Just kun luulin et nyt olen siinä vaiheessa et elän elämääni ilman mieshuolia ja yritän nauttia yksinolosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ziina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Z

"ziina"

Vieras
niin menin ja ihastuin ja nyt on ihan tuskaa! Niin ikävä et sattuu ja itken niinkuin olisin juuri eronnut. Kun en ajatellut et tapaisin ketään enää koskaan ja päätin jo luopua toivosta niin sitten se tuli...ja nyt kun toinen asuu jossain porojen valtakunnassa niin en kestä tätä! Ihan mieletön ikävä vaan ja en saa mielestäni sitä et se voisi olla se puuttuva palanen mutta ei se ole niin yksinkertaista noin vaan kun kummallakin omat työt ja elämät omissa paikoissaan. Ja kun en ees tiedä haluaako mies jotain enemmän vai mitä se ajattelee,en uskalla ees kysyy kun pelkään et vastaus on sellanen mitä en halua kuulla mut tuskin se olis tekemisis mun kans jos ei nyt jotain tuntis...

Piti vaan nyt unohtaa kaikki miehet ja sen kun tein niin sitten se tuli.
 
Itseaiheutettua tuskaa. Keksi itsellesi jotain muuta ajateltavaa!

Ja jos et edes tiedä miehen ajatuksia sinusta, niin ei tota vielä rakastumiseksikaan voi kutsua, sehän on molemminpuolista. Ota selvää tilanteesta, niin sitten voit ottaa askelen eteenpäin, tai unohtaa! Turhaa ajanhukkaa jos mietit ihmistä, joka ei edes ole kiinnostunut sillälailla sinusta...
 
Itseaiheutettua tuskaa. Keksi itsellesi jotain muuta ajateltavaa!

Ja jos et edes tiedä miehen ajatuksia sinusta, niin ei tota vielä rakastumiseksikaan voi kutsua, sehän on molemminpuolista. Ota selvää tilanteesta, niin sitten voit ottaa askelen eteenpäin, tai unohtaa! Turhaa ajanhukkaa jos mietit ihmistä, joka ei edes ole kiinnostunut sillälailla sinusta...

No ei kukaan oo puhunut RAKKAUDESTA mitään vaan ihastumisesta! ja tiedän mä nyt sen et mies tykkää minusta ja ajattelee minua kun on sen sanonut mutta se et haluaako enmmän vai en niin sitä en oikeen tiedä,ehkä se selvii kun kysyisin ja kai se täytyy kysyä jossain vaiheessa jollei ite ilmaise ajatuksiaan tarkemmin.
 

Yhteistyössä