehtäisiin, olisi johdonmukaista, että monien muidenkin Raamatussa esiintyvien nimien kirjoitus- ja lausumistapa muutettaisiin: Jeremiasta tulisi Jir·mejah´, Jesajasta Ješa`·ja´hu ja Jeesuksesta joko (heprean) Jeho·šu´a` tai (kreikan) I·e·sous´. Sanojen tarkoitus on välittää ajatuksia; suomessa nimi ”Jehova” samastetaan tosi Jumalaan, ja se välittää nykyään tämän ajatuksen tyydyttävämmin kuin mikään ehdotetuista korvikemuodoista.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti