Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Syksyä kaikille, tasapuolisesti!
    Väsynyt, turta olo. Isäni kuoli viime sunnuntaiaamupäivällä.
    Loppukesän päivä kauneimmillaan, hänen päiviensä luku tuli täyteen.
    Suru jäi, jäi jonkinlainen kaipauskin. Elämän on kuitenkin jatkuttava.
    Kuurouduttuaaan ja sokeuduttuaan hän usein puhui, että hänet on unohdettu tänne, ei hänellä täällä enää mitään ole toimitettavana.
    Nyt hän siis on sulkenut sen viimeisen oven perässään.Päässyt lepoon.
    On niin rauhoittavaa avata taas pitkästä aikaa Tuvan ovi, nähdä, miten muualla elämä jatkuu. Kesä väistyy vähitellen
    syksyn tieltä.
    Ihmiset touhuilevat mitä kukin. Se antaa tunteen, että kaikella on tarkoituksensa, näennäinen sekavuus on jostain päin katsottuna osa harkittua kokonasuutta.
    Aikuisen vakaan rauhalliset, lohduttavat ja rohkaisevat sanat. Uusvanhan marjat ja sienet. Kaikki tämä kuuluu elämään, sellaista pitää olla jotta jokapäiväinen arki jatkuisi.
    Mielestäni tuossa Uusvanhan viestissä ei ollut minkäänlista vihaa, olipahan vain kerrottu ja kerrattu eräs tosiasia alkujaan noin puolen miljoonan ihmisen elämästä. Tosiasia, jonka nykysuomalaiset mielellään "unohtavat", koska eivät sitä voi ymmärtää.
    Ei minulla tällä(kään) kertaa ole mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. Halusin vain poiketa kertomaan, miten iloitsen teistä, ystävistä.
     
  2. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kun ihminen saa elämältä minkä katsoo saavansa, yllätyksiä ei kannata jäädä odottamaan on mielekästä luovuttaa.
    Kun minun Äitini oli vastaavassa tilassa Hän oli niin pois pääsyn kaipuussa,että kysyin onko Hän itse tuhoinen ? Siitä ei ole pelkoa vavan
    -95 ikäluokan kaverit on haudattu ei ole enä kenenkanssa nauraa vvoivottelioita en kaipaa,sanonpa senkin jos hluat sanoa sano se nyt etkä tarvitse haudalla juosta ne kukat ei ole enää mulle vaan näytiksi suvuv tärkeydestä, Soitin lääkärille kysyin kuinka Äiti voi ja onko järkikulta pysynyt? Hän houri sanoi äsken Punaiselle torille on laskeutunut pien lentokone,lääkäri uutisen kuultua meni kertomaan Äidilleni<<Hän oli kylmä.
    SE vanhuus , sekoiluttaa olen harminut kun aamulla löysin lukemattoman s,postin -11 4,30 ja niin puhuttelev oli menossa suureen leikkaukseen--ei palannut.
    Mökkikaverin syäpä on kapseloitunut
    eikä haise mies uhoo muikun pyyntiin.
    Sanoo jos Jumala olisi paikassa minkä tiedän menisin kiittämään <kiittää ne toisetkin, uskon varaiseen kiitokseen en usko kiitos eksyy avaruudessa. vaikka siellä on ruljanssia kuin stokkan hulluillapäivillä.
     
  3. Uusvanha Vierailija

    Syyskuun alkua tupaan.
    Sinulle Diogenes OSANOTTONI

    Minun isäni kuoli 20 pv elokuuta. Nyt syysleimut tuoksuvat ja niiden tuoksu
    tuo aina tuon tapahtuman mieleeni, vaikka on jo kulunut 55 vuotta.
    Niin Sinullekin Diogenes: tämä syksy tiettyine tunnelmineen jää tuntoihin.
    Vain tämä tälläkertaa.
    Katsellaan elokuun kuutamoita.
     
  4. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Käväisinpä tupasessa. KÄyntinne lämpö tuntui yhä.

    "Korsi huojahtaa
    joka henkäyksestä.
    Sydämeni on ruohoa
    jota yötuuli keinuttaa.


    Ruoho keinuu
    ja nukkuu,
    kunnes tulee aamu
    ja valo sarastaa.


    Sydämeni on ruohoa
    sinun kädessäsi.
    Se lepää siinä."


    Tuollaiset Zinkin säkeet tervehdyksenä sinulle Diogenes isäsi poismenon johdosta. Ja kyllä säkeet ovat myös teille Uusvanha ja Osallistuja. Kiitos viesteistä. On aina ilo niitä lukea. Olen usein ajatellut karjalan evakkoja. He ovat urhoollinen kansamme osa. Toiset ymmärsivät ja toiset eivät. Sellaista se on tänäkin päivänä. Tärkeintä kai on se miten itse suhtaudun kaikkiin lähimmäisiin, ihmisiin, joita tavalla tai toisella kohtaan. Onneksi korkeimmalta taholta meitä kaikkia arvostetaan yhtä paljon, pidetään yhtä rakkaina ja korvaamattomina.

    Tuvan pihan ruohot lepäävät alkusyksyn himmeydessä ja vihreät ohuet lehdet keräävät kastehelmiä kuin kyyneleitä. Niitä olen ihaillut kävelymatkoillani.
    Jätän tuvan pöydälle kehäkukkia. Ne hymyilevät. Ne tahtovat tuoda iloa meille kaikille.


    terveisin Aikuinen
     
  5. Ruskaa odotellen Vierailija

    Vanhempamme ovat saaneet elää täyden elämän, siunaus myötä matkalle. Meidän elämämme iltarusko alkaa tulla lähemmäs, elämä on kiertokulkua ja me osa sitä.

    Katselen tässä samalla ulos järvelle, kun rapsuttelen tätä konetta. Sää on vielä kuin morsian, tulin äsken sisälle tankkaamaan evästä. Pottukattila porisee hellalla.

    Tykkään syksystä. Toki myös muista vuodenajoista, mutta nyt tämä alkava jakso tuntuu parhaalta, koska se on vuorossa. Itse asiassa, tältä minusta tuntuu aina, kun kausi on vaihtumassa. Uusi herättää aina uteliaisuutta.

    Meidänkin isämme jätti maalliset touhunsa keväällä, mutta ei se ole surettanut, koska hän eli pitkän ja hyvän elämän. Hyvä vain, ettei tarvinnut kokea rankkaa ja vaikeaa, hidasta hiipumista. Itse hän totesi, että tulipahan tämäkin reissu tehtyä ja valmiiksi saatua. Äite odottelikin varmasti jo pilven reunalla.

    Eletään me maanpäälliset täysillä oma annettu aikamme. Pakastin on lähes täynnä ensi talven vitamiineja, puolukat vielä ja aamupuuroon on runsaasti höystettä. Onnellisimmillani olen metsässä eväskahvien kanssa ja kun sieltä saa mukaansa vielä eliksiirit, päivä on onnellinen ja onnistunut. Haukkaapa ruisleipää ja kopase mättäältä mustikoita samaan suulliseen, namm!!
     
  6. -S- Vierailija

    Haluaisin laittaa sinulle, Diogenes, yhden ort kirkon hautauspalvelukseen kuuluvan tekstin, mutta epäröin, koska en halua loukata ketään. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole tehdä käännytystyötä tällä keskustelupalstalla! Tämä nimenomainen teksti on ollut käytössä jo 100-luvulla, ja sen sisältö on (minun mielestäni) yksinkertaisuudessaan äärimmäisen lohduttava. Kuolema on aina äkkipysäys, oli se sitten yllätys tai odotettavissa oleva asia. Olet ajatuksissa, kuljet mielessäni mukana, ja sitä kautta osallistut keskusteluihini yläkerran kanssa. Sinua kannatellaan monin käsin.

    -s-
     
  7. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0


    Hei vain ja hyvää alkanutta syksyä kaikille!
    En voinut olla laittamatta tuota linkkiä ihan aluksi, se sopii tämänhetkisiin tunnelmiini kuin tuulimylly naapurin tontille.
    Kiitos ja lämmin rutistus teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen, jotka olette lohduttavilla ja rohkaisevilla sanoillanne minua koettaneet pönkittää taas jaloilleni! Sanoilla, mutta varsinkin niiden taakse kätkeytyvällä ajatuksella on uskomattoman suuri voima.
    Minulta ovat koko kesän ajan olleet sanat hukassa. Toivottavasti syksy tuo mukanaan taas jotakin, mikä palauttaa ne.
    Aikuisen viestiä lukiessani mietin, mistä mahtaa johtua, että täällä Tuvassa, siis näin pieneksi rajoittuneessa joukossa on kaksikin, jotka ovat löytäneet Zinkin. Hänen mietteensä ja runonsa ovat antaneet paljon iloa ja lohtua minullekin. Ja hänen tekstistään lainasin muutaman lauseen isäni muistosanoiksi. Jotakin, mikä puhuttelee minua, en osaa sitä sen paremmin määritellä.
    -S- teki minut todella uteliaaksi. Minkähänlainen mahtaa olla teksti, jonka tänne laittamista hän epäröi? Mutta kiitos joka tapauksessa ajatuksestasi ja olenkohan muistanut kiittää siitä kesäisestä neliapilastakaan, tuskinpa vain. Tällaisena tummana hämyhetkenä, jolloin ulkona on yhtä hämyistä kuin omassa mielessäkin, on kuin pieniä kynttilän tuikkuja syttyisi sinne tänne keskelle pimenevää iltaa , kun huomaa, miten joku jossakin on uhrannut minulle ajatuksen jos toisenkin.
    Mutta sinulle, joka odottelet ruskaa, haluan vielä selvennykseksi lisätä, etten sure isäni kuolemaa, vaan häntä itseään. Ehkä hän ei ollut isistä parhain, mutta hän oli kuitenkin ainoa isäni ja saan olla hänelle kiitollinen monestakin asiasta. Enkä vähiten siitä, että yleensä olen olemassa.
    Tulen muistamaan aina hänet kokonaisena ihmisenä, hyveineen ja paheineen, virheineen ja vahvuuksineen. Olisi mielestäni aivan liian julmaa puolittaa hänet, unohtaa , että häkin sentään oli ihminen nostamalla esiin vain kaikki hyvä ja kaunis.
    Nuo hänen neljä viimeistä vuottaan olivat sellaisia, etten olisi kenellekään, enkä ainakaan hänenlaiselleen miehelle sellaista toivonut. Ymmärrys ja kiinnostus kaikkeen tapahtuvaan pysyi terävänä viimeiseen puoleen vuorokauteen asti, mutta näkö ja kuulo ja viimeisen vuoden aikana liikuntakykykin menivät. Siksi en sure sitä, että hän lopultakin pääsi lopulliseen lepoon.
    Mutta nyt, hyvät ystävät, ajatus alkaa taas kiertää kehää.
    On aika painaa hiljaa Tuvan ovi kiinni ja toivoa, että sen joku pian taas avaisi.
    Voikaa hyvin, ystävät, pitäkää huolta itestänne, toisistanne, ihmisestä!
     
  8. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tulin tupaan käväisemään. Kiitos viesteistänne.
    Minunkin vanhempani ovat kuolleet jo kauan sitten. Isä silloin kun olin aika nuori tyttönen ja äiti sitten kun olin aikuinen ja oli jo jokunen lapsikin itsellä. Mutta niistä on kauan-kovin kauan. JA kuitenkin yhä kaipaan äitiä aina välillä. Ei niin ett olisi toivonut hänen elämänsä jatkuvan sellaisena kuin se oli viimeiset kolmisen vuotta. Yhtä kärsimystä. Mutta olisi ihanaa kun hän olisi tässä hyväkuntoisena ja saisi jutella kaikesta hänen kanssaan. Mielestäni on ihanaa että kaipaan häntä. Isä kuoli niin nuorena että en osaa samalla tavalla ikävöidä, kun en aikusiällä ole häntä voinut kohdata.
    Itsekin pidän rehellisestä ajattelusta vanhempiin nähden. Ei kukaan ole yli-ihminen eikä vailla virheitä. Ei kai sellaista kaipaisikaan niin paljon. Mutta sellaiset aidot, rosoiset , rehelliset ihmiset-- sellaisten seuraa kaipaan tänäänkin ja sellaisia muistan hyvällä kaipauksella , siis niitäkin jotka ovat jo ajan rajan takana.
    Tuvan pihamaa näyttää jo vähän syksyn värejä. Pihlajassa on jokunen punainen marjaterttu. Koivujen lehdet ovat keltaiset. On sielää vähän vihreyttäkin vielä.
    Muuttolinnut ovattainneet jo lähteä. Joutsenet viipynevät vielä.
    Kiitos teille tuvankävijät, kun olette käyneet. Kyllä tämä minullekin merkitsee. Iloitsen teistä.
    Pidin muuten tuosta Irwinin laulusta. Se oli kaunis.
    lämpimin ajatuksin Aikuinen
     
  9. Uusvanha Vierailija

    Uusvanha tervehtii tuvan väkeä.
    7 vuoden ikäinen tietokoneeni jäi eläkkeelle. Ikävä tuli.
    Uuden kanssa olen nyt luonut tuttavuutta.
    Uusi käyttöjärjestelmä? Liittymän turvatiedot piti kaivaa??
    Nyt vähänkin uudenlainen sivu aiheuttaa vilunväreitä, että osaanko.
    "Pojat" hoitivat kyllä kärsivällisesti koko operaation. Jopa kirjaston "täti" oli poistanut
    selaushistorian jäljiltäni, kun kone stoppasi käyttöajan tultua täyteen. En siis huomannut itse toimia.
    Ihmettelin vain, kun istuntoni loppui samoihin aikoihin, kun olin lopettelemassa.
    Oppia ikä kaikki. Nyt, jos koska tuo sanonta pitää paikkansa.
    Hartiatkin ovat jumissa kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Hohhoijaa!!
    Keltaiset lehdet koristelevat pihapiirin kuin tähdet. En aio lähteä vielä haravoimaan.
    Olen lukenut Tommy Hellstenin kirjoja aiemminkin, ja nyt iltalukemisena on " Kolmas mahdollisuus" niminen teos. Siitä löytyy paljon ajattelemisen aihetta Ainakin minulle. En ole
    lupautunut mainostamaan, mutta ajatukset koskettavat minua.
    Tämä elämä on ihmeellisen ainutkertainen kokemus. Tai ,kuka tietää, onko ainutkertainen?
    Kaiketi juuri nyt ainakin minulle. Monia kerroksia ja ulottuvuuksia näkee vasta nyt ikääntyneenä.
    Aikaisemmin on ollut olevinaan liian kiire. Ja nytkin pitää ihan tukistaa itseään, ettei ole hoppu
    mihinkään. On tosi vaikea totutella "elämään hetkessä".
    Sytytellään nyt kynttilöitä iltahämyssä ja nautitaan lämpimistä syysilloista.
    Terveisiä tuvankävijöille,:) :oops:
     
  10. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0

    Tervepä taas kaikille teille, jotka täällä poikkeatte, joko satunnaisesti tai säännöllisesti. Kaikille teille haluan tänä pimenevänä syyskuun loppupuolen iltapuhteena toivottaa mukavaa syksynjatkoa, kullekin omalla tavallaan!
    Aurinko kun päätti retken... Vanha Repe Helismaan teksti. Sopii tähän syksyisen illlan tunnelmaan.
    Viime yönä oli tämän syksyn ensimmäinen halla täälläpäin. Vielä ajellessani lehmiä laitumelle oli melko viileää. Puuskittainen tuuli tiputteli hiljakseen lehtiä talveen valmistautuvasta koivikosta. Ne täplittivät niin vihreää ruohomattoa kuin lehmien kesän aikana kuraisiksi tallaamia polkujakin. Tämä vuosi ei ole mikään hyvä sienivuosi, ei ainakaan täälläpäin. Viime vuonna tämän joka-aamuisen karjapolkuni varsilla oli vähän kaikenlaista hatunkantajaa, mutta kaikkein eniten punaisena hohtavia kärpässieniä. Nyt ei mitään.
    Tänään mietin, mihin kaikki ilo on kadonnut. Siis noin yleensäkin, koko maailmasta. Joka tuutista vyörytetään vain toinen toistaan huonompia uutisia, ihan kuin olisi joku kisa menossa siitä, kuka osaa pahimmin peloitella ja masentaa ihmisiä.
    Yksi on huolissaan ilmastosta, toinen energian ja puhtaan veden riittämisestä, kolmas paasaa pakolaisista ja niin edelleen.
    Ja sitten on vielä jokapäiväinen todellisuus. Sekään ei ole helppoa. Ei nuorille, ei vanhoille, eikä kellekään siltä väliltä. Nuoret eivät voi kuvitellakaan, montako ammattia he joutuvat eämänsä aikana opiskelemaan taatakseen toimeentulonsa, eivät tiedä, millä itsensä ja lapsensa elättävät, työelämässä olevat elävät jatkuvassa mahalaskuvalmiudessa, koskaan ei voi olla varma, milloin matto tempaistaan jalkojen alta. Ja vanhukset unohdetaan, tulkoot toimeen miten pystyvät, ei ole aikaa, ei ole varoja.
    Mieleen tulee väkisinkin, mikä on se niin pyhä ja korkea päämäärä, että sen saavuttamiseksi pitää tällaiseen suostua, näennäisen vapaaehtoisesti. Mieleen tulee myöskin, kuka aikanaan siivoaa jäljet.
    Maailmaa muutetaan ja uudistetaan niin kovalla tohinalla, että pääsee vallan unohtumaan se, mitä tai ketä varten sitä uudistetaan.
    Jotensakin koko touhusta paistaa läpi vain ihmisen pohjaton ja täysin perusteeton ahneus. Ja taaskin nämä nyky- Midakset uhkaavat kompastua siihen samaan, mihin se alkuperäinenkin.
    A Kivi pisti aikoinaan Jukolan Timon suuhun suurinpiirtein näin menevät sanat: "Kuka ymmärtää tämän maailman rakennosta? Ei ihmislapsi, joka on tyhmä kuin määkivä jäärä."
    Ja kuitenkin, eikö ihmisen onni ja onnellisuus lähde siitä, mitä hänellä on, eikä suinkaan siitä, mitä hänellä pitäisi, omasta mielestään, olla?
    Kova elämänkoulu on opettanut monille, että jo jokainen uusi aamu on ihme ja jokainen eletty päivä kiitollisuutta ansaitseva asia.
    He ovat niitä "valon lapsia",he ovat turvanneet selustansaottamalla asenteen että heillä on kaikki, ja hiukan enemmänkin, mitä tarvitsevat. ei heilläkään aina niin kaksisesti mene, mutta kun perustus on vahva, eivät pikku heilahtelut paljon haittaa.
    Joskus olen luullut itsekin olevani tuollainen. Mutta nyt, kun jo pitemmän aikaa on tullut turpiin niin oikealta kuin vasemmaltakin, muista suunnista nyt puhumattakaan, olen joutunut myöntämään itselleni sellaisen luulon olleen pelkkää toiveajattelua. Se pistää miettimään. Olenko elänyt ihan turhan, tyhjänpäiväisen elämän kun en ole mitään oppinut? Vai onko tällaisenkin pohtiminen vain osoitus siitä, että jokin tärkeä seikka on jäänyt huomaamatta? Elämä on taitolaji, eikä sieltä helpoimmasta pääastä olekaan. Ja kun sen oppii, se loppuu.
    Loppumisesta puheenollen, taitaa olla parasta, että lopetan tämän synkän yksinpuheluni tähän.
    Vilkaisi tuossa ikkunasta ja huomasin , että siellä on jonkinlainen alkava kuunsirppikin taivaalla. Tosin pilvenhattarat peittivät sen ajoittain, mutta niiden läpikin se kuvasteli jonkinlaisena valonkajona. Jokunen tähtikin näkyi.
    Ystävät, syyskuu vaihtuu pian lokakuuksi, mutta erihän anneta syksyisen pimeyden pesiytyä sisällemme!
    Kuulaita syyspäiviä teille kaikille ja pehmeitä, rauhallisen levollisia öitä!
     
  11. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Huomenta 4.40 snuntai amuna.

    Maailma on vähän niin ja näin tällä kantilla tai ainakin heikun keikun, oli vaikeutunut tänne pääsykin, johtuu kuulema siitä kun on liian harvoin käynyt. Miljoonat ihmiset haske kotimaataan joukossa on onen onkioita
    jotka horjutaa entisestään heikkoa avun tarjontaa, tyyliin "lähen takas kotiin kun täällä syödään näin huonosti,äiti laittaa parempaa ja Muatangi on pihassa"uskon kyllä , että ei näitä montaa % ole. Kirjoitin hukkunessa kirjoituksesani park,ystävästä
    Alvarista Hän päätti tulla -27 kun oli hyvä poikavuosi
    jos hän olisi tullut 2 v aiemmin olisi joutunut sotaan ja nyt ilmeisesti tapettu,kiitämme yli 70v ilman sotia, mutta tulevaisuus on nuorilla voi voita,ota vaikka kouluvelkaa et saakkaan töitä,entä muuttajat???.

    Näköni 0n 53% heikentynyt 7, 10 kutsu leikauksen
    esi tarkasts jospa kävisi toteen läkärin sanominen
    Jouluna sulla on näkö,sanoin eihän sitä enen ole muutenkaan kun pimeetä,ajatelaan pakolaisia.
    joku irvaili eihän tässä mitään kummalista kun väki
    lisääntyy onhan meillä Lestaatiolais johto.

    Kun en jaksa suurenuslasien kanssa lukea olen kuunnellut hyt Kalevalaa kolmen kertan aina levyneä 13 levyä nyt tiedän sen jujun,että mikä sinä
    koukutaa ja sen kuinka vähän tiedän mitä on Kalevala ja mitn lainattu "näissä ksspäidn karkloissa,
    Autoa jään aina kuuntelemaan runon loppun pari kertaa on tultu kysymään voinko huonosti.
    Vipinää eilen Keila kisa 29,9 Kotka 3,10 tatteri
    Lahdessa,Mökilä vielä vedet päälä venet vesillä.T,o
     
  12. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kohta on lokakuu! On ihan käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu. Syyskuu on pian mennyt- kaunis syyskuu ja lämmin. Ihanan raikas ilma tänään. Täytyy vaan laittaa yhtä astetta paksumpi takki kun lähtee ulos.
    Tässä viime viikolla kun soitin yhdelle vanhalle ystävälleni, hän sanoi puhelimessa runon, joka oli aivan liikuttavan kaunis. Se on Erkki Lemisen runo, mutta en tiedä mistä sen löytäisin. Tuo ystäväni on niin vanha etten kehtaa vaivata häntä kysymällä mistä sen löytäisin, kun hänellä on runoja omassa päässään ulkomuistissa.
    Mutta se runo alkaa jotenkin tähän tapaan: "Kummallista. Äsken vielä myrskysi, mutta sitten tuli aivan tyven....." että jos joku teistä sattumalta tuntisi tuollatavalla alkavan runon niin kertokaa miten se menee tai mistä kirjasta sen löytää.

    En ole nyt näköjään oikein kirjoitusmielellä. Ajatuksia kyllä liikkuu, mutta ei ehkä tänne laitettavaksi.
    Niin --- yhä kukkivat ruusut pensaissa. Kävelyretkilläni haistelen niiden huumaavaa tuoksua. Silkkiuikku uiskentelee vielä täällä järvellä, samoin heinäsorsa. Pikkulinnut : tintit ja varpuset jäävät onneksi talven ylikin. Varikselle vastasin, kun se haasteli tummalla äänellään ohimennessäni. Se vähän hämmästyi. Oravat olivat innoissaan. Rapisuttelivat männyn runkoa ajaessaan toisiaan takaa. Vaahterat loistavat keltaisina,punaisina, vihreinä. Olisi hauskaa olla sellaisessa paikassa että voisi juosta putoilevia lehtiä kiinni..
    Ei muuta tällä kertaa . Voikaa hyvin. Kiitos viesteistänne. Niin, Tommy Hellsteniltä olen lukenut sellaisen pikku kirjan kuin: Elämän paradoksit. Siinä oli ja on minulle paljon ajatuksia, joihin voin yhtyä ja jotka ovat antaneet minulle elämänrohkeutta.
    Osallistujalle näköä!!! Ja Diogeneen kirjoituksen johdosta sellainen ajatus, että mielestäni rehellisyys itseä kohtaan on kyllä arvokasta eikä se voi olla heijastamatta hyvää ympäristöön.
    Olen samaa mieltä siitä, että elämä on taitolaji. Mutta sitä taitoa ei minulla ole vaikka elämä onkin. Sellaista se on.
    Ja kuitenkin ainutlaatuista ja arvokasta vaikkei minusta siltä tuntuisikaan. Rastas , siis räkätti- sellainen on puhutellut minua aina silloin tällöin: Sitä ei paljon kukaan ihminen arvosta, monet ennen ampuivat niitä ja pudottelivat pesiä koivujen oksilta. En tiedä pitävätkö muut linnutkaan niistä. Mutta oi miten ylväästi ne nostavat päänsä hypellessään pihalla , ruokaa etsimässä. Niilläkin on oma tehtävänsä ja ne ovat ihan yhtä arvokkaita kuin satakielet tai laulurastaat. Minua lohduttaa niiden katseleminen aina välillä.
    vaikka en niiden tavoista aina pitäisikään.


    Lokakuuta, rakkaat ystävät
    teitä tervehtien Aikuinen
     
  13. silkava saija Jäsen

    liittynyt:
    30.10.2012
    Viestejä:
    35
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuli D:n pohdinnoista mieleeni runo, jossa puhuttiin tähden näkemisestä "yli yön ja aineen". Elämässä on aikoja, jolloin pilviä on liikaa eikä omaa tähteään näe niiden takaa pitkään aikaan. On aikoja, jolloin sadetta tulee liikaa, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Ja sitten vain kahlataan askel kerrallaan, hitaasti. Vielä hitaammin. Odotetaan napakoita pakkasia, että saisi sitoa luistimet jalkaan ja kiitää pitkin sileää, kantavaa jäätä. Olen nähnyt läheltä tänne paenneiden hädän. He toivat mukanaan puhurin, joka teki pienen repeämän minun pilvien peittämälle taivaalleni, näin pienen pilkahduksen ikiomasta tähdestäni. Tällä hetkellä riittää tieto, että tähteni on siellä taivaalla vaikkei koko ajan näykkään, ja siellä se D:nkin tähti on, vakaana omalla paikallaan. Ja kaikkien hädänalaisten, olivat he sitten maanpaossa tai missä hyvänsä. Jos elämää koettaa ymmärtää pelkällä järjellä, ei missään ole mitään järkeä. Vähäisen järjenjuoksunsa säilyttääkseen ihmisen on pakko luottaa siihen, että jossain on joku, jolla on homma hanskassa, vaikkemme me koskaan käsitä mikä se "joku" on ja miksi se on. On muuten aika järjetöntä tapella siitä, mikä tämän "jonkun" nimi on, tai mitä tämä "joku" tahtoo meidän täällä maailmassa tekevän toisillemme. Ja mehän valitettavasti teemme toisillemme ikäviä asioita milloin minkäkin (teko)syyn kannustamina. No, se siitä.
    Huomenna meillä vietetään syntymäpäiväkekkerit, päivänsankari on päättänyt herkkumenun itse ja aikoo toteuttaakin sen - äidin vähäisen avun turvin - itse. Elämä jatkuu ystävät.

    -s-o_O
     
  14. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0


    Lokakuun alkua, ystävät!
    Tapio Rautavaaran Kulkuri ja joutsen soikoon ensinnäkin myöhästyneenä onnitteluna -S-:n synttärisankarille. En tiedä, mitä hän täytti, mutta joka tapauksessa hänellä on vielä edessään koko elämä ja maailma. Elämä, joka on aivan liian kallis ja ainutkertainen tuhlattavaksi joutavanpäiväiseen. Soikoon se lisäksi toivein, että hänkin aikanaan oivaltaa elämän oikein ja saa "lentää siivin valkein niinkuin joutsen." Oikein kovasti onnea pienen ihmisen suureen elämään!
    Toiseksi se soi teille, kaikille jotka täällä käytte. Ei väliä sillä, jätättekö tänne pysyvää merkkiä itestänne, tai miten usein täällä poikkeatte. Se on täysin toisarvoista. Te kaikki olette ansainneet sen pienen herkän ja positiivisen hetken, minkä tuon laulun kuunteleminen kestää.
    Kiitän myös teitä, Aikuinen, Osallistuja ja -S- niistä rauhoittavista sanoista ja niiden taakse kätkeytyvästä ajatuksesta. Kiitän niistä erityisesti siksi, että tiedän teidän kaikkien kirjoittavan minua kokenempana, itsekin monista myrskyistä selvinneinä. Tätä sanoisin elämäncviisauden siirtämiseksi käytännön tasolla.
    Niin siinä sitten kävi, että syyskuu vaihtui lokakuuksi ihan ilman mitään sen isompia seremonioita. Loppuviikosta siellä riehui Valio- myrsky. Tai ei okeastaan, täällä se ei riehunut, kävipähän vain hiukan tavallista navakampi puuskittainen tuuli.
    "Joka murehtii etukäteen, kärsii kahdesti", väittää vanha kiinalainen sananlasku. Mutta se, mitä maassamme, Euroopassa ja koko maailmassa nykyään on tapahtumassa, on jotakin, mitä en osaa noin vain sysätä taka-alalle. Olen vain maanviljelijä, en mikään kansanjohtaja tai muu päättäjä. Siksi en voi edes sanoa, mikä on väärin ja miten se on väärin, saati sitten mikä olisi oikein. Ainoa, millä voin vaikuttaa on omat ratkaisuni ja suhtautumiseni asioihin ja ihmisiin.
    Tiedän, ettei ole oikein, että jossakin on sellainen komento, että sieltä on lähdettävä pakoon, mutta tiedän senkin, ettei heidän heittelemisensä ympäri maailmaa ole oikein ja lopullinen ratkaisu sekään. Vai mitä mieltä olette te, jotka jouduitte aikoinaan jättämään kotinne, koska muuan Isä Aurinkoinen ei suostunut ottamaan puolta miljoonaa itsepäistä suomalaista paimennettavakseen. Tai te, joilta kuusi- ja seitsemänkymmenluvuilla vietiin kaikki mahdollisuudet asua ja tulla toimeen pohjoissuomessa ja olitte pakotettuja lähtemään läntiseen naapuriimme muttereita sorvaamaan? Oliko se todellakin oikein ja helppoa?
    Mutta sitä en todellakaan tiedä, miten tämäkin homma pitäisi hoitaa niin, että siinä kaikki osapuolet jäisivät edes omilleen. Eikä se minun elämäntehtäväni olekaan. Minun tehtäväni on huolehtia siitä, että ihmisillä olisi jotakin suuhunpantavaa joka päiväksi. Siinä se, ei enempää eikä vähempää. Ja sitä tehtävää olen koko ikäni suorittanut ja aijon suorittaa edelleenkin, ellei minua siitä oikein rangaistuksen uhalla estetä. Niinkin voi kyllä käydä.
    Tänään oli muuten oikein kaunis ja lämminkin päivä. Lehtipuut alkavat olla jo paljaita, mitään mainittavaa ruskaa ei tänä syksynä täälläpäin nähty.
    Minusta on oikein uskomatonta, että on jo lokakuu. Mihin se alkusyksy oikein hävisi?
    Lehmät jätettiin kuukausien vaihteessa sisään, hiehot ja vasikat ovat vielä ulkona.
    Mielikin alkaa vähitellen taas tasaantua, mennyt kesä on mennyt, kaikki voimavarat on keskitettävä tulevaan. Edessä olevat vuodet tulevat olemaan ehkä tiukimpia, mitä olen elämäni aikana kokenut, mutta olkoot.
    Googletin vähän aikaa tuota Aikuisen tiedustelemaa runoa, mutta hyvin on Erkki-poika jälkensä peittänyt. Viitteitä siihen kyllä löytyi, mutta itse runoa, tai edes kirjoja, joista sen voisi löytää ei ainakaan minun silmiini osunut. Kuutamouimarihan on varsinainen runouden asiantuntija ja harrastaja, ehkäpä hänellä olisi jokin vinkki tähänkin.
    Ilmeisesti räkättirastas, räksä, korpiressu, ressu tai millä nimellä kukin sen nyt paremmin tunteekin, on jotensakin inhimillinen otus. Tuskinpa Aikuinen muuten olisi siihen kiinnittänyt huomiotaan. Tämä oli muistaakseni jo toinen kerta. En voi itse sanoa tuntevani koko lintua kovinkaan hyvin, paitsi tietysti kuulopuheilta, mutta ne nyt yleensä keskittyvät vain sen kielteisiin ominaisuuksiin. Tässä meidän tontilla ja marjamailla ovat mustarastaat paljon yleisempiä.
    Alkavalle viikolle on luvassa pikku hallaa joka yöksi. On yksi niitä tämän syksyn harvoja ilonaiheita, että on ollut näin pitkään näinkin lämmintä ja poutaistakin. Ja poutaisena näyttäisi jatkuvankin. Oikein hyvä näitä myöhäisempiä peltotöitä ajatellen.
    Ja senjälkeen metsään. Se merkittsee muutaman kuukauden hermolepoa. Tosin joskus tuossa vuodenvaihteen tienoilla käväisen taas kaularankaleikkauksessa, mutta se on sitten taas sen ajan murheita.
    Nyt on kai jo aika lopetella, sulkea Tuvan vieraskirja ja toivottaa kaikille kävijöille oikein mukavaa syksynjatkoa.
     
  15. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kauniita ilmoja on pidellyt!!!

    Kysyin yhtä runoa - jos joku sattuisi löytämään. Minua itseäni onnisti ja löysin sen yhdestä kirjasta.
    Laitan sen tänne. Se teki minuun niin syvän vaikutuksen silloin kun se minulle sanottiin.
    Siis soitin vanhalle (myös iältään , melkein 90, vaan ei muistiltaan vanhalle )ystävälleni. Hän ilahtui. Se on ihmeellistä , miten joku ilahtuu tosissaan pienestä puhelinsoitosta. Kun olimme tuokion jutelleet, hän sanoi tuon runon, kuin se olisi ollut hänen omaa tekstiään. Se tuntui tulevan niin sydämestä, että siksi kyyneleet alkoivat valumaan silmistäni.

    " Kummallista-
    äsken myrskysi
    sisin liikehti levottomana
    kuin pyörteissä.
    Nyt tuli tyven.


    Jokin kosketti.
    Oliko se ystävän rukous?
    Oli varmaan
    sillä kosketus oli hyvä ja lämmin.
    Kiitos sinulle - ystävä!"


    Ei muuta tällä kertaa. Jatkan toiste, kun olen lähdössä ulos aikataulun kanssa.
    terveisinAikuinen
     
  16. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    No nyt jatkan. On perjantai. Päivät ovat olleet ilmojen puolesta todella kauniit. Olen nauttinut syksyisessä luonnossa liikkumisesta. Osallistuja kirjoitti:"Jouluna sulla on näkö,sanoin eihän sitä enen ole muutenkaan kun pimeetä ". Tuo on juuri sitä sinun huumoriasi. Sen avulla sinä varmaan olet jaksanut niin hyvin. Toivon kuitenkin , että ei olisi pelkkää pimeää sitä ennenkään. NUokin Diogeneen tänne laittamat laulut ovat omiaan rohkaisemaan meitä itsekutakin, vai mitä? Päivänsäde ja menninkäinen samoin kuin Kulkuri ja joutsen. Ne ovat vanhoja lauluja, viehättäviä sanoiltaan ja säveliltään. Minä ainakin laitan usein silmät kiinni kun kuuntelen kaunista laulua. Silloin on sama onko ulkona pimeää tai valoisaa. Mutta taistellaan taas tämä syksy yhdessä pimeää vastaan. Kyllä jo kolmen kuukauden kuluttua alkaa valoisuus lisääntymään.
    Oli mukava lukea Saijan viestiä . Siinä oli jotain hyvin valoisaa ainakin minun mielestäni. Käyköhän Maria enää täällä sivuilla. Jos niin sinullekin kaikkea hyvää! Jutunjuurta eli Kuutamouimaria kaipailen usein. Muistan häntä kuitenkin päivittäin niinkuin melko usein monia muitakin.. Jasminia, TM:ää.
    Mutta on hienoa kun te olette täällä käyneet, Uusvanha, Osallistuja, Diogenes ja Saija ja Saapasjalka.
    Kuka tahansa käykin- niin iloa syksyyn ja elämään jokaiselle. Kaikki me tarvitsemme elämäämme valoisia aikoja ja ajatuksia.

    Maailmassa on monenlaista hätää. Sain hyvän ohjeen (vanhan ohjeen) ystävältäni: Ei sinun tarvitse pystyä kaikkia auttamaan. Niin- ja toiselta ystävältä ajatus: meillä ei ole koskaan niin paljon rahaa , että sen vuoksi voisimme auttaa niitä joilla on liian vähän, vaan me saamme auttaa juuri nyt, ovatpa varamme millaiset tahansa, koska muuta hetkeä ei tule. Jotenikin tuohon tapaan hän sanoi. Ymmärsin. Auttaa voin aina. Ja se on etuoikeus.

    Nyt aurinko helähti paistamaan oikein täydeltä terältä. Se kutsuu ja houkuttelee ulos.


    Siis tapaamisiin tuvassa. Laitan punertuneita pihjalanoksia maljakkoon tuvan pöydälle. Näkyy siinä olevan muutama marjakin. Takassa on tulet.
    lämpimin terveisin Aikuinen
     
    Last edited: 11.10.2015
  17. Maria Halonen Vierailija

    Maria käy nimenomaan tällä sivulla lähes joka päivä. Kurkkaan, mitä kuuluu ja kuka on tuvassa käynyt.

    Minun ihanin vuodenaikani on syksy. En tiedä johtuuko se siitä, että olen syntynyt marraskuun alussa. Minä nautin kun lehdet putoavat, nautin viileästä ilmasta ja illan hämärästä. Lähes joka aamu lähdemme sauvakävelemään. Iltaisin jo sytytän kynttilöitä ja ulos lyhtyjä.

    Tänään tulimme mökiltä jossa teimme syyspuuhia niin ulkona kuin sisällä. Palaamme sinne taas sunnuntaina. Nyt sai jo laittaa linnuille ruokintapaikat. Niin paljon kävi erilaisia lintuja ja oravia. Järvellä lenteli joutsen pariskuntia ja rannalla astelee usein harmaahaikara. Näitä kaikkia vain katselisi ja katselisi! Täällä kotona on taas samat puuhat eli lintulaudat esiin.

    Olen iloisella mielellä sillä tapaan pian kyläilyreissulla, tänä iltana, pari hyvää ystävääni, entisiä työtovereitani. Meitä yhdistää niin moni asia pitkältä ajanjaksolta. "Ystävät ovat kultaakin kalliimpia".

    Virkistävää syksyä teille kaikille! Tuvan pihassa oli paljon värikkäitä lehtiä kasapäin. Hyppelin (tai ainakin yritin) ja heittelin lehtiä ilmaan. Ihanaa! Tuuli kuljettaa ne jonnekin ja maa saa lannoitetta.
     
  18. spj Vierailija

    Tervehdys täältäkin"jostakin päin maailmaa" :) Nyt on ilmat viilenneet sen verran , että tuntee taas itsensä ihmiseksi . .jopa niinkin että ostin tänään Joulukorttitarpeita. En ole askartelemassa mitään hienoja monimutkaisia kortteja, vaan haluan vain uusiokäyttää joitakin kivoja keräämiäni kuvia.

    Saisi tulla trendiksi kaikenlainen uusiokäyttö, kierrätys ja korjaus.

    Olkaahan varovaisia liikenteessä, ja mukavia syyspäiviä kaikille Tuvankävijöille.

    tv Saapasjalka
     
  19. silkava saija Jäsen

    liittynyt:
    30.10.2012
    Viestejä:
    35
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei taas!

    Kuljen samaa matkaa syksyn hidastaman kasvikunnan kanssa, valmistaudun laskeutumaan lepoon. Viikko takaperin jäin sairaslomalle, syynä uupuminen. Loman pituutta en osaa yhtään arvata, jää nähtäväksi. Olen koettanut noudattaa minulle annettua ohjetta: tee vain niitä asioita joista pidät. Huomasin heti, että se ei olekaan helposti noudatettava ohje. Jokaisen asian edessä pitää pysähtyä ja miettiä, onko tämä minulle hyväksi vai kenties vahingoksi, ja edelleen - mitkä ovat ne todelliset syyt tekemisilleni tai tekemättä jättämisilleni? Teenkö jotakin vain miellyttääkseni toista ihmistä, kun en ilkeä sanoa etten nyt oikeastaan haluaisi?

    Koira vie minua ulos lenkille, killittää nappisilmillään naurussa suin ja häntä pölyjä pyyhkien, että eikö sitä jo mennä, ihana ihmislapsi, tuonne polkuja tallaamaan, umpeenhan nuo muuten kasvavat! Pitemmän lenkin olemme tehneet puolenyön tienoilla, silloin on rauhallista kulkea, silloin on tilaa. Tiaiset parveilevat jo siihen malliin, että on aika laittaa pähkinäautomaatti takapihalle.

    Nuorimmaisen koulunkäyntivaikeudet alkoivat taas, mutta nyt yhteistyö (uuden) koulun kanssa sujuu kuin tanssi, rehtoria myöten kaikki ajattelevat lapsen parasta, eikä kukaan kaipaa syyllisiä, saatikka konekivääriäkään.

    Tässä vielä Leinon sanataidetta, muutama säe runosta Ikävöi, ihminen.

    Kaipaatko milloin
    pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi,
    istuen illoin,
    tuntien hiljaa maatuvas maaksi,
    kun kaikki haipuu
    kaunis niin kauas ja päämäärä pyhä
    vitkahan vaipuu,
    vaikka sa korkeelle kurkotat yhä?

    Ikävöi, ihminen,
    taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
    Rannalta tuskien
    nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen!
    Kultainen helää
    ihmisen ikävöivän sielussa kieli.
    Etsimys elää,
    maaksi kun maatuu jo tyytyvän mieli.


    Parhainta mahdollista vointia meille kaikille!

    -s-
     
  20. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jokin kosketti.
    Oliko se ystävän rukous?
    Oli varmaan
    sillä kosketus oli hyvä ja lämmin.
    Kiitos sinulle - ystävä!"


    Jokin todella kosketti. Jäin miettimään pitkään tuota Aikuisen tänne laittamaa runoa ja sitä, mitä sen kirjoittaja on aikanaan mahtanut tuntea. Ilmeisestikin hyvin syvästi ja selkeästi. Lisäksi minulle tuli tunne, että nämä muutamat lauseet sopisivat motoksi koko tälle ketjulle. Eikä minun tarvinne perustella asiaa sen kummemmin.
    Niin että lokakuiset vaan ei lokaiset terveiset täältä taas kaikille. Mukavaa, että Maria niinkuin Saapasjalkakin olitte käyneet jättämässä tervehdyksenne.
    Koskettava oli myös tuo -S-:n viesti. Viesti siitä, miten pieniä ja hauraita me ihmiset lopuksikin olemme. Joskus on pakko hidastaa vauhtia, joskus taas on pakko pysähtyä vallan, katsella ympärilleen, mutta varsinkin sisimpäänsä. Ihan tuli mieleen Heli Laaksosen runo Mää ja mää :

    Neljä vuaren pääst näin munt
    istumas eläinmuseo aulas.
    Ens tek miäl karat
    mittä sanomat taka-Venäjäl
    -olin täl välil tehny suuri virhei-
    reippaast menin kuitenki ja sanosin
    Täälläksää hyvänaine ole ollu
    koval äänel.

    Ens mää peljästysin ko
    viaras ihmine tule puhuma
    mut ko munt tunsin,
    laitin käsityä syrjä
    -olin virkannu ketjusilmukoi,
    toine pää ol jo aikka uinu
    Aurajoen suistost itämerel
    ja sotkenu pitkisiimoi mennesäs-
    ja sanosi
    Heii vaa.

    Ja mää pyysin antteks,
    et olin munt sil taval unohtanu
    ja mää kyl hyvi ymmärsin,
    nii vaa joskus käy
    ja mee mentti mun kans kaffel
    ja mää muistutin mul,
    et ole ruvennu juama kaffen kans maitto
    ja olis mul hiukka muutakin kerrottava.

    Toivottavasti rauha, hiljaisuus ja aika vain itsellesi johdattavat sinutkin taas itsesi luo. Ulkona, pelkkä taivas päänsä päällä on paljon helpompi olla avoimesti se pieni ja avuton, miksi on luotukin. Kun kaikki, mitä ympärillä on, kertoo omaa kieltään jostakin suuremmasta, silloin on paljon helpompaa unohtaa omat voimansa ja osaamisensa. Ja siltä pohjalta on helpompi miettiä sitäkin, mihin minä todellisuudessa riitän. Ja miten minä itseni muille jaan, vai annanko kiltisti ja passiivisesti itseni muille jaettavaksi.
    Omat kokemukset muistuttavat, miten vaikea voi yksi pieni suomenkielen sana olla. Joskus se vain on pakko sanoa. Usein se myös herättää pakon perusteluun. Joskus tämä pakko on todellinen, joskus taas täysin omaa kuvittelua. Mutta perusteletpa tai et, sano EI aina kun katsot sen auttavan omaa jaksamistasi ja sano se selvästi ja kuuluvalla äänellä. Näin et ehkä lisää "ystäviäsi", mutta jaksat olla avuksi ja iloksi paljon aidommin ja suuremmalle joukolle.
    Taisin taas sortua turhaan saarnaamiseen, mutta minulla on jonkinlainen käsitys, millainen piirileikki on YH-äidin selviäminen nykysuomessa ja kolmiossa Lapset - Työ - Koti.
    Voin vain hiljaa pyytää voimia, kärsivällisyyttä ja toivoa sinulle ja lapsillesi.
    Viime viikon pakkasyöt kohmettivat maanpinnan, mutta ei anneta sen nyt haitata.
    Luonto alkaa täälläpäin jo olla melko valmis talveen, mutta ei se talvi niin vain tule. Sumuiset aamut, aurinkoiset päivät ja syksyinen koleus. Linnut laittamassa talvipesiään. Ihmiset valmistautumassa talveen, kuka milläkin tavalla. Elämä jatkuu. Kesäaikaa on vielä kymmenen päivää, sitten väännellään taas kelloja.
    Oikein hyvää ja rauhallista loppuviikkoa teille kaikille!
     
  21. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heippa!
    Paremmassa silmässa 47% näköä 5 ja 12,12 leikatan,menen Pärnun odotelmaan kylpylään kun ajokortinkin ottiva lainaksi.Karmastuoolin työntäjä nu kkui pois teki melkoisentyö uran 42v nelivuoro työsssä kätilönä.. Möki kaveri piristyy ja köyhtyy 100e pillri joka ilta hän uskoo ettei ne voi olla auttamatta Hyvää syksyä T o,
     
  22. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Vai ottivat ne Osallistujan ajokortin "lainaksi". No, lainathan on aina maksettava takaisin, että toivotaan parasta silmillesi.
    Olipa mukavaa lueskella viestejänne. Maria ja Saapasjalka ja Diogenes ja Osallistuja ja Saija. Uusvanhan käyntiä odotellen.
    Upeita runoja tuossa edellä.
    Minulla on ollut mielessä laulu, jonka olen joskus kuullut. Siinä sanotaan tähän tapaan:

    "Pidetään suru loitolla
    eletään rohkeasti
    herätään aamun koitolla
    jaksetaan iltaan asti.
    Pidetään lämpö talossa
    lisätään tulta pesään
    herätään aamun valossa
    jaksetaan uuteen kesään."
    Tuolla alleviivatulla nimikkeellä netistä löytyy koko laulu, jos joku haluaa kuunnella. Voisin tietenkin kokeilla laittaa tähän "osoitteen". En ole vaan tottunut sellaiseen hommaan, mutta katsotaan miten käy.
    Ei--- ei onnistunut, vaikka yritin. Olen ihan hoopo tällaisissa asioissa, mutta ei voi mitään.


    Jokatapauksessa - pidetään , ainakin yritetään pitää suru loitolla. Ja vaikkei se ihan loitolla pysyisikään kaiken aikaa niin kuitenkin toivotaan että se pysyisi jotenkin kohtuudessa jokaisen kohdalla.
    Ei minulla tällä kertaa muuta, paitsi että Uusvanhaakin kaipailen.
    Terveisin Aikuinen:(:oops::rolleyes::)
     
  23. spj Vierailija

    Oi, tuo lauluhan sopii niin hyvin juhlistamaan Tupasen 10-vuotista taivalta , eikö . . .
    arvelee Saapasjalka ;)
     
  24. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Terve taas kaikille, tasapuolisesti!
    Jaksetaan uuteen kesään...
    Miten rohkaisevaa... ja toisaalta niin haastavaa.
    Siinä on sanomaa. Varsinkin tällaisena aikana, kun kaikki entinen halutaan heittää unohduksen kaatopaikalle ja tuoda tilalle jotakin, mistä oikein kukaan ei vielä tiedä eikä ymmärrä...
    Kiitos, Aikuinen, siitä!
    Mutta nyt syrjään kaikenlainen synkkyys ja muu kurjistelu.
    Syksy senkuin kuluu, joulu lähestyy ja se tuo, mitä kellekin tuokaan, mutta Osallisujalle uuden näön, toivottavasti. Se on hienoa!
    Kiitos teille, että olette Tupaa lämmitelleet kun itse olen vain kulkenut ohi, päivästä toiseen, viikosta toiseen. On ollut olo vähän tyhjänlainen, on ollut pakko vähän miettiä, kaikenlaista.
    Vaihdoin tuohon kuvaksi syyskuisen aamupäivätunnelman laitumelta. Siinä se on, lehmä koivun alla. Daalia- muori, kello kaulassa. Lauman vanhin tällä hetkellä. Syksyn keltaisten lehtien täplittämällä laidunpolulla. Verkkaisen miettiväisenä nousevaa syyskuista aurinkoa ja nuorempien touhotusta katsellen. Siinä on ripaus jotakin ajatonta, muuttumatonta, pysyvää, tämän päättömän ja päättymättömän muutoksen keskellä.
    Todellakin, parahin Saapasjalka, tämä ketju on ollut pian olemassa kymmenen vuotta. "On ollut olemassa" on todellakin laimeasti sanottu. Tuskin kukaan osaa kuvitellakaan sitä tunteiden määrää, mikä näillä sivuilla tuona aikana on rönsyillyt.
    Viime vuosien aikana olen alkanut ajatella, että tämä on jotakin, jotakin paljon suurempaa kuin vain yksi keskustelupalsta muiden samanlaisten joukossa. Että tämä on ihme, yksi pienen ihmisen pienen elämän suuri ihme. Mutta myös tehtävä. Ei tehtävä siinä mielessä, että tänne olisi pakko kirjoittaa säännöllisesti ja väkinäisesti. Ei niin, vaan juuri päinvastoin. Että tänne tullaan silloin kun siltä tuntuu, kun joku sisällä vaatii tulemaan ja kirjoitetaan , miltä tuntuu, rehellisesti omana itsenään.
    Alkuviikon selkeinä kuutamoaamuina ja -iltoina taivaalle katsellessani muistelin -S-:n lauseita tähdestä, jokaisen omasta sellaisesta. En tarkkaan muistanut, mitä hän kirjoitti, mutta sanoman rauhallisen ja varman tunnelman muistin. Kiitos siitä!
    Tänään sain viettää hetkisen aikaa lasteni kanssa. Vain yhden, vanhimman tyttären aikataulut eivät antaneet myöten, muut olivat paikalla. Tämä lyhyeksi jäänyt yhdessäolon hetki antoi minulle kuitenkin tunteen, etten sittenkään ole elänyt ihan turhaan. On hyvä aina välillä huomata sellainenkin asia.
    Tänään oli myös päivä, jolloin sytytin kaksi kynttilää. Yhden kummallekin puolelleni. Ja voitteko kuvitella, sen tehdessäni en tuntenut pelkästään surua. Jokin minussa tunsi myös iloa ja rauhaa. Uskon, että he kumpikin ovat hyvissä käsissä.
    Tämä lokakuun viimeisen päivän ilta kuluu verkalleen loppuunsa, huomenna on jo marraskuu. Tällä hetkellä sillä ei ole mitään merkitystä.Senkin kuun päivät kuluvat harmaan hämärän ympäröimänä hiljaisena puurtamisena, elämä jatkuu. Vielä ei ole aika levätä, vielä on vuosien matka edessäpäin.
    Jaksetaan uuteen kesään!
     
  25. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tervehdys tuvankävijöille.
    Tänään täällä on sadeilma, tai sellainen melkeinsade, että ei oikein kannata sateenvarjoa aukaista. Mutta ulos tekee aina mieli mennä. Ihan pakko kommentoida Osallistujan tekstiä taas kerran: siis sitä että " kaveri piristyy ja köyhtyy 100e pillri joka ilta". Hieno yhdistelmä . Kuinkahan moni piristyy köyhtyessään!!!(y) On tullut näköjään lisää noita naamoja käytettäväksi:unsure: :coffee:hmm tuon kohdalla lukee että kahvi.
    Diogenes kirjoitit kauniisti tästä palstasta. OLen samaa mieltä kanssasi. Olen kiitollinen teistä kaikista. En haikaile entisiin, iloitsen tästä päivästä ja teistä jokaisesta Mutta kiitollinen olen edelleen niistäkin, jotka alkutaipaleella tukivat minua . Minä en ole kovin hyvä ystävystymään ihmisten kanssa ja ehkä siksi tämä palsta on ollut ja on edelleen minulle merkityksellinen ja arvokas. Saapasjalkakin olit piipahtanut. Kivaa!:)

    Olen kävellyt paljon ulkona, useimmiten aamuisin juuri ennen auringonnousua. Kuu on paistanut , nyt sirppinä , taivaalla . Taivas on ollut huimaavan sininen, kunnes auringon valo on hohtanut taivaanrannan takaa ja muuttanut kaiken. Valo on ihmeellinen asia. Sitten aurinko on leimahtanut valaisemaan kaukana olevien koivujen latvoja ja mäntyjen pronssisia runkoja.

    Olen kävellyt järven rantatietä melkein joka päivä. Pysähtelen kuuntelemaan aaltojen ääntä, kun ne tulevat rantahiekkaan. Olen katsellut kun laineet osuvat kiviin. Se on kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Ne muistuttavat minua entisistä ajoista, jolloin oli omaa rantaa, jossa voi istuskella ja katsella ja kuunnella kaikessa rauhassa. Ja niin- sitten minua alkaa itkettämään. Usein itken siellä rannan tuntumassa. Onneksi on vain vähän muita kävelijöitä. En aina itsekään tiedä , miksi niin itken. Sitten ajattelin että onhan se upeaa että on näkö ja kuulo vielä ainakin, että voi nähdä ja kuulla ne laineet. Koivut laulavat vieläkin, vaikka erilaista laulua kuin keväällä uusien lehtien puhjettua. Mutta koivuja rakastan.


    Muuten - onpa kaunis tuo kuva, jossa on Daalia, kellokas! Se tuo mieleen hyviä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta.
    Lukaisin tänään vanhoja merkintöjä löytämistäni ajatelmista. Laitanpa tähänkin jonkun:

    "Tärkeintä on se, miten käytät sen, mitä sinulla on."
    "Olen idealisti. En tiedä minne tieni vie, mutta olen matkalla sinne."
    "Jos tunnet viihtyväsi itsenäsi, ulkoinen olemuksesi ei merkitse mitään."
    "Vaikka silta murtuu, rannat jäävät."


    Olen kirjoittanut varmaan näitä ennenkin, mutta olkoot taas tässä .

    Onnea kaikille isille ! sunnuntaina on Isäinpäivä.
    terveiseni kaikille: Aikuinen
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti