Hae Anna.fi-sivustolta

Jutteletko

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Aikuinen, 14.11.2005.

  1. silkava saija Jäsen

    liittynyt:
    30.10.2012
    Viestejä:
    35
    Saadut tykkäykset:
    0
    Terveisiä Daalialle, tuolle luonnon suurelle terapeutille! Hän näyttää siltä, että ymmärtää kaiken ilman selityksiä. Olen varma, että jos rouva osaisi puhua hän voisi kertoa meille mikä tämän elämän todellinen tarkoitus on. Daalia tietää! Oikein osuva on tuo Heli laaksosen hauska pohdinta, nauratti oikein ääneen tuo loppukaneetti, nimittäin olen ryhtynyt uudelleen juomaan kahvia muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja maidon kera. Laitan tähän sinulle, Diogenes, vielä uudestaan aikaisemmassa kommentissani olleen Leinon runon viimeisen säkeen, sieltä nimittäin löytyy juuri Se Tähti, joka joskus pilvien taakse piiloutuu.

    Ikävöi, ihminen,
    taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen!
    Rannalta tuskien
    nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen!
    Kultainen helää
    ihmisen ikävöivän sielussa kieli.
    Etsimys elää,
    maaksi kun maatuu jo tyytyvän mieli.

    Sain ystävän yökylään. Kävimme teatterissa lauantaina ja kirkossa sunnuntaina, ja voi itku kuinka teki hyvää! Hän on ihminen, jonka seurassa on helppo olla. Jutusteltiin kaikenlaisista asioista, maallisista, inhimillisistä, eläimellisistä, taivaallisista, pinnallisista ja syvällisistä - siis ajatusten vaihtoa laajalla skaalalla. Hänellä ei ollut kiire, hän oli siinä ja kertoi ja kuunteli. Ja se oli kaikki mitä tarvitsin juuri silloin. Oli myös kevyttä hiljaisuutta. Ehkä hän jaksaisi tulla uudestaan, toivon niin. Tosin hän esitti haasteen: seuraavalla kerralla menemme kuulemma keilaamaan, niin että nyt olisi parit vinkit paikallaan sinulta rakas Osallistuja! Minun käsitykseni keilaamisesta perustuu hauskojen kotivideoiden kompurointiin ja liukasteluun, sormiin juuttuneisiin keilapalloihin sekä kaatoihin, jotka kohdistuvat naapuriradan keiloihin. Hmm.

    -s&s- (mää ja mää)
     
  2. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Marraskuista iltaa, ystävät!
    Huomenna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Aikuinen kirjoitti ensimmäisen viestinsä.
    Se oli askel pimeään. Tuntemattomaan maailmaan, jossa olisi voinut käydä huonostikin.
    Se oli rohkeutta vaativa teko hänen silloisessa tilanteessaan ja tunne-elämänsä haavoittuvuudessa.
    Mutta se osoitti myös , että usko ihmiseen ei ollut vielä täysin kadonnut. Ja tuo usko palkittiin. Alkoi löytyä ihmisiä, jotka myös halusivat inhimillitä vuorovaikutusta.
    Tunnelma oli toisinaan lähes käsinkosketeltavan tiivis, täynnä tunteita laidasta laitaan. Usein tuota lukiessani mietin, mikä ihmeen voima piti kaikenlaiset häiriköt täältä muutamaa poikkeustapausta lukuunottamatta pois.
    Ei voi vakavissaan väittää tätä miksikään "joojoo-kerhoksi", mutta sensijaan voi todeta, että täällä esiintyvät kirjoittajat pystyivät ilmaisemaan erilaisia mielipiteitään toisiaan kunnioittaen.
    Vuodet kuluivat, sivut täyttyivät, osa kirjoittajista vaihtui, mutta tyyli pysyi samana.
    "En koskaan olisi uneksinutkaan tällaisesta lukuelämyksestä, seitsemänkymmentä kuusi sivua ja neljä vuotta inhimillistä lämpöä."
    Noin kirjoitin itse 11.02.2010 luettuani koko siihenastisen ketjun. Silloin mentiin seitsemättäkymmenettä kuudetta sivua puolivälin tienoilla.
    Tuo pitää edelleen paikkansa. Selvää on, että kymmenen vuotta on muuttanut kaikkia ja kaikkea, paitsi ei sitä suurta ajatusta, joka on ollut kantavana voimana, selkärankana ja kilpenä.
    Jokaisen elämässä on tuona aikana ollut vaiheita, jotka olisivat voineet heijastua tänne katkeruutena, vihana niitä kohtaan, joilla siinä vaiheessa on tuntunut menevän paremmin. Mutta ei, täällä on itketty ja naurettu, riemuittu ja mökötetty, mutta toisten loukkaamista on vältetty. Siksi täällä on aina niin hyvä käväistä. Toteaahan vanha arabialainen sananlaskukin että "epäsopu sijaa tekee". Suomalaisessa sananlaskuperinteessä tämä käsitetään juuri päinvastoin. Mutta ei nyt puututa siihen.
    Miten hienolta tuntuisikaan, jos tämä kymmenennen vuoden täyttyminen saisi mahdollisimman monta "vanhaa" kirjoittajaa palaamaan tänne, edes hetkeksi, vain ilmoittamaan olemassaolostaan ja antautuakseen edes hetkeksi muistojen kuljetettavaksi.
    Sillä uskon vahvasti, että jokaiselle on jäänyt täältä muistoja...



    Mielestäni tuo on juuri sopiva tähän paikkaan, sillä niinkuin meri tai peili, niin on tämäkin Tupanen menneitten vuosien kuluessa heijastellut hyvin monenlaisia tilanteita ja tuntemuksia.
    Tämä sumuisen tihkusateinen marraskuun ilta kuluu vähitellen loppuaan kohti. Antaakseen paikkansa huomiselle, päivälle, jolloin elämä tuo eteen mitä kullekin, mutta jolloin on myös paljon aihetta tuntea kiitollisuutta, monestakin asiasta.
    Eikä vähiten tästä Tuvasta!
    Kiitos teille, "vanhat", katsellaan edelleenkin eteenpäin!
     
  3. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Iltahetkenä päätin tulla käymään tuvassa. On ollut mielessä viime viikkoina tuo aika kymmenen vuoden takaa. On se minunkin mielestäni ihme, että tämä tupa on tällainen- on ollut ja on.
    Tämä oli silloin äärettömän tärkeä henkireikä. Olin niin yllättynyt kun aloin saada lämpimiä , kauniita viestejä. Rohkaisua. Oli niitä jotka olivat kovien kolhujen keskellä kestäneet ja säilyttäneet elämänuskonsa. Miten odotinkaan iltahetkiä- töiden jälkeen, että pääsin katsomaan tänne, onko kukaan käynyt. Ja yleensä oli.


    Elämäni on tällä hetkellä monella tavalla erilaista kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta edelleen olen todella iloinen ja kiitollinen teistä kävijöistä, ystävyydestä, tästä tuvasta.
    En tiedä olenko kirjoittanut tänne yhtä löytämääni runoa, joka puhuttelee edelleen. Laitan sen tähän , Sillä se kertoo jotain ehkä meistä kaikista, joilla elämässä ei aina ole mennyt tai mene hyvin , meistä joilla kuitenkin on paljon hyviä asioita, kantavia, nostavia...sittenkin ,,, kaiken keskellä.
    Siis se runo:
    "Syksyllä keräilin
    kaikki suruni
    ja hautasin ne puutarhaan
    ja kun huhtikuu saapui
    ja kevät tuli vihkimään maan
    puutarhassani kasvoi kauniita kukkia
    erilaisia kuin kaikki muut
    ja naapurini tulivat
    katsomaan niitä
    ja sanoivat minulle:
    `kun syksy jälleen tulee
    etkö antaisi meille
    näiden kukkien siemeniä
    saadaksemme niitä
    omiin puutarhoihimme`. "


    "Menneestä kiitos - tulevalle kyllä!"

    Lämpimin ajatuksin kaikille , jotka tänne tupaan piipahtavat:
    Aikuinen
     
    Last edited: 26.11.2015
  4. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Marraskuun loppupuolen iltahetkeä, ystävät!
    Ompas ollut hiljainen viikko Tuvassa, vaikkei mikään varsinainen hiljainenviikko ole ollutkaan. Kävijöillä kai muuta ajateltavaa, kiireitä ja sensellaista.
    Mutta näin ensilumen ensi-iltana on ihan pakko vähän raottaa ovea ja tulla katsomaan...
    Ei tietoakaan mistään asiasta, kunhan vain ilmanaikojan kirjoittelen.
    Kiitokset, -S- , kun virkistit muistiani tähdestä! Tällä hetkellä tähdet ovat paksun pilvipeiton toisella puolella, mutta uskon silti taas löytäneeni sen juuri minun omani.
    Vähitellen tässä syksynkin edetessä vanha usko ja luottamus tulevaan on palautunut. Mutta joku muukin on muuttunut. En oikein tiedä, enkä osaa vielä ainakaan kertoa, mikä, mutta jotenkin katselen tulevaan nyt toisesta suunnasta tai toisin ajatuksin, miten sen nyt sanoisikaan.
    Marraskuu alkaa olla jo melko vähissä, viikon verran ja sitten ollaankin jo vuoden viimeisen kuukauden alussa. Kaikenlaisesta takkuamisesta huolimatta aika on taas rientänyt käsittämättömän nopeasti.
    On taas tullut aika, jolloin levätään. Se ei suinkaan tarkoita joutenoloa, vaan sitä, että tässä parin kuukauden aikana tehdään asioita ja töitä, jotka repivät ajatukset taas irti noista "tavanomaisista" rutiineista. Koska minulla ei ole ollut eikä tulevaisuudessakaan tule olemaan aikaa mihinkään varsinaiseen lomailuun (ei muuten ole ihmeemmin halujakaan) olen ottanut tavakseni tehdä näistä talvikuukausista ihan omantyyliseni "loman". Ainakin näihin asti se on riittänyt.
    Tulevalla viikolla, tai viimeistään sitä seuraavalla pitää haikkupojat vieroittaa ja se on minulle aivan uutta. Homma ei välttämättä onnistu ihan tuosta vaan, mutta onhan sitä jo toista kuukautta valmisteltukin. Uskon, että vuosikymmenien kokemus eläinten käsittelyssä auttaa selviämään siitäkin.
    Tuntuu jotenkin ankealtakin, kun pojat sitten ensi vuoden alkupuolella lähtevät "maailmalle", mutta tuleehan sieltä taas kolme pirtsakkaa tyttöstä vaihdossa tilalle.
    Lumi, tosiaankin ensimmäinen tänä syksynä, oli satanut viime yön aikana. Eipä tuota paljonkaan ole ja sulan maan päällä se ei paria päivää kauempaa pysykään, mutta jotenkin se silti piristi mieltä osaltaan sekin.
    Nyt, istuessani puolipimeässä Tuvassa, omalla vakiintuneella paikallani, ikkunan vieressä, näitä miettiessäni minusta tuntuu vain niin jollakin tavalla hyvältä ja rauhalliselta. Paljon on tapahtunut, eikä suinkaan pelkkää hyvää. Jo hetkiseksi kadonnut usko ja toivo ovat kuitenkin taas nostamassa päätään. En "kuollut" , siis on vain taas jatkettava elämää.
    Jostakin tuolta ylhäältä, paksunkin pilvikerroksen läpi näkyy aavistus kirkkaudesta.
    Ja te hyvät ystävät täällä olette osaltanne auttaneet minua sen huomaamisessa. Kiitos teille siitä!
    Kuu luo vaaleamman läiskän paksuun pilvipeittoon. Sen valaisema luminen maisema lepää Tuvan ympärillä. Hiljaisuus on lähes kosketeltavan tiheä. Maailman melu ei tähän kolkkaan sovi, vain hiljaisuus ja yksinäisyys, rauha ja omat ajatukset. Täällä on maailma juuri sellainen, miksi sen haluan tulevan. Toivon, että jokainen täällä poikkeava voisi tehdä tästä myös oman maailmansa rauhitusalueen.
    Voikaa hyvin, ystävät!
     
  5. Uusvanha Vierailija

    TERVEHDYS TUPAAN PITKÄASTÄ AIKKA
    Olen kiukkuinen itselleni. Sanottavani on ollut sensuroitua tai sitten vain töpästelen tämän tekniikan kanssa, Kaksi viestiä on haihtunut taivaan tuuliin .
    Kyllä minä mieleni pahoitin.
    No, yritän taas .
    Syystuulet ovat vaihtuneet sekalaisiin sään vaihteluihin. Meillä täällä Hämeessä istuskeltiin 2 vrk
    kynttilän valossa. Se oli ihan ainutlaatuinen kokemus. Monet olivat pulassa, mutta meidän kohdalla
    kokemus antoi paljon uusia ajatuksia. Hiljaisuus puhutteli. Nyt sähkövalon kirkkaus häikäisee. Takkatulella kuumennettiin kahvivedet ja valmistettiin loimulohta. Pari kertaa savua tupsahti piipusta väärään suuntaan, Nyt tuntuu, että meillä on eksoottinen savuparfyymi vaatteissa ja koko talossa.
    Liikkeellä on kaikenlaisia pöpöjä. Minuun iski autokuume. Entinen ajokki palveli ihan luotettavasti.
    Mukavanhaluni kaipasi haastetta. Niinpä ajelen nyt automaattivaihteisella menopelillä. Ei toki mikään tuliterä, mutta uudempaa tekniikkaa saan kokeilla.
    Nyt sitten satelee vettä ja liukastellaan varsinkin sivuteillä. Yhdenkerran sain pulahtaa avantoon, mutta nyt jäät lähtivät, siis: no onkos tullut kesä ??
    Kiitos Aikuiselle näistä antoisista tuvan istunnoista, joita olemme saaneet pitää. Usein tuntuu, että vaikka kukin naputtelee yksin, niin taitaa joku toinenkin samaan aikaan istua siinä vieressä.
    Ja kiitos tuvan kävijöille, paljon on haasteltu asioista: omia ja yhteisiä.
    Kohta saamme sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän ja tietysti itsenäsyytemme kunniaksi sinivalkoiset kynttilät. Juhlitaan yhdessä talven pyhiä.
    terveisin Uusvanha
     
  6. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Oi ,Uusvanha olit käynyt pitkästä aikaa. Ilahduin niinettä on ihan pakko kirjoittaa sen vuoksi. Ihanaa että olet edelleen.
    Huomenna on ensimmäinen adventtisunnuntai. Se on minulle suuri juhla,kun saa laulaa Hoosiannaa kirkossa seurakunnan kanssa yhdessä.

    Muuten mieli meinaa olla melko alavireinen yhden rakkaan,läheisen, nuorehkon ihmisen sairaalaan joutumisen vuoksi.
    Elämä on merkillinen asia. Kaikki voi muuttua hetkessä. On onneksi yksi joka pysyy, kestää ja kantaa...sittenkin.
    Hyvää adventinaikaa kaikille tuvassa piipahtaville
    toivottaa Aikuinen
     
  7. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mihin on taas sensuroitu pitkä elämän ylistykseni Vaimo meni J, Ryhäsen konsertiin muutaman kaverinsa kanssa ja minä kirjoitin koko ajan enhän minä voinut mennä konsertiin kun oli silmät juuri leikattu. katsomme meneekö tämä.
     
  8. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Osallistuja - sinäkö sait näkösi takaisin!!!!!!!!!!
    Jokatapauksessa olen kaivannut sinua tänne ja odotellut milloin se operaatio on ohi ja miten on mennyt. Iloitsen kanssasi!
    Ei nyt sen enempää, kun en ole kotikoneella enkä kotona muutenkaan.
    Laitan tässä tuvan pöydän yläpuolella olevasta lampusta riippumaan pienen tontun. Se toivottaa kaikkea hyvää tuvankävijöille. Ulkona on niin pimeää, että laitoin pihan pensaaseen valosarjan. Ehkä näin on helpompi löytää tänne.
    terveisin Aikuinen
     
  9. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Toiveikasta adventinaikaa kaikille Tupaan poikkeaville!
    Ja onnittelut Osallistujalle uudesta näöstä! Todella hieno juttu!
    Ja Uusvanhakin käväissyt, ja Aikuinen, miten mukavalta taas tuntuukaan, kun kävijöitä on riittänyt!
    Ja, voi kiitos, Aikuinen, tämä marraskuinen pimeys kaipasikin jotakin valoa pihapolun tuntumaan! Ja tuo tonttu... liekköhän sama veijari, jonka kanssa viime jouluna seurustelin kuuseen latvatähteä etsiessäni. Jos on, niin terve vaan, vanha kaveri!
    Omaasta tilanteestani voisin kertoa A Kiven Rajamäen Mikon sanoin:" Sekalaista, sekalaista, sekä hyvää että pahaa. Mutta hyväpä täällä, koiraa vieköön, aina päällimmäisenä keikkuu."
    Niin se vain on taas aika kuluessaan tuonut kaikenlaista mukanaan.
    Varsin mieleinen uutinen oli, kun vanhin poika tässä joku aika sitten käydessään, ihan vain kuin huomaamatta jätti pöydälle sellaisen mustavalkoisen paperiliuskan. Jokusen kerran olen vastaavia ennenkin nähnyt, joten tunnistin sen heti ultrakuviksi. Sellaisia uutisia ei ihan jokapäivä saakaan.
    Toinen hyvä uutinen tuli viime viikon alkupuolella, kun sain tietää, että pääsen siihen jo kauanvarrottuun leikkaukseen jo ensi viikon keskiviikkona. Nämä viimeiset pari viikkoa on ollut meko vaikeita. Mutta senlisäksi ne ovat oleet tosi kiireisiä, olenhan sitten lähes kuukauden työkyvytön. Paljon on asioita ja töitä, jotka pitää hoitaa pois siltä ajalta. Tosin haaveeni metsätöistä ja taimikonhoidosta menivät sen siliän, mutta mitäs siitä. Kevbättalvella saan sitten tehdä jo sellaisiakin, jos vain aikaa riittä.
    Tuntuu kuin harmaus ja pimeys olisi vain tiivistymässä vain sitä varrten, että sitten muutaman viikon päästä saisivat olla ikäänkuin kehyksenä sille suurelle valolle, Joululle.
    Nämä joulunalusviikot aijon tänä vuonna täyttää vanhojen töiden muistoin. Se, mitä aijon nut tänne kirjoitella, on omia tekstejäni vuosien takaa. Viime talvenahan löysin erään hyvin mielenkiintoisen pahvilaatikon, jonka luulin jo ajat sitten hävittäneeni. Siellä oli kaikenlaista paperitavaraa kouluajoiltani aina tuonne seitsen- kahdeksankymmenlukujen vaihteeseen asti. Nyt aijon syventyä paremmin tuohon resuiseen paperikasaan ja, mikäli muistini ei petä, sieltä löytyy paljon kuvauksia ja kertomuksia vanhoista tavoista ja töistä. Ne ovat aina vain osia jostakin suuremmasta jutusta, joten niitä ei voi oikein sujuvasti yhdistää toisiinsa, mutta tällaisena "joulukalenterina" ne tehnevät tehtävänsä siitä huolimatta.
    Siis aloitetaanpas.

     
  10. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Marraskuinen ilta pimeni kolean räntäisenä. Pienessä Mäen töllissä oli kuitenkin lämmintä ja kodikasta. Hillos hehkui vielä kiukaan alla ja pari pärettä loi omaa pehmeätä valoaan, jättäen suurimman osan huoneesta hämärän ja pimeyden valtaan. Töllin emäntä, Siinaksi kutsuttu, istui rahilla pöydän päässä ja punoi aivinaisia lankoja. Oli taas se aika vuodesta, jolloin tulevan talven kynttilät piti valmistaa. Mäen töllissä ei kynttilöitä juurikaan käytetty, mitä nyt pari pätkää joulunaikaan, mutta talossa niitä tarvittiin, sekä omaan käyttöön, että verokynttilöinä kirkolle. Siina oli lyhyen ja hämärän päivän aikana käynyt hakemassa talosta suuren talikimpaleen ja kerän aivinaista lankaa. Hän ei tarkalleen tiennyt, miten pitkä matka oli, mutta lähdettyään aamun hämärissä hän oli tullut kotiin takaisin illan pimetessä. Talosta tölliin ei ollut tietä, vain pieni kiviä ja mäkiä kiertelevä metsäpolku.

    Tuolla töllin pimeässä nurkassa nukkuivat Martti ja Miina, siinan nuorimmaiset. Vanhin tytöistä, Venla oli pari vuotta sitten, hetimiten kymmenennen syntymäpäivänsä jälkeen päässyt palvelukseen, Metsämäen Fiia oli ottanut tytön pikkupiiakseen. Mäki oli Metsämäen tölli.

    Alakuloinen hymy hiipi Siinan huulille hänen muistellessaan Venlaansa. Oli ollut ikävää luopua hänestä, mutta toisaalta hän tiesi, että paremmin tytölle ei olisi voinut käydä. Tyttö sai niin hyvän palveluspaikan, mitä tuo pieni, syrjäinen kylä suinkin voi tarjota.

    Ilta muuttui vähitellen yöksi, päre toisensa jälkeen paloi loppuun, mutta Siina vain punoi. Huomiseksi pitäisi sydänlankojen olla valmiina. Siitä muutama päivä eteenpäin olisi kiireisiä, sillä kynttilöiden valmistus oli työtä, jota tehtiin aamusta iltaan lähes tauotta.

    Kolea tuuli tohahteli töllin nurkissa ja turvekatolla, maa sai vähitellen valkoisen peitteen, mutta sisällä jatkui työ lähelle puoltayötä.

    Aamulla Siina heräsi kutun mäkätykseen. Se oli ainoa eläin, jolle hän pystyi keräämään tarpeeksi ruokaa talven varalle. Talvisin sen asuinpaikkana oli töllin ovensuunurkka, mistä se haileilla silmillään seuraili töllin elämää, määkäisten aina sillointällöin oman mielipiteensä muiden joukkoon.

    Saatuaan päreeseen tulen, Siina antoi kutulle vettä ja uuden kerpun. Ilma tuntui viileältä, joten hän työnsi lakeisräppänän auki, ja alkoi viritellä tulta lieteen. pari äyskärillistä vettä pataan ja pata raakkuun, siitä lähtivät hänen tavallisen päivänsä askareet alkuun. Höyryn alkaessa nousta padasta hän mittasi neljänneskappaa karkeita kaurajauhoja sekaan ja sekoitteli keitostaan, kunnes makeahko kypsyneen kauran tuoksu vähitellen täytti koko pienen huoneen. Vielä pari hyppysellistä karkeaa suolaa ja sitten saikin padan nostaa lieden reunalle hautumaan.

    Nyt oli aika lypsää kuttu, pitihän lasten saada maitoa puuronsa painikkeeksi. Kuttu rouskutteli kuivia lepänvarpuja ja jurputteli siinä muina kuttuina jotakin partaansa, se piti lypsämisestä ja aivan varmasti se myös aavisti oman tärkeytensä lasten ruokkijana.

    Maidot annettuaan se paneutui makuulle olkikuvolleen ja jäi pää keikkuen märehtimään ja seurailemaan töllin aamutapahtumia.

    Siina herätti lapset, jotka hetkisen unisia silmiään hieroen katselivat suurin silmin ympärilleen, ikäänkuin ottaakseen selvää, oliko kaikki niinkuin pitikin. Siina ammensi soikkon jokusen äyskärillisen vettä ja kehoitteli lapsia pesemään unet pois silmistä. Sitten hän otti seinähyllystä kolme savikuppia ja puulusikkaa ja toi ne pöydälle. Sinne hän kantoi myös puuropadan, maitokiulun seuraksi. lasten tullessa hän kauhoi heille kummallekin tuhdin annosen puuroa ja kehotti syömään hyvällä halulla, sillä tänään tuskin ehdittäisiin toista kertaa puuroa keittämään. Siinä syötäessä hän jutteli, miten tänään alettaisiin valaa kynttilöitä ja että siinä työssä hän tarvitsisi kaksi ahkeraa käsiparia avukseen.

    Ulkona oli vielä pimeää, mutta yöllä satanut lumi antoi heikon kajastuksen. Valmiiksi katkotut sydänlangat ja arvokas talikönni vasussaan Siina tallusteli kodelle. Se oli pieni, kahdeksankulmainen, pyöreistä riukupuista rakennettu rakennus, keskellä riukukolmion kanattelema, noenmustaama pata, katon huipussa savureikä. Seinustoille oli ladottu polttopuita.

    Siina oli juuri saanut tulen padan alle lasten ehtiessä kodalle.

    "Olipas oikein Luojan lykky, että tuli tuota luntakin, nyt saadan vesi tänne kelkalla, eikä tarvitse korennolla kantaa." puheli Siina hyväntuulisena lapsille, jotka siitä paikasta lähtivät hakemaan kelkkaa ja saavia. Hän jäi vielä tekemään valmistelujaan lasten lähtiessä kaivolle.

    Martti lappoi vettä kaivosta saaviin Miinan seuraillessa vierestä. Miina oli hiljainen, silti lähes aina iloisenoloinen tyttö ja hiukasn riehakkuuteen taipuvainen Martti piti hänestä kovasti. Heillä ei juuri kostkaan ollut mitään erimielisyyksiä.
     
  11. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kun saavi oli lähes täynnä, Martti asetti virsunsa tukevasti maahan ja tarttui kelkan jukoon sidottuun köyteen. Miina tarttui kelkan sarviin ja sitten Martti nykäisi ja... kupsahti samantien nenilleen virsujen luistaessa nuoskaisessa lumessa. "Ähä.. tästä mittään näin tuu..." Martti puhisi noustessaan ylös, potkaisi virsunsa kelkan nokalle ja alkoi vetää avojaloin. Jo lähti kuorma liikkeelle ja Miina ohjaili sarvista. Niin sitä tultiin kuin tultiinkin perille. "Sussiunakkoon poika sun jalkojas, äkkiä tänne tulille lämmitteleen...!" kiljahti Siina nähdessään poikansa tallaavan lunta ihan paljain jaloin. Martti istahti padan viereen jas ojensi jalkaphjansa kohti tulen lämpöä. Tokkopa hä näytti hassulta siinä koipiaan oikoessaan, koskapa Miina hänelle virsuja tuodessaan helähti iloiseen nauruun.


    Lasten viipyessä kaivolla oli Siina aloittanut omat valmistelunsa. Padan sisään hän oli parin korennon avulla ripustanut toisen, pienemmän padan. Siihen hän lohkoi paloja isosta talikönnistä. Lasten tuotua vettä hän täytti ison padan ja lisäsi puita tuleen. Eikä aikaakaan kun padasta alkoi nousta höyry ja tali alkoi pikkuhiljaa sulaa. Siina ja Martti kantoivat korennolla jo puolilleen vajentuneen saavin kotaan. Siitä vesi ammennettiin suureen, kolmen jalan varassa seisovaan soikkoon.


    Martti sai tehtäväkseen pitää tulen padan alla tasaisena, varoen kiehuttamasta vettä. Miina autteli äitiään kuljetellen keskeneräisiä kynttilöitä kastettaviksi ja jäähdytettäviksi.


    Siina otti kodan seinältä puolenkymmentä loville veisteltyä keppiä. Talin sulaessa hän alkoi kastella sydänlankoja siihen, oikoen kastellut langat suoriksi jäähtymään parin tasaiseksi veistetyn hirrenpätkän päälle.


    Lankojen jäähdyttyä hän taittoi ne kahtia ja asetteli keppien loviin niin, että kummallekin puolelle keppiä jäi yhtä pitkä pätkä sydänlankaa.


    Näissä puuhissa oli aika vierähtänyt ja tuhruinen marraskuun päivä valjennut sellaiseksi lähes puukolla leikattavaksi hämäräksi, millainen se pimeimmillään voi olla. Nihkeä sumu tihkui ja tunkeutui kaikkialle ja yöllä satanut lumi suli vähitellen pois.


    Tämä kaikki jäi kodassa häärivältä kolmikolta huomaamatta, sillä työ oli alettuaan vienyt kaiken huomion.


    Miina kulki tuota muutaman askelen matkaa edestakisin jäähdytyssoikolta talipadalle ja takaisin, Siina kastoi hänen ojentelemiaan aihioita taliin ja antoi ne taas sitten vietäväksi veteen jäähtymään. Hiki valui kummankin kasvoilta. Vähitellen saivat alkujaan laihat sydämet talia peitteekseen ja vähitellen ne alkoivat näyttää jo kynttilöiltä.


    Miina ei voinut ymmärtää , miksi kynttilöiden kastaminen oli niin hätäisenoloista puuhaa, hän olisi mielellään näyttänyrt äidilleen, miten oikein paksu kynttilä tehtäisiin ja miten helpolla se kävisi. Lopulta hänen kärsivällisyytensä loppui ja hän kysyi äidiltä, miksi tämä ei antanut kynttilöiden olla kauempaa talipadassa, jotta ne olisivat kasvaneet kerralla oikein isoiksi ja paksuiksi. Kaiken kiireenkin keskellä Siina vain hymyili, irroitti yhden kynttiläparin kepistä ja sanoi: "Katsohan nyt miten käy." Hän ripusti irroittamansa parin tikun varaan taliin likoamaan ja käski Miinan sanoa, milloin sen saisi nostaa sieltä pois. Tytön annettua luvan hän nosti padasta tyhjän sydänparin. Koko kynttiläpari oli sulanut. Miina punastui häpeästä eikä saanut enää sanaa suustaan, mutta äiti, nähtyään, miten tyttö nolostui, lohdutteli häntä vain edelleen hymyillen: " On hyvä, että kysyit ja kokeiltiin, kerran sinun on selvittävä tästäkin työstä aivan yksiksesi. Kunnollisia kynttilöitä osaa harva enää valaa, siksi meilläkin on näin joulunalusviikkoina paljon sitä työtä."


    Kodan ulkopuolella oli jo taas täysi pimeys, kun ensimmäinen erä kynttilöitä oli saatu valmiiksi. Vähän ennen sitä Siina oli käskenyt Martin lopettaa lämmityksen, ottaa padan alta palava puu ja mennä tölliin virittelemään sen avulla tuli kiukaan alle.


    Kun viimeisetkin kynttilät oli saatu jäähdytetyksi, otti siina pitkän rohdinsuikaleen ja alkoi asetella kynttilöitä sen päälle. Toisen pään suikaletta hän käänsi valmiin kynttilärivin peitoksi ja alkoi sitten rullata koko ladosta kääröksi. Miina seuraili vierestä, miten nuo suorat, kauniin himmeäpintaiset talipötkylät peittyivät karkeaan kankaasen. Siina sitaisi valmiin käärön rohdinlangalla tiukasti kiinni ja asetteli sen sitten varovaisesti vasuunsa.


    "Kaikki tali pitää viedä pois täältä." Siina sanoi, "muuten tänne hyökkäävät yön aikana kaikki tämän seudun sudet ja ketut herkuttelemaan."


    Miina otti valmiit kynttilät ja sulattamattoman talin, äidin kannettavaksi jäi sulatuspata sisältöineen.


    "Kuulepas", Siina sanoi heidän seisahtaessaan vähäksi aikaa pihalle töllin nurkalla, "siellä on taittu haistaa tali." Jostakin tuoltapäivän puolelta, harjun suunnasta kantautui susien ulvonta. Miina tunsi vilunväreiden kulkevan selkäänsä pitkin. Hän ei ollut ikinä nähnyt sutta, vain joskus lyhdyn valo oli heijastunut kiiluvista silmistä. Mutta tuo ääni, se oli jotenkin niin pahaenteisen ja peloittavan oloinen. Helpotuksesta huokaistwen hän sulki oven heidän perästään astuessaan töllin turvallisten seinien sisäpuolelle.



    Tässäpä tämänviikkoinen tarina. Alkuaan se oli eräs, sanoisinko harjoitelma pitkää, autiosta tuvasta kertovaa juttuani varten. Se oli juttu, jonka ympärille kasvoi paljon rönsyjä. Nähtäväksi jää, löytyykö sieltä vielä jotakin tänne sopivaa.


    Niin se vain on kohta joulukuun ensimmäinen viikko mennyt.


    Vietetään kaikki tätä pimeyttä, kukin tyylinsä mukaan, valoisasti!

    Ps.

    Tänne on ilmeisesti tullut joku rajoitus merkkien määrästä, siksi piti jakaa tämä useammaksi.
     
  12. Uusvanha Vierailija

    Iltaa tupaan!
    Meillä on tuvassa ihan ikioma Taata-tarinankertoja.
    Kiitos sinulle Diogenes viipyilevästä kerronnasta. Ihan kuin tuntuisi sulan talin tuoksu tupasessa.
    Kynttilöiden valaminen on ollut yksi joulun ajan puuhista. Olen itsekin ollut mukana tuossa touhussa. Olisikin mukava päästä vielä mukaan sellaiseen askarteluun.
    Tuli niin haikea olo ajatellessa noita vanhoja aikoja, jolloin osattiin monenlaisia kädentaitoja. Niitä pitäisi elvyttää.
    Omalta osaltani pidän yllä karjalanpiirakoiden tekotalkoita. Meitä ahertaa myyjäisiä varten tusinan verran talkoolaisia: mukana myös nuorta väkeä oppimassa mummien ja vaarien mukana.
    Kunpa saataisiin uutta lunta, kun se ensimmäinen lumi tuli ja suli. Saataisiin puhtaat, valkeat maisemat. Mutta hyvä näinkin.
    Haluan hiljentyä Joulun aikaan. Tulen tupaan, kuuntelemaan ja katselemaan sinne hämärään.
    Toisinko piirakan tuoksua? Pussissa? Kokeilkaapa nuuhkaista! Ja sitten voisi olla sellaista katajalla
    maustettua kotikaljaa palanpainikkeeksi. Siispä, yhteinen pikkujoulu tupalaisille! Tuli taita hiipua takassa ja on mukavan raukea olo. Taitaa tulla tuttuja tuolla polulla! Mukavaa yhdessäoloa siis teille tuvan polun astelijat.
    Odotellaan rauhaisaa Joulun aikaa.
    Teitä tervehtien
    Uusvanha
     
  13. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kylläpä tuli hyvä tuoksu jo heti portailla vastaan. Uusvanhan karjalanpiirakat. Kiitos. Maistui ja palanpainikkeeksi kotikaljaa. Ihanaa! Tonttukin tuolta katselee ja kertoo että on niitä maistellut ja haistellut. Tonttu odottaa kuusta, sellaista vehreänvihreää melko tuuheaa ja kaunislatvaista. KErroin tontulle että kyllä se tulee ennenkö joulu ihan ehtii. Olkia toin kuitenkin tuvan lattiannurkkaan. Ajattelin että tontullakin mukavammat oltavat. Se hyppäsi pöydälleja sieltä kipitti heti olkia kokeilemaan.
    Toin tuvan pöydälle pipareita, sellaisia isoja, sydämenmuotoisia. Tonttu oli oikein tohkeissaan Diogeneen kertomuksesta. Se kun muisteli heti entisaikoja ja oli vähän haikeana, kun ei paljon kukaan tee enää sellaisia "vanhoja hyviä juttuja"- kuten tonttu asian ilmaisi. Oli mielenkiintoista lukea tarinaa kynttilänteosta. En ole koskaan tehnyt enkä nähnyt. Tuo olisi voinut olla vaikka jatkotarinana , mutta nytkin luin sen kahdella eri kerralla .
    Mitähän Marialle kuuluu ja Saijalle ja Saapasjalalle. Entä milloinkahan Osallistuja kirjoittaa sen "elämän ylistyksen".. olisi kiva lukea sekin. Elämä on välillä harmaiden pilvien peitossa ja kyllä se tuntuu tosi hyvältä heti kun jossain päin valkenee. Minullakin on taas tyynempi mieli, kun läheinen nuori ihminen voi paljon paremmin ja selvisi kuin ihmeen kautta todella pahasta onnettomuudesta. Ei vielä kunnossa , mutta paljon paremmassa kuin olisi voinut odottaa. Ja olen kiitollinen.
    Että ei tässä muuta tällä kertaa.
    tv. Aikuinen
     
  14. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hei taas ja mukavaa joulunalusaikaa teille kaikille!
    On ilo tulla taas tänne! piirakoiden tuoksu, piparit ja oljilla köllöttelevä Tupatonttu! Taitaa olla mustista maisemista huolimatta joulumieli valtaamassa koko Tuvan väen.
    Perjantaina kotiuduin sairaalasta. Leikkaus onnistui hyvin ja vaikutukset olivat havaittavissa heti kun heräsin nukutuksesta. Nyt vain on osattava ottaa kuukauden ajan rennosti niin hyvä tulee. Senverran on vielä käsissä epävarmuutta ja niskassa jäykkyyttä, etten pitkään jaarittele.
    Kyllä minuakin kovasti kiinnostaisi lukea, mitä kuuluu Osallistujalle, -S-:lle Marialle ja miksei kaikille muillekin, jotka täällä tapaavat poikkeilla.
    Tämänviikkoinen juttuni tulee pahasti myöhässä, mutta tuleepahan kuitenkin. Koska tämä sivusto on ruvennut kiukuttelemaan pitkistä jaarituksistani, laitoin tarinan tuon lopussa olevan linkin taakse. Se on kaksiosainen juttu, syntynyt aikoinaan, kuten tuo viimeviikkoinenkin, tuon aution tuvan sivutuotteena. Aiheena siinä on maltaiden ja sahdin teko, tässä ensimmäisessä osassa tehdään maltaita. Tuo fakta on kuitenkin sekoitettu fiktioon siinä määrin, että on kai ajoittain vaikeaa seurata , mistä todella on kysymys.
    Tämän pitemmittä jorinoitta saan toivottaa teille kaikille mitä parhainta joulun odotusta!
    https://drive.google.com/file/d/0B-mA2i0bOERyUDJEMEJRZXR5elU/view?usp=sharing
     
  15. -S- Vierailija

    Heipä hei!

    Kiireehköä on elo näin joulun alla, työ vie milloin minnekin päin maakuntaa. Hienoa kuulla, että teillä muillakin on ilon aiheita: Osallistujan sielun peilit on kirkastuneet ja Diogeneen kivut hellittäneet. Vaikeiden aikojen jälkeen olen niin iloinen, kun osaan taas nauttia elämästä. Kaikki ikävät asiat eivät suinkaan ole korjaantuneet, mutta usko tulevaisuuteen on palannut. Teen taas työtäni iloiten ja innolla! Suurena apuna on ollut ystäväni, joka yllättäen antoi aikaansa minulle väsyneelle, jaksoi rohkaista ja iloita jokaisesta pienestäkin edistymisestä. Luulin selviytyväni yksin kaikesta, mutta kuinkas kävikään: piti maata rähmällään maassa ja luopua kaikkivoipaisuuden kuvitelmasta. Näin jälkeenpäin on helppo viisastella, mutta tarvitsin tuon tällin, jotta hoksasin avata silmäni ja nähdä lähellä olevat korvaamattomat ihmiset, joita ilman en selviä.

    Ja voi miten mukavia jutustelet D, kiireet unohtuu sinun tarinointia kuunnellessa! Lisää, lisää, kiitos!

    Kaikille mukavaa pikkukiirettä joulunalusaikaan, stressaaminen sen sijaan on ehdottomasti kielletty.

    -S-
     
  16. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kuusenvihreä tervehdys tupaan.
    LÖysin ja toin kauniin kuusen ja laitoin sen keskelle tuvan lattiaa. Siinä voivat kaikki tontut ja muut halukkaat pyöriä kuusen ympärillä. Viimevuotisia koristuksia näyttää olevan tuolla kaapin ylähyllyllä. Sieltä löytyvät pallot ja tähti ja on siellä kuusienkeleitäkin ja lumihiutaleita...
    Hyvää Joulua teille kaikille tuvankävijöille!
    terveisin Aikuinen
     
  17. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Iltaa tupaan, lauantaisellaista!
    Niin, stressaaminen kielletty, aivan oikein!
    Nyt, kun sormet jo tottelevat hiukan paremmin voi yritää naputella vähän pitempäänkin.
    Miten mukavaa luettavaa viime aikoina on ollutkaan! Osallistujalle uusi näkö, Aikuisen nuori läheinen ihminen selvisi onnettomuudestaan, Uusvanha jaksaa ja jaksaa ahertaa piirakkatalkoidensa parissa ja vielä -S-:kin ilmoittautuu selvinneenä uuteen päivään, taas iloiseen ja innokkaaseen tyhön ja arkeen. Ja että hän on löytänyt ystävänsä, läheisen ihmisen, jota ilman hän on luullut selviävänsä.
    Siinäpä niitä joululahjoja onkin kerrakseen Tuvan kuusen alle piilotettaviksi. Tuon kuusen, Aikuisen rakkaudella ja hyvällä maulla valitseman joulunajan juhlistajan. Jätän sen koristelun Tuvan naisväen huoleksi, vain latvaan laitan tähden ja tuonne jonnekin, oksien kätköön, piilotan pienen punaisen lasisydämen. Jos sen joku huomaa, tuokoon se hänelle mieleen, että ihminenkin on vain hauras ja helposti särkyvä.
    Istun iltaa yksikseni ja hiljaa täällä tuvassa. Väkisinkin mietteeni askaroivat menneessä parin vuoden jaksossa. Se aika on ollut melkoista kaaosta, mutta nyt minusta tuntuu, että olen taas päässyt jollakin tapaa tasapainoon. Maailma ei enää koskaan palaa entiselleen, tiedän. Mutta jollakin tavalla olen oivaltanut senkin, että menneisyyden paras puoli on se, että se on mennyt. Näinollen voin jättää kaiken vanhan haikailun sikseen ja keskittyä vain tulevaan. Tulevaisuuteen voi kai jokainen , edes asennoitumisellaan vaikuttaa, menneeseen ei millään.
    Jollakin tavalla sen muistaminen, tämä hetki täällä, tuvan lämpö, vain se ja tämä hetki. Siinä on tällä hetkellä se, mitä tarvitsen tunteakseni itseni onnelliseksi. Ja tästä pienestä onnelliasesta hetkestä saan kiittää kaikia teitä, jotka täällä olette nyt ja vuosien mittaan poikkeilleet.

    Sitten mennään tämänviikkoiseen muisteluun. Se on jatkoa tuolle edelliselle, mutta ajallisesti niiden väliin sopii pari vuotta. Palasin siis vielä aiheeseen, vaikka olinkin jo lopettanut "kirjailijanurani". Lisäksi tämä oli niin pitkä ja rönsyinen tarina, että sen tänne kirjoittaminen olisi vienyt kohtuuttomasti aikaa. Se oli nimittäin kirjoitettu aikoinaan käsin ja vielä, jäljestä päätellen, huonolaatuisella kuulakärkikynällä. Lisäksi käsialastani näki kyllä selvästi, milloin "inspiraatio" oli iskenyt; silloin tekstistäni oli melko mahdoton saada selvää.
    Joka tapauksessa, tuolta linkistä löytyy taas tarinaa, käykääpä kurkkaamassa.
    Ja samalla saanen toivottaa koko Tuvan väelle tiiviitä joulutunnelmia. Pian se alkaa taas päiväkin pidentyä.
    Ollaan ihmisiksi!
    https://drive.google.com/file/d/0B-mA2i0bOERyRHJ2eGVsaG5aajQ/view?usp=sharing
     
  18. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Elämää olen nähnyt 4 ja alle tasolla ja nyt 0,6 muutos on niin ihmeellinen, että tuo kyyneleet silmiin ei ei saa se kirveltää.
    Eka silmä meni kuin rutiinilla tosin 2h myöhässä joku tapaturma ohitti minut. Toisen silmän leikkaus viikon päästä siihen tuli väliin parkis vapinaa ja nykimistä kutsuvat anesteesi lääkärin ja hän sanoi antavansa 10 min, humauksen, se oli htki hämrän rajamailla. Hoitaja repi parrasta teipejä ja kysyi mitäs nyt
    näkyy < uskomattoman kauniit naisen silmät > Lääkäri tokaisi - imartelua anesteesia l,sanoi johtuu lääkityksestä
    hoitaja hymyili ja totesi kerrankin onnistunut leikkaus. 5 vik toipumista nostelematta,hikoomatta, liikuttumatta ja siten uusi tarkastus 2vi menin yksityiselle ja pyysin todistusta ,että olen ajotaitoinen sain mutta liki lasit vasta tmmikuun lopulla 173 e ryövatkö uuden makun sitten ei tarvitse optikko tarkastaa Sulla on hyvä nkö 150 cm jälken ei trvitse ajo laseja eikä muuta kun pääte ja lukulast.
    Maailma on niin värikäs japaljon kaunista ,yksi painajisyö ollut koko syksynä, olen
    niin kiitollinen laaseroinnista.
    ollut pelko ,että sokeudun kokonaan.
    Anteeksi viivytys muut kun olen ollut epävarma onko kaikki ok. ON ON.
    Kiitos mielenkiinost T: o.
     
  19. Uusvanha Vierailija

    JOULUINEN TERVEHDYS TUVAN VÄELLE
    Tulipa mahtavankokoinen tervehdys, mutta onhan tulossa mahtava juhlakin.
    Ja mahtavia uutisiakin kuuluu tupalaisille.
    Diogenes ja Osallistuja ovat olleet onnistuneissa operaatioissa. Hienoa työtä tekevät
    osaajat siellä sairaaloissa. Nyt vain kiltisti noudattamaan kotiutusohjeita.
    Kiva, kun meillä on jo kuusi tuvassa. Kyllä siihen varmaan koristeita löytyy sieltä
    komerosta. Minä haluaisin sirotella oksille "lumihiutaleita", joita muistaakseni viime
    jouluna virkkasin. Siis sellainen valkean joulun korvike.
    Joulukalat saadaankin pyydystää avovedestä ensikerran miesmuistiin. Miksiköhän sanonta
    sellainen? Veneellä voisimme ajella joulukirkkoon täällä keskisessä Suomessa, eikä avantoa
    tarvita uintiretkellä. Tulee erilainen Joulu.
    Yritä olla touhuamatta liiaksi. Pitää nipistää itseään ja muistuttaa hiljentymään.
    Siispä JOULURAUHAA TOIVOEN ITSEKULLEKKIN TOIVOTELLEN
    Uusvanha
     
  20. maria halonen Vierailija

    Kävelen kuun valaisemaa polkua tupaan. Hän, joka on viimeksi poikennut, on jättänyt lyhdyn valaisemaan rapulle. Astun sisään. Lämmintä tulvahtaa tuvasta vastaan ja jouluisia tuoksuja. Kuusi on keskellä tupaa. Näen tähden latvassa ja punaisen lasisydämen oksien välistä. Lisäksi joku on kietonut lippunauhaa (siniristi) oksille. Pöydällä on pipareita, piirakoita ja kotikaljaa.
    Laitan pienen paketin teille jokaiselle kuusen alle, Saija, Diogenes, Aikuinen, Osallistuja ja Uusvanha.
    Istahdan penkille hämärään. Voisin ihan jäädä tänne. Mutta minua odotetaan toisaalla joulun viettoon. Ajattelen sukulaisia ja ystäviäni ja heidän kuulumisiaan. Varsinkin ajattelen lähisukulaistamme 92v mummoa. Aivan kädet ristiin liitän, että hän ymmärtäisi mikä on nyt hänelle parasta.

    Diogenes57 on aivan taituri sanankäyttäjä. Aikuinen pitää polun meille kaikille avoinna tupaan.
    Ymmärrän Osallistuja2 silmäongelmat ja lähes samaistun. Minä olen menettänyt toisen silmän näön jo 10v sitten. Olen kiitollinen, että voin viettää lähes normaalia elämää vaikka taustalla aina pelko terveen silmän tilasta.

    Kiitos hetkistä kanssanne. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, lähes päivittäin kurkistan tämän ketjun...kaikki nämä vuodet vaikka kirjoitan harvoin.

    Tunnelmallista joulua teille kaikille!
     
  21. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    On aika toivottaa kaikille Tuvankävijöille leppoisan lämmintunnelmaista ja rauhallista joulunaikaa!
    Vaikka se lumikin on luvassa vasta joulun jälkeen, ei anneta sen häiritä tunnelmia.
    Tällä kertaa joulun muisto on aivan lähivuosilta. Viimeisen kerran, ainakin toistaiseksi vietimme jouluaattoa koko perheenä.
    Tämä laulu soikoon nyt jouluisena toivotuksena ja tervehdyksenä suoraan jokaisen täällä poikkeavan sydämeen!
    Hyvää joulua kaikille !!

    https://drive.google.com/file/d/0B-mA2i0bOERyZjVKbzE3Vlozc00/view?usp=sharing
     
  22. osallistuja 2 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.10.2014
    Viestejä:
    49
    Saadut tykkäykset:
    0
    Huomenta !
    Olen taas tuhrinut Joulu tervehdykseni yritin lähettää kuvasarjan keraa eikä sitten tullut.
    On tämä ihminen mlko vaikea rakennelma,tämä veljeni joka menetti vamonsa Alshaimerille 58v liiton jälkeen
    saikin kovat rinta kivut (tuli tyhjä olo) 82v
    Tajunnan menettämisen pelossa hänet vietiin piipaalla S,linan sairaalan siellä oli aktiivinen Eestiläinen lääkäri ja päätti tehdä sasappikivi leikkauksen tähystykses sä ja ilalla kotiin toipumaan,kivut eivaan vähentynyt,kun hän asuu yksin ei päivää uskaltanut odotaa vaan tilasi piipaan, Nyt
    siellä oli kirurgi päivystämässä ja totesi kun Suomeksi sanon leikaus on mennyt paskaksi, hän tilaa Kuopiosta spesiallistin ja niin tapahtui,että avona leikattiin uudestaan mutta ei lähetetty kotiin mutta, kivut ei hellittänyt,girurgi sanoi kolmas leikkaus sappinesteet oli mennyt vatsa onteloon ja olisiko väsy iskenyt kun oli snonut nyt lähetään Meikkuun piiipaalla
    ja siellä leikatiin 4 kerta viikon sisällä,että
    ei selvittäis ihan vähällä Hän ehti herätä enenkuin saivat lähiomaisen suostumisen.
    Siskon mies kuoli samalla viikolla ja Sisko 90v oli niin takalukossa ettei hoksannut
    edes kännyä latata 5 päivään,oolivat jo alakoulusa päättäneet yhdessä elämme ja
    lähdemme.
    Moni kirje kumppani sanoo miksi en vastaa kirjoitelmani, ei ketään ilahduta.
    Mökikaverini oli 6 des leikkaus, T;o
     
  23. Aikuinen1 Jäsen

    liittynyt:
    04.09.2008
    Viestejä:
    418
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olipa mukavaa tulla tupaan.Ihanhan täällä on ollut vilskettä..:)On ollut mukavaa lueskella tervehdyksiänne. Ja oi, Maria oli jättänyt lahjapaketin jokaiselle , kuusen alle. Kiitos. Sepä oli hauska yllätys. En varmaan tule koskaan niin vanhaksi, että lahjapaketti ei pääsisi ilahduttamaan. Paketistani löytyi lämpöä ja kauneutta, herkkyyttä ja iloa. Kiitos!!!
    Uusvanha oli käynyt ja laittanut tutut koristeet, viimevuodeksi tekemänsä . Kuusi onkin tosi kaunis kaikkine koristeineen.
    Osallistujan läheisillä on ollut surun ja vaikeuksien aikaa. On upeaa kun sinä olet olemassa heille. Olet osaaottava ja lämmin . Ja hei, eikö olekin upeaa kun päivät ovat taas ruvenneet pitenemään!
    Diogeneen joulutoivotuslaulu on kaunis. OLipa mukava kuunnella.
    Minulla oli aivan valkea joulu aattopäivänä tuolla vähän pohjoisemmassa. Uusi lumi satoi ja peitti kaikki tienoot. Oli upeaa. Joulupäivänä jo sitten satoi vettä. Mutta ei se mitään, kun ei sille mitään voi. Kuutamo- se on ilahduttanut . Kuu on ollut niin komea, niin komea. Se on varmaan ollut itsekin ihastuksissaan välillä olevista hyvistä ilmoista, että se oikein kumottamalla kumotti...
    Niin ja eilen ja tänään, kun olen taas palannut kotikonnuille, kuu on paistanut ja ilahduttanut aamukävelyilläni. Ja " tähdet, tähdet, te palatte vielä".
    Tällaista tällä kertaa.
    tv. Aikuinen
     
  24. Sivullinen Vierailija

    Kuutamo vielä valvottaa ja joulukuusen valossa surffaten löysin tällaisen ketjun. Lukaisin ensimmäiset viestit, jotta tiesin mistä olette aloittaneet. Viimeisiä viestejä myös luin. Teillä on ollut lämmin yhteisö, johon olette kuuluneet. Kaikki haluavat kuulua johonkin. Olen ikäluokaltani aloittajan kanssa samanlainen, elämää kokenut. Päätin esittää teille kysymyksen, joka itseäni mietityttää tässä, taas kerran, uuden elämäntilanteen alussa. Paljon työtä vaatinut asia elämässäni on lopuillaan, paljon velvollisuuksia on hävinnyt elämästäni viimeisen neljän vuoden aikana. Olen turvallisesti perheellinen, mutta vailla ystäviä. Olen pettymysten ja huonon itsetunnon saattelemana arka ja hiukkasen erakoitunutkin. Olen mukava ihminen, koulutettu, auttavainen, hyväntahtoinen. Ystäviä ei vain ole. Miten niitä tässä iässä enää saa? Olen kovin surullinen tämän takia. En oikein lämpene tähän somemaailmaan. Onko teillä neuvoja? Nämä normaalit, mene harrastusryhmään eivät oikein pure. Asun pienellä paikkakunnalla, ja tämä "samat ihmiset aina kuitenkin joka paikassa, ei ne minua halua" estää.
    Kaunista uutta vuotta kaikille toivottaen, Sivullinen.
     
  25. diogenes57. Jäsen

    liittynyt:
    21.09.2014
    Viestejä:
    183
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mukavia välipäiviä vain kaikille!
    Joulu alkaa vähitellen siirtyä historiaan ja pitkä talvinen arki lähestyä.
    Kun jouluaamun hämärissä, myrskyssä ja vesisateessa tallustelin toivottamaan haikuille hyvää joulua, mietiskelin siinä samalla, että taakse jäävä joulu oli monellakin tapaa erilainen, mihin muistini aikana olen saanut tottua. Jo ulkoisestikin siinä oli selvä ero, mutta se henkinen maailma, missä tämän joulunajan vietin oli se suurin ero. Per aspera ad astra, vai miten ne vanhat roomalaiset asian ilmaisivatkaan. En tosin voi ihan noin reppavasti kehua, mutta monella tapaa siinä kuitenkin on tuttua. En halua pitkästyttää ketään yksityiskohdilla, mutta näin levollista joulua en muista koskaan ennen.

    Aattoiltana Tupaan kurkatessani näin kuusen alla Marian paketit. Uteliaana tietysti menin katsomaan. Ja sieltähän se löytyi, ikioma paketti! Istahdan hajareisin penkille, nostan paketin varovasti polvieni väliin ja alan availla sitä. Paperin alta löytyy pahvilaatikko. Avaan sen, edessäni on laatikko, joka on tyhjä, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Suljen silmäni ja katson uudelleen, nyt näkyy jo paljon paremmin ja enemmän. En vieläkään tiedä, mitä siinä on, mutta tiedän sen, että siinä on jotakin , mitä ei ole tarkoitettu minulle, siis minulle yksin. Jotakin niin valtavan kokoista, herkkää ja monimutkaista, etten sitä mitenkään voi yksin hallita, enkä siitä yksin iloita. Mutta... mitäpä jos onkin tarkoitettu, että vuoden mittaan yritän jakaa siitä kaikille... ehkäpä siitä sitten löytyy se jokin, se, mitä tässä Tuvassa ja sitä ympäröivässä maailmassa eniten nyt tarvittaisiin?? Kysymys vain kuuluu, pystynkö siihen.
    Tänä hiljaisena jouluaaton iltahetkenä, Tuvan lämmön ja kauneuden ympäröimänä, tunnen, että haluan kuitenkin yrittää, tehdä parhaani. Ehkä joudutte pettymään minuun, ehkä ette, mutta lupaan tehdä parhaani. Voi, lämmin rutistus kiitokseksi sinulle, Maria !!

    Sivullinen, joka ei halua olla sivullinen. Käsittääkseni tämä SOME - maailma tuottaa heitä koko ajan lisää ja enemmän, vaikka ulospäin ja äkkiä katsoen on juuri päinvastoin.
    Se ei kuitenkaan ole tässä kiinnostavin puoli, vaan Sivullisen esittämä kysymys.
    Siihen kysymykseen olisi helppo vastata, lähes mikä vain vastaus olisi kelvollinen. Mutta yksi pieni sana tekee, ainakin minulle, mahdottomaksi vastata tuollaisiin kysymyksiin neuvoilla.
    Se sana on VASTUU.
    Kuluneiden vuosien myötä olen tullut huomaamaan, miten täällä kartellaan kenenkään suoranaista neuvomista. Oletan, että kaikilla on tuo samainen sana jonkinlaisena perusteena asenteeseensa. Sensijaan ajatuksia herättävät kertomukset omista kokemuksista ja pohdinta yleisellä tasolla ovat paremminkin tämän palstan parasta antia.
    Se kun tuppaa olemaan vähän niinkin, että mitä useimmista vaikeuksista on itse selvinnyt, sitä vastenmielisempää on nousta toisten yläpuolelle, tuomitsemaan kenenkään toimintaa ja tyrkyttämään neuvoja.
    Tämä ei missään nimessä ole mikään Viisasten Kerho, vaan tuikitavallisten, arkisten ihmisten kohtauspaikka. Ei myöskään ole sääntöjä tai määräyksiä, jotka nostaisivat kynnystä.
    On vain yksi periaate, toisten kunnioittaminen ja rehellisyys.
    Sentähden kutsuisinkin sinua käymään peremmälle, juttelemaan kanssamme, kertomaan ja kuuntelemaan. Ehkäpä tällä yhteisellä matkalla sitten löytyisi joitakin tiedonmurujakin, tai sitten ei.

    Tämä vuosi alkaa jo käydä loppuunsa. Edessä on jotakin uutta, tuntematonta. Se ei kuitenkaan ole peloittavaa, ei ainakaan minun mielestäni, pikemminkin mielenkiintoista. Mahdollisesti en ehdi käymään täällä enää tämän vuoden aikana, joten haluan tässä nyt toivottaa teille, hyvät ystävät, oikein hyvää ja onnellista tulevaa vuotta 2016 !!
    Voikaa hyvin ja elelläänpäs ihmisiksi!!
     
    Last edited: 29.12.2015

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti